Vakiopaikka

Lauantai 1.6.2019 - -Esko Erkkilä-

Tunnistan ja tunnustan olevani poikkeusyksilö, sillä pyrin erilaisissa tilaisuuksissa, en nyt ihan etupenkkiin, mutta kuitenkin kohtuullisen lähelle esiintyjiä.

 

 

Poikkeusyksilö, sillä tavallisesti yleisötilaisuuksien istumapaikat pyritään täyttämään salin perältä alkaen.

 

 

Minulla on yleensä aina matkassa kamera ja sillä saa parhaat kuvat esiintyjästä, jos istuu eturivien paikoilla.

 

 

On selvää, että läheltä myös näkee ja kuulee paremmin kuin salin perältä.

 

 

**********************

 

 

Mutta juttuni otsikko on ”Vakiopaikka” ja tarkoitukseni on nyt käsitellä sitä, että eri henkilöille muodostuu palavereissa, säännöllisesti toistuvissa tilaisuuksissa ja neuvonpidoissa vakituinen paikka.

 

 

Työelämän aikana havaitsin, että jokaiselle muodostui oma ”nimetty” paikka – paikka saattoi samassakin neuvotteluhuoneessa vaihdella sen mukaan, että mikä oli kulloinkin neuvottelun tai palaverin aihe.

 

 

Nyt järjestöelämässä huomaa vakiopaikan merkityksen esimerkiksi Eläkeliiton joka toinen maanantai toistuvissa jäsentapaamisissa.

 

 

Joskus yritimme ohjata henkilöitä istumaan pöytiin ihan uusien kavereiden kanssa, mutta ymmärsimme luopua ”pakkosijoittelusta”, sillä jäsenet eivät sitä halunneet.

 

 

Vakiopaikkamenettelyn ymmärtääkin, sillä luohan se tuttuutta ja turvallisuutta, kun kahden viikon välein saa nauttia hyvistä pullakahveista, mukavasta ohjelmasta ja tutusta seurasta.

 

 

Vihjeenä järjestötoimijoille, että älkää menkö sorkkimaan jäsentenne tai yleensäkin tilaisuuksien osanottajien istumapaikkamieltymyksiä!

 

 

-Esko Erkkilä-