Suomi suree...

Suomi suree...

Kauhajoen eiliset tapahtumat ovat järkyttäneet koko Suomen.

Monien ensimmäinen ajatus eilen oli: "Joko taas!"

Asian jäsentely kunkin mielissä on vasta alkamassa.

Syyllisten etsiminen on tarpeetonta tällä hetkellä, mutta tarve purkaa omia ajatuksia vaatii kirjoittamaan nämä rivit.

Yhdentoista nuoren henkilön väkivaltainen kuolema puhuttelee. Sen tosiasian edessä tuntee keinottomuutensa. Miksi näin piti tapahtua?

Kolmen pojan isänä ja kahden tytön vaarina tunnen, että lasten ja nuorten henkinen pahoinvointi koskettaa. Olenko pystynyt antamaan eväitä omille lapsilleni ja miten voisin antaa enemmän lastenlapsilleni?

Pystymmekö yhteisönä tukemaan lapsiamme ja nuoriamme?

Päivähoito, luokka, koulu - pystyvätkö ne nykypäivänä tukemaan lasta ja nuorta?

Koulupudokkaat ja koulunsa päättäneet - kuinka pystymme tukemaan heitä?

Perheen asema lasten ja nuorten hyvinvoinnin turvaajana on keskeisin. Kodin antamat eväät ratkaisevat ihmistaimen pärjäämisen. Se on suuri haaste kodille.

Valtion siirtyminen maksumiehen roolista taka-alalle on asettanut kunnille uusia haasteita.  Useat kunnat ovat tässä eksyneet säästöjen ja saneerausten tielle.

Kotihoidon tukitoimet ovat olleet olemattomia ja tämä on pakottanut monet äidit palaamaan äitiyslomalta liian varhain työelämään. Turvattomat lapset ovat jääneet päivän ajaksi ilman äidin turvaa.

Matkat päivähoitoon muodostuvat usein liian pitkiksi - saneerauksia ja säästöjä kun on tarvittu!  Päiväkotiryhmät ovat liian suuria - suuri kun on tavoiteltavaa ja halpaa!

Luokkakokoja on surutta kasvatettu. Yksilön ongelmia ei siellä havaita - hyvä kai tämäkin, sillä ongelmien havaitseminen aiheuttaisi taas kustannuksia, kun jotain olisi tehtävä!

Lasten ja nuorten tasapainoinen arkielämä pitäisi olla enemmän tavoitteena kuin nykyinen suorituskeskeisyys. Suorituskeskeisyydellä säästetään ehkä jokunen päivän euro, mutta aiheutetaan suuret kustannukset huomiselle.

Tämä päivä ei ole paras hetki pohtia Kauhajoen, Jokelan tai Myyrmannin tapauksia.

Nämä rivit helpottavat kuitenkin omaa oloa ja toivon, että myös Sinä lukijani voit hetken pysähtyä tämän asian äärelle.

Tänään kunnioitamme Kauhajoen uhreja puolitangossa riippuvan Suomen lipun alla.

24.09.2008

-Esko Erkkilä-