Tampereella kohkattiin 27.5.2010 Ikean avajaisia.

 

En ymmärrä mylläkkää, joka yhden ruotsalaisen yrityksen ympärillä pyörii.

 

Ikean Tampereelle tuleminen on aiheuttanut tähän mennessä paljon ongelmia ja pelkään, että ongelmat jatkuvat.

 

Suurimmat henkilökohtaiset ongelmat on aiheutunut niille omakotiasujille, joiden talot sijaitsevat Ikean räjäytystöiden vaikutusalueella. Lukemattomat talot ovat kärsineet pahoja vaurioita ja korvauksista ei tunnu olevan minkäänlaista toivoa.

 

Tampereen kaupunki on upottanut Ikean hyysäämiseen valtavasti rahaa. Kolmellekymmenelle miljoonalle eurolle olisi ehkä löytynyt järkevämpääkin käyttöä, kuin maailman erään rikkaimman henkilön ja hänen poikiensa bisnesten pönkittäminen!

 

Olen nähnyt omin silmin menetetyssä Karjalassa, Käkisalmella sijaitsevan Ikean kalustetehtaan - toki vain ulkoapäin, mutta surkea oli, vaikka tuotanto tehtaassa ilmeisesti pyörikin. Onkohan Ikealla puhtaat jauhot pussissaan eettisessä ja globaalissa mielessä?

 

Ikean "ansiosta" Tampereen ydinkeskusta on kuihtumassa. Vuorineuvos Kari Neilimo totesi taannoisessa Aamulehden järjestämässä yleisötilaisuudessa, että Lahdesjärven alue on Ikean vuoksi Tampereen ydinkeskustan pahin kilpailija. Sitä satoa kylvävät ne, jotka innolla olivat Ikeaa Tampereelle haalimassa.

 

Ikea sullottiin väkisin Lahdesjärven alueelle. Tärkeintä oli saada Ikea Tampereen kaupungin rajojen sisäpuolelle. Sullomisen vuoksi liikennejärjestelyt jouduttiin ahtamaan liian pieneen tilaan. Milloin tapahtuu ensimmäinen Ikean aikaansaama vakava liikenneturma - tuleeko jo ennen syysliukkaita?

 

Ikean ahtaminen Tampereen rajojen sisäpuolelle oli malliesimerkki seutukunnallisen ajattelutavan puuttumisesta. Kaikki Tampereen naapurikunnat - Lempäälä, Pirkkala, Nokia, Ylöjärvi ja Kangasala - olisivat olleet Ikealle paljon parempia paikkoja kuin jo nyt ahtaaksi osoittautunut Lahdenjärven alue.

 

Lienee helppo arvata, että en ollut paikalla, kun Ikea avattiin - yksi oli siis joukosta poissa!

 

Ehkä joskus poikean Tampereen Ikeassa, mutta mitään kiirettä minulla siihen ei ole. Kiireettömyyteeni on syynä se, että olen eläissäni jo kerran käynyt Ikeassa - joskus 1980-luvun alkupuoliskolla, kun olin Keski-Suomen K-rautakauppiaiden kanssa työmatkalla Ruotsissa, niin poikkesimmepa Ikeaan Tukholmassa!

 

-Esko Erkkilä-