Olen jo monena vuonna saanut vapautuksen mansikoiden poiminnan raskaasta tehtävästä.

 

Tänä vuonna olen saanut osittaisvapautuksen myös mansikoiden perkaamisesta pakastuskuntoon. Vapautuksen ”hintana” on se, että huolehdin päivittäin muutaman tunnin ajan polttopuiden pilkkomista klapikoneella ja pilkottujen klapien pinoamisesta kattojen alle.

 

Viljakkalan Seurojentaloyhdistys ry järjesti eilen eli keskiviikkona heinäkuun 18. päivä keskiviikkokahvilan ja sain luvan siirtää polttopuiden pilkkomista parilla tunnilla, jotta pystyin osallistumaan synnyinpitäjäni kulttuuritapahtumaan.

 

 

Keskiviikkokahvilassa tunnelmoi taiteilija Aarre Aalto ja hänen säestäjänään toimi Risto Hiltunen.

 

 

 

Aarre Aalto on syntyjään viljakkalalainen ja muistan hänet jo ”polvihousupoikana”, kun hän esiintyi erilaisissa tilaisuuksissa. Aarre on osannut aina laulaa ja vuodet ja varmaan myös koulutus ovat koulineet hänestä korkeatasoisen esiintyjän.

Aarren taitoja ovat hyödyntäneet ne moninaiset tahot, jotka ovat vuosien saatossa tuottaneet lähiseudulla erilaisia musiikkiprojekteja.

Aarre toimi kylällämme takavuosina sahayrittäjänä ja monet ovat ne tukit, jotka olemme hänen sahallaan laudoiksi sahauttaneet.

 

 

Miellyttävän kulttuuritilaisuuden avasi Viljakkalan Seurojentaloyhdistyksen sihteeri Leena Kunttu.

 

 

 

Risto Hiltusen säestämänä Aarre Aalto esitti yli nelikymmenpäiselle yleisölle mm. seuraavat kappaleet:

 

• Ruusu on punainen
• Alfhild (Lauri Viita)
• Kulkuri ja joutsen
• On suuri sun rantas autius
• Vanhojapoikia viiksekkäitä
• Heijastus
• Albatrossi
• Maailma on kaunis

 

Keskiviikkokahvilan tunnelmoinnin päätti yhteisesti laulettu

”Kotimaani ompi Suomi”.

 

 

Keskiviikkokahvila keräsi Seurojentalolle runsaan kuulijajoukon. Osa tuli paikalle autoilla, mutta myös näillä kulkuvälineillä oltiin matkassa.

 

 

*****

 

 

 

Viljakkalan Seurojentalon kunnostaminen on edennyt hyvin ja mm. talon ulkomaalaus on saatu suoritettua.

Seurojentalolla esteettömyydestä on huolehdittu hyvin ja koska arvostan esteettömyyden huomioimista, sen huomioimisesta suurkiitos kunnostuksesta vastanneille!

 

 

Näyttämön vieressä sijaitseva ”Lasten huone” alkaa olla joitain tapettiratkaisuja vaille valmis. Huoneessa toimi aikoinaan Viljakkalan Kansanhuolto.

Seurojentalon kunnostustöiden rahoittamisessa tietty osuus on saatu kunnostamalla talon kalustoon aina kuuluneet tuolit ja myymällä hopealaatalla varustettuja nimikkotuoleja viljakkalalaisille. Tuolit jäivät luonnollisesti Seurantalon käyttöön.

Olemme vaimoni kanssa hankkineet oman nimikkotuolin, mutta en pienistä etsiskelyistäni huolimatta sitä nyt löytänyt.

Huomasin, että monet nimikkotuolin hankkineet ovat jo siirtyneet viimeisen rajan yli.

 

 

Viljakkalan vaakuna säilyy ylväänä Viljakkalan Seurojentalon ravintolatilan seinällä.

Sitä eivät voi mitkään kuntaliitokset himmentää!

Olen tyytyväinen, että isäni aikoinaan Viljakkalan kunnan luottamushenkilönä hankki minulle Viljakkalan vaakunaviirin – se säilyy arvo-omaisuutenani myös tulevaisuudessa.

 

Olen ylpeä viljakkalalaisuudestani!

 

 

-Esko Erkkilä-