Suomen ensimmäinen tangokuningas Kauko Simonen on syntyisin Viljakkalasta!

Perjantai 20.3.2020 - -Esko Erkkilä-

Vuonna 1985 Seinäjoen Tangomarkkinoilla valittiin Suomen ensimmäinen tangokuningas ja Viljakkalassa syntyneestä Kauko Simosesta leivottiin silloin kaikkien aikojen ensimmäinen tangokuningas.

 

Viljakkalalaisena tunnen Simosen perhekunnan lapset hyvin, sillä olen samaa ikäluokkaa vanhimpien lasten kanssa. Kauko on minua neljä vuotta nuorempi, mutta toki opin hänetkin tuntemaan jo nuorena.

 

Kauko teki elämäntyönsä Puolustusvoimissa ja hänen sotilasarvonsa taitaa olla musiikkivääpeli. Hän asuu Rovaniemellä, mutta aina kesäisin hän käy esiintymässä synnyinkotinsa äärellä sijaitsevan Inkulan Holvisillan kesäjuhlilla.

 

 

 

Lions Club Viljakkala on hankkinut Viljakkalan Seurojentalolle taulun, jossa muistutetaan Kauko Simosen valinnasta Suomen ensimmäiseksi tangokuninkaaksi.

 

Kaukon voittokappale oli ”Satu ruskeista silmistä” ja googlaamalla ”Kauko Simonen Satu ruskeista silmistä” vuoden 1985 Tangomarkkinoiden voittokappale löytyy helposti – kannattaa kuunnella!

 

***************

 

Minulla on lämmin henkilökohtainen muistelus Kaukosta, kun hänet takavuosina lyötiin kanssani Hyvämielisten Sarvipäitten Ritarikunnan ritariksi Hämeenkyrössä.

 

Meitä ritariksi lyötyjä oli silloin kuusi henkilöä ja katselimme, että kuka kiittäisi Ritarikunnan Suurmestaria saamastamme huomionosoituksesta.

 

Kauko Simonen ratkaisi pulmamme ja kiitti ritarikuntamme Suurmestaria laulaen!

 

 

-Esko Erkkilä-

Haja-asutusalueilla valokuitukaapelien tarve ja merkitys kasvaa!

Sunnuntai 15.3.2020 - -Esko Erkkilä-

Meneillään oleva korona-tilanne tulee vauhdittamaan etätyön merkitystä ja samaan suuntaan vaikuttaa myös se yleinen linjaus, että ihmiset haluavat pois kaupunkien ahtaista kerrostaloslummeista maalle.

 

Näitä kehityssuuntia helpottaa ja nopeuttaa haja-asutusalueiden valokaapelointi, joilla luodaan nykyaikaiset työskentelyolosuhteet niille, joiden työpanos ei tarvitse lähikontaktia asiakkaiden tai potilaiden kanssa.

 

 

Asun Tampereella omakotitalossa, jossa on kaapeliyhteydet ”isoon maailmaan” ja mökkini sijaitsee niin lähellä maamme päärataa, että siellä on hyvä langaton kenttä, joten valokaapeliyhteydet eivät ole kohdallani tarpeellisia eivätkä ajankohtaisia.

********************

 

Haluan kuitenkin pysyä tilanteen tasalla ja sen vuoksi osallistuin…

 

 

 

…Lavajärven Päivölässä 12.3.2020 järjestettyyn valokuituinfoon, jonka järjesti…

 

 

 

…Ikaalisten-Parkanon Puhelin Oy.

 

 

 

 

IPP on kartoittamassa Hämeenkyrön Lavajärvellä sekä Viljakkalan Myllykulmalla, Niemenperässä, Majajärvellä ja Muotiaisenkulmalla asukkaiden kiinnostusta liittyä valokuitukaapeliin.

 

 

 

 

Tämä karttakuva on parempi tai ainakin täydentää edellisen kuvan sanomaa siitä, että minne uusi valokaapeliprojekti asemoituu.

 

 

 

Valokuitukaapeliprojekti toteutuu, jos suunnitelma-alueelta löytyy vähintään 34 liittyjää.

 

 

 

 

Omakotitalon kuukausikohtaiset palvelumaksut vaihtelevat liittymän nopeudesta riippuen 39 – 55 euroa per kuukausi.

 

****************

 

Kuriositeettina en malta olla mainitsematta, että Hämeenkyrössä ja Viljakkalassa ollaan hieman jälkijunassa, sillä Rouvan kotitalon nurkalla Kälviällä on viiden metrin päässä ulko-ovesta ollut jo muutaman vuoden ajan valokuituliittymä siinä kunnossa, että ”siitä vaan”!

Emme ole sitä kuitenkaan ottaneet, sillä käymme Kälviällä vain kerran kesäisin!

 

 

-Esko Erkkilä-

KUORMA-AUTOILUA VILJAKKALASSA 1930- JA 1940-LUKUJEN TAITTEESSA

Keskiviikko 19.2.2020 - -Esko Erkkilä-

Tänään julkistan tällä saitilla muistelukirjoitukseni otsikkoaiheesta, jonka olen laatinut vuonna 2001.

 

Muistelukseni oleellinen osa on 1.8.1939 Loimaalla otettu valokuva…

 

 

 

 

…setäni Reino Erkkilän omistamasta kuorma-autosta!

 

Näin juttuni menee:

 

”Setäni Reino Erkkilä Viljakkalan Karhelta omisti 1930-luvulla Chevrolet-merkkisen kuorma-auton puoliksi naapurinsa Viljo Kyhkysen kanssa.  Rahoitusosuutensa ”Letukkaan” hän oli hankkinut vuosina 1934 ja 1935 mm. kuokkimalla uutta peltoa Erkkilän Peräniittuun.  Reino Erkkilä järjesti kylän nuorille miehille kuokkimistalkoita asiaankuuluvine tarjoiluineen ja isänsä Iivari Erkkilä eli vaarini maksoi pojalleen pellon kuokkimisesta.

 

Reino Erkkilä ja Viljo Kyhkynen ajoivat Chervoletillä Lielahdessa sijaitsevalle Enqwist Oy:n paperitehtaalle paperipuuta.

 

Reino Erkkilä osti yksin omistamansa Ford-merkkisen kuorma-auton v. 1938.  Auto maksoi 54.000 markkaa ja hän pystyi maksamaan kauppahinnasta käteisellä 34.000 markkaa.  Enqwist Oy takasi puuttuvan 20.000 markkaa.  Puutavaran ajo oli silloin niin kannattavaa, että Reino Erkkilä maksoi lainansa jo muutaman kuukauden ajojen tienesteillä.  Hyvä kannattavaisuus perustui sille, että kuljetustaksat oli silloin mitoitettu hevospeleille ja koska kuorma-auton kyydissä puuta kulki huomattavasti enemmän, niin ajohommat olivat automiehille rahakkaita.

 

Auto ajettiin Karhelle tammikuussa 1938 Soukon sillalta Karhejärven jäätä pitkin Pirkkalaniemen rantaan.  Koska oli talvi, niin aina yön ajaksi syyläristä laskettiin vesi pois ja aamulla vietiin karjakeittiössä lämmitetty kuuma vesi tilalle.  Vedenajo Erkkilän karjakeittiöstä Pirkkalaniemen rantaan tapahtui hevosella.  Autolla ajettiin paperipuuta Kyrönlahteen ja myös soraa ajettiin ainakin Viljakkalan Harhalassa.

 

Letukasta ei ole valokuvaa, mutta Reino Erkkilän yksin omistamasta toisesta kuorma-autosta, siis Ford-merkkisestä, on oheinen valokuva.

 

Valokuvassa oikealla tummassa puvussa oleva henkilö on Reino Erkkilä ja apukuskin puoleinen henkilö on Aaro Kauppi.

 

Valokuva on otettu elokuun ensimmäisenä päivänä v. 1939 Loimaalla ja valokuvan on laatikkokamerallaan ottanut opettaja Kerttu Tuomi.

 

Kerttu Ala-Jaskara (os. Tuomi) elää edelleen virkeänä 90-vuotiaana Mäntässä. Hän toimi kevätlukukauden loppuun 1939 saakka Viljakkalassa Karhen koululla kolmannen ja neljännen luokkien opettajana.  Tuomi siirtyi kansakoulunopettajaksi Loimaan Torkkalan koululle syyslukukauden 1939 alkaessa ja opettajan muuttokuorma Karhelta Loimaalle kuljetettiin Reino Erkkilän Fordilla.  1930-luvulla oli kansakoulunopettajilla tapana, että lähtevä opettaja sai asua entisen koulunsa asunnossa heinäkuun viimeiseen päivään saakka ja uusi opettaja muutti asuntoon ensimmäisenä päivänä elokuuta. Valokuva on siis otettu muuttokuorman saavuttua Loimaalle ja takana näkyy Torkkalan kansakoulun opettajain asuntolan nurkka.  Kerttu Tuomen, Aaro Kaupin ja Reino Erkkilän lisäksi muuttomatkalla oli mukana Karhen koulun johtajaopettajan Verneri Vuorelaisen tytär, Elvi Vuorelainen joka oli silloin n. 20-vuotias - hän elää nykyisin Tampereella.  Elvi Vuorelainen jäi joksikin aikaa Loimaalle Kerttu Tuomen kaveriksi järjestelemään uuden opettajan tavaroita Torkkalan koululle.

 

Mainittakoon, että ensimmäisen ja toisen luokan opettajana Karhella tuolloin toimi Sylvi Hanhijoki ja koulun johtaja, opettaja Verneri Vuorelainen vastasi viidennen sekä kuudennen luokan opetuksesta.  Verneri Vuorelainen halusi opettaa kolmannelle ja neljännelle luokalle arvostamaansa laskentoa.  Tämän vastapainoksi hän siirsi ylempien luokkien uskonnon sekä lukemisen opettamisen Kerttu Tuomelle – Kerttu Tuomi ei järjestelystä pitänyt ja sanookin nyt, että tämä oli merkittävin syy hänen Loimaalle siirtymiseensä.

 

Kerttu Tuomi viihtyi Torkkalan kansakoululla hyvin ja muistelee Loimaan aikaansa hyvällä.  Taiteilija Alpo Jaakola osti Torkkalan koulun myöhemmin asunnokseen ja taiteensa syntypaikaksi. Torkkalan koulu on tänään Alpo Jaakolan lesken Marja Jaakolan omistuksessa ja siellä toimii professori Alpo Jaakolan Atelierhome, jossa järjestetään erilaisia näyttelyitä sekä taidetapahtumia.  Torkkalan koulu oli rakennettu v. 1894, mutta siellä oli 1939 jo mm. sähkövalo – Karhen koululle sähkö saatiin vasta myöhemmin.

 

Opettaja joutui sota-aikana, sotien välillä sekä sodan jälkeen koville.  Loimaan Torkkalaan sijoitettiin pääasiassa Muolaan siirtolaisia.  Sotien aikana koulupiiriin muutti myöskin inkeriläisiä ja ainakin yksi ukrainalainenkin perhe.  Kerttu Tuomi viihtyi Loimaalla 10 vuotta.

 

Kuva on siis kesältä 1939 ja saman vuoden marraskuun viimeisenä päivänä syttyi Talvisota.

 

Reino Erkkilä joutui sotaan konekiväärimiehenä ja kuorma-auto jäi kotiin Karhelle. Puolustusvoimat halusi kuitenkin kuorma-auton käyttöönsä ja tammikuussa 1940 Vammalan Varikolta saapui Erkkilään kolmen miehen ja yhden hevosen komennuskunta noutamaan Ford-kuorma-autoa Valtion leipiin.  Komennuskunnalla oli eestiläisalkuperäistä bensiiniä mukanaan kaksi 180 litran tynnyrillistä.

 

Komennuskunta ei saanut kylmän kangistamaa Fordia käymään, mutta Erkkilän veljessarjan nuorimmainen eli Leo Erkkilä sai puimakoneen voimanlähteen Wiktor Woiton eli ”porilaisen” käymään ja sen avulla saatiin myöskin Ford käyntiin;  auton takapöyrä nostettiin ylös ja maamoottorista siirrettiin voima remmivedolla siten, että auto lähti käymään !

 

Niemenperän tietä Karhella ei tietenkään talvella 1940 aurattu, joten komennuskunta sai tehdä viikon lapiopelillä lumihommia, jotta kuorma-auto saatiin Soukon sillalle ja siitä eteenpäin auratulle tielle.  Komennuskunnan hevonen yöpyi lapiointiviikon ajan Erkkilän tallissa ja miehet olivat majoittuneena Erkkilään.  Tilan emäntä Edith Erkkilä eli mummuni muonitti komennuskuntaa ja Puolustusvoimat maksoi aikanaan miesten majoittumisen sekä ruokailut.

 

Reino Erkkilä kuoli viisi päivää ennen Talvisodan päättymistä ja hänet on haudattu Viljakkalan sankarihautaan.  Kuorma-auto palasi kevään 1940 aikana sotareissultaan.  Auto oli sodassa saanut kovaa käskyä ja mm. takapyörisssä olleet ketjut olivat hakanneet lavan niin pirstaleiksi, että lava oli uusittava.

 

Bensiiniä ei Talvisodan jälkeen ollut saatavilla ja autoilijoiksi ryhtyneet veljekset Viljo Erkkilä sekä Väinö Erkkilä muuttivatkin Fordin puukaasukäyttöiseksi.  Koska kummallakaan veljeksistä ei ollut kuorma-auton ajoon oikeuttavaa ajokorttia, niin kuljettajaksi palkattiin Aaro Kauppi.

 

Kuorma-autobisnes ei kuitenkaan puukaasuautolla ollut kannattavaa liiketoimintaa, joten veljekset myivät Fordin pois n. puolen vuoden yrittämisen jälkeen.

 

 

***********************

 

 

Tämä muisteluksen on kirjoittanut Esko Erkkilä niiden keskustelujen pohjalta, jotka olen joulukuussa 2001 käynyt setäni Leo Erkkilän sekä puhelimitse opettaja Kerttu Ala-Jaskaran kanssa.  Kiitokset muistelijoille !

 

 

Esko Erkkilä

Ruokomäenkatu 32

33840  TAMPERE”

 

 

******************

 

-Esko Erkkilä-

Tervetuloa Kyröläismatkalle Itä-Baltiaan ja Valko-Venäjälle!

Maanantai 17.2.2020 - -Esko Erkkilä-

Nyt on aika tehdä päätökset ensi kesän matkoista ja omalta osaltani ne olen jo tehnytkin.

 

Aloitamme kesämatkamme Rouvan kanssa, kun matkaamme Italian ”saappaankorkoon” eli Apuliaan ja Basilicaan huhtikuun alussa runsaan viikon matkalle.

 

Seuraavaksi osallistumme Tyrin Kukkamarkkinoille toukokuun puolivälissä – viime vuonna Tyrin reissu jäi väliin ja jotenkin tuntui koko kesän ajan, että jotain jäi puuttumaan.

 

Kesän kohokohtani on heinäkuun alussa toteutettava Kyröläismatka, jonka johtajana toimii hämeenkyröläissyntyinen kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäki.

 

 

Kyseessä on jo 17. Kyröläismatka ja olen osallistunut niille kaikille.

 

Aloitimme Kyröläismatkat hämeenkyröläisten ja viljakkalalaisten sotaveteraanien ja heidän läheistensä matkoina Talvi- ja Jatkosodan taistelupaikoille Venäjällä, mutta olemme sittemmin reissanneet laajalti Venäjän lisäksi Baltian maissa sekä Puolassa.

 

Nyt tarkoituksemme on käydä Valko-Venäjälle ja siellä Minskissä.

 

 

Kaikki Kyröläismatkat ovat avoinna kaikille ja sen vuoksi kerron tulevasta matkastamme myös tällä saitilla – ilmoittautukaa mukaan!

 

Matkan ohjelma ja hinnat ilmenevät seuraavasta:

 

 

 

 

KYRÖLÄISMATKA ITÄ-BALTIAAN JA

VALKO-VENÄJÄLLE MINSKIIN 6.-10.7.2020 ma-pe (5 pv)       

 

Matkanjohtajana on kenrl Pentti Lehtimäki ja vastuullisena matkanjärjestäjänä

Vihdin Liikenne Oy VL-Matkat, rekisteritunnus 4074/00/Mj Mv.

 

6.7.2020          MAANANTAI

04:00                Lähtö Kyröskosken Shelliltä, ajo Hämeenkyrön kk:n ja Tampereen kautta Helsinkiin.

07:45                Kokoontuminen Helsingin Länsiterminaali 2. etuaulassa, jossa VL-Matkojen edustaja jakaa laivakortit ja antaa matkaohjeet. Hänet tunnistaa VL-Matkat kyltistä. Matkatavarat voidaan sijoittaa Vihdin Liikenne Oy:n sinivalkoiseen bussiin, joka on Länsiterminaali 2:n edessä olevalla pysköintialueella.

08:15                Aamiainen laivan buffet-ravintolassa 8. kerroksessa 1.kattaus.

09:00                Lähtö Eckerö Linen M/S Finlandialla Tallinnaan.

11:15                Saapuminen Tallinnaan ja ajo bussilla tietä nro 2 Paideen ja edelleen Viljandin kautta Latvian Valkaan.

Matkalla käsitellään suomalaisten vapaussotilaiden muodostaman

Pohjanpoikien Rykmentin taisteluja Valkan alueen. Ostosaikaa Valkassa (SuperAlko).

Matka jatkuu Viron puoleista rajaa Latvian rajalle Apeen, josta ajo Aluksnen kaupunkiin, jonka suomalaiset valtasivat Viron vapaussodassa. Käynti Bejan kylässä, jossa suomalaiset kärsivät raskaan tappion. Kukkien lasku suomalaisten haudalle.

Ajo Balvin kaupungin kautta Reszekneen. Kaupunki on nykyisin liikenteellisesti merkittävä, sillä se on Pietari-Varsova ja Moskova-Riika -rautateiden risteyskohdassa. Rezekne on hyvin vanha.

Noin tuhat vuotta sitten se oli itämerensuomalaisten  asuma-alueen itärajalla.   

Majoittuminen Kolonna Hotel Rezekneen.

Osoite: Brīvības iela 2, Rēzekne, LV-4600, Latvia. Puh.: +371 64 607 820.

20:00                Illallinen hotellissa.

 

7.7.2020          TIISTAI              

07:00                Aamiainen hotellissa.

08:00                Lähtö hotellista ja ajo Daugavpilsiin (suom. Väinänlinna), joka on Latvian toiseksi suurin kaupunki.

Se sijaitsee lähellä Valko-Venäjän ja Liettuan rajaa.

Ajo Liettuaan Ignalinan lakkautetrun ydinvoimalaitoksen kautta. Se oli ainoa Neuvostoliiton aikana Baltiaan rakennettu ydinvoimala vuonna 1983 ja toimi itsenäisessä Liettuassa vuoteen 2009.  

14:00                Ajo Utenan kautta Vilnaan. Kiertoajelu Vilnassa.  

18:00                Majoittuminen Panorama Hotelliin.

Osoite: Sodu str. 14, Vilnius 02100, Liettua. Puh.: +370 5 233 8822.

19:00                Illallinen hotellissa. Omatoimista vapaata aikaa.

                         

8.7.2020          KESKIVIIKKO

07.00                Aamiainen hotellissa.

08:00                Lähtö Minskiin Valko-Venäjälle. Mukana liettualainen suomenkielinen opas.           

                          Saapuminen rajalle. Rajanylitys Valko–Venäjälle. Ajo Minskiin, johon tutustutaan oppaan johdolla bussilla ja kävellen. Tarkempi ohjelma annetaan myöhemmin.

14:30                Lounas Minskissä, ravintola Zaslonausissa. Lounaan jälkeen tutustuminen Minskiin jatkuu. Ostosaikaa.

17:00                Paluulähtö Minskistä. Ajo Liettuan raja-asemalle. Rajanylitys ja paluu hotelliin Vilnassa.

9.7.2020          TORSTAI

07:00                Aamiainen hotellissa.

08:00                Lähtö hotellista ja ajo Ukmergen kautta Utenaan. Tutustuminen kaupunkiin.

Matka jatkuu Kupiskisin kautta Skapiskisiin, jossa lasketaan kukkalaite Suomen Kaartin haudalle. Vuonna 1863-4 tautiepidemia surmasi 650 tuhannesta kaartilaista, joista joukkohaudassa lepää 220.   

                          Ajo Birzaihin, josta lyhyen kiertoajelun jälkeen lähdetään Latvian rajalle ja edelleen Bauskasiin.

                          Ajo Riika ohittaen suomensukuisten liiviläisten muinaiselle asuntoalueelle Siguldaan. Nykyinen Sigulda on Latvian merkittävin urheilu- ja retkeilykeskus. Alue on kaunista luonnonsuojelualuetta.

 

 

19:30                Majoittuminen Siguldassa Spa-hotelli Ezeriin***.

Osoite: Ezeri, Sigulda, Siguldas pagasts, LV-2150, Latvia. Puh.: +371 67 973 009.

20:00                Illallinen hotellissa.

 

10.7.2020        PERJANTAI     

07:00 alk.         Aamiainen hotellissa.

08:00                Huoneiden luovutus. Lähtö hotellista ja käynti Turaidan linnassa, Gutmannin luolassa ja

Turaidan Ruusun haudalla, jotka ovat merkittäviä kohteita suomensukuisten liiviläisten historiassa.

 09:00               Ajo Via Baltica tielle ja kohti Tallinnaa. Pysähtyminen Saulgrastissa Liettuassa, jossa jatkosodan aikana tuhoutui Saksasta siirtolennolla ollut suomalainen pommikone. Onnettomuudessa sai surmansa

4 suomalaista sotilasta. Kukkien lasku muutama vuosi sitten paljastetulle muistomerkille.

                          Ajo Latvian ja Viron rajalle Iklaan.

11:30                Lounas Iklassa. Käynti raja-alueella olevassa Super-Alkossa,

jossa hintataso on alhaisin Pohjois-Euroopassa.

13:30                Ajo rantatietä Häädemeesten pitäjään,

jossa 1800-luvulla rakennettiin lähes 200 valtamerikelpoista laivaa. 

15:00                Ajo Pärnun kautta Tallinnaan. Lyhyt kiertoajelu.

17:15                Saapuminen Tallinnan satamaan. Ostosaikaa satamassa.

17:45                Bussin laivaus. Matkatavarat ja ostokset voidaan jättää bussiin laivamatkan ajaksi lukuun ottamatta mahdollisia alkoholiostoksia. Huomioithan tullin määräykset*.

19:00                Buffet-illallinen lisämaksusta 25 € /hlö.

19:30                Lähtö Tallinnasta Tallink Siljan M/S Megastarilla Helsinkiin.

21:30                Saapuminen Helsingin Länsisatamaan.                                                           

22:00                Ajo Tampereen kautta Kyröskoskelle, jonne saavutaan noin 00:30.

 

Matkan hinta 660 € /hlö 2-hengen huoneessa mikäli osallistujia on vähintään 30.

1-hengen huoneen lisämaksu on 98 € /hlö.

 

 

Hintaan  sisältyy:

                          - edestakainen laivamatka kansipaikoin välillä Helsinki-Tallinna ja aamiainen laivalla menossa

                          - 4 yötä ohjelmassa mainituissa hotelleissa aamiaisilla

                          - ohjelmassa mainitut muut ruokailut (3 illallista, 2 lounasta)

                          - matkanjohtajan palvelut ja opaspalvelut

                          - kuljetukset Vihdin Liikenne Oy:n turistibussilla

                            Valko-Venäjän viisumi ja rekisteröinnit

                          - sisäänpääsymaksut käyntikohteisiin

 

Hintaan ei sisälly:

                          - alkoholijuomia aterioilla

                          - laskutuslisää 5 €/lasku

                          - matkavakuutusta

                          - buffet-illallinen paluumatkalla laivassa

 

Suosittelemme sellaisen matkavakuutuksen hankkimista, joka sisältää peruutusturvan sairauden sattuessa.

*Tullin määräysten mukaisesti EU:sta tuotujen alkoholijuomien verovapauden edellytyksenä on niiden kuljettaminen henkilökohtaisesti maihin käsimatkatavarana.

HUOM: MATKALLE MUKAAN VOIMASSAOLEVA PASSI TAI VIRALLINEN POLIISIN MATKUSTUSTA VARTEN MYÖNTÄMÄ HENKILÖKORTTI!

MUUTOKSET AIKATAULUISSA OVAT MAHDOLLISIA. VIHDIN LIIKENNE OY PIDÄTTÄÄ OIKEUDET VASTAAVIIN MUUTOKSIIN.

 

Ystävällisin terveisin,

Pentti Lehtimäki, Vihdin Liikenne Oy/ VL-Matkat

 

Albertinkatu 22 – 24 A 2, 00120 Helsinki,

puh. 09 – 444 77 4, e-mail: myynti@vihdinliikenne.fi

Matkajärjestelyitä hoitaa: elise.varik@vihdinliikenne.fi

 

-Esko Erkkilä-

Viljakkala-neuvosto aloitti seitsemännen toimintavuotensa vai alkoiko jo kahdeksas!

Torstai 6.2.2020 - -Esko Erkkilä-

Ylöjärven kaupungin Viljakkala-neuvoston vuoden 2020 ensimmäinen kokous oli eilen ja monien ajankohtaisten asioiden lisäksi myös järjestäytymiskokous - näillä henkilövalinnoilla mennään kuntavaalikauden loppuun saakka eli toukokuulle 2021!

 

 

 

Jatkan puheenjohtajana ja pitäjänneuvos Tapio Liesko luotsaa varapuheenjohtajana toimintaamme.

Oikealla Viljakkala-neuvoston "esimieselimen" eli Ylöjärven kaupungin asukaslautakunnan puheenjohtaja Ossi Sippola.

 

 

 

Jos virtaa, terveyttä ja ideoita riittää, niin toukokuussa 2021 minulle tulee täyteen kahdeksan vuotta Viljakkala-neuvostossa; kaksi vuotta varapuheenjohtajana, kaksi vuotta jäsenenä ja neljä vuotta puheenjohtajana. Olen Viljakkala-neuvostossa vapaa-ajanasunnon Viljakkalassa omistavien mandaatilla. Kiitokset luottamuksesta!

Kiitokset myös Tiina Isosaari ja Riina-Kaisa Heiska, joiden puheenjohtajuusaikana sain olla mukana!

 

 

 

Päätimme, että Viljakkala-neuvosto osallistuu tänä vuonna seuraaviin yleisötapahtumiin:

* Haverin Konepäivät
* Karhen Markkinat
* Manni-Vilpeen alueen tapahtuma
* Läheltä Sinulle -tapahtuma
* Viljakkalan Vipinät

Näiden lisäksi on hautumassa myös jotain aivan uutta!

 

 

 

On tuo Viljakkalan vaakuna vaan komea!

 

 

-Esko Erkkilä-

Mitä Esperi Caren siirtyminen luotonantajiensa omistukseen merkitsee asiakkaille?

Tiistai 4.2.2020 - -Esko Erkkilä-

Eilen tuli julkisuuteen tieto, että hoiva-alan suuryritys Esperi Care on heikentyneen taloudellisen tilanteensa vuoksi joutunut luotonantajiensa omistukseen.
 
Esperi Caren tilanne koskettaa mm. monia viljakkalalaisia, sillä Viljakkalassa sijaitsevassa Hoivakoti Elokaaressa operoivana toimija on Esperi Care.
 
 

 

 
Eilen puolilta päivin tulleen ilmoituksen mukaan Esperi Care siirtyy velkojiensa (hienosti sanottuna ”luotonantajiensa”) Danske Bankin, Ilmarisen ja SEB:n yhdessä perustaman yhtiön omistukseen.
 
Danske Bank on Tanskan suurin pankki, jolla on toimintaa 16 maassa.
 
Ilmarinen on Suomen suurin työeläkeyhtiö.
 
SEB:n taustalla ovat ruotsalaiset Stockholms Enskilda Banken ja Skandinaviska Banken, jotka yhdistyivät vuonna 1972 ja uusi pankki otti käyttöön nimen S-E-Banken. S-E-Banken muutti nimensä nykyiseen muotoonsa SEB:ksi vuonna 1998.
 
 
Esperin omistuskuviot syleilivät eiliseen saakka ”maailmoja” ja eilisestä alkaen ”vain” Pohjoismaita.
 
Taisi olla niin, että Viljakkalan kunta rakensi Elokaaren, mutta kuntaliitoksen jälkeen Ylöjärven kaupunginvaltuusto päätti sen myynnistä Esperille syyskuussa 2017.
 
Esperi Care on ollut epämiellyttävissä merkeissä esillä jo viime vuonna, kun Valvira keskeytti sen toiminnan Kristiinankaupungin hoivakodissa tammikuussa 2019.
 
Esperi Caren tapaus osoittaa jälleen kerran, että vanhukset, ikäihmiset ja voimiltaan vähäiset ovat pelinappuloita ja maksumiehiä suurten finanssitalojen hoivabisneksessä.

 

Toivon, että asiantilan kehittymistä seurataan Viljakkalassa Elokaaren osalta tarkasti ja seurannassa tarvitaan mm. Ylöjärven kaupungin merkittävää roolia – tulemme Viljakkala-neuvostossa käsittelemään asiaa jo huomenissa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Tamperelaiset ja Viljakkalan Nisunperältä olevat esiintyjät muodostivat eilen keskeisen rungon Eläkeliiton Pirkanmaan piirin Nuuttijuhlalle!

Tiistai 14.1.2020 - -Esko Erkkilä-

Eläkeliiton Pirkanmaan piiri järjesti perinteisen Nuuttijuhlansa eilen…

 

 

 

 

…Ikaalisten kylpylässä.

 

 

 

Nuuttijuhlamme eräs kohokohta oli, kun tamperelainen lauluyhtye AmA esiintyi.

 

 

 

************************

 

 

Viljakkalan Nisunperältä kotoisin olevat taiteilijat osoittivat todellisen taitonsa, sillä…

 

 

 

…naapurikylältäni oleva Markku Ylijoki osoitti taas kerran esiintymistaitonsa ja kun samalla kylällä asuva Viljakkalan seurakuntapiirin kanttori Heidi Olkinuora häntä säesti, olivat kaikki ainekset kohdallaan todelliseen taide-elämykseen. 

 

 

 

Viljakkalan nisunperäläisten kokonaispanosta täydensivät Eläkeliiton Ylöjärven yhdistyksen tanssiryhmässä Arja ja Eero Mattila, jotka esiintyivät Nuuttijuhlan ohjelma-osuudessa!

 

 

 

Viljakkalalaisten vahvaa panosta Eläkeliiton Pirkanmaan piirin Nuuttijuhlassa lisäsi se, että piirimme toiminnanjohtaja Elina Paukkunen, joka ansiokkaasti juonsi juhlamme, isä on syntyisin Viljakkalasta ja se, että hän on arvostamani ja nyt jo poisnukkuneen ostoasiamies Mauno Joensivun kummityttö! Monet puukaupat isäni teki aikoinaan Mauno Joensivun kanssa!

 

Kerrassaan hieno tilaisuus ja sen pitopaikka Ikaalisten kylpylä toi mieleeni monia mieluisia muistoja työelämäni ajalta – niistä kuitenkin ehkä eri yhteydessä ja myöhemmin!

 

 

-Esko Erkkilä-

Suomen ensimmäinen tangokuningas oli viljakkalalainen Kauko Simonen!

Torstai 9.1.2020 - -Esko Erkkilä-

Vuonna 1985 järjestettiin laulukilpailu, jonka voittaja nimettiin Suomen tangokuninkaaksi.

 

Kilpailun esikarsinnat järjestettiin Rovaniemen Saarenkylällä ja Kuivaniemellä, mutta varsinaisissa kilpailuissa Seinäjoen Tangomarkkinoilla Kauko Simonen  voitti ensimmäisenä Suomen Tangokuninkaan arvonimen.

 

Kauko toimi sotilassoittokunnassa vuodesta 1970 alkaen vuoteen 1999 saakka, jolloin jäi eläkkeelle sotilasmestarina.

 

 

Muistan oikein hyvin Kaukon äidin sekä hänen neljä sisarustaan, jotka kaikki olivat arvostettuja viljakkalalaisia.

 

 

 

 

Kauko Simosen kuva on kultataustaisena kuvana Viljakkalan Seurojentalolla muistuttamassa Suomen ensimmäisestä Tangokuninkaasta.

 

 

******************

 

 

Sain joskus kunnian tulla ritariksi lyödyksi Hämeenkyrössä toimivan Hyvämielisten Sarvipäitten Ritarikunnan Ritari Hyvämieleksi numero 307.

 

Ritarikuntaamme kuuluu Eduskunnan puhemiehiä, ministereitä, kansanedustajia, kenraaleja sekä paljon muitakin ”silmäätekeviä”!

 

Nykyisin ritarikunnassamme on yli 700 ritaria!

 

 

**********************

 

 

Samassa ritariksilyönnissä ritariksi lyötiin myös Kauko Simonen.

 

Ritariksilyönnin lopussa me uunituoreet ritarit vilkuilimme toisiamme, että kuka meistä kiittäisi Ritarikunnan Suurmestaria saamastamme kunnianosoituksesta.

 

No, Kauko Simonen ratkaisi asian ja kiitti laulaen Suurmestaria osaksemme tulleesta kunniasta!

 

 

-Esko Erkkilä-

Ikäluokan 1947 kansalaiskoulu Viljakkalassa hoidettiin pääosin paikallisin opettajavoimin!

Keskiviikko 8.1.2020 - -Esko Erkkilä-

 

Viljakkalan Seurojentalo on sadan vuoden aikana ehtinyt olemaan moneksi ja eräs vaihe sen kunniakkaassa historiassa on se, kun siellä 1960-luvun alkuvuosina toimi Viljakkalan kansalaiskoulu.

 

Vuonna 1947 syntyneenä olin eräs niistä oppilaista, jotka kävimme kansalaiskoulun Viljakkalan Seurojentalolla, jota siihen aikaan kutsuttiin Viljakkalan Maamiesseurantaloksi.

 

 

Tuolta ajalta ei ainakaan minulla ole valokuvia, mutta muistelen tuota aikaa ilman valokuvia:

 

• oppilaita tuolla (1962 tai 1963) järjestetyllä kurssilla oli nelisenkymmentä

• kurssimme johtajaopettajana toimi Martti Ryhänen, joka olikin ainoa Viljakkalan ulkopuolinen opettaja, sillä kaikki muut opettajamme olivat viljakkalalaisia

• Ryhänen oli taitava poikien puukäsitöiden opettaja ja me kaikki pojat teimme oikein laadukkaat keittöjakkarat  ja sen jälkeen vapaavalintaiset puutyöt - minä tein tiskipöydän keittiöön ja hyvä siitä tulikin!
  

 

 

 

 

• ”puutyöpajanamme” oli nykyinen juhlasali ja tämän maalauksen kohdalla oli erillisellä korokkeella oikohöylä. Tapaturmia ei sattunut, mutta toki tämä Järnefeldin maalauksen kopio oli paksun pölykerroksen peitossa!

********************

• uskonnonopettajana toimi Viljakkalan kirkkoherra Arvo Autio ja uskonnontunnit järjestettiin nykyisessä kahviossa. Muistan oikein hyvin, kun kirkkoherra käveli edessämme edestakaisin ja arvuutteli, että kuinka pitkä hän on – emme osanneet arvata, mutta sitten kirkkoherra kertoi olevansa kolme kyynärää pitkä ja kertoipa vielä myös sen, että kyynärä on 60 senttiä!

• metsänhoidonopetuksesta vastasi Viljakkalan Metsänhoitoyhdistyksen neuvoja Väinö Ihantola, lempinimeltään ”Jumi”!

• maatalousopetus oli Viljakkalan palopäällikön ja sittemmin pitäjäneuvoksen arvonimen saaneen Väinö Myllymäen vastuulla. Mielenkiintoinen oli retki Virrelle, jossa saimme tutustua karjuporsaiden salvamiseen – porsas oli isännän sylissä, viilto partakoneen terällä kivesten kohdalle, kivekset irti ja niiden heittäminen pihahiekalle!

• metallitöiden opetuksesta vastasi Timo Eronen; teoriatunnit nykyisessä kahviossa ja käytännön opetusjaksot hammaslääkärin autotallissa Kurjella, jonne kävelimme oikopolkuja pitkin Maamiesseurantalolta. Kurjella jokaisen piti tehdä vasara, mutta tärkein oppijakso oli se, kun kunnostimme Erosen Opel Kadetin ajokuntoiseksi! Timo Eronen oli kloppeja ymmärtävä opettaja, sillä joskus joku oppilaista heitti häntä lumipallolla niskaan, mutta Timopa aloitti pienen lumisodan meitä kloppeja vastaan.

• tyttöjen käsityönopettajana toimi Elli Ihantola ja heidän kotitalousopettajanaan Hildi Alanen.

 

Toissapäivänä Viljakkalan Seurojentalon satavuotisjuhlissa totesimme Samuli Niittyojan kanssa, että vuosiluokka 1946 oli ensimmäinen, joka sai kansalaiskouluopetuksen Viljakkalan Maamiesseurantalolla ja Harri Niemisen kanssa totesimme, että ehkä vielä 1952-vuosiluokka sai siellä kansalaiskouluopetuksen, mutta jo 1949-vuosiluokka sai metallitöiden opetuksen Lääkärintalon autotallissa!

 

Viljakkalan kansalaiskoulu ikäluokalle 1947 antoi oikein hyvät eväät elämäntaipaleellemme – kiitokset siitä mm. Viljakkalan Seurojentalolle!

 

 

-Esko Erkkilä-

Juhlimme eilen Viljakkalan Seurojentalon kunniakasta satavuotishistoriaa!

Tiistai 7.1.2020 - -Esko Erkkilä-

Viljakkalan Maamiesseura järjesti 6.1.1920 talonsa vihkiäisjuhlan ja eilen lähes 200-henkinen juhlayleisö sai olla mukana juhlistamassa saman talon eli…

 

 

 

…Viljakkalan Seurojentalon satavuotisjuhlia.

 

 

***********************

 

 

 

 

Satavuotisjuhlan ohjelma oli samanlainen kuin vihkiäisjuhlankin!

 

 

 

 

Viljakkalan vaakuna, jota kai nykyisin kuntaliitoksen jälkeen kutsutaan perinnevaakunaksi, oli kunniapaikalla juhlassa.

 

 

 

Satavuotisjuhlan tervehdyspuheen piti Viljakkalan Seurojentaloyhdistyksen puheenjohtaja Outi Lähteenmäki ja…

 

 

 

…juhlan luonnikkaana juontajana toimi yhdistyksen sihteeri Olli Ihantola.

 

 

 

Miiu ja Mariella esittivät torvisoittoa pariinkin otteeseen!

 

 

 

Kaija Korpi-Hallila esitti ilman äänentoistolaitteita runon ja hän kertoi runonsa jälkeen, että runo on omistettu niille ahkerille ”muurahaisille” eli talkoolaisille, jotka ovat kunnostaneet talon siihen kuntoon, jossa se nyt on!

Toki äänentoistolaitteet olivat, mutta onneksi Kaija oli niistä niin kaukana, että "ämyrit" eivät pystyneet pilaamaan herkän runon säkeistöjä!

 

 

 

Kaupunginjohtaja Jarkko Sorvanto toi juhlapuheessaan Ylöjärven kaupungin tervehdyksen ja totesi mm., että suomalaiset seurojentalot ovat aina olleet tapahtumien keskiössä ja ne ovat tuoneet ja tuovat yhä edelleen oman leimansa paikalliseen historiaan.

 

Sorvanto totesi, että seurojentalot antavat mahdollisuuden asukkaiden monipuoliseen osallistumiseen ja hän kiitti Viljakkalan Seurojentaloyhdistystä hyvästä sekä arvokkaasta työstä!

 

 

 

Loppiaiskvartetti esiintyi kahdestikin – olikohan kvartetin nimi sorvattu ihan tätä juhlaa varten?

 

*******************

 

Vihkiäisjuhlan ohjelmassa vuonna 1920 oli ”Pukutanssi” ja sitä esittivät nyt satavuotisjuhlassakin Ylöjärven Tanssijat…

 

 

 

 

…jotka kaikki taisivat olla Eläkeliiton Ylöjärven yhdistyksen jäseniä!

 

 ****************

Ohjelmassa oli myös Venla Servon taidokasta viulunsoittoa sekä Viljakkalan Teatteriyhdistys Wimman tuottama näytelmäkappale, jonka oli ohjannut Jari Hiltunen ja taiteilijoina esiintyivät Harri Heiskanen sekä Ulla Lehtinen.

 

 

 

Suomen ensimmäinen tangokuningas, Viljakkalan Inkulasta syntyisin oleva Kauko Simonen katseli kultataustaiselta kuvaltaan, kun…

 

 

 

…siitä melkein naapurista Viljakkalan Nisunperältä oleva Markku Ylijoki tahditti laulusolistina Viljakkalan Pelimannin 1 ½ tuntisia tansseja hienon juhlatilaisuuden päätteeksi.

 

*****************

 

Pohdimme Rouvan kanssa ennen juhlia, että millaisia ”kukkia” veisimme juhlivalle yhdistykselle.

 

Kyselin pikkulinnuilta mahdollisia toiveita ja sain vastaukseksi, että kahvipaketteja aina tarvitaan ja sen vuoksi teimmekin onnittelukukiksemme…

 

 

 

…pienen kahvipakettiasetelman.

 

 

Hienosta satavuotisjuhlasta kiittäen ja erikoisesti sitä talkooporukkaan arvostaen, joka työllään on saanut aikaiseksi nykyisen Viljakkalan Seurojentalon!

 

-Esko Erkkilä-

Aattoillan hartaushetki ja siellä seisaallaan veisattu "Enkeli taivaan" -virren kymmenes säkeistö virittivät eilen Joulutunnelmaan!

Keskiviikko 25.12.2019 - -Esko Erkkilä-

Myönnän, että vasta Viljakkalan koti- ja rippikirkossani osallistumiseni aattoillan hartaushetkeen saavat minut virittäytymään Joulutunnelmaan ja eilen illalla taas näin tapahtui.

 

 

 

 

 

Kuvasin Viljakkalan kirkon uuden hautausmaan puolelta ja kuvassa näkyvät kiviportaat johtavat Karhen eteiseen eli sen kautta entisaikaan karhelaiset saapuivat kirkkoon.

 

Noilla kiviportailla otettiin myös se valokuva, joka meistä kauan sitten ripille päässeistä otettiin – kuvaa en ”tähän hätiin” löydä.

 

 

 

 

Viljakkalan sankarihautausmaa on tärkeä paikka minulle sinänsä, mutta myös meille sotahistoriasta kiinnostuneille, sillä melkein kaikkien sankarivainajien muistolaatoissa on sankarivainajan kaatumispaikkakunta - kiitokset Viljakkalan kirkkoherra A. M. F. Bergius, joka aikoinaan niin päätti!

 

 

 

 

Kunniavartio on suuri luottamustehtävä.

 

 

 

 

Viljakkalan kirkon alttaritaulu - mielestäni se ainoa oikea!

 

 

 

 

Kynttilämerta Viljakkalan vanhalla hautausmaalla.

 

 

 

 

Myös muualle haudattujen muistomerkille sytytin kaksi kynttilää.

 

 

 

 

Kotimatkalla pysähdyin vielä Lehtomäen tienhaaraan ja kuvasin valossa kylpevän Viljakkalan kirkon!

 

 

********************

 

 

Täytyy vielä mainita, että eilen tuli kuluneeksi 46 vuotta siitä, kun kävimme Rouvan kanssa ostamassa kihlat Vaasasta Hovisepiltä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

"Älkää minusta sellaista herraa tehkö"

Tiistai 17.12.2019 - -Esko Erkkilä-

Jatkan tänäänkin sotajuttujen kertomista isästäni ja nyt lähteenäni on…

 

 

 

 

 

…vuonna 2006 ilmestynyt Viljakkalan Sotaveteraanit ry:n julkaisema ”Viljakkalan sotaveteraanien KERTOMUKSIA SODASTA”.

 

 

Kirjassa 27.5.1923 syntynyt Paavo Mäntyniemi muistelee isääni näin:

 

 

 

 

 

”Monta hyvää kertojaa oli jo ehtinyt kuolla, mutta tulkoon tässä yhteydessä mainituksi Oiva Erkkilä.

 

Hän kertoi, että hän oli molemmat sodat pikakivääriampujana. Hän sanoi, että on ampunut niin paljon vihollisia, ettei sitä määrää pysty kukaan lukemaan.

 

Hän haavoittui vuonna 1941 elokuussa ja Aamulehdessä oli etusivulla kuva ja haastattelu hänestä. Harmi, etten löytänyt sitä lehteä myöhemmin.

 

Joku korkea-arvoinen upseeri toi Erkkilälle kunniamerkin sairaalaan.  Hän kertoi minulle ajasta, jolloin oltiin Talvisodassa ja linja meni Viipurin kaupungissa.

 

Erkkilä määrättiin työntämään pikakivääri erään talon puuluukusta ulos.  Hän laittoi pikakiväärin vinoon luukusta ulos ja ampui koko päivän vihollisia.

 

Venäläiset tulivat manttelin napit auki ja lakki poikittain päässä. He hurrasivat ja hän ampui taas sarjan ja pienen päästä tuli uusi porukka. Kun iltahämärä saapui, oli talon rästäisiin asti ruumiita.

 

Todennäköisesti tämä oli sitä porukkaa, jonka vihollinen tahtoi saada muonavahvuuksista pois, muttei itse tahtonut tuhlata luoteja. Venäläiset olivat vahvassa humalassa.

 

Joukkueenjohtaja sanoi ehdottavansa Oivalle korpaalin sotilasarvoa. Oiva kertoi vastanneensa,…

 

…älkää minusta sellaista herraa tehkö, vaan antakaa korpraalin arvo apumiehelleni Simo Niittuselle. Niittunen kantoi minulle ruokaa, korviketta ja tupakkaa ja ehti vielä täyttämään pikakiväärin lippaat.

 

Joka tapauksessa molemmat ylennettiin korpraaleiksi. Oiva sanoi, että hänellä oli hyvä työkalu, venäläinen sotasaalispikakivääri. Tämä ase oli hänellä molemmat sodat ja hän tuhosi sen avulla hirvittävän paljon vihollisia.”

 

 

 

 

Mainittakoon, että isäni sai vielä vanhoilla päivilläänkin alikersantin jämät!

 

 

 

Aikamoisia velikultia!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Tappajan katse

Maanantai 16.12.2019 - -Esko Erkkilä-

Vuonna 1915 syntynyt isäni Oiva Erkkilä palveli ”täydet” Talvi- sekä Jatkosodassa ja oli Hersalon joukoissa vielä ajamassa saksalaisia pois maasta Lapin sodassa.

 

Isäni oli molemmissa sodissa pikakivääriampujana ja hänen aseenaan oli neuvostoliittolainen Degtjarjov DP-27, jonka suomalaiset ristivät Emmaksi. Emmaksi sen vuoksi, että sota-ajan eräs suosikki-iskelmä oli ”Emma” ja kun Degtjarjov ´n lipas oli pyöreä kiekko, joka pyöri aseen päällä muistuttaen gramofonilevyä.

 

Pikakivääriampujalla oli taisteluparinaan lataaja ja isälläni lataajana toimi viljakkalalainen Simo Niittunen – Simo ansaitsi sotien jälkeen leipänsä sorayrittäjänä ja olihan aivan varmaa, että Simo Niittunen hoiti meidän kaikki sorantarpeemme eri rakennushankkeissa!

 

Monet olivat ne kerrat, kun isäni ja Simo muistelivat sotatietään meidän pirtissä – taisipa Simolta ”unohtua” muistelusten takia jonkun sorakuormankin noutaminen!

 

 

*****************

 

 

Mutta tuohon juttuni otsikkoon!

 

 

Viljakkalan Sotaveteraanit järjestivät joskus 1960-luvulla matkan Porin Prikaatin Säkylän varuskuntaan.

 

Vuonna 1923 syntynyt viljakkalalainen sotaveteraani Paavo Mäntyniemi on kertonut minulle monesti, että kun eräs luutnantti esitteli veteraaneille aseita, niin isäni silmiin syttyi tappajan katse, kun hän näki Degtjarjov`n eli Emman!

 

 

Olen minäkin joskus kertausharjoituksissa päässyt ampumaan Emmalla, mutta minulle ei ole tuohon aseeseen ehtinyt muodostua samanlaista suhdetta kuin isälleni.

 

 

-Esko Erkkilä-

Viljakkalalaiset antoivat runsaasti palautetta Viljakkalan Jouluvipinöissä Ylöjärven päättäjille

Maanantai 2.12.2019 - -Esko Erkkilä-

Viljakkala-neuvosto on Ylöjärven kaupungin virallinen luottamushenkilöelin ja Viljakkalan kaupunginosan asukkaiden yhteistyöelin. Neuvoston tarkoituksena on seurata Viljakkalan kaupunginosan lähipalveluja ja tehdä tarvittaessa ehdotuksia kaupungin osastoille ja lautakunnille palvelujen kehittämisestä.

 

Olen Viljakkala-neuvoston puheenjohtaja.

 

 

 

 

Lions Club Viljakkalan järjestämät Viljakkalan Jouluvipinät 30.11.2019 olivat mainio paikka…

 

 

 

 

 

…Viljakkala-neuvostolle kerätä kuntalaispalautetta välitettäväksi Ylöjärven päättäjille heidän päätöksentekonsa pohjaksi.

 

 

 

 

Myös Joulupukki poikkesi Viljakkala-neuvoston osastolla!

 

 

 

 

Vipinöiden odotettu ohjelmanumero oli Viljakkalan Cheerleader-ryhmän RedCats`n esiintyminen – esiintymisen jälkeen…

 

 

 

 

…RedCats`t järjestäytyivät ryhmäkuvaan.

 

 

 

 

 

Saimme parisenkymmentä kuntalaispalautetta ja arvoimme Vipinöiden lopuksi hedelmä- ja juureskorin kaikkien palautetta antaneiden kesken.

 

 

Onnettarena toimi Arja Mattila.

 

 

 

 

 

…ja onnettaren suosikki oli Jorma Arola!

 

 

Saamamme asukaspalautteet julkistetaan helmikuussa 2020 kokoontuvan Viljakkala-neuvoston pöytäkirjassa – tarkkailkaa Ylöjärven kaupungin nettisivuja kohdassa ”Viljakkala-neuvosto”!

 

 

-Esko Erkkilä-

Megajuna kulkee päivittäin Raahesta Hämeenlinnaan

Torstai 28.11.2019 - -Esko Erkkilä-

Kesämökkini sijaitsee Viljakkalan Majajärvellä ja Valtio aikoinaan pakkolunasti meiltä neljä hehtaaria, joka jäi Tampere-Parkano-Seinäjoki –radan alle.

 

Tuo rataosuus on eräs maamme vilkkaimmista rataosuuksista ja tänä vuonna Vapunaatosta alkaen radalla on päivittäin kulkenut todellinen megajuna, joka kuljettaa SSAB:n teräskeloja Raahesta Hämeenlinnaan.

 

 

 

 

Megajuna ohittaa mökkitonttini hieman ennen puoltapäivää ja monesti se joutuu vastaantulevan liikenteen vuoksi pysähtymään Majajärven liikennepaikalla, joka pääosin sijaitsee meiltä pakkolunastetulla alueella.

 

Kokkolassa juna on aamu-seitsemältä ja Tampereen se ohittaa iltapäivän alkaessa.

Kuvassa Majajärven liikennepaikka ja tästä nähdään siellä olevat kaksoisraiteet.

 

 

 

Megajunaa vetää kaksi veturia, sillä yhden veturin voimin se ei liikkuisi.

 

 

 

Juna kokonaispaino on 5,2 miljoonaa kiloa ja siitä teräsrullien osuus on 3,8 milj. kiloa.

 

Vertailun vuoksi todettakoon, että Tanskan Kattegatin salmien läpi mahtuu laiva, jolla on n. 40 miljoonan kilon lasti.

 

 

 

Megajunassa on 52 vaunua ja sillä on pituutta 690 metriä - sen pidempää junaa ei mahdukaan Majajärven liikennepaikan ohitusraiteelle.

 

 

 

Aikaisemmin vastaava tavaramäärä kuljetettiin kahdella junalla, mutta onhan yhden junan periaate monestakin syystä edullisempaa.

 

 

 

Tämä ei anna oikeaa tunnelmaa, kun Tampereen suunnalta tullut juna tulee vastaan megajunaa – tässä tapauksessa megajuna on jäänyt pääraiteelle ja vastaantuleva henkilöjuna joutuu kulkemaan ohitusraidetta pitkin; yleensä megajuna menee ohitusraiteelle!

 

Pääraidettä kiitävän henkilöjunan nopeus Majajärven kohdalla on 170 – 190 kilometriä tunnissa, mutta ohitusradan kautta kulkiessaan sen nopeus lienee sadan kilometrin tuntinopeuden tiimoilla.

 

Olen vuosien varrella tottunut mökkitonttini vierellä kulkevaan junaliikenteeseen, mutta mökkivieraitamme junien näkeminen aina ihastuttaa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Metsäpeura Vipu Viljakkala ry:n yleisötilaisuudessa 14.11.2019

Sunnuntai 17.11.2019

Vipu Viljakkala ry:n puheenjohtajana sain avata ja toivottaa nelikymmenhenkisen yleisöjoukon tervetulleeksi Viljakkalan Seurojentalolle 14.11.2019, jossa Vipu Viljakkala ry järjesti Suomen metsäpeuraan liittyvän yleisötilaisuuden.

 

 

 

 

Yhdistyksemme hallituksen jäsen Juha Riihioja oli jälleen käyttänyt asiantuntemustaan ja alustajana toimi Metsähallituksen metsäpeura-asiantuntija Sakari Mykrä-Pohja.

 

 

 

 

Metsäpeura on latinankieliseltään nimeltään ”Rangifer tarandus  fennicus”.

 

 

 

 

Tässä historiatietoa metsäpeuran esiintymisestä Suomessa.   

 

********************

 

Olin ennen tilaisuutta kriittisen asenteellinen metsäpeuran palauttamisesta Suomen luontoon, mutta saatuani uutta ja päivitettyä tietoa, olen valmis muuttamaan ennakkoasenteitani, mutta niistä joskus myöhemmin tarkemmin.

 

 

-Esko Erkkilä

Kahden kaupungin luottamushenkilöloukussa!

Lauantai 16.11.2019 - -Esko Erkkilä-

Olen kahden kaupungin "luottamushenkilöloukussa", sillä Tampereen Vanhusneuvoston jäsenyyden lisäksi olen Viljakkala-neuvoston puheenjohtaja Ylöjärven kaupungin organisaatiossa.

 

Viljakkala-neuvoston toimenkuvana on olla Viljakkalan kaupunginosan asukkaiden yhteistyöelin. Neuvoston tarkoituksena on seurata Viljakkalan kaupunginosan lähipalveluja ja tehdä tarvittaessa ehdotuksia kaupungin osastoille ja lautakunnille palvelujen kehittämisestä.

 

Olen Viljakkala-neuvostossa Vipu Viljakkala ry:n esittämänä ja Viljakkalassa vapaa-ajanasunnon omistavien mandaatilla eli en siis ole mukana poliittisen taustan omaavana.

 

Porukka valitsi minut puheenjohtajakseen, mutta jäsenyyteni ja puheenjohtajuuteni on katkolla taas vuodenvaihteessa.

 

 

 

 

Ylöjärven vaakuna on paraatipaikalla Valtuustosalissa.

 

 

 

 

 

Asukaslautakunnan alaisia neuvostoja Ylöjärvellä on yhteensä kuusi ja meillä oli yhteistapaaminen ajankohtaisista asioista toissapäivänä eli torstaina 14.11.2019.

 

 

 

 

 

Asukaslautakunnan puheenjohtaja Ossi Sippola avasi tilaisuuden. Ossi on myös Viljakkala-neuvoston jäsen ja arvostan hänen toimintaansa.

 

 

 

 

 

Olin Viljakkala-neuvoston jäsen jo edellisellä valtuustokaudella ja sain jatkoajan myös tälle valtuustokaudelle. Neuvostojen jäsenyydet ovat katkolla vuodenvaihteessa.

 

 

 

 

 

Viljakkala-neuvoston puheenjohtajana totesin toissapäivänä mm. näin:

 

"Kiitokset Ylöjärven kaupungin nettisivustojen laatijoille ja ylläpitäjille, sillä sieltä näkee tiiviissä muodossa mm. Viljakkala-neuvostossa käsitellyt asiat. Suosittelen päättäjille tutustumista!

On hyvä asia, että Viljakkala-neuvoston jäseninä ja varajäseninä on kaupunginvaltuutettuja sekä varavaltuutettuja, sillä heidän kauttaan asiat etenevät päätöksentekoon saakka.

Asioita, joita olemme seuranneet ja edesauttaneet:
• kevyenliikenteenväylä Mannista kirkonkylään
• Haverin rikastushiekka-alueen eli jätealueen saneeraaminen ja kunnostaminen
• Viljakkalan yhtenäiskoulun yhteyteen tammikuussa 2020 valmistuva liikuntasali, 400 m2 liikuntasali + 40 m2 kuntosali + tarvittavat pukeutumis- sekä peseytymistilat; KVR-urakka 1,85 M€
• Paijalan ja Kurjen saunojen myynti/vuokraaminen

Paloasemalla olevan kuntosalin saneeraamisessa Viljakkala-neuvosto oli ratkaisevassa asemassa.

Viljakkala-neuvoston agendalla on ollut ja on edelleen mm.:
• muovinkeräysmahdollisuuden saaminen Viljakkalan kirkolle
• valokuituhankkeen vauhdittaminen
• maantie 2773: n päällystyksen uusiminen Viljakkalasta aina Takamaalle saakka

Historiankirjoihin se, että Viljakkala-neuvosto otti vuonna 2019 esille Kurjelta Kuivaniemeen rakennettavan kevyenliikenteen väylän tarpeellisuuden – hanke toteutunee ehkä 10 – 15 vuoden kuluttua, mutta sen ensimmäinen alkuunpanija on Viljakkala-neuvosto."

 

 

-Esko Erkkilä-

"Tulee aika toinenkin"

Sunnuntai 3.11.2019 - -Esko Erkkilä-

Aloitin työurani K-ryhmän palveluksessa vuonna 1970, mutta jo samana vuonna joulukuun alussa siirryin Raision Yhtymän palvelukseen, jossa sitten olinkin päivälleen 40 vuotta.
 
Palkkanauhassani luki milloin Oy Vehnä Ab, Raision Tehtaat, Raision Yhtymä tai Rehuraisio Oy, mutta todellisuudessa hoidin koko ajan samoja myynti- tai hankintahommia.
 
Vuonna 1982 sain olla Rouvani kanssa isäntänä Turun Kaupunginteatterissa korruptiotilaisuudessa, kun siellä esitettiin näyttelijä ja rosvopäällikkö Aarne Orjatsalon elämästä kertova teatterikappale.
 
Teatterikappaleen nimi oli ”Tulee aika toinenkin” ja se käsitteli Aarne Orjatsalon värikästä elämää.
 
Näytelmän on kirjoittanut Anja Vammelvuo, joka oli naimisissa Jarno Pennasen kanssa – heidän poikansa Jotaarkka Pennanen ohjasi tuon teatteriesityksen.
 
Anja Vammelvuo on sisällyttänyt hengentuotteeseensa kohtauksen, jossa Aarne Orjatsalo kyyristelee Viljakkalan hautausmaalla punaisten joukoissa, kun Kurun suunnasta Viljakkalaa vapauttamaan hyökänneet Valkoiset tulittavat punaisten asemia.
 
Viljakkalan hautausmaalla on yhä edelleen kolme valurautaristiä, joissa on luotien aiheuttamia vaurioita.
 
Perimätieto kertoo, että luotien aiheuttamat vauriot ovat Valkoisten kuularuiskujen aiheuttamia, mutta toisaalta kerrotaan, että vauriot valurautaristeihin ovat syntyneet, kun punaiset ovat kohdistaneet niihin aseitaan.
 
On niin tai näin, mutta tässä kuvia valurautaristien saamista luodeista:
 
 

 
   
   
 
Anja Vammelvuolla ja puolisollaan Jarno Pennasella oli loma-asunto Viljakkalan Haverissa, jossa myöskin heidän poikansa Jotaarkka Pennanen vietti kesiään, joten kolmikon kytkös Viljakkalaan on ollut todellinen.
 
 
Aarne Orjatsalo oli naimisissa yhteensä neljä kertaa, mutta sen lisäksi hänellä oli vuonna 1906 suhde myös näyttelijä Ain`Elisabet Pennasen kanssa ja siitä suhteesta syntyi aikoinaan kirjailija Jarno Pennanen; Jotaarkka Pennanen on puolestaan Jarno Pennasen poika.

 

 

Mielenkiintoista viljakkalalaistakin historiaa!

 

 

Liitän tämän pitkän juttuni loppuun Kirsikka Siikalan Helsingin Sanomissa aikoinaan julkaistun teatteriarvostelun ”Tulee päivä toinenkin” –teatteriesityksestä:

 

 

”Koko tämän umpimielisen, vieraantuneen ja säkenöimättömän pitkän teatterisyksyn aikana on saanut etsiä näyttämöiltämme elämänmcrkkiä, että teatteri syttyisi, tarttuisi ja ravistaisi.

Näin kävi Turun Kaupunginteatterissa, kun näytelmä näyttelijä Aarne Orjatsalon kaikkiin suuntiin kytevästä, palavasta elämästä repäisee katsomoa ja esittäjiä erottavan rampin rikki ja rakentaa kiihkeää aatedraamaa. Se on näytelmä, joka impressioissaan sukeltaa läpi suurten maailmanpalojen ja yhden ajassaan väkevästi kiinni olleen suuren taiteilijan luomisen- ja elämisentuskan. Ja samalla se ankkuroituu vahvasti tähän päivään: historiaa keriessään se joka riviltään kuvaa yhä uudelleen ja uudelleen luomisen ehdottomuuden ja kompromissien, antautumisen välistä nuorallatanssia.

Muoto on vaikea, eikä se aina kestäkään. Varsinkin näytelmän alku ja pitkälti koko alkuosa sahaa välillä omaa oksaansa: se ei saa otetta tarinaansa vaan kahlaa laa­jaa materiaaliaan sieltä ja täältä noppien ja nyppien. Koko esitys alkaa epäintensiivisesti ja hahmottomasti sen sijaan että ensimmäi­seksi heitettäisiin tulipallo katso­moon, joku niistä huikeista koh­tauksista, joita sittemmin seuraa yhä tihenevässä tempossa.

Mutta kun esitys syttyy, se suo­rastaan roihahtaa. Se puhuu suo­raan ja välikkeettä katsomolle, jo­ka luissaan ja nahoissaan tuntee is­tuvansa haastettuna ja altavastaa­jana yhtä aikaa erään teatterihisto­rian ja historian vaiheen kulisseissa ja katsomossa.

 

Jos teksti on monimuotoinen kollaasi, on sitä myös itse esitys monine erilaisine teatterityyleineen ja mitään kaihtelemattomine kei­noineen. Jotaarkka Pennasen koko ohjaajantyön skaalassa Tulee aika toinenkin on villein, hurjin ja roh­kein yhteenveto kaikesta aikaisem­masta ja samalla askel uuteen lo­puttomaan teatteriseikkailuun.

Orjatsalon nahkoihin on nyt heittäytynyt Hannu Lauri koko persoonallaan. Tulkinnasta näkee, että roolityö on enemmän kuin roolityö: näyttelijä Hannu Lauri on pannut peliin itsensä ollakseen itse se palava soihtu, jona Orjatsaloa kuvataan. Tällainen teatterityö — meillä yhä harvinaisempi — saa katsojan jälleen kerran uskomaan teatterin mahdollisuuksiin. Hannu Laurin ja Jotaarkka Pennasen yhteistyö on tuottanut tinkimätöntä näyttelijäntaidetta, joka tekee oikeutta objektilleen, historian suurelle näyttelijälle.

Hannu Laurin rinnalla roolihenkilö nimeltä Pikkumies eli Juha Muje käy jatkuvaa dialogia Orjat­salon haastajana, kiirastulena ja kriittisenä kyselijänä tai alter ego­na, joka kulkee matkassa sen joka mutkassa esiin pulpahtaen, ajan yleistä ajattelua argumentoiden tai isäntäänsä hiillostaen. Näiden kah­den näyttelijän kontakti toisiinsa on kuin minän ja kolmannen per­soonan jakamaton ykseys. Heissä kuvataan näyttelijä, jonka peer- gyntiläinen kamppailu omana itse­nä olemisessa ja sen toteuttamises­sa on jatkuva, kipeä prosessi.

Ja heidän rinnallaan tietenkin koko laaja Turun kaupunginteatte­rin näyttelijäkaarti, joka jälleen kerran osoittaa teatteristaan löyty­vän ensemblehengen: yhteisen te­kemisen voiman ja riemun.

Hetkeäkään epäröimättä voi sa­noa, että Tulee aika toinenkin to­della viitoittaa tietä teatterin uudelleensyttymiselle, syksyn pitkän hiljaiselon päättymiselle.”

 

 

-Esko Erkkilä-

Tänään on oikea päivä muistella myös sankarivainajiamme!

Lauantai 2.11.2019 - -Esko Erkkilä-

Vietämme tänään Pyhäinpäivää, jota aiemmin kutsuttiin Pyhäinmiestenpäiväksi.
 
Kävin jo eilen illalla sytyttämässä kynttilät sukulaisteni, naapureiden sekä ”kylänmiesten” haudoille Viljakkalan hautausmaalla.
 
Lähdin matkaan jo varhain iltapäivällä ja etenin hautausmaalla hitaasti kynttilöitä sytytellen ja poisnukkuneita muistellen – olin muistojeni kanssa rauhassa yksin!
 
 

 

Tärkeä osa minulle Viljakkalan hautausmaalla on sankarihautausmaa, sillä lepäähän siellä…

 
 
   
 

…yksi sedistäni eli Reino Erkkilä.

 
 
Setäni kuoli 8.3.1940 eli vain muutama päivä ennen Talvisodan päättymistä.
 
 
Käytin termiä ”kuoli” ja en käyttänyt termiä ”kaatui”, vaikka setäni lepääkin kotiseurakuntansa sankarihaudassa.
 
 
Talvisodassa Viipurinlahden taistelut käytiin 2.3.1940 alkaen ja ne kestivät Talvisodan päättymiseen eli 13.3.1940 saakka.
 
 
Viipurinlahden taisteluiden aikana setäni kuului joukko-osastoon, joka löysi Viipurista spriiksi luulemaansa nestettä ja eräs joukko-osaston porukka otti tästä nesteestä kunnon huikat.
 
Neste olikin jäähdytysnestettä ja lähes kaikki sitä nauttineet kuolivat – setäni oli yksi näistä kuolleísta!
 
Tilasin aikoinaan kopiot monien sukulaisteni kantakorteista ja siinä aineistossa on tarkat tiedot mm. setäni Reino Erkkilän kuolemasta. Valitettavasti tuo aineistonippu on nyt niin ”hyvässä tallessa”, että en edes muista missä se on!
 
 

Arvostan, että setäni on kuolinsyystään huolimatta haudattu Viljakkalan sankarihautausmaalle!

 

 

-Esko Erkkilä-

Oliko Viljakkalan ensimmäinen huumehörhö kunnanlääkäri?

Lauantai 19.10.2019 - -Esko Erkkilä-

Pohdin perusteellisesti, että voinko kirjoittaa ja julkaista otsikkoaiheisen blogikirjoituksen.
 
 
Päädyin siihen, että voin kirjoittaa ja julkaista, sillä kyseessä on Viljakkalan pitäjään liittyvä merkittävä tapahtuma.
 
 
En omaa tapauksesta omakohtaista kokemusta, mutta perustan tietoni vuonna 1915 syntyneen isäni kertomuksiin ja nyt viime päivinä ”Viljakkalan pölinät ”- fb-sivuilla käytyihin keskusteluihin!
 
 

*******************

 
 
Viljakkalan kunnanlääkärinä toimi 1950-luvun alussa sukunimeltään Hall -niminen lääkäri, joka esiintyi virkatoimissaan huumehöyryissä.
 
 
Isäni Oiva Erkkilä kertoi, että Hall pisteli itseään vastaanottotiloissa Kurjella siten, että veri roiskui odotushuoneen oviin.
 
 
Siihen aikaan kunnanlääkärit tekivät potilaidensa luokse kotikäyntejä ja ”Viljakkalan pölinät” –fb-sivuilla kerrotaan, että Hall teki niitä aikamoisissa huumepöllyissä.

 

 

Tietojeni mukaan kunnanlääkäri Hall ei tehnyt Viljakkalassa hoitovirheitä, joten siinä mielessä asiassa ei ole aihetta enempään ja siis tämäkin muistelus jää vain erääksi muistelukseksi Viljakkalan tapahtumista 1950-luvun alkuvuosilta!

 

 

 

-Esko Erkkilä-