Kuntalaispalaute saa aikaan muutoksia, tilaisuuksia ja kehittymistä!

Sunnuntai 18.8.2019 - -Esko Erkkilä-

Viljakkala liittyi Ylöjärven kaupunkiin 1.1.2007 ja aluksi Viljakkala joutui ”enon osille” uudessa kunnassa.

 

 

Tilanteet ovat kuitenkin muuttuneet ja nykyään ”emo-Ylöjärvi” ja sen päättäjät osaavat antaa arvoa myös Viljakkalalle.

 

 

Ylöjärvellä toimii kuusi neuvostoa eli

 

 

• Viljakkala-neuvosto
• Kuru-neuvosto
• lapsi- ja nuorisoneuvosto
• mielenterveysneuvosto
• vammaisneuvosto ja
• vanhusneuvosto

 

 

Tunnen Viljakkala-neuvoston toiminnan sen puheenjohtajana hyvin ja olemmekin siellä halunneet kuunnella herkällä korvalla viljakkalalaisten aatoksia.

 

 

Kati Tuomisto toteaa fb-sivuillaan näin:

 

 

” Keväällä Viljakkala-neuvosto pyysi Haverin Konepäivillä kävijöiltä palautetta Viljakkalan kehittämiseksi. Toivottiin mm. tapahtumia. Nyt tapahtuu! Kirjasto järjestää lauantaina 17.8. kesäkekkerit kirjaston pihamaalla ja sisätiloissa. Tarjolla tanssittavaa musiikkia, pullakahvit, kirjailijavieras, nukketeatteriesitys ja vaikka mitä muuta.”

 

Kiitokset Kati Tuomistolle toimeen tarttumisesta!

 

 

 

 

Historiantutkija Pirkko Kastari kertoi liikennöitsijä Artturi Tiuran elämästä ja siitä, että miten A.Tiura Oy vaikutti alueen elämän ja elinkeinotoiminnan kehittämiseen.  Mielenkiintoista paikallista historiaa, josta minullakin on muistoja!

 

 

 

 

 

Mukana menossa oli myös Ylöjärven kaupungin kirjastoauto, joka liikkuu kanta-Ylöjärven alueella, sillä liitoskunnissa Viljakkalassa sekä Kurussa on omat kiinteät kirjastonsa.

 

 

Ylöjärven kaupungin kirjastoautolla on vuosittain n. 100.000 lainaajaa, joten tarvetta kirjastoautolle on.

 

 

********************

 

 

 

 

 

Tilaisuudessa jaettiin 20:lle ensimmäiselle muovisanko, johon sai ilmaiseksi kerätä sangollisen poistokirjoja.

 

 

 

 

 

Ehdin kahdenkymmenen ensimmäisen joukkoon ja valitsin Paavo Talvelan muistelmien toisen osan, Meeri Huuhka-Schadewitz´n kirjoittaman ”Lottia luotisateessa” sekä Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan kirjoittaman paksun teoksen ”Sukunimet”.

 

 

Ensisilmäyksellä näyttää, että Lottakirja täydentää sotahistorian tuntemustani ja sukunimikirja lisää valtavasti erilaista tietämystä koko Suomen alueelta.

 

 

Kirjat olivat hyviä ja ilmaisia hankintoja!

 

 

 

 

 

Kiitokset Viljakkalan kirjaston Kati Tuomistolle mukavan tilaisuuden järjestämisestä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Viipurin kenttähautausmaan muistomerkki on Venäjällä sijaitsevista suomalaissotilaiden kenttähautausmaista ainoa, joille pystytetty muistomerkki on kerran tuhottu

Perjantai 16.8.2019 - -Esko Erkkilä-

Heinäkuinen Kyröläismatkamme ja niistä tälle saitille laatimani blogikirjoitukset alkavat olla finaalissa, mutta vielä ainakin ehkä kahteen juttuun aineistoa riittää.

 

 

Tämä juttuni koskee Viipurin kenttähautausmaata ja haluan todeta, että kaikki tämän juttuni valokuvat olen kuvannut liikkuvan bussimme ikkunan läpi!

 

 

 

 

Viipurin Tuomiokirkko oli Talvisodan aikana pääasiassa Summan lohkolla kaatuneiden suomalaisten sankarivainajien kokoamispaikka ja sinne päätyi mm. erään naapurimme veljessarjan eräs poika, joka kaatui Summassa.

 

 

Helmikuun 18. päivänä 1940 kirkkoon osui pommeja ja kirkko syttyi palamaan – kotiseuduilleen kuljetusta odottaneet sankarivainajien ruumiit paloivat kirkkopalossa.

 

 

Jatkosodassa Suomi valloitti Viipurin ja silloin tehdyissä kirkonraunioiden kaivauksissa löydettiin 114 sankarivainajan ruumiit, joista pystyttiin tunnistamaan 32 vainajaa, mutta heistä vain kuusi lähetettiin kotiseurakunnan multiin haudattavaksi – oletan, että naapurimme veljessarjan sankarivainaja oli yksi näistä kuudesta!

 

 

Vuonna 1995 Viipurin kenttähautausmaan aluetta kunnostettiin ja paikalle pystytettiin muistomerkki, joka paljastettiin elokuussa 1996.

 

 

Muistomerkki kuitenkin tuhottiin paikallisvoimin jo parin kuukauden kuluttua sen paljastamistilaisuudesta.

 

 

 

Viipurin kenttähautausmaan sijainti suhteessa Tuomiokirkon raunioihin ilmenee tästä kuvasta.

Nykyinen muistomerkki paljastettiin 13.9.2000 ja se on saanut olla rauhassa.

 

 

Kenttähautausmaan muistomerkissä on teksti:

 

 

Viipurin kenttähautausmaa

 

Sodassa 1939 – 1940

 

kaatuneen

 

tässä lepäävän 108 suomalaisen

 

sotilaan muistoksi

 

 

Suomen valtio

 

 

 

******************

 

 

 

 

Tästä vinkkelistä vielä kuva Tuomiokirkon kellotornista, jonka otin bussimme ikkunan läpi!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Karhen Markkinat ovat paljon muutakin kuin pelkkä myynti- ja ostostapahtuma!

Sunnuntai 30.6.2019 - -Esko Erkkilä-

Entisaikaan Viljakkalassa oli kuusi kansakoulupiiriä ja kuusi kansakoulua – Kirkonkylä, Hanhijärvi, Nisu, Karhe, Hepo-oja ja Heinälammi.

 

 

Viljakkala liittyi Ylöjärven kaupunkiin 12 vuotta sitten, mutta jo sitä ennen koulujen määrä supistui kahteen eli nykyään kouluja on vain kirkonkylässä ja Karhella.

 

 

Karhella on aktiivinen Karhen koulun vanhemmat ry ja he ovat jo monina vuosina järjestäneet koulun kentällä Karhen Markkinat.

 

 

Vuoden 2019 Karhen Markkinat järjestettiin eilen ja olin mukana Viljakkala-neuvoston osastolla tapaamassa Viljakkalan vakituisia asukkaita sekä Viljakkalassa vapaa-ajanasunnon omistavia.

 

 

 

 

 

Hoidimme yhdessä Asser Vuolteen kanssa Viljakkala-neuvoston osaston ja asukkailla oli mahdollisuus antaa kauttamme palautetta Ylöjärven kaupungin päättäjille.

 

 

 

 

 

Asukaskyselyyn vastanneiden kesken arvoimme hedelmä- ja vihanneskorin ja arvonnassa onnettarena toimi…

 

 

 

 

 

 

 

Koriarvonnassa onni suosi Veikko Hietamäkeä ja kori saatiin toimitettua voittajalle heti markkinoiden päätyttyä – onnittelut Viljakkala-neuvoston puolesta!

 

 

*******************

 

 

Pikainen silmäys palautteeseen kertoi, että Viljakkalan asukkailla ja siellä vapaa-ajanasunnon omistavilla on tärkeää palautetta Ylöjärven päättäjille. Palaute julkaistaan Ylöjärven kaupungin verkkosivuilla seuraavan Viljakkala-neuvoston kokouksen jälkeen – kokouspäivämäärä on 10.9.2019!

 

 **********************

 

Viljakkala-neuvoston varsinaisista jäsenistä kaksi on jäseninä Ylöjärven kaupunginvaltuustossa ja sen lisäksi meillä on hyvät henkilökohtaiset suhteet kaikkiin Ylöjärvellä toimiviin poliittisiin päättäjiin.

 

 

 

 

 

Kokoomuksen osastolla kamerani tavoitti vasemmalta lukien Katja Luojuksen, Juho Ojareksen ja Ossi Sippolan,…

 

 

 

 

 

…Vihreiden osastolla kolmannestusinan Ylöjärven päättäjiä sekä…

 

 

 

 

 

…Keskustan osastolla Minna Sarvijärven, joka tässä poseeraa yhdessä Asser Vuolteen kanssa.

 

 

 

Itselleni yhteistoiminta kaikkien Ylöjärvellä toimivien poliittisten päättäjien kanssa on mutkatonta, sillä Viljakkala-neuvoston puheenjohtajana mikään puolue ei ole taustatoimijanani.

 

 

-Esko Erkkilä-

Venlat jo maalissa ja miehet lähtivät matkaan eilen klo 23.00!

Sunnuntai 16.6.2019 - -Esko Erkkilä-

Hyvää huomenta erityisesti Teille lukijani, jotka luette näitä rivejäni heti sunnuntain aamuhetkinä 16.6.2019.

 

Vanhasta kokemuksesta osaan ounastella, että Teitä on tällä saitilla aamukolmeen mennessä muutama sata aktiivia.

 

Tänään – yllätys, yllätys – muutama sana suunnistuksesta.

 

 

Olin suunnistuksesta täysin pihalla varusmiespalvelukseeni saakka, mutta silloin sain opetusta suunnistuksesta.

 

Ratkaiseva opetus oli se, kun jouduimme suunnistamaan ”valkoisella kartalla” eli kyse oli millimetripaperista, jolle oli merkitty oikeaan mittasuhteeseen vain rastipisteet.

 

 

Valkoisen kartan suunnistus opetti kompassin käytön ja samalla oli välttämätöntä se, että osasi mitata kuljetun matkan askelpareilla.

 

 

En tiedä, että vieläkö suunnistuksen ja kompassinkäytön alkeita opetetaan valkoisen kartan periaatteella, mutta minä kiitän opettajiani, sillä niin minä opin suunnistamaan.

 

 

Kartanlukutaito kehittyi sen rinnalla, että osasi käyttää kompassia!

 

 ***************

 

Varusmiespalvelukseni jälkeen opiskelin Mustialan maatalousopistossa agrologiksi ja toisena opiskeluvuotenani minut valittiin urheiluseura Mustialan Toukopojat ry:n puheenjohtajaksi. Seuramme osallistui kiinteästi Lounais-Hämeen Rastin toimintaan ja silloin suunnistustaitoni kehittyi melkoisesti.  Lounais-Hämeen Rasti järjesti 1969 aktiivisesti joka viikko harjoitussuunnistuksia ja monesti me olimme järjestävänä seurana.

 

 

Suunnistusurani suurin saavutus on Viljakkalan mestaruus miesten sarjassa – vuosi oli joskus 1970-luvun alussa.

 

 

Meitä osanottajia oli vain kaksi ja kilpailijani oli tunnettu juoksija, mutta myös piirikuntatason suunnistaja.

 

 

Mestaruuskilpailut järjestettiin Viljakkalan Hanhijärvenkulman Hyypöläisellä ja muistan, kun kilpailijani rymisteli aina rastin jälkeen ohitseni, mutta lopputulemana minä olin kuitenkin nopeampi.

 

 

Suunnistus on hieno harrastus, sillä siinä osanottaja saa aina ”palkinnon”, kun hän löytää rastin.

 

 

Jukolan viesti on eräs vuoden suurimmista televisio-ohjelmista ainakin ajallisesti ja nyt on päästy sopimukseen, että Jukolan viesti televisioidaan joka vuosi ainakin vuoteen 2023 saakka, jolloin kilpailukeskus toimii Kauhavan lentokentällä!

 

 

Aamulukijoilleni rattoista Jukolan viestin seurantaa – voittajajoukkue saattaa olla tiedossa tänään joskus aamukuuden ja aamuseitsemän tienoilla!

 

 

-Esko Erkkilä-

Ennen autot olivat yksilöllisiä

Maanantai 10.6.2019 - -Esko Erkkilä-

Haverin konepäivät järjestettiin Viljakkalan Haverissa lauantaina 8.6.2019 jo kuudennen kerran.

 

 

Helteinen sää suosi tapahtumaa vaikka muutaman kilometrin päässä vettä tuli iltapäivän alkaessa rankastikin.

 

 

Tähän juttuuni sisältyy kuvakimara niistä veteraaniautoista, jotka osallistuivat tapahtumaan.

 

 

Monet konepäivävieraat totesivat veteraaniautoja katsellessaan, että ennen autot olivat yksilöllisiä, mutta toisin on tänään.

 

 

Tänään henkilöautot ovat samanlaisissa tuulitunneleissa testattuja persoonattomia tekeleitä, jotka kaikki näyttävät samoilta automerkistä riippumatta.

 

 

Nykyajan henkilöautot erottaa toisistaan vain sillä, että tiirailee johonkin kohtaa autossa ikuistettua automerkkiä.

 

 

Tässä se lupaamani kuvakimara veteraaniautoista:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kiitokset veteraaniautojen omistajille, jotka toitte ajopelinne Haverin konepäivien yleisön ihailtavaksi.

 

 

Hienoa oli se, että kaikki veteraaniautot saapuivat paikalle omin voimin ja myös lähtivät pois omin voimin!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Myös se on tärkeä mielipide, että ei ole hyvää eikä pahaa sanottavaa Viljakkalan kuntaliitoksesta Ylöjärveen

Sunnuntai 9.6.2019 - -Esko Erkkilä-

 

 

Olen kahden kaupungin ”luottamushenkilöloukussa”, sillä Tampereen kaupungin Vanhusneuvoston jäsenyyden lisäksi toimin Ylöjärvellä asukaslautakunnan alaisen Viljakkala-neuvoston puheenjohtajana.

 

 

 

 

Viljakkala-neuvosto osallistui tänään omalla osastollaan Haverin konepäiville.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tapio Lieskon kanssa yhdessä otimme vastaan viljakkalalaisten  tuntemuksia välitettäväksi Ylöjärven päättäjille.

 

 

 

 

 

Nella-onnetar nosti hedelmäkorin omistajaksi…

 

 

 

 

 

…Markku Vuorenmaan, jolle luovutimme Viljakkala-neuvoston hankkiman hedelmäkorin.

 

 

 

Seuraavan kerran Viljakkala-neuvosto kerää asukasmielipiteitä Karhen markkinoilla 29.6.2019 – tervetuloa silloin Karhelle!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Tykinlaukauksella tänään klo 7.00 Niinisalosta kohti Teivon ravirataa

Sunnuntai 3.3.2019 - -Esko Erkkilä-

Tänään on maaliskuun ensimmäinen sunnuntai ja se merkitsee, että tänään hiihdetään perinteinen Pirkan Hiihto Kankaanpään Niinisalosta Ylöjärvelle Teivon raviradalle.

 

 

Matkaa Niinisalosta Teivoon kertyy 90 kilometriä.

 

 

Pirkan Hiihdon on ideoinut Tahko Pihkala yhdessä ”Kollaa kestää” –kirjan kirjoittaneen Erkki Palolammen kanssa.

 

 

Päätös Pirkan Hiihdosta tehtiin Ikaalisten Omalla Tuvalla 20.9.1954 ja ensimmäinen hiihto toteutettiin maaliskuussa 1955.

 

 

Pirkan Hiihto lähtee Kankaanpäästä ja se etenee Jämijärven, Ikaalisten, Hämeenkyrön, Viljakkalan, Ylöjärven kautta Teivoon ja ensimmäisinä vuosina Tampereelle saakka.

 

 

Olen hiihtänyt Pirkan Hiihdon vuosien varrella seitsemän kertaa siten, että ensimmäisen kerran 1960-luvulla ja viimeisen kerran 2000-luvulla eli hiihtokertoja on ollut harvakseltaan.

 

 

Ensimmäisen hiihtokertani maali sijaitsi Tampereella Mustalahdessa, mutta muut kerrat olen päätynyt maaliin Teivossa ja sitä ennen Lamminpään urheilukentällä.

 

 

Ensimmäisellä kerralla olin tottumaton pitkille matkoille ja sippasin jo puolimatkan tienoilla eli Kyröskoskella. Jatkoin kuitenkin maaliin saakka, mutta ukkoja lappoi ohitseni.

 

 

Otin opikseni ja seuraavalla kerralla hiihtelin Kyröskoskelle saakka rauhallisesti eli ensimmäiset 52 kilometriä ja aloin vasta sen jälkeen hiihtämään.  Muistelen, että kukaan ei loppumatkalla ohittanut minua, mutta minä puolestani ohitin toistasataa hiihtäjää – olin silloin hyvässä kunnossa!

 

 

 

 

 

Tässä liimaamatta jääneet suksitarrani vuodelta 2001.

 

 

 

 

 

Pirkan Hiihdossa – ainakin silloin, kun minä sen olen hiihtänyt – on mitalina ollut aina samanlainen mitali.  Katsoin jostain antikvariaatin nettisivuilta ja siellä tämän mitalin hinnaksi kerrottiin 3 euroa eli rahallisesti arvokkaasta mitalista ei ole kyse.

 

 

Viljakkalalaisena Pirkan Hiihdon hiihtäminen ainakin kerran elämässä on lähes kansalaisvelvollisuus ja olen tämän velvollisuuteni toteuttanut seitsemän kertaa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Setäni Reino Erkkilä oli kuorma-automies jo 1930-luvulla

Perjantai 1.2.2019 - -Esko Erkkilä-

On luonnollista, että Viljakkalassa syntyneenä olen Facebookissa jäsenenä ”Viljakkala vanhoissa kuvissa” –ryhmässä.

 

Liitin eilen ryhmän kuviin kuvan, jonka sain nyt jo edesmenneeltä sedältäni Leo Erkkilältä joskus 2000-luvun alussa.

 

 

 

 

Kuvassa on toisen setäni eli Reino Erkkilän omistama kuorma-auto ja siihen liittyvä tarina kuuluu ”lyhyen kaavan mukaan” näin:

 

 

Kuva on otettu 1.8.1939 Loimaalla, mutta se liittyy hyvinkin läheisesti Viljakkalaan ja Karhen kouluun.

 

Kuvan on ottanut laatikkokamerallaan Karhen koulussa aikoinaan opettajana toiminut Kerttu Ala-Jaskara (os. Tuomi).

 

Kerttu Tuomi siirtyi elokuun alussa vuonna 1939 Loimaalle Torkkalan koulun opettajaksi ja hänen muuttokuormansa Karhelta Loimaalle kuljetti setäni Reino Erkkilä (oikealla) omistamallaan Ford –kuorma-autolla. Apukuskin puolella kuvassa on Aaro Kauppi.

 

Mukana muuttomatkalla oli myös Karhen koulun johtajaopettaja Verneri Vuorelaisen 20-vuotias tytär Elvi Vuorelainen, joka jäi Loimaalle joksikin aikaa Kerttu Tuomen avuksi järjestelemään uuden opettajan tavaroita Torkkalan koululle.

 

 

***************

 

 

Ehdin joulukuussa 2001 haastattelemaan henkilökohtaisesti setääni Leo Erkkilää ja puhelimitse myös Kerttu Ala-Jaskaraa kuvan taustoista.

 

 

 

Asiaan liittyy useita mielenkiintoisia seikkoja, mutta niistä ehkä joskus toisessa yhteydessä tarkemmin.

 

 

Sen verran kuitenkin jo nyt, että setäni Reino Erkkilä joutui konekiväärimiehenä Talvisotaan ja kuoli Viipurin menetyksen yhteydessä 8.2.1940, joten kuvan ottamisen jälkeen hän eli vain 6 kuukautta ja 7 päivää.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Von Goethen jalanjäljillä

Sunnuntai 21.10.2018 - -Esko Erkkilä-

Johann Wolfgang von Goeth, syntyi Frankfurtissa vuonna 1749 ja kuoli Weimarissa 1832.

 

Goethe oli saksalainen yleisnero, sillä hän oli runoilija, romaanikirjailija, näytelmäkirjailija, humanisti, tutkija, taidemaalari ja myös Wiemarin valtion pääministeri.

 

 

Olen ”törmännyt” Goetheen ainakin kahdesti:

 

 

Ensimmäinen kosketukseni Goetheen oli joskus 1960-luvun alkupuolella, jolloin osallistuin Viljakkalassa kansakoululaisten runonlausuntakilpailuihin.

 

Osanottajia oli seitsemän ja ainoana poikana sijoituin neljänneksi eli kolme tyttöä oli minua taidokkaampia, mutta kolme tyttöä jäi jälkeeni.

 

Sain palkinnoksi von Goethen paksun runokirjan. En arvostanut palkintoani, vaan piilotin sen kotini vintille sahajauhojen alle.

 

 

Joskus kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin kaivoin runokirjan esille, mutta en nyt kuolemaksikaan muista, että missä se nyt on – löytyy varmasti synnyinkotini kamarista!

 

 

 

 

 

Toinen muistoni ja kokemukseni Johan Wolfgang von Goethesta on taannoiselta matkaltamme Italian, jossa Malcesínan kaupungissa Gardajärven rannalla osuimme taloon, jossa Goethe on ollut syyskuun 12. päivänä 1786 eli vuosilukuna MDCCLXXXVI!

 

 

Johan Wolfgang von Goethesta ja jopa hänen Malcesinan vierailustaan löytyy paljon tietoa googlaamalla!

 

 

-Esko Erkkilä-

Osaran maamieskoulu maksoi raskaan hinnan Vapaussodasta

Perjantai 5.10.2018 - -Esko Erkkilä-

Vuonna 1918 käyty Vapaussota merkitsi monille tahoille raskaita menetyksiä vaikka lopulta päättyikin suomalaisen yhteiskunnan kannalta voitollisesti.

 

Eräs raskaita menetyksiä kokenut taho oli Osaran maamieskoulu Hämeenkyrössä.

 

 

 

Osaran maaseutuopetusyksikön Toukola-luentosalissa on marmoritaulu, joka osaltaan kertoo Osaran raskaista vaiheista.

 

Marmoritaulussa kerrotaan, että koulun johtaja, maanviljelysneuvos Arthur Gideon Hilden surmattiin Kyröskoskella 15.2.1918.

 

Samassa marmoritaulussa todetaan, että kaksi koulun oppilasta sai surmansa Sikurissa 15.3.1918 ja kolmas sai samassa taistelussa sellaiset vammat, että kuoli 26.3.1918.

 

Lainaan Wikipediaa, jossa maanviljelysneuvos Hildenin surmaamisesta kerrotaan näin:

 

Wikipedian tekstissä puhutaan Suomen sisällissodasta, mutta olen korjannut tuon sodan oikeaan muotoon eli Vapaussodaksi. Valitettavasti Hildenin surmaan liittyy myös Viljakkala.

 

 

Arthur Hildén surmattiin Vapaussodan aikana helmikuussa 1918. Hänet vangittiin Osarassa ja vietiin kuulusteltavaksi Viljakkalan Upan talossa toimineeseen punakaartin esikuntaan. Hildéniä oltiin ilmeisesti viemässä takaisin kotiinsa, kun hänet ammuttiin reessä Kyröskosken itäpuolella Myllyahteessa, jonka jälkeen ruumis heitettiin koskeen. Viljakkalan punakaartin ylipäällikön Erkki Raiteen mukaan ampujina olivat Ikaalisten punakaartin komppanianpäällikkö Väinö Lindeman sekä kaartilainen ”Väinö Leppänen”, jonka oikea henkilöllisyys on epäselvä. Hildénin puolison päiväkirjamerkintöjen mukaan hänet kävi hakemassa kaksi humalaista nuorta miestä. Ampujat eivät kuitenkaan välttämättä olleet samat henkilöt kuin Hildénin vanginneet punakaartilaiset. Surman todennäköisenä syynä oli, että Hildén rahoitti suojeluskuntia sekä oli avustanut rintaman toiselle puolelle pyrkineitä valkoisia. Ennen Vapaussotaa Osaran kartano oli seudun suojeluskuntalaisten toiminnan keskus.

 

-Esko Erkkilä-

Viljakkala sai historiansa toisen pitäjänneuvoksen

Keskiviikko 19.9.2018 - -Esko Erkkilä-

Saimme eilen Viljakkala-neuvoston kokouksen aluksi viettää arvokkaan juhlahetken, kun muistimme pitäjänneuvoksen nimen ja arvon kesäkuun 27. päivänä saanutta Viljakkala-neuvoston jäsentä Tapio Lieskoa.

 

 

 

 

 

Juhlahetkeemme Ylöjärven kaupungin tervehdyksen ja Tapiolle onnentoivotukset toi Ylöjärven kaupunginvaltuuston 2. varapuheenjohtaja Mika Kotiranta.

 

 

Kotiranta kertasi tuoreen pitäjänneuvoksen luottamushenkilöuran tärkeimmät merkkipaalut ja otti esille myös ne työtehtävät, joita Liesko on työuransa aikana menestyksellä hoitanut.

 

 

 

 

 

Tapio Liesko on nimetty pitäjänneuvoksen arvoon Tasavallan Presidentin avoimella kirjeellä, jonka vanhahtava sanamuoto lisää arvonimen arvokkuutta:

 

 

************************

 

 

Tasavallan Presidentin avoin kirje

 

ent. palomestari, palopäällikkö Tapio Tenho Taito Lieskolle

 

 

Helsingissä 27 päivänä kesäkuuta 2018

 

 

 

 

 

 

*******************

 

 

 

 

 

 

 

Arvostan, että Ylöjärven kaupungin Viljakkala-neuvoston puheenjohtajana sain lausua Viljakkala-neuvoston ja omasta puolestani onnittelusanat tuoreelle pitäjänneuvokselle!

 

 

 

 

 

Mukavaa sattumaa, että edesmennyt synnyinkotini rajanaapuri Väinö Myllymäki sai aikoinaan Viljakkalan ensimmäisen pitäjäneuvoksen nimen ja arvon.

 

 

Sattumaa myös se, että molemmat Viljakkalan pitäjänneuvokset ovat toimineet Viljakkalan kunnan palopäällikköinä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Hölmön tölväyksessä kaatui ainakin neljä viljakkalalaista

Tiistai 18.9.2018 - -Esko Erkkilä-

Talvisodan suomalaisessa sotahistoriassa joulukuun 23. päivä 1939 on synkkä päivä, sillä silloin suomalaiset tekivät Kannaksella kenraaliluutnantti Harald Öhquistin johdolla onnettomasti päättyneen sotatoimen eli ns. Hölmön tölväyksen.

 

 

Muistan, kun pikkupoikana kuuntelin tupakansavusta harmaana olevassa pirtissämme isäni ja vieraina olleiden sotajermujen juttuja Hölmön tölväyksestä. Juttuja vauhditti se pieni sahtitarjoilu, jota silloin meillä oli vieraille tarjolla.

 

 

Hölmön tölväyksessa kaatui nelisensataa suomalaista, haavoittui lähes 800 ja joutui kadoksiin lähemmäs parisensataa soturia.

 

 

Toivottavasti en riko 25.5.2018 voimaanastunutta henkilösuojalakia, kun liitän oheen kuvat niiden Viljakkalan sankarihautausmaalla lepäävien viljakkalalaisten sankarivainajien hautakivistä, jotka kaatuivat Summajoella Hölmön tölväyksessä 23.12.1939.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tiedän, että monet pirkanmaalaispitäjät menettivät enemmän poikiaan Hölmön tölväyksessä!

***********************

 

 

 

 

Viljakkalan kauniisti hoidetulla sankarihautausmaalla lepää 86 sankarivainajaa ja heistä Hölmön tölväyksessä kaatui neljä Isänmaamme viljakkalalaista puolustajaa.

 

 

Täytyy antaa erityistunnustus Viljakkalan seurakunnan ensimmäiselle kirkkoherralle, rovasti Alexander Fredrik Mikael Bergiukselle, joka aikoinaan päätti seurakunnan luottamushenkilöiden kanssa, että sankarivainajien hautakiviin kaiverretaan sankarivainajan kaatumispaikkakunta. Me sotahistoriasta kiinnostuneet arvostamme rovasti A. F. M. Bergiuksen päätöstä!

 

 

 

 

Viljakkalan sankarihautausmaan ristissä on teksti:

 

Uskollisille pojille kiitollinen kotiseutu

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Viljakkalan vaakuna on kuntaliitoksen jälkeen entistä arvokkaampi ja muistorikkaampi

Maanantai 17.9.2018 - -Esko Erkkilä-

 

 

Gustav von Numers on suunnitellut Viljakkalan vaakunan ja vaikka Viljakkala liittyikin 1.1.2007 Ylöjärven kaupunkiin, on Viljakkalan vaakuna edelleen arvokas ja arvostettu Viljakkalassa.

 

 

Viljakkalan kunnanvaltuusto hyväksyi vaakunan tammikuun 21. päivänä 1950 ja sisäasiainministeriö vahvisti vaakunan käyttöönoton huhtikuussa samana vuonna.

 

 

Arvostan, että meillä on tuo vaakuna kunniapaikalla, sillä isäni Oiva Erkkilä oli pitkäaikainen Viljakkalan kunnan luottamusmies ja hän sai tuon vaakunan joskus kunnianosoituksena luottamushenkilöurastaan.

 

 

Isäni oli kaksissa kunnallisvaaleissa Viljakkalan ääniharava, sillä hän keräsi molemmilla kerroilla eniten ääniä Viljakkalassa.

 

 

Kunnanvaltuutetun uransa jälkeen hän oli ainakin ”roikotuslautakunnan” jäsen eli oli päättämässä kuntalaisille määrättyjen verojen oikaisusta.

****************

 

 

Viljakkalan vaakunan aiheena olevaa vanhaa juomasarvea säilytetään kirkossa ja nyt huomaankin, että pitääpä joskus pyytää päästä katsomaan sitä.

 

 

Vaakunassa oleva kulta-kuparimerkki viittaa Haverin kaivokseen, jonka materiaalista on mm. valmistettu vuoden 1952 Helsingin Olympialaisten kultamitalit.

 

 

*************************

 

 

Viljakkalan vaakunan virallinen vaakunaselitys kuuluu näin:

 

 

”Kultakentässä palkeittain asetettu puna-sinikatkoinen, loivasti kaksikaarteinen sarvi, jonka keski- ja päätehelat sekä vitjat ovat hopeaa; sarven alapuolella punainen kupari-kultamerkki.”

 

 

************************

 

 

 

 

Vaikka Viljakkalan vaakuna nykyään onkin vain ns. kotiseutuvaakuna, on se minulle ja myös muille viljakkalalaisille suorastaan rakas vaakuna!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Viljakkalan seurakunnan ensimmäinen kirkkoherra oli Alexander Fredrik Mikael Bergius

Sunnuntai 16.9.2018 - -Esko Erkkilä-

Synnyinseurakuntani on Viljakkalan seurakunta ja pidän sitä edelleen kotiseurakuntanani, vaikka se kuntaliitoksen vuoksi nykyään onkin virallisesti Ylöjärven seurakunnan Viljakkalan seurakuntapiiri ja virallisissa tiedostoissa olen ilmeisesti Tampereen eteläisen seurakunnan jäsen.

 

 

Pidän ”seurakuntapiiri” termiä halveksivana ja arvostan kurulaisia, jotka aikoinaan samanlaisen Ylöjärveen päätyneen kuntaliitoksen myötä saivat kotiseurakunnalleen ”Kurun kappeliseurakunta”-statuksen, sillä onhan kappeliseurakunta jotain aivan muuta kuin seurakuntapiiri.

 

 

Viljakkalalainen seurakuntaväki uinahti kuntaliitoksen aikana!

 

 

 

********************

 

 

 

Mutta kirkkoherra ja rovasti Alexander Fredrik Mikael Bergiukseen eli A. F. M. Bergiukseen:

 

 

 

 

 

A.F.M.Bergius oli syntynyt 25.4.1856 Vesilahdella ja kuoli Viljakkalassa 85-vuotiaana 31.12.1941.

 

 

Bergius palveli Viljakkalan seurakuntaa vuodesta 1887 vuoteen 1941 saakka eli harvinaisen pitkän työrupeaman.

 

 

 

 

 

Rovasti Bergius oli avioliitossa Angelika Bergroth`n (1851 – 1938) kanssa ja heille syntyi kaksi lasta eli…

 

 

 

 

 

…Eero Antero vuonna 1884…

 

 

 

ja

 

 

 

 

 

…Aino Elisabet vuonna 1889.

 

 

Muistan oikein hyvin, kun Aino Elisabet liikkui virkeänä Viljakkalan keskustassa 1970-luvulla.

 

 

***************

 

 

 

 

 

Arvostan rovasti A. F. M. Bergiuksen toimintaa erityisesti sen vuoksi, että hänen johdollaan Viljakkalan seurakunta päätyi kaivertamaan sotiemme sankarivainajien hautakiviin lähes jokaisen viljakkalalaisen sankarivainajan kohdalla kyseisen sankarivainajan kaatumispaikkakunnan!

Selkeä maininta kaatumispaikkakunnasta antaa paljon lisätietoa Isänmaan puolesta kaatuneesta. Meille historiasta ja erityisesti sotahistoriasta kiinnostuneille kaatumispaikkakunnalla on erityistä arvoa.

 

 

On suuri puute monilla sankarivainajiemme hautausmailla, että hautakivissä ei ole mainintaa kyseisen sankarivainajan kaatumispaikkakunnasta!

 

 

Esitän, että seurakunnat lähivuosina kaivertavat sankarivainajien hautakiviin sen paikkakunnan nimen, jossa kyseinen sotilas kohtasi sankarivainajakuoleman!

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kiitokset moitteista, kiitoksista ja uusista ideoista!

Tiistai 11.9.2018 - -Esko Erkkilä-

Viljakkala-neuvosto osallistui omalla osastollaan viime lauantaina eli 8.9.2018 järjestetyille ”Läheltä Sinulle” –markkinoille Viljakkalan Seurojentalolla.

 

 

Viljakkala-neuvoston puheenjohtajana olin koko ajan paikalla.

 

 

**********************

 

 

Viljakkala-neuvostosta todetaan Ylöjärven kaupungin verkkosivuilla mm. näin:

 

 

Viljakkala-neuvosto on Viljakkalan kaupunginosan asukkaiden yhteistyöelin. Neuvoston tarkoituksena on seurata Viljakkalan kaupunginosan lähipalveluja ja tehdä tarvittaessa ehdotuksia kaupungin osastoille ja lautakunnille palvelujen kehittämisestä.

 

Viljakkala-neuvostossa on puheenjohtaja, varapuheenjohtaja sekä seitsemän muuta jäsentä. Jokaisella on henkilökohtainen varajäsen. Viljakkala-neuvoston puheenjohtajana toimii Esko Erkkilä ja varapuheenjohtajana Johanna Kivimäki.

Viljakkala-neuvoston sihteerinä toimii palvelusihteeri Marjo Niemi.

 

 

********************

 

 

 

 

Tilaisuuden järjestäjät olivat varanneet Viljakkala-neuvostolle hyvän paikan, sillä osastomme sijaitsi tilavassa eteisessä ja kaikki markkinoillakävijät kulkivat ohitsemme!

 

 

Vein osastomme rekvisiitaksi kimpun auringonkukkia sekä parimetrisen ruskean kannan, joka on nyt näin kuumana kesänä unohtanut kukkimisen.

 

 

Monet luulivat kannaa muovikukaksi, mutta kyllä se on ihan elävä kasvi.

 

 

Tulen leikkaamaan tuonkin kannan viimeistään marraskuun alussa kymmensenttiseen kantoon, otan juurakon esille sinkkiämpäristä, ehkä sahaan juurakon neljään osaan ja laitan juurakot talvehtimaan autotallin lattialle!

 

 

 

 

 

Meillä Viljakkala-neuvostossa on tapana, että hankimme yleisötilaisuuksiin palkinnoksi hedelmäkorin, jonka arvomme niiden kesken, jotka ovat antaneet Viljakkala-neuvoston kautta palautetta Ylöjärven kaupungille.

 

 

 

 

 

Arvonnan onnettarina toimivat Viljakkalan Seurojentaloyhdistyksen puheenjohtaja Outi Lähteenmäki (vasemmalla) ja sihteeri Leena Kunttu!

 

 

 

Viljakkala-neuvoston seuraava kokous on 18.9.2018 ja sen pöytäkirjassa tai kokouksen liitteessä julkistamme sen listan, jonka saimme kuntalaispalautteena kesäkuussa Karhen Markkinoilla ja nyt Läheltä Sinulle-tapahtumassa.

 

 

Kannattaa seurata Ylöjärven kaupungin verkkosivuja!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

"Läheltä Sinulle" - markkinatapahtuma Viljakkalan Seurojentalolla on aina syyskauden merkkitapaus

Maanantai 10.9.2018 - -Esko Erkkilä-

Kiitokset Viljakkalan Seurojentaloyhdistykselle, joka aina syyskuun alussa järjestää Viljakkalan Seurojentalolla ”Läheltä Sinulle” –myyntitapahtuman ja näin tapahtui jälleen kerran lauantaina 8.9.2018!

 

 

Tapahtuma on ainakin meille Rouvani kanssa merkittävä tapahtuma ja se mahdollistaa pienen korvauksen saamisen siitä aherruksesta, jota kesän aikana trekoolillamme olemme harrastaneet.

 

 

Euromääräinen ”saalis” on vaatimaton, mutta se kokemus, jonka pystymme Viljakkalan Majajärvellä kasvattamillamme tuotteilla saamaan asiakkaille aikaiseksi, se on se tapahtuman tärkein osa!

 

 

 

 

 

Tapahtumasta kerrottiin somessa, mutta myös tapahtuman tolppailmoituksella oli oma roolinsa tapahtuman onnistumisessa.

 

 

 

 

 

Viljakkalan Seurojentalon juhlasalissa oli vipinää jo aamulla puoli kymmeneltä, mutta löysin raon, jolloin pystyin kuvaamaan Rouvan myyntipöydän!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Rouvan tarjoamat tuotteet taisivat olla alihinnoiteltuja, sillä…

 

 

 

 

 

…ne olivat melkein loppuunmyytyjä jo tunnin myyntirupeaman jälkeen!

 

 

 

 

 

Tottakai myynnistä saadut eurot ovat tärkeitä, mutta eniten siitä kuitenkin nauttii, kun asiakkaat ovat tyytyväisiä tarjontaan ja ovat valmiita odottamaankin, jotta heitä palvellaan.

 

 

Rouva suunnittelee, että seuraavan kerran hän menee myymään Viljakkalan Majajärvellä kasvattamiamme tuotteita Pinsiön Taimistolle 15.9.2018, joten sieltä tuotteitamme taas ostaa!

 

 

Kerron päivämäärän kuitenkin välimyyntivarauksin, sillä jos kauppa käy ”mökkimyyntinä” sitä ennen reippaasti, niin myytävää ei enää ensi lauantaina ole!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Lehdellä soittava ei jää lehdellä soittamaan instrumenttihankinnoissaan!

Keskiviikko 15.8.2018 - -Esko Erkkilä-

MTK-Pirkanmaan yhdistykset järjestivät alueillaan lauantaina 11.8.2018 ”Päivä maalla”-tilaisuuksia ja oma MTK-yhdistykseni eli MTK-Viljakkala oli aktiivinen ja järjesti kahdella tilalla tämän tilaisuuden.

 

 

 

 

 

Säkinojan tilalla…

 

 

 

 

 

… järjestettyyn tilaisuuteen oli tilanteeseen sopivat opasteet.

 

 

 

 

 

Talon puolesta tarjolla oli kahvia ja Louhisaaren juomaa eli Mannerheimin juomaa, joka on valmistettu mustaherukanlehdillä maustetusta simasta.

 

 

Mannerheimin juomaa on Askaisten Louhisaaressa maistellut myös sittemmin Suomen marsalkaksi kohonnut Mannerheim.

 

 

Kahvia karttavana tykkäsin Mannerheimin juomasta, jota siis kutsutaan Louhisaaren juomaksi, mutta myös Marskin simaksi tai mustaherukanlehtijuomaksi!

 

 

 

 

 

 

Säkinojan tila on komea maalaistalo, jonka ovat luoneet tietokirjailija, kapteeni ja sosionomi Esko Lammi vaimonsa kanssa – nykyisin tilaa isännöi maalaistalon naapuriin rakentamassaan talossa MTK-Viljakkalan johtokunnan jäsen Kari Lammi.

 

 

 

 

 

Vieraisille saapui tuttuni Kangasalta eli Mikko Kiio, jonka tiedän taitavaksi sahansoittajaksi ja erittäin taitavaksi lehdelläsoittajaksi.

 

 

 

 

 

Mikko otti ensimmäiseksi työkseen sireenipuskasta pienen sireeninoksan ja valitsi siitä yhden lehden soittovälineeksi.

 

 

 

 

 

Säkinojan tilan tienoot olivat todellinen musiikkikulttuurin kehto, kun Mikko Kiio kajautti ensiksi Finlandia-hymnin ja sen jälkeen Sibeliuksen tunnetuinta tuotantoa!

 

 

Olen monesti kuullut Mikko Kiion soittavan lehdellä, mutta tämä Säkinojan tilalla Viljakkalan Karhella kuulemani esitys ylitti kaikki entiset esitykset!

 

 

Mikko Kiion lehdillä soittamiseen pääsee tutustumaan, kun googlaa ”Mikko Kiio” – kannattaa katsoa ja ihmetellä.

 

 

Googlailin minäkin ja vasta googlailun tuloksena huomasin, että Mikon repertuaariin kuuluu monia tuttuja musiikkikappaleita – hän ei ole erikoistunut vain yhteen tai kahteen kappaleeseen. Ja ei myöskään vain sireenilehteen vaan vaikkapa ulpukanlehti passaa instrumentiksi oikein hyvin.

 

 

Mikko on mielenkiintoinen persoona: Joskus hän oli mukana jossain poliittisessa tilaisuudessa Tampereen Keskustorilla, jonka juonsin. Mikolla oli mukanaan pieni katiska tai jotkut sanovat kartiska ja pyysi puheenvuoron, jonka luonnollisesti hänelle annoin; Mikko kertoi keräävänsä siihen ääniä!

 

 

Mikko kävi joskus vieraanani Viljakkalan Majajärvellä ja toi tuliaisiksi sikurinsiemeniä, joista nyt on kasvanut iso pehko sikureita!

 

 

Hieno mies ja taitava lehdellä soittava soittoniekka tuo Mikko Kiio!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Viljakkalan miesten rahapussien erikoinen piilopaikka Vapaussodan aikana 1918

Tiistai 14.8.2018 - -Esko Erkkilä-

MTK-Viljakkala järjesti lauantaina 11.8.2018 Viljakkalassa ”Päivä maalla”-tapahtuman johtokuntansa jäsenen Kari Lammin isännöimällä Säkiojan tilalla.

 

 

Poikkesin tilalla ja näin sekä koin paljon mielenkiintoista.

 

 

Kari Lammin isä Esko Lammi kysyi, että tiedänkö ja tunnenko heidän asuinrakennuksensa takana kasvavien ”Vartijakuusten” tarinan.

 

 

En tietänyt ja Esko Lammin vaimo lähti opastamaan asuinrakennusten takana kasvavien isojen kuusten luo.

 

 

 

 

 

Heinäseiväskasan vieressä kasvava kuusi on kooltaan niin iso, että eipä taida kolmenkaan miehen ketjussa olevat kädet yltää kuusen ympäri.

 

 

 

 

 

Asetuin ”mittakepiksi” kuusen juurelle.

 

 

 

 

 

Kuusessa on vielä nytkin vankat oksat ja niistä oppaamme kertoi kiehtovan tarinan.

 

 

 

Punaiset perääntyivät Kurun suunnasta Karhen ja Parvilahden kautta Viljakkalaan sekä siitä edelleen Hämeenkyrön Mannanmäkeen ja valkoiset ajoivat heitä takaa.

 

 

Säkinojan tilan nykyiset omistajat ovat kuulleet ilmeisen tositarinan Viljakkalan miesten rahapussien piilopaikasta sukulaiseltaan, joka kuoli 2000-luvun alkuvuosina.

 

 

On ilmeistä, että tämä Lammien sukulainen ei ole henkilökohtaisesti päässyt näkemään rahapussien piilottamista, vaan hänkin on aikoinaan saanut kuulla tämän kiehtovan tarinan vanhemmilta aikalaisiltaan.

 

 

Olipa mielenkiintoinen lisä minullekin synnyinpitäjäni historiasta - kiitokset tarinan kertomisesta Lammin yrittäjäpariskunnalle!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

"Päivä maalla" Viljakkalan Koivuniemessä!

Maanantai 13.8.2018 - -Esko Erkkilä-

MTK-Pirkanmaa toteutti viime lauantaina eri puolilla Pirkanmaata ”Päivä maalla” –tilaisuuksia.

 

 

 

 

 

Aamupäivän aikana kävin vuokramieheni eli Ville Koivuniemen Hanhijärvenkulmalla isännöimällä kasvinviljelytilalla.

 

 

Oli mukava havaita, että kiinnostunutta yleisöä riitti!

 

 

 

 

 

Koivuniemen nuori-isäntä ja MTK-Viljakkalan johtokunnan jäsen Ville Koivuniemi oli tyytyväinen vierasjoukkoon.

 

 

 

 

 

Myös MTK-Viljakkalan puheenjohtaja Satu Kirmo ja Koivuniemen tilan hyvään vauhtiin saanut Jouko Koivuniemi olivat tyytyväisiä runsaaseen kävijämäärään.

 

 

 

*********************

 

 

 

Paikalla oli esittelyssä myös veteraanitraktoreita, joilla aikoinaan oli merkittävä osuus maataloutemme koneistumisessa ja tehokkuuden luomisessa – yhä ne kuitenkin pelaavat kitkattomasti!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

*****************

 

 

 

 

 

Vuokranantajana arvostan, että Ville viljelee myös meidän eli synnyinkotini peltoja voimallisesti. Olenkin sanonut, että jos Ville alkaa meidän pelloilla luomuilemaan, niin vuokrasopimus päättyy välittömästi. En halua saattaa isääni Oiva Erkkilää ja vaariani Jaakko Vihtori Välimäkeä haudoissaan siihen häpeään, että heidän raivaamillaan pelloilla luomuiltaisiin!

 

 

Tässä on Villen traktori kasvinsuojeluruiskuvarustuksessa!

 

 

 

********************

 

 

 

 

Koivuniemessä on komea viljankuivuri.

 

 

 

 

 

Ville oli edellispäivänä saanut tontilleen uuden leikkuupuimurin, mutta vanhakin oli vielä paikalla – kyseessä oli ollut vanhan koneen vaihtaminen uuteen, joten vasemmalla oleva ”vanha palvelija” noudetaan läpipäivinä sen uudelle omistajalle!

 

 

 

 

 

Koivuniemen nuoriemäntäkokelas hoiteli makkaratarjoilua ja maukkaita makkarat olivatkin!

 

 

 

 

 

Ville harrastaa tractorpulling´a ja tulee voittamaan taas tänä vuonna sarjansa tällä traktorilla, sillä…

 

 

 

 

 

…jäljellä on vain yksi kilpailu eli Kalajoella 18.8.2018.

 

 

 ****************

 

 

 

 

Nelikymmenvuotinen kokemukseni suomalaisen elintarviketeollisuuden eri tehtävissä merkitsee sitä, että eniten arvostan Koivuniemen tilan toimintaa Elovena-kaurahiutaleen raaka-aineen toimittajana.

 

 

 

 

 

”Ruokaa omasta maasta!”

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Onnellisen tietämätön se, jolle "Ehtoolehdon sankarit" ei kolahtanut!

Torstai 26.7.2018 - -Esko Erkkilä-

 

 

Kiitokset MTK-Pirkanmaalle ja erityisesti MTK-Viljakkalalle, jotka junailivat jäsenilleen mahdollisuuden osallistua omakustanteisesti eilen Pyynikin Kesäteatterissa ”Ehtoolehdon sankarit” -näytökseen!

 

 

Näytelmään aineiston työstänyt Minna Lindgren kertoo saatesanoissaan halustaan kirjoittaa iloisesta ja onnellisesta vanhuudesta, mutta hän on onnistuneesti pystynyt ompelemaan mukaan jokseenkin kaikki ne ongelmat, jotka liittyvät ikääntyneen asumiseen ns. palvelutaloissa.

 

 

Ongelmat tiivistyvät siihen, että vanhuspalvelut ja hoivatoimi ovat yksityisille kannattava bisnes ja julkiselle puolelle puolestaan jokin välttämättömyys, johon rahat eivät riitä.

 

 

Olen saanut Rouvan kanssa seurata ja taistella muutaman lähiomaisen puolesta, kun lähiomaisemme on joutunut samaan tilanteeseen kuin Ehtoolehdon sankarit.

 

 

Kunnat pyristelevät kaikesta vastuusta pois ja työntävät vanhuksemme yksityisten palveluntuottajien armoille ja näillehän bisnes on tärkeintä. Kuvaan kuuluu, että kunnat ovat kitsaita palveluseteleiden myöntämisessä ja se merkitsee vanhuksen kynimistä taloudellisesti puille paljaille.

 

 

Vanhustenhoidossa lipeväkieliset konsultit ovat todellisuutta ja näin myös Pyynikin kesäteatterissa.

 

 

Oma lukunsa ovat viranomaiset, jotka pumaskat ja lehtiöt kädessään tungeksivat vanhusten kimpussa ns. palvelutaloissa.

 

 

Kuoleminen virallisen työajan ulkopuolella on kuvattu realistisesti, kun hoitohenkilö vihdoin suostuu soittamaan tutulle hautaustoimistoyrittäjälle

 

 

Tapahtumat putkiremontin kohteeksi joutuneessa palvelukodissa ovat virolaisine työntekijöineen ja kaikenlaisen vilunkirakentamisen keskellä karua nykypäivän todellisuutta.

 

 

 

 

Miksi otsikkoni on tuollainen?

 

 

Rouva oli näytöksen jälkeen kuullut erään pariskunnan keskustelun, jossa keskustelijat olivat todenneet, että ei kolahtanut.

 

 

Minusta näytöksen sanoma oli täyttä todellisuutta nykypäivän vanhustenhoidosta ja sen vuoksi se kolahti ainakin minulle ja Rouvalle.

Toivon, että mahdollisimman usea kuntabyrokraatti ja vanhusten asioista vastuuta kantava kuntapäättäjä käy katsomassa Ehtoolehdon sankarit!

 

 

Toistan, että onnellisen tietämätön vanhustenhoidon nykytilasta on se, jolle Ehtoolehdon sankarit ei avautunut!

 

 

 

 

 

Kuuluttaja antoi luvan kuvata, kun näyttelijät tulevat kiittämään yleisöä esityksestä ja en ollut ainoa, joka käytti annettua lupaa!

 

 

Paras esitys, mitä milloinkaan olen nähnyt Pyynikin Kesäteatterissa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-