Tamperelaiset ja Viljakkalan Nisunperältä olevat esiintyjät muodostivat eilen keskeisen rungon Eläkeliiton Pirkanmaan piirin Nuuttijuhlalle!

Tiistai 14.1.2020 - -Esko Erkkilä-

Eläkeliiton Pirkanmaan piiri järjesti perinteisen Nuuttijuhlansa eilen…

 

 

 

 

…Ikaalisten kylpylässä.

 

 

 

Nuuttijuhlamme eräs kohokohta oli, kun tamperelainen lauluyhtye AmA esiintyi.

 

 

 

************************

 

 

Viljakkalan Nisunperältä kotoisin olevat taiteilijat osoittivat todellisen taitonsa, sillä…

 

 

 

…naapurikylältäni oleva Markku Ylijoki osoitti taas kerran esiintymistaitonsa ja kun samalla kylällä asuva Viljakkalan seurakuntapiirin kanttori Heidi Olkinuora häntä säesti, olivat kaikki ainekset kohdallaan todelliseen taide-elämykseen. 

 

 

 

Viljakkalan nisunperäläisten kokonaispanosta täydensivät Eläkeliiton Ylöjärven yhdistyksen tanssiryhmässä Arja ja Eero Mattila, jotka esiintyivät Nuuttijuhlan ohjelma-osuudessa!

 

 

 

Viljakkalalaisten vahvaa panosta Eläkeliiton Pirkanmaan piirin Nuuttijuhlassa lisäsi se, että piirimme toiminnanjohtaja Elina Paukkunen, joka ansiokkaasti juonsi juhlamme, isä on syntyisin Viljakkalasta ja se, että hän on arvostamani ja nyt jo poisnukkuneen ostoasiamies Mauno Joensivun kummityttö! Monet puukaupat isäni teki aikoinaan Mauno Joensivun kanssa!

 

Kerrassaan hieno tilaisuus ja sen pitopaikka Ikaalisten kylpylä toi mieleeni monia mieluisia muistoja työelämäni ajalta – niistä kuitenkin ehkä eri yhteydessä ja myöhemmin!

 

 

-Esko Erkkilä-

Suomen ensimmäinen tangokuningas oli viljakkalalainen Kauko Simonen!

Torstai 9.1.2020 - -Esko Erkkilä-

Vuonna 1985 järjestettiin laulukilpailu, jonka voittaja nimettiin Suomen tangokuninkaaksi.

 

Kilpailun esikarsinnat järjestettiin Rovaniemen Saarenkylällä ja Kuivaniemellä, mutta varsinaisissa kilpailuissa Seinäjoen Tangomarkkinoilla Kauko Simonen  voitti ensimmäisenä Suomen Tangokuninkaan arvonimen.

 

Kauko toimi sotilassoittokunnassa vuodesta 1970 alkaen vuoteen 1999 saakka, jolloin jäi eläkkeelle sotilasmestarina.

 

 

Muistan oikein hyvin Kaukon äidin sekä hänen neljä sisarustaan, jotka kaikki olivat arvostettuja viljakkalalaisia.

 

 

 

 

Kauko Simosen kuva on kultataustaisena kuvana Viljakkalan Seurojentalolla muistuttamassa Suomen ensimmäisestä Tangokuninkaasta.

 

 

******************

 

 

Sain joskus kunnian tulla ritariksi lyödyksi Hämeenkyrössä toimivan Hyvämielisten Sarvipäitten Ritarikunnan Ritari Hyvämieleksi numero 307.

 

Ritarikuntaamme kuuluu Eduskunnan puhemiehiä, ministereitä, kansanedustajia, kenraaleja sekä paljon muitakin ”silmäätekeviä”!

 

Nykyisin ritarikunnassamme on yli 700 ritaria!

 

 

**********************

 

 

Samassa ritariksilyönnissä ritariksi lyötiin myös Kauko Simonen.

 

Ritariksilyönnin lopussa me uunituoreet ritarit vilkuilimme toisiamme, että kuka meistä kiittäisi Ritarikunnan Suurmestaria saamastamme kunnianosoituksesta.

 

No, Kauko Simonen ratkaisi asian ja kiitti laulaen Suurmestaria osaksemme tulleesta kunniasta!

 

 

-Esko Erkkilä-

Ikäluokan 1947 kansalaiskoulu Viljakkalassa hoidettiin pääosin paikallisin opettajavoimin!

Keskiviikko 8.1.2020 - -Esko Erkkilä-

 

Viljakkalan Seurojentalo on sadan vuoden aikana ehtinyt olemaan moneksi ja eräs vaihe sen kunniakkaassa historiassa on se, kun siellä 1960-luvun alkuvuosina toimi Viljakkalan kansalaiskoulu.

 

Vuonna 1947 syntyneenä olin eräs niistä oppilaista, jotka kävimme kansalaiskoulun Viljakkalan Seurojentalolla, jota siihen aikaan kutsuttiin Viljakkalan Maamiesseurantaloksi.

 

 

Tuolta ajalta ei ainakaan minulla ole valokuvia, mutta muistelen tuota aikaa ilman valokuvia:

 

• oppilaita tuolla (1962 tai 1963) järjestetyllä kurssilla oli nelisenkymmentä

• kurssimme johtajaopettajana toimi Martti Ryhänen, joka olikin ainoa Viljakkalan ulkopuolinen opettaja, sillä kaikki muut opettajamme olivat viljakkalalaisia

• Ryhänen oli taitava poikien puukäsitöiden opettaja ja me kaikki pojat teimme oikein laadukkaat keittöjakkarat  ja sen jälkeen vapaavalintaiset puutyöt - minä tein tiskipöydän keittiöön ja hyvä siitä tulikin!
  

 

 

 

 

• ”puutyöpajanamme” oli nykyinen juhlasali ja tämän maalauksen kohdalla oli erillisellä korokkeella oikohöylä. Tapaturmia ei sattunut, mutta toki tämä Järnefeldin maalauksen kopio oli paksun pölykerroksen peitossa!

********************

• uskonnonopettajana toimi Viljakkalan kirkkoherra Arvo Autio ja uskonnontunnit järjestettiin nykyisessä kahviossa. Muistan oikein hyvin, kun kirkkoherra käveli edessämme edestakaisin ja arvuutteli, että kuinka pitkä hän on – emme osanneet arvata, mutta sitten kirkkoherra kertoi olevansa kolme kyynärää pitkä ja kertoipa vielä myös sen, että kyynärä on 60 senttiä!

• metsänhoidonopetuksesta vastasi Viljakkalan Metsänhoitoyhdistyksen neuvoja Väinö Ihantola, lempinimeltään ”Jumi”!

• maatalousopetus oli Viljakkalan palopäällikön ja sittemmin pitäjäneuvoksen arvonimen saaneen Väinö Myllymäen vastuulla. Mielenkiintoinen oli retki Virrelle, jossa saimme tutustua karjuporsaiden salvamiseen – porsas oli isännän sylissä, viilto partakoneen terällä kivesten kohdalle, kivekset irti ja niiden heittäminen pihahiekalle!

• metallitöiden opetuksesta vastasi Timo Eronen; teoriatunnit nykyisessä kahviossa ja käytännön opetusjaksot hammaslääkärin autotallissa Kurjella, jonne kävelimme oikopolkuja pitkin Maamiesseurantalolta. Kurjella jokaisen piti tehdä vasara, mutta tärkein oppijakso oli se, kun kunnostimme Erosen Opel Kadetin ajokuntoiseksi! Timo Eronen oli kloppeja ymmärtävä opettaja, sillä joskus joku oppilaista heitti häntä lumipallolla niskaan, mutta Timopa aloitti pienen lumisodan meitä kloppeja vastaan.

• tyttöjen käsityönopettajana toimi Elli Ihantola ja heidän kotitalousopettajanaan Hildi Alanen.

 

Toissapäivänä Viljakkalan Seurojentalon satavuotisjuhlissa totesimme Samuli Niittyojan kanssa, että vuosiluokka 1946 oli ensimmäinen, joka sai kansalaiskouluopetuksen Viljakkalan Maamiesseurantalolla ja Harri Niemisen kanssa totesimme, että ehkä vielä 1952-vuosiluokka sai siellä kansalaiskouluopetuksen, mutta jo 1949-vuosiluokka sai metallitöiden opetuksen Lääkärintalon autotallissa!

 

Viljakkalan kansalaiskoulu ikäluokalle 1947 antoi oikein hyvät eväät elämäntaipaleellemme – kiitokset siitä mm. Viljakkalan Seurojentalolle!

 

 

-Esko Erkkilä-

Juhlimme eilen Viljakkalan Seurojentalon kunniakasta satavuotishistoriaa!

Tiistai 7.1.2020 - -Esko Erkkilä-

Viljakkalan Maamiesseura järjesti 6.1.1920 talonsa vihkiäisjuhlan ja eilen lähes 200-henkinen juhlayleisö sai olla mukana juhlistamassa saman talon eli…

 

 

 

…Viljakkalan Seurojentalon satavuotisjuhlia.

 

 

***********************

 

 

 

 

Satavuotisjuhlan ohjelma oli samanlainen kuin vihkiäisjuhlankin!

 

 

 

 

Viljakkalan vaakuna, jota kai nykyisin kuntaliitoksen jälkeen kutsutaan perinnevaakunaksi, oli kunniapaikalla juhlassa.

 

 

 

Satavuotisjuhlan tervehdyspuheen piti Viljakkalan Seurojentaloyhdistyksen puheenjohtaja Outi Lähteenmäki ja…

 

 

 

…juhlan luonnikkaana juontajana toimi yhdistyksen sihteeri Olli Ihantola.

 

 

 

Miiu ja Mariella esittivät torvisoittoa pariinkin otteeseen!

 

 

 

Kaija Korpi-Hallila esitti ilman äänentoistolaitteita runon ja hän kertoi runonsa jälkeen, että runo on omistettu niille ahkerille ”muurahaisille” eli talkoolaisille, jotka ovat kunnostaneet talon siihen kuntoon, jossa se nyt on!

Toki äänentoistolaitteet olivat, mutta onneksi Kaija oli niistä niin kaukana, että "ämyrit" eivät pystyneet pilaamaan herkän runon säkeistöjä!

 

 

 

Kaupunginjohtaja Jarkko Sorvanto toi juhlapuheessaan Ylöjärven kaupungin tervehdyksen ja totesi mm., että suomalaiset seurojentalot ovat aina olleet tapahtumien keskiössä ja ne ovat tuoneet ja tuovat yhä edelleen oman leimansa paikalliseen historiaan.

 

Sorvanto totesi, että seurojentalot antavat mahdollisuuden asukkaiden monipuoliseen osallistumiseen ja hän kiitti Viljakkalan Seurojentaloyhdistystä hyvästä sekä arvokkaasta työstä!

 

 

 

Loppiaiskvartetti esiintyi kahdestikin – olikohan kvartetin nimi sorvattu ihan tätä juhlaa varten?

 

*******************

 

Vihkiäisjuhlan ohjelmassa vuonna 1920 oli ”Pukutanssi” ja sitä esittivät nyt satavuotisjuhlassakin Ylöjärven Tanssijat…

 

 

 

 

…jotka kaikki taisivat olla Eläkeliiton Ylöjärven yhdistyksen jäseniä!

 

 ****************

Ohjelmassa oli myös Venla Servon taidokasta viulunsoittoa sekä Viljakkalan Teatteriyhdistys Wimman tuottama näytelmäkappale, jonka oli ohjannut Jari Hiltunen ja taiteilijoina esiintyivät Harri Heiskanen sekä Ulla Lehtinen.

 

 

 

Suomen ensimmäinen tangokuningas, Viljakkalan Inkulasta syntyisin oleva Kauko Simonen katseli kultataustaiselta kuvaltaan, kun…

 

 

 

…siitä melkein naapurista Viljakkalan Nisunperältä oleva Markku Ylijoki tahditti laulusolistina Viljakkalan Pelimannin 1 ½ tuntisia tansseja hienon juhlatilaisuuden päätteeksi.

 

*****************

 

Pohdimme Rouvan kanssa ennen juhlia, että millaisia ”kukkia” veisimme juhlivalle yhdistykselle.

 

Kyselin pikkulinnuilta mahdollisia toiveita ja sain vastaukseksi, että kahvipaketteja aina tarvitaan ja sen vuoksi teimmekin onnittelukukiksemme…

 

 

 

…pienen kahvipakettiasetelman.

 

 

Hienosta satavuotisjuhlasta kiittäen ja erikoisesti sitä talkooporukkaan arvostaen, joka työllään on saanut aikaiseksi nykyisen Viljakkalan Seurojentalon!

 

-Esko Erkkilä-

Aattoillan hartaushetki ja siellä seisaallaan veisattu "Enkeli taivaan" -virren kymmenes säkeistö virittivät eilen Joulutunnelmaan!

Keskiviikko 25.12.2019 - -Esko Erkkilä-

Myönnän, että vasta Viljakkalan koti- ja rippikirkossani osallistumiseni aattoillan hartaushetkeen saavat minut virittäytymään Joulutunnelmaan ja eilen illalla taas näin tapahtui.

 

 

 

 

 

Kuvasin Viljakkalan kirkon uuden hautausmaan puolelta ja kuvassa näkyvät kiviportaat johtavat Karhen eteiseen eli sen kautta entisaikaan karhelaiset saapuivat kirkkoon.

 

Noilla kiviportailla otettiin myös se valokuva, joka meistä kauan sitten ripille päässeistä otettiin – kuvaa en ”tähän hätiin” löydä.

 

 

 

 

Viljakkalan sankarihautausmaa on tärkeä paikka minulle sinänsä, mutta myös meille sotahistoriasta kiinnostuneille, sillä melkein kaikkien sankarivainajien muistolaatoissa on sankarivainajan kaatumispaikkakunta - kiitokset Viljakkalan kirkkoherra A. M. F. Bergius, joka aikoinaan niin päätti!

 

 

 

 

Kunniavartio on suuri luottamustehtävä.

 

 

 

 

Viljakkalan kirkon alttaritaulu - mielestäni se ainoa oikea!

 

 

 

 

Kynttilämerta Viljakkalan vanhalla hautausmaalla.

 

 

 

 

Myös muualle haudattujen muistomerkille sytytin kaksi kynttilää.

 

 

 

 

Kotimatkalla pysähdyin vielä Lehtomäen tienhaaraan ja kuvasin valossa kylpevän Viljakkalan kirkon!

 

 

********************

 

 

Täytyy vielä mainita, että eilen tuli kuluneeksi 46 vuotta siitä, kun kävimme Rouvan kanssa ostamassa kihlat Vaasasta Hovisepiltä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

"Älkää minusta sellaista herraa tehkö"

Tiistai 17.12.2019 - -Esko Erkkilä-

Jatkan tänäänkin sotajuttujen kertomista isästäni ja nyt lähteenäni on…

 

 

 

 

 

…vuonna 2006 ilmestynyt Viljakkalan Sotaveteraanit ry:n julkaisema ”Viljakkalan sotaveteraanien KERTOMUKSIA SODASTA”.

 

 

Kirjassa 27.5.1923 syntynyt Paavo Mäntyniemi muistelee isääni näin:

 

 

 

 

 

”Monta hyvää kertojaa oli jo ehtinyt kuolla, mutta tulkoon tässä yhteydessä mainituksi Oiva Erkkilä.

 

Hän kertoi, että hän oli molemmat sodat pikakivääriampujana. Hän sanoi, että on ampunut niin paljon vihollisia, ettei sitä määrää pysty kukaan lukemaan.

 

Hän haavoittui vuonna 1941 elokuussa ja Aamulehdessä oli etusivulla kuva ja haastattelu hänestä. Harmi, etten löytänyt sitä lehteä myöhemmin.

 

Joku korkea-arvoinen upseeri toi Erkkilälle kunniamerkin sairaalaan.  Hän kertoi minulle ajasta, jolloin oltiin Talvisodassa ja linja meni Viipurin kaupungissa.

 

Erkkilä määrättiin työntämään pikakivääri erään talon puuluukusta ulos.  Hän laittoi pikakiväärin vinoon luukusta ulos ja ampui koko päivän vihollisia.

 

Venäläiset tulivat manttelin napit auki ja lakki poikittain päässä. He hurrasivat ja hän ampui taas sarjan ja pienen päästä tuli uusi porukka. Kun iltahämärä saapui, oli talon rästäisiin asti ruumiita.

 

Todennäköisesti tämä oli sitä porukkaa, jonka vihollinen tahtoi saada muonavahvuuksista pois, muttei itse tahtonut tuhlata luoteja. Venäläiset olivat vahvassa humalassa.

 

Joukkueenjohtaja sanoi ehdottavansa Oivalle korpaalin sotilasarvoa. Oiva kertoi vastanneensa,…

 

…älkää minusta sellaista herraa tehkö, vaan antakaa korpraalin arvo apumiehelleni Simo Niittuselle. Niittunen kantoi minulle ruokaa, korviketta ja tupakkaa ja ehti vielä täyttämään pikakiväärin lippaat.

 

Joka tapauksessa molemmat ylennettiin korpraaleiksi. Oiva sanoi, että hänellä oli hyvä työkalu, venäläinen sotasaalispikakivääri. Tämä ase oli hänellä molemmat sodat ja hän tuhosi sen avulla hirvittävän paljon vihollisia.”

 

 

 

 

Mainittakoon, että isäni sai vielä vanhoilla päivilläänkin alikersantin jämät!

 

 

 

Aikamoisia velikultia!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Tappajan katse

Maanantai 16.12.2019 - -Esko Erkkilä-

Vuonna 1915 syntynyt isäni Oiva Erkkilä palveli ”täydet” Talvi- sekä Jatkosodassa ja oli Hersalon joukoissa vielä ajamassa saksalaisia pois maasta Lapin sodassa.

 

Isäni oli molemmissa sodissa pikakivääriampujana ja hänen aseenaan oli neuvostoliittolainen Degtjarjov DP-27, jonka suomalaiset ristivät Emmaksi. Emmaksi sen vuoksi, että sota-ajan eräs suosikki-iskelmä oli ”Emma” ja kun Degtjarjov ´n lipas oli pyöreä kiekko, joka pyöri aseen päällä muistuttaen gramofonilevyä.

 

Pikakivääriampujalla oli taisteluparinaan lataaja ja isälläni lataajana toimi viljakkalalainen Simo Niittunen – Simo ansaitsi sotien jälkeen leipänsä sorayrittäjänä ja olihan aivan varmaa, että Simo Niittunen hoiti meidän kaikki sorantarpeemme eri rakennushankkeissa!

 

Monet olivat ne kerrat, kun isäni ja Simo muistelivat sotatietään meidän pirtissä – taisipa Simolta ”unohtua” muistelusten takia jonkun sorakuormankin noutaminen!

 

 

*****************

 

 

Mutta tuohon juttuni otsikkoon!

 

 

Viljakkalan Sotaveteraanit järjestivät joskus 1960-luvulla matkan Porin Prikaatin Säkylän varuskuntaan.

 

Vuonna 1923 syntynyt viljakkalalainen sotaveteraani Paavo Mäntyniemi on kertonut minulle monesti, että kun eräs luutnantti esitteli veteraaneille aseita, niin isäni silmiin syttyi tappajan katse, kun hän näki Degtjarjov`n eli Emman!

 

 

Olen minäkin joskus kertausharjoituksissa päässyt ampumaan Emmalla, mutta minulle ei ole tuohon aseeseen ehtinyt muodostua samanlaista suhdetta kuin isälleni.

 

 

-Esko Erkkilä-

Viljakkalalaiset antoivat runsaasti palautetta Viljakkalan Jouluvipinöissä Ylöjärven päättäjille

Maanantai 2.12.2019 - -Esko Erkkilä-

Viljakkala-neuvosto on Ylöjärven kaupungin virallinen luottamushenkilöelin ja Viljakkalan kaupunginosan asukkaiden yhteistyöelin. Neuvoston tarkoituksena on seurata Viljakkalan kaupunginosan lähipalveluja ja tehdä tarvittaessa ehdotuksia kaupungin osastoille ja lautakunnille palvelujen kehittämisestä.

 

Olen Viljakkala-neuvoston puheenjohtaja.

 

 

 

 

Lions Club Viljakkalan järjestämät Viljakkalan Jouluvipinät 30.11.2019 olivat mainio paikka…

 

 

 

 

 

…Viljakkala-neuvostolle kerätä kuntalaispalautetta välitettäväksi Ylöjärven päättäjille heidän päätöksentekonsa pohjaksi.

 

 

 

 

Myös Joulupukki poikkesi Viljakkala-neuvoston osastolla!

 

 

 

 

Vipinöiden odotettu ohjelmanumero oli Viljakkalan Cheerleader-ryhmän RedCats`n esiintyminen – esiintymisen jälkeen…

 

 

 

 

…RedCats`t järjestäytyivät ryhmäkuvaan.

 

 

 

 

 

Saimme parisenkymmentä kuntalaispalautetta ja arvoimme Vipinöiden lopuksi hedelmä- ja juureskorin kaikkien palautetta antaneiden kesken.

 

 

Onnettarena toimi Arja Mattila.

 

 

 

 

 

…ja onnettaren suosikki oli Jorma Arola!

 

 

Saamamme asukaspalautteet julkistetaan helmikuussa 2020 kokoontuvan Viljakkala-neuvoston pöytäkirjassa – tarkkailkaa Ylöjärven kaupungin nettisivuja kohdassa ”Viljakkala-neuvosto”!

 

 

-Esko Erkkilä-

Megajuna kulkee päivittäin Raahesta Hämeenlinnaan

Torstai 28.11.2019 - -Esko Erkkilä-

Kesämökkini sijaitsee Viljakkalan Majajärvellä ja Valtio aikoinaan pakkolunasti meiltä neljä hehtaaria, joka jäi Tampere-Parkano-Seinäjoki –radan alle.

 

Tuo rataosuus on eräs maamme vilkkaimmista rataosuuksista ja tänä vuonna Vapunaatosta alkaen radalla on päivittäin kulkenut todellinen megajuna, joka kuljettaa SSAB:n teräskeloja Raahesta Hämeenlinnaan.

 

 

 

 

Megajuna ohittaa mökkitonttini hieman ennen puoltapäivää ja monesti se joutuu vastaantulevan liikenteen vuoksi pysähtymään Majajärven liikennepaikalla, joka pääosin sijaitsee meiltä pakkolunastetulla alueella.

 

Kokkolassa juna on aamu-seitsemältä ja Tampereen se ohittaa iltapäivän alkaessa.

Kuvassa Majajärven liikennepaikka ja tästä nähdään siellä olevat kaksoisraiteet.

 

 

 

Megajunaa vetää kaksi veturia, sillä yhden veturin voimin se ei liikkuisi.

 

 

 

Juna kokonaispaino on 5,2 miljoonaa kiloa ja siitä teräsrullien osuus on 3,8 milj. kiloa.

 

Vertailun vuoksi todettakoon, että Tanskan Kattegatin salmien läpi mahtuu laiva, jolla on n. 40 miljoonan kilon lasti.

 

 

 

Megajunassa on 52 vaunua ja sillä on pituutta 690 metriä - sen pidempää junaa ei mahdukaan Majajärven liikennepaikan ohitusraiteelle.

 

 

 

Aikaisemmin vastaava tavaramäärä kuljetettiin kahdella junalla, mutta onhan yhden junan periaate monestakin syystä edullisempaa.

 

 

 

Tämä ei anna oikeaa tunnelmaa, kun Tampereen suunnalta tullut juna tulee vastaan megajunaa – tässä tapauksessa megajuna on jäänyt pääraiteelle ja vastaantuleva henkilöjuna joutuu kulkemaan ohitusraidetta pitkin; yleensä megajuna menee ohitusraiteelle!

 

Pääraidettä kiitävän henkilöjunan nopeus Majajärven kohdalla on 170 – 190 kilometriä tunnissa, mutta ohitusradan kautta kulkiessaan sen nopeus lienee sadan kilometrin tuntinopeuden tiimoilla.

 

Olen vuosien varrella tottunut mökkitonttini vierellä kulkevaan junaliikenteeseen, mutta mökkivieraitamme junien näkeminen aina ihastuttaa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Metsäpeura Vipu Viljakkala ry:n yleisötilaisuudessa 14.11.2019

Sunnuntai 17.11.2019

Vipu Viljakkala ry:n puheenjohtajana sain avata ja toivottaa nelikymmenhenkisen yleisöjoukon tervetulleeksi Viljakkalan Seurojentalolle 14.11.2019, jossa Vipu Viljakkala ry järjesti Suomen metsäpeuraan liittyvän yleisötilaisuuden.

 

 

 

 

Yhdistyksemme hallituksen jäsen Juha Riihioja oli jälleen käyttänyt asiantuntemustaan ja alustajana toimi Metsähallituksen metsäpeura-asiantuntija Sakari Mykrä-Pohja.

 

 

 

 

Metsäpeura on latinankieliseltään nimeltään ”Rangifer tarandus  fennicus”.

 

 

 

 

Tässä historiatietoa metsäpeuran esiintymisestä Suomessa.   

 

********************

 

Olin ennen tilaisuutta kriittisen asenteellinen metsäpeuran palauttamisesta Suomen luontoon, mutta saatuani uutta ja päivitettyä tietoa, olen valmis muuttamaan ennakkoasenteitani, mutta niistä joskus myöhemmin tarkemmin.

 

 

-Esko Erkkilä

Kahden kaupungin luottamushenkilöloukussa!

Lauantai 16.11.2019 - -Esko Erkkilä-

Olen kahden kaupungin "luottamushenkilöloukussa", sillä Tampereen Vanhusneuvoston jäsenyyden lisäksi olen Viljakkala-neuvoston puheenjohtaja Ylöjärven kaupungin organisaatiossa.

 

Viljakkala-neuvoston toimenkuvana on olla Viljakkalan kaupunginosan asukkaiden yhteistyöelin. Neuvoston tarkoituksena on seurata Viljakkalan kaupunginosan lähipalveluja ja tehdä tarvittaessa ehdotuksia kaupungin osastoille ja lautakunnille palvelujen kehittämisestä.

 

Olen Viljakkala-neuvostossa Vipu Viljakkala ry:n esittämänä ja Viljakkalassa vapaa-ajanasunnon omistavien mandaatilla eli en siis ole mukana poliittisen taustan omaavana.

 

Porukka valitsi minut puheenjohtajakseen, mutta jäsenyyteni ja puheenjohtajuuteni on katkolla taas vuodenvaihteessa.

 

 

 

 

Ylöjärven vaakuna on paraatipaikalla Valtuustosalissa.

 

 

 

 

 

Asukaslautakunnan alaisia neuvostoja Ylöjärvellä on yhteensä kuusi ja meillä oli yhteistapaaminen ajankohtaisista asioista toissapäivänä eli torstaina 14.11.2019.

 

 

 

 

 

Asukaslautakunnan puheenjohtaja Ossi Sippola avasi tilaisuuden. Ossi on myös Viljakkala-neuvoston jäsen ja arvostan hänen toimintaansa.

 

 

 

 

 

Olin Viljakkala-neuvoston jäsen jo edellisellä valtuustokaudella ja sain jatkoajan myös tälle valtuustokaudelle. Neuvostojen jäsenyydet ovat katkolla vuodenvaihteessa.

 

 

 

 

 

Viljakkala-neuvoston puheenjohtajana totesin toissapäivänä mm. näin:

 

"Kiitokset Ylöjärven kaupungin nettisivustojen laatijoille ja ylläpitäjille, sillä sieltä näkee tiiviissä muodossa mm. Viljakkala-neuvostossa käsitellyt asiat. Suosittelen päättäjille tutustumista!

On hyvä asia, että Viljakkala-neuvoston jäseninä ja varajäseninä on kaupunginvaltuutettuja sekä varavaltuutettuja, sillä heidän kauttaan asiat etenevät päätöksentekoon saakka.

Asioita, joita olemme seuranneet ja edesauttaneet:
• kevyenliikenteenväylä Mannista kirkonkylään
• Haverin rikastushiekka-alueen eli jätealueen saneeraaminen ja kunnostaminen
• Viljakkalan yhtenäiskoulun yhteyteen tammikuussa 2020 valmistuva liikuntasali, 400 m2 liikuntasali + 40 m2 kuntosali + tarvittavat pukeutumis- sekä peseytymistilat; KVR-urakka 1,85 M€
• Paijalan ja Kurjen saunojen myynti/vuokraaminen

Paloasemalla olevan kuntosalin saneeraamisessa Viljakkala-neuvosto oli ratkaisevassa asemassa.

Viljakkala-neuvoston agendalla on ollut ja on edelleen mm.:
• muovinkeräysmahdollisuuden saaminen Viljakkalan kirkolle
• valokuituhankkeen vauhdittaminen
• maantie 2773: n päällystyksen uusiminen Viljakkalasta aina Takamaalle saakka

Historiankirjoihin se, että Viljakkala-neuvosto otti vuonna 2019 esille Kurjelta Kuivaniemeen rakennettavan kevyenliikenteen väylän tarpeellisuuden – hanke toteutunee ehkä 10 – 15 vuoden kuluttua, mutta sen ensimmäinen alkuunpanija on Viljakkala-neuvosto."

 

 

-Esko Erkkilä-

"Tulee aika toinenkin"

Sunnuntai 3.11.2019 - -Esko Erkkilä-

Aloitin työurani K-ryhmän palveluksessa vuonna 1970, mutta jo samana vuonna joulukuun alussa siirryin Raision Yhtymän palvelukseen, jossa sitten olinkin päivälleen 40 vuotta.
 
Palkkanauhassani luki milloin Oy Vehnä Ab, Raision Tehtaat, Raision Yhtymä tai Rehuraisio Oy, mutta todellisuudessa hoidin koko ajan samoja myynti- tai hankintahommia.
 
Vuonna 1982 sain olla Rouvani kanssa isäntänä Turun Kaupunginteatterissa korruptiotilaisuudessa, kun siellä esitettiin näyttelijä ja rosvopäällikkö Aarne Orjatsalon elämästä kertova teatterikappale.
 
Teatterikappaleen nimi oli ”Tulee aika toinenkin” ja se käsitteli Aarne Orjatsalon värikästä elämää.
 
Näytelmän on kirjoittanut Anja Vammelvuo, joka oli naimisissa Jarno Pennasen kanssa – heidän poikansa Jotaarkka Pennanen ohjasi tuon teatteriesityksen.
 
Anja Vammelvuo on sisällyttänyt hengentuotteeseensa kohtauksen, jossa Aarne Orjatsalo kyyristelee Viljakkalan hautausmaalla punaisten joukoissa, kun Kurun suunnasta Viljakkalaa vapauttamaan hyökänneet Valkoiset tulittavat punaisten asemia.
 
Viljakkalan hautausmaalla on yhä edelleen kolme valurautaristiä, joissa on luotien aiheuttamia vaurioita.
 
Perimätieto kertoo, että luotien aiheuttamat vauriot ovat Valkoisten kuularuiskujen aiheuttamia, mutta toisaalta kerrotaan, että vauriot valurautaristeihin ovat syntyneet, kun punaiset ovat kohdistaneet niihin aseitaan.
 
On niin tai näin, mutta tässä kuvia valurautaristien saamista luodeista:
 
 

 
   
   
 
Anja Vammelvuolla ja puolisollaan Jarno Pennasella oli loma-asunto Viljakkalan Haverissa, jossa myöskin heidän poikansa Jotaarkka Pennanen vietti kesiään, joten kolmikon kytkös Viljakkalaan on ollut todellinen.
 
 
Aarne Orjatsalo oli naimisissa yhteensä neljä kertaa, mutta sen lisäksi hänellä oli vuonna 1906 suhde myös näyttelijä Ain`Elisabet Pennasen kanssa ja siitä suhteesta syntyi aikoinaan kirjailija Jarno Pennanen; Jotaarkka Pennanen on puolestaan Jarno Pennasen poika.

 

 

Mielenkiintoista viljakkalalaistakin historiaa!

 

 

Liitän tämän pitkän juttuni loppuun Kirsikka Siikalan Helsingin Sanomissa aikoinaan julkaistun teatteriarvostelun ”Tulee päivä toinenkin” –teatteriesityksestä:

 

 

”Koko tämän umpimielisen, vieraantuneen ja säkenöimättömän pitkän teatterisyksyn aikana on saanut etsiä näyttämöiltämme elämänmcrkkiä, että teatteri syttyisi, tarttuisi ja ravistaisi.

Näin kävi Turun Kaupunginteatterissa, kun näytelmä näyttelijä Aarne Orjatsalon kaikkiin suuntiin kytevästä, palavasta elämästä repäisee katsomoa ja esittäjiä erottavan rampin rikki ja rakentaa kiihkeää aatedraamaa. Se on näytelmä, joka impressioissaan sukeltaa läpi suurten maailmanpalojen ja yhden ajassaan väkevästi kiinni olleen suuren taiteilijan luomisen- ja elämisentuskan. Ja samalla se ankkuroituu vahvasti tähän päivään: historiaa keriessään se joka riviltään kuvaa yhä uudelleen ja uudelleen luomisen ehdottomuuden ja kompromissien, antautumisen välistä nuorallatanssia.

Muoto on vaikea, eikä se aina kestäkään. Varsinkin näytelmän alku ja pitkälti koko alkuosa sahaa välillä omaa oksaansa: se ei saa otetta tarinaansa vaan kahlaa laa­jaa materiaaliaan sieltä ja täältä noppien ja nyppien. Koko esitys alkaa epäintensiivisesti ja hahmottomasti sen sijaan että ensimmäi­seksi heitettäisiin tulipallo katso­moon, joku niistä huikeista koh­tauksista, joita sittemmin seuraa yhä tihenevässä tempossa.

Mutta kun esitys syttyy, se suo­rastaan roihahtaa. Se puhuu suo­raan ja välikkeettä katsomolle, jo­ka luissaan ja nahoissaan tuntee is­tuvansa haastettuna ja altavastaa­jana yhtä aikaa erään teatterihisto­rian ja historian vaiheen kulisseissa ja katsomossa.

 

Jos teksti on monimuotoinen kollaasi, on sitä myös itse esitys monine erilaisine teatterityyleineen ja mitään kaihtelemattomine kei­noineen. Jotaarkka Pennasen koko ohjaajantyön skaalassa Tulee aika toinenkin on villein, hurjin ja roh­kein yhteenveto kaikesta aikaisem­masta ja samalla askel uuteen lo­puttomaan teatteriseikkailuun.

Orjatsalon nahkoihin on nyt heittäytynyt Hannu Lauri koko persoonallaan. Tulkinnasta näkee, että roolityö on enemmän kuin roolityö: näyttelijä Hannu Lauri on pannut peliin itsensä ollakseen itse se palava soihtu, jona Orjatsaloa kuvataan. Tällainen teatterityö — meillä yhä harvinaisempi — saa katsojan jälleen kerran uskomaan teatterin mahdollisuuksiin. Hannu Laurin ja Jotaarkka Pennasen yhteistyö on tuottanut tinkimätöntä näyttelijäntaidetta, joka tekee oikeutta objektilleen, historian suurelle näyttelijälle.

Hannu Laurin rinnalla roolihenkilö nimeltä Pikkumies eli Juha Muje käy jatkuvaa dialogia Orjat­salon haastajana, kiirastulena ja kriittisenä kyselijänä tai alter ego­na, joka kulkee matkassa sen joka mutkassa esiin pulpahtaen, ajan yleistä ajattelua argumentoiden tai isäntäänsä hiillostaen. Näiden kah­den näyttelijän kontakti toisiinsa on kuin minän ja kolmannen per­soonan jakamaton ykseys. Heissä kuvataan näyttelijä, jonka peer- gyntiläinen kamppailu omana itse­nä olemisessa ja sen toteuttamises­sa on jatkuva, kipeä prosessi.

Ja heidän rinnallaan tietenkin koko laaja Turun kaupunginteatte­rin näyttelijäkaarti, joka jälleen kerran osoittaa teatteristaan löyty­vän ensemblehengen: yhteisen te­kemisen voiman ja riemun.

Hetkeäkään epäröimättä voi sa­noa, että Tulee aika toinenkin to­della viitoittaa tietä teatterin uudelleensyttymiselle, syksyn pitkän hiljaiselon päättymiselle.”

 

 

-Esko Erkkilä-

Tänään on oikea päivä muistella myös sankarivainajiamme!

Lauantai 2.11.2019 - -Esko Erkkilä-

Vietämme tänään Pyhäinpäivää, jota aiemmin kutsuttiin Pyhäinmiestenpäiväksi.
 
Kävin jo eilen illalla sytyttämässä kynttilät sukulaisteni, naapureiden sekä ”kylänmiesten” haudoille Viljakkalan hautausmaalla.
 
Lähdin matkaan jo varhain iltapäivällä ja etenin hautausmaalla hitaasti kynttilöitä sytytellen ja poisnukkuneita muistellen – olin muistojeni kanssa rauhassa yksin!
 
 

 

Tärkeä osa minulle Viljakkalan hautausmaalla on sankarihautausmaa, sillä lepäähän siellä…

 
 
   
 

…yksi sedistäni eli Reino Erkkilä.

 
 
Setäni kuoli 8.3.1940 eli vain muutama päivä ennen Talvisodan päättymistä.
 
 
Käytin termiä ”kuoli” ja en käyttänyt termiä ”kaatui”, vaikka setäni lepääkin kotiseurakuntansa sankarihaudassa.
 
 
Talvisodassa Viipurinlahden taistelut käytiin 2.3.1940 alkaen ja ne kestivät Talvisodan päättymiseen eli 13.3.1940 saakka.
 
 
Viipurinlahden taisteluiden aikana setäni kuului joukko-osastoon, joka löysi Viipurista spriiksi luulemaansa nestettä ja eräs joukko-osaston porukka otti tästä nesteestä kunnon huikat.
 
Neste olikin jäähdytysnestettä ja lähes kaikki sitä nauttineet kuolivat – setäni oli yksi näistä kuolleísta!
 
Tilasin aikoinaan kopiot monien sukulaisteni kantakorteista ja siinä aineistossa on tarkat tiedot mm. setäni Reino Erkkilän kuolemasta. Valitettavasti tuo aineistonippu on nyt niin ”hyvässä tallessa”, että en edes muista missä se on!
 
 

Arvostan, että setäni on kuolinsyystään huolimatta haudattu Viljakkalan sankarihautausmaalle!

 

 

-Esko Erkkilä-

Oliko Viljakkalan ensimmäinen huumehörhö kunnanlääkäri?

Lauantai 19.10.2019 - -Esko Erkkilä-

Pohdin perusteellisesti, että voinko kirjoittaa ja julkaista otsikkoaiheisen blogikirjoituksen.
 
 
Päädyin siihen, että voin kirjoittaa ja julkaista, sillä kyseessä on Viljakkalan pitäjään liittyvä merkittävä tapahtuma.
 
 
En omaa tapauksesta omakohtaista kokemusta, mutta perustan tietoni vuonna 1915 syntyneen isäni kertomuksiin ja nyt viime päivinä ”Viljakkalan pölinät ”- fb-sivuilla käytyihin keskusteluihin!
 
 

*******************

 
 
Viljakkalan kunnanlääkärinä toimi 1950-luvun alussa sukunimeltään Hall -niminen lääkäri, joka esiintyi virkatoimissaan huumehöyryissä.
 
 
Isäni Oiva Erkkilä kertoi, että Hall pisteli itseään vastaanottotiloissa Kurjella siten, että veri roiskui odotushuoneen oviin.
 
 
Siihen aikaan kunnanlääkärit tekivät potilaidensa luokse kotikäyntejä ja ”Viljakkalan pölinät” –fb-sivuilla kerrotaan, että Hall teki niitä aikamoisissa huumepöllyissä.

 

 

Tietojeni mukaan kunnanlääkäri Hall ei tehnyt Viljakkalassa hoitovirheitä, joten siinä mielessä asiassa ei ole aihetta enempään ja siis tämäkin muistelus jää vain erääksi muistelukseksi Viljakkalan tapahtumista 1950-luvun alkuvuosilta!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Venäläiset sotavangit helpottivat Haverin kultakaivoksen työvoimapulaa

Sunnuntai 29.9.2019 - -Esko Erkkilä-

Viljakkalassa Haverin kultakaivoksen alueen eräs erikoisuus on…
 
 
 

 
 
   
 

…Vankitalo, jossa kaivoksen työntekijöinä olleet neuvostovangit olivat majoitettuina Jatkosodan aikana.

 
 
 
Olen muutaman kerran päässyt tutustumaan Vankitaloon ja niin tapahtui taas 24.9.2019, kun Viljakkala-neuvosto tutustui Haverin alueeseen.
 
 
Seuraavassa muutamia valokuvia Vankitalon sisustuksesta:
 
 
   
 
   
 
   
 
   
 
   
 
   
 
   
 
   
 
 

*********************

 
 
 
 
Venäläiset sotavangit saatiin Kihniöllä sijainneelta vankileiriltä ja heitä oli Haverissa kolmisenkymmentä.
 
 
Kaivoksen johtaja paroni Aminoff oli innokas kalamies ja hän tapasi pyytää jonkun sotavangeista soutumiehekseen, kun lähti aamukalastukselle.
 
 
Kerrotaan, että paronilla oli tapana ottaa pienet ryypyt kalaonnen varmistamiseksi ja hän tarjosi pienet näkäräiset myös soutumiehelleen.
 
 
Venäläiset sotavangit kävivät aseistamattoman suomalaisen työnjohtajan johdolla mm. sienestämässä ja silloinkaan kukaan heistä ei lähtenyt karkuteille.
 
 
 

****************

 
 
   
 
Vankitalon seinällä on kuva viidestä Haverissa työskennelleestä sotavangista…
 
 
 
…ja Vankitalon saneerauksen yhteydessä löytyi seinästä myös…
 
 
   
 

 
 
 
Jatkosodan välirauha allekirjoitettiin 19.10.1944, joten tuo teksti on päivätty välirauhaa seuranneena päivänä!

 

 

 

Mitähän venäläisille sotavangeille tapahtui sen jälkeen, kun he palasivat kotimaahansa?

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Helsingin Olympialaisten kultamitalit vuonna 1952 olivat valmistettu Viljakkalan Haverista louhitusta malmista!

Torstai 26.9.2019 - -Esko Erkkilä-

Olen ylpeä viljakkalalainen, mm. sen vuoksi mitä totean tämän juttuni otsikossa.
 
 
Viljakkalan Haverin kultakaivoksen toiminta alkoi aikoinaan rautamalmikaivoksena ja päättyi kultakaivoksena 1960.
 
 
Alueella on ollut eri yritysten kaivosvaltauksia ja toivottavasti niistä joku johtaa kaivostoiminnan jatkamiseen - nykyinen valtaus on erään ruotsalaisyrityksen nimissä.
 
 
 

 
 

 
   
 

 
 
Valitettavasti Viljakkalan vaakuna on nykyisin vain ns. perinnevaakuna, sillä Viljakkala liittyi Ylöjärven kaupunkiin kuntaliitoksen seurauksena vuonna 2001!

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Suomalaista ruokaa myös "Suomalaisen ruuan päivän" jälkeen!

Perjantai 6.9.2019 - -Esko Erkkilä-

Suomalaisen ruuan päivä oli 4.9.2019, mutta kun meillä on suomalaisen ruuan päivä 365 päivänä vuodessa, vietimme suomalaisen ruuan päivää myös eilen!

 

 

Valmistauduimme eilen Rouvan kanssa Viljakkalan Seurojentalolla ensi lauantaina eli 7.9.2019 järjestettävään ” Läheltä Sinulle” –tapahtumaan ja sen merkeissä riitti paljon puuhaa.

 

 

 

 

 

Porkkanat onnistuivat tänä kesänä hyvin ja esimerkiksi porkkanakärpäsen vioittumisia löysimme vain yhdestä porkkanasta!

 

 

 

 

 

Jyrsijät ovat yleensä melkoinen ongelma punajuurikasvustoissa, mutta nyt jyrsijöistä ei ole pienintäkään havaintoa.

 

 

 

 

 

Palsternakka alkaa kasvamaan kokoa vasta nyt, mutta mukavasti se on kasvanut kokoa jo nyt. Veikkaan, että Rouvan palsternakkaa riittää vain nopeimmille!

 

 

 

 

 

Varsiselleri tulee olemaa haluttu myyntiartikkeli Läheltä Sinulle –tapahtumassa.

 

 

 

 

 

Lehtikaali on meillä tänä vuonna hyvin rajallinen myyntiartikkeli, mutta ”ans kattoo ens vuonna”!

 

 

 

 

 

Kurpitsat ovat kasvaneet hyvin ja jos aurinkoisia säitä riittää, niin…!

 

 

 

 

 

Blue Congo –peruna taitaa taas loppua ennen Läheltä Sinulle –tapahtuman päättymistä!

 

 

 

 

 

Luumusato on kohtuullinen, mutta ei lähellekään sitä ennätysvuotta, jolloin saimme näistä samoista puista/pensaista 350 kiloa luumuja!

 

 

On tämä sadonkorjuuaika hienoa aikaa Viherpeukalolle!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Perunasta on tulossa määrältään sekä laadultaan ennätysmäinen sato!

Keskiviikko 4.9.2019 - -Esko Erkkilä-

Vuodet eivät ole veljeksiä ja tänä syksynä Viherpeukalo voi todeta, että onneksi, sillä ainakin perunasta näyttää kähkeytyvän aivan erinomainen sato määrältään ja myös laadultaan.

 

 

Perustan tietämykseni siihen kokemukseen ja tietoon, jonka sain eilen Viljakkalan Majajärven mökkitontillamme, kun iltamyöhään saakka yhdessä Rouvan kanssa kuhkimme perunamaallamme.

 

 

Viljakkalan Seurojentalolla järjestetään ensi lauantaina eli 7.9.2019 ”Läheltä Sinulle” -tapahtuma, jossa Rouvalla on perinteiseen tapaan taas oma myyntipöytänsä mökkimaailmassamme kasvaneille juureksille, marjoille sekä muille trekoolituotteille.

 

 

Perunat ovat Rouvan eräs myyntiartikkeleista ja niitä kaivoimme eilen keväällä istuttamistamme perunapenkeistä.

 

 

Olemme kasvattaneet perunaa omaan tarpeeseemme varmaan jo yli parisenkymmentä vuotta ja nyt näyttää syntyvän ”maailmasivun” kaikkien aikojen paras satovuosi määrältään ja myös laadultaan.

 

 

 

 

 

Siikli – tuo valkea perunalajike – on todellinen herkkuperuna ja se on säilyttänyt johtavan asemansa perunalajikkeiden kovassa kilpailussa; näin myös meillä!

 

 

Punavärinen Rosamunda on viime kesänä viihtynyt perunamaallamme poikkeuksellisen hyvin, sillä suurimmat Rosamundat ovat jo nyt pikkuporsaan kokoisia.

 

 

Rosamunda on uuniperunoiden ykköslajike ja sen lisäksi se on mainio muusiperuna!

 

 

 

 

 

Blue Congo on erikoisperunoiden aatelia ja se on ollut meillä viljelyssä jo toistakymmentä vuotta.

 

 

Blue Congo on maultaan täysin samaa luokkaa kuin muutkin perunalajikkeet, mutta sinisen värinsä ansiosta se sopii vallan mainiosti Itsenäisyyspäivänä perunasalaatin ainekseksi, sillä sen avulla perunasalaattivuokaan saa helposti muodostettua Suomen lippu-kuvion!

 

 

 

 

 

Lajikepuhtaiden perunoiden lisäksi saimme perunamaaltamme yhden laatikollisen verran omaan käyttöön soveltuvaa perunaa.

 

 

Isot perunat ovat isoja perunoita, mutta noita pikkuperunoita ja niiden laittamista suorastaan odotan.  Pikkuperunoiden peseminen, niiden kylvettäminen kotimaisessa rypsiöljyssä ja parin tunnin verran leivinuunin lämmössä, niin onhan siinä todellinen perunanautinto!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Presidentti ja valiokuntaneuvos

Tiistai 20.8.2019 - -Esko Erkkilä-

Olen MTK-Viljakkalan jäsen ja pääsin sen jäsenenä elokuun alussa käymään hämeenkyröläisen "kierrätysneuvos” Matti Järvenpään (syntynyt 1936) rakentamassa Rautapuistossa.

 

 

Käynnistä taitaa riittää juttuaineksia useampaankin juttuun, mutta aloitan otsikkoaiheella.

 

 

 

 

 

Tässä kuvassa on itse kierrätysneuvos romuraudasta rakentamansa ”Presidentti ja valiokuntaneuvos” -teoksen äärellä.

 

 

Puuttuu vain se, että presidentti huiskaisisi käsilaukullaan valiokuntaneuvosta!

 

 

 

*******************

 

 

 

 

Minulla on yksi henkilökohtainen muistelus presidentistä ja valiokuntaneuvoksesta; kas näin:

 

 

Pirkanmaan Syöpäyhdistyksen jäsenenä olin kutsuvieraana mukana Finlandia-talolla vuonna 2006, kun Suomen Syöpäyhdistys täytti 70-vuotta ja etupenkissä istuivat juhlaamme juhlistamassa Tasavallan Presidentti Tarja Halonen sekä puolisonsa valiokuntaneuvos Pentti Arajärvi.

 

 

Jossain vaiheessa valiokuntaneuvos nousi ylös ja käveli arvokkaasti etuoikealle kulisseihin – puolisonsa jäi itsekseen istumaan eturiville.

 

 

Luulimme, että valiokuntaneuvos-Pentti lähti käymään kusella, mutta niin ei ollut, sillä hän ei juhlan kestäessä enää saapunut paikalleen!

 

 

No, Hämeenkyrön Rautapuistossa valiokuntaneuvos seisoo presidentin vierellä ja hänellä ei ole tarvetta käydä kusella tai muutenkaan kouluttaa puolisoaan!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kuntalaispalaute saa aikaan muutoksia, tilaisuuksia ja kehittymistä!

Sunnuntai 18.8.2019 - -Esko Erkkilä-

Viljakkala liittyi Ylöjärven kaupunkiin 1.1.2007 ja aluksi Viljakkala joutui ”enon osille” uudessa kunnassa.

 

 

Tilanteet ovat kuitenkin muuttuneet ja nykyään ”emo-Ylöjärvi” ja sen päättäjät osaavat antaa arvoa myös Viljakkalalle.

 

 

Ylöjärvellä toimii kuusi neuvostoa eli

 

 

• Viljakkala-neuvosto
• Kuru-neuvosto
• lapsi- ja nuorisoneuvosto
• mielenterveysneuvosto
• vammaisneuvosto ja
• vanhusneuvosto

 

 

Tunnen Viljakkala-neuvoston toiminnan sen puheenjohtajana hyvin ja olemmekin siellä halunneet kuunnella herkällä korvalla viljakkalalaisten aatoksia.

 

 

Kati Tuomisto toteaa fb-sivuillaan näin:

 

 

” Keväällä Viljakkala-neuvosto pyysi Haverin Konepäivillä kävijöiltä palautetta Viljakkalan kehittämiseksi. Toivottiin mm. tapahtumia. Nyt tapahtuu! Kirjasto järjestää lauantaina 17.8. kesäkekkerit kirjaston pihamaalla ja sisätiloissa. Tarjolla tanssittavaa musiikkia, pullakahvit, kirjailijavieras, nukketeatteriesitys ja vaikka mitä muuta.”

 

Kiitokset Kati Tuomistolle toimeen tarttumisesta!

 

 

 

 

Historiantutkija Pirkko Kastari kertoi liikennöitsijä Artturi Tiuran elämästä ja siitä, että miten A.Tiura Oy vaikutti alueen elämän ja elinkeinotoiminnan kehittämiseen.  Mielenkiintoista paikallista historiaa, josta minullakin on muistoja!

 

 

 

 

 

Mukana menossa oli myös Ylöjärven kaupungin kirjastoauto, joka liikkuu kanta-Ylöjärven alueella, sillä liitoskunnissa Viljakkalassa sekä Kurussa on omat kiinteät kirjastonsa.

 

 

Ylöjärven kaupungin kirjastoautolla on vuosittain n. 100.000 lainaajaa, joten tarvetta kirjastoautolle on.

 

 

********************

 

 

 

 

 

Tilaisuudessa jaettiin 20:lle ensimmäiselle muovisanko, johon sai ilmaiseksi kerätä sangollisen poistokirjoja.

 

 

 

 

 

Ehdin kahdenkymmenen ensimmäisen joukkoon ja valitsin Paavo Talvelan muistelmien toisen osan, Meeri Huuhka-Schadewitz´n kirjoittaman ”Lottia luotisateessa” sekä Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan kirjoittaman paksun teoksen ”Sukunimet”.

 

 

Ensisilmäyksellä näyttää, että Lottakirja täydentää sotahistorian tuntemustani ja sukunimikirja lisää valtavasti erilaista tietämystä koko Suomen alueelta.

 

 

Kirjat olivat hyviä ja ilmaisia hankintoja!

 

 

 

 

 

Kiitokset Viljakkalan kirjaston Kati Tuomistolle mukavan tilaisuuden järjestämisestä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-