Maitotonkka-aika säilyy muistoissamme!

Lauantai 4.7.2020 - -Esko Erkkilä-

Maatalouden ja kotieläintalouden nopea muutosvauhti näkyy vaikkapa siinä, että vielä 1960-luvulla meijereihin toimitettiin lypsykarjatiloilta maitoa tonkissa, mutta nykyisin maitoautot noutavat maidot lypsykarjatiloilta tankkiautoilla tilatankeista.

 

*******************

 

Meillä oli aina 1960-luvulle saakka kolme tai neljä lehmänkantturaa, joilla vanhempani hankkivat toimeentulonsa ja kouluttivat kaksi penskaansa kohtuullisiin ammatteihin.

 

Velkaa emme siskolikkani kanssa ottaneet markkaakaan vaan kaiken opiskelurahoituksen saimme vanhemmiltamme – isä kävi talvisin metsätöissä ja se olikin ainoa tilan ulkopuolinen tulonlähde.

 

 *******************

 

Arvostan suuresti niitä maitotonkkia, jotka nykyisin ovat mökkimme varastossa, sillä ne tuovat mukavia muistoja vuosien takaa. Leipä oli tiukalla ja se oli yksinkertaista, mutta niin oli silloin hyvä!

 

****************

 

En tiedä syytä, mutta olimme OTK-laisen Osuusliike Voiman meijerin maidontuottaja siihen saakka, kun se lopetti toimintansa Tampereella ja sen jälkeen toimitimme maitomme Maito-Pirkkaan.

 

Voiman aikana maitotili tuli Viljakkalan keskustassa sijaitsevaan Voiman myymälään ja sieltä se sitten nostettiin; joitain ostoksiakin sieltä tehtiin, mutta ei suinkaan kaikkia.

 

**************

 

Minulla on säästyneitä maitotonkkia peräti viisi kappaletta ja niiden katselu palauttaa mieliin mukavia muistoja.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tuottajanumeromme oli alkuaikoina 8 - 6 ja sitten myöhemmin 3434 – numerot ovat mielessäni paremmin kuin sitten aikoinaan aseeni numero joskus myöhemmin varusmiesaikana!

 

 

Voi noita aikoja – silloin luotiin nykyistä hyvinvointi-Suomea!

 

 

-Esko Erkkilä-

"Hullu mies, kun osti metsäkappaleen lettoisen järven rannalta"

Lauantai 27.6.2020 - -Esko Erkkilä-

Vuonna 1915 syntynyt isäni osti ”päältä käsin” kymmenhehtaarin suuruisen metsäkappaleen synnyinkotinsa metsistä tilan kaukaisimmasta osasta joskus 1950-luvulla.

 

Maanmittaustoimituksessa Viljakkalan Majajärveen rajoittuva metsäkappale sai nimekseen ”Koivuranta”, sillä rannan lähellä kasvoi veden vaivaamalla alueella koivuja.

 

Kyläläiset eivät ymmärtäneet isäni toimintaa ja he totesivatkin, että olisi Oiva ostanut metsää kuivalta maalta eikä lettoisen pikkujärven rannalta!

 

*********************

No, vuodet ovat vierineet ja tilanteet sekä ajatukset ovat muuttuneet!

 

Tilannetta on muuttanut mm. se, että Koivuranta-tilan maista neljä hehtaaria joutui pakkolunastamisen kohteeksi, kun Tampere-Parkano-Seinäjoki –rautatie linjattiin keskeltä metsäpalstaamme. Maidemme kohdalle rakennettiin Majajärven liikennepaikka, joten pakkolunastus koski kohdallamme leveää aluetta – Majajärven liikennepaikalla useat hitaasti kulkevat junat odottavat sivuraiteella nopeampien henkilöjunien kulkua.

 

 

*********************

 

 

Omistan Majajärven puolelle jääneestä alueesta puolet siten, että minulla on rantaviivaa hieman yli 100 metriä ja pystyin säilyttämään tontillani Koivuranta-nimen.

 

 

Muutama uunituore kuva mökkimaailmastani:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vaikea minun on pitää isääni ostoksestaan aivan hulluna!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kuntaliitoksen kokeneiden kuntien vaakunoiden arvo nousee vaikka niitä nykyisin kutsutaankin kotiseutuvaakunoiksi

Tiistai 23.6.2020 - -Esko Erkkilä-

Synnyinpitäjäni Viljakkalan kuntatunnuksen…

 

 

 

 

…Viljakkalan vaakunan on suunnitellut Gustav von Numers ja Viljakkalan kunnanvaltuusto hyväksyi sen 21. tammikuuta 1950. Sisäasiainministeriö vahvisti sen käyttöön 3. huhtikuuta samana vuonna.

 

 

Vaakunan aiheen vanhaa juomasarvea säilytetään kirkossa, mutta valitettavasti en ole koskaan nähnyt tuota juomasarvea – pitääpä päästä katsomaan!

 

Kupari-kultamerkki viittaa Haverin kaivokseen, josta jo Ruotsin vallan aikana kaivettiin rautamalmia, ja myöhemmin itsenäisyyden aikana kultaa ja kuparia – Helsingin Olympialaisten kultamitalit on valettu Viljakkalan maaperästä kaivetusta kullasta!

 

Haverin kaivos toi vuosikymmenet hyvinvointia Viljakkalaan.

 

Vaakunan selitys on ”kultakentässä palkeittain asetettu puna-sinikatkoinen, loivasti kaksikaarteinen sarvi, jonka keski- ja päätehelat sekä vitjat ovat hopeaa; sarven alapuolella punainen kupari-kultamerkki.”

 

Vaakuna jäi epäviralliseksi kotiseutuvaakunaksi vuonna 2007, kun Viljakkala liittyi Ylöjärven kaupunkiin.

 

Viljakkalan vaakunoita on jokaisen ihailtavana ainakin Viljakkalan Seurojentalolla, Viljakkalan kirjastossa sekä Toivolan tanssilavalla!

 

Kannattaa poiketa katsomaan ja ihailemaan!

 

 

-Esko Erkkilä-

Ihminen, joka ovat vaikuttanut elämääni paljon!

Torstai 18.6.2020 - -Esko Erkkilä-

Kävin eilen Viljakkalan hautausmaalla, kun vein hoitovastuullani oleville haudoille kesäkukat.

 

 

Samalla reissulla tein pienen hautausmaakävelyn ja kuvasin tämän…

 

 

 

 

…Väinö Isotalon hautakiven.

 

 

Väinö Isotalo teki pitkän päivätyön Viljakkalan seurakunnan kanttorina ja siinä asemassa hän mm. hyväksyi minut rippikouluun niillä lukusijoilla, jotka aikoinaan järjestettiin Viljakkalan Hanhijärvenkulmalla Kivistön Erkin talossa.

 

 

******************

 

Väinö Isotalo oli aikoinaan todellinen monitoimimies Viljakkalassa, sillä hän toimi todellisuudessa Viljakkalan kunnansihteerinä jonkin aikaa ja hyvin toimikin.

 

 

Kunnansihteeriaikansa jälkeen hän siirtyi pankkimieheksi Ylöjärven Osuuspankin Viljakkalan konttorinjohtajaksi.

 

Pankkimiehenä hän osallistui ratkaisevasti elämäni vaiheisiin, sillä kun olin valmistunut priimuksena Osaran Maamieskoulusta vuonna 1965, hän ohjasi minut vuosiharjoitteluun Keskon omistamalle Länsi-Hahkialan Opetus- ja Koetilalle.

 

 

Hauholla suorittamani vuosiharjoittelu saatteli minut agrologi-opintoihin Mustialan Maatalousopistossa vuosina 1968 -1970!

 

 

*****************

 

 

 

Aika teki minustakin agrologin ja siitä kiitokset Viljakkalan kanttorille, Viljakkalan kunnansihteerille ja Ylöjärven Osuuspankin konttorinjohtaja Väinö Isotalolle!

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Entisaikaan vähintään parinkymmenen neliön suuruinen humalisto oli jokaisen maatilan takapihalla

Keskiviikko 3.6.2020 - -Esko Erkkilä-

Taitaa olla vieläkin kirjattuna rakennuskaareen, että humalaa pitää lisätä joka vuosi tietty määrä, mutta lainsäädöksen valvontaa ei toki ole.

 

Meillä kotona humalisto sijaitsi liiterin takana ja siitä pidettiin hyvää huolta, sillä humalankäpyjä käytettiin sahdinvalmistuksessa ja Viljakkala, jos mikä paikkakunta, oli aikoinaan todellista sahtialuetta.

 

Viljakkalassa sahdinvalmistuksessa käytettiin pieni osuus ruismallasta, joten viljakkalalainen sahti on herkullisen tummannäköistä ja ei sellaista vasikanjuoman näköistä kuin esimerkiksi Sysmässä, jossa sahdinvalmistuksessa ei käytetä ruismallasta.

 

 

Mutta piti kirjoittaa humalistosta!

 

Meillä humalisto tosiaan sijaitsi liiterin takana ja se sai kasvuunsa eväitä mm. siitä, että yöastian sisältö käytiin tyhjentämässä humalistoon – toki vain se yöastiaan kertynyt nestemäinen osuus!

 

Sahtia meillä tehtiin korkeintaan kahdesti vuodessa, mutta monissa taloissa sahtia oli tarjolla melkein joka päivä - kuivatut humalankävyt olivat oleellinen osa sahdinvalmistusta.

 

 

 

Olen onnistunut säilyttämään humalistoperinnettä pienessä mittakaavassa, sillä mökkimaailmassani on ”minihumalisto” eli…

 

 

 

 …vajaan neliön suuruinen ala, jossa on neljä viisimetristä humalistoseivästä.

 

 

 

Kotitilaltani alkujaan olevat humalani ovat hyvässä kasvukunnossa ja suurimmat niistä tavoittelevat nyt kahta metriä.

Kokemuksesta tiedän, että syyskuussa humalat ovat kiivenneet viisimetristen humalasalkojen huipulle saakka ja sen jälkeen alas valuessaan muodostavat hienon ”hatun” humalasalkojen päälle!

 

Meillä humalat muodostavat paljon humalakäpyjä, mutta eihän niillä ole muuta käyttöä kuin kompostiin, sillä sahtiakaan meillä ei ole valmistettu ainakaan kymmeneen vuoteen!

 

 

-Esko Erkkilä-

Barcelonasta mutkin Floridassa käyneet ja Tampereelle päätyneet pääsivät Viljakkalan Majajärvelle tuottavaan loppusijoitukseen!

Sunnuntai 24.5.2020 - -Esko Erkkilä-

Löin käteni päälle, kun viime vuoden lopulla facebookissa tarjottiin ilmaiseksi erilaisia puulaatikoita.

 

Sain puulaatikot ja lähemmän tarkastelun jälkeen ne osoittautuivat puulaatikoiksi, joilla oli barcelonalaisen firman taideteoksia kuljetettu ensiksi mutkin Floridaan ja sen jälkeen Tampereelle.

 

Osa laatikoista meni suoraan polttoon, mutta muutama niistä saa nyt uuden elämän mökkitontillani Viljakkalan Majajärvellä ja niiden ”uusi elämä” merkitsee erilaisten kasvien kasvualustana toimimista.

 

 

 

Laatikoista neljä saa kunniatehtävän toimia myöhemmin määriteltävien trekoolikasvien kasvualustana.

 

 

 

Trekoolilaatikoiden asentaminen on tarkkaa hommaa ja siinä tarvittiin mm. pitkää vatupassia.

 

 

 

Ainakin osa taidetta sisältävistä laatikoista oli aikoinaan käynyt mutkin Floridassa, mutta palanneet Floridasta Barcelonaan ja sieltä sitten Tampereelle pariinkin eri taidegalleriaan!

 

 

Arvostan sitä kierrätystä, jota kansainvälinen taidemaailma harrastaa, sillä olen melkoisen varma, että nuo maailmanmatkaajat saavat olla ainakin viitisen vuotta mökkitontillamme erilaisten trekoolikasvien kasvupaikkana ja sen jälkeen ne pääsevät loppusijoitukseen mökkitonttimme juhannusroihuun!

 

 

-Esko Erkkilä-

On suuri vahinko, että useimmilla sankarihautausmailla sankarivainajien hautakivissä ei ole mainintaa kaatumispaikkakunnasta!

Sunnuntai 17.5.2020 - -Esko Erkkilä-

Tänään vietämme Kaatuneiden päivää ja se merkitsee, että siniristiliput liehuvat lipputangoissamme ja niin myös minulla Viljakkalan Majajärvellä klo 8.00 – 21.00.

 

Koen suurena puutteena, että monillakaan sankarihautausmailla ei ole hautakiviin merkittynä sankarivainajien kaatumispaikkakuntaa.

 

Käsittämätöntä!

 

 

*********************

 

 

Arvostan synnyinseurakuntani Viljakkalan kirkkoherran, rovasti A. F. M. Bergiuksen toimintaa sen vuoksi, että hänen johdollaan Viljakkalan seurakunta päätyi kaivertamaan sotiemme sankarivainajien hautakiviin lähes jokaisen viljakkalalaisen sankarivainajan kohdalle kyseisen sankarivainajan kaatumispaikkakunnan!

 

 

Selkeä maininta kaatumispaikkakunnasta antaa paljon lisätietoa Isänmaan puolesta kaatuneesta. Meille historiasta ja erityisesti sotahistoriasta kiinnostuneille kaatumispaikkakunnalla on erityistä arvoa.

 

 

 

Setäni Reino Erkkilä kohtasi matkansa pään 8.3.1940 eli vain muutama päivä ennen Talvisodan päättymistä ja hänen hautakivessään ei ole mainittuna kaatumispaikkakuntaa.

 

Tiedän kuitenkin setäni viimeiset hetket, sillä hän kuului siihen muutaman miehen joukkoon, jotka löysivät Viipurista kannullisia jäähdytysnestettä, jota luulivat alkoholiksi ja sen nauttiminen teki näistä sotilaista sankarivainajia.

 

Olen aikoinaan tilannut ja saanut kopion setäni kantakortista, joten minulla on todenpitoista tietoa setäni sankarikuolemasta.

 

Onneksi setänikin kuitenkin pääsi Viljakkalan sankarihautausmaalle!

 

 

***********************

 

  

 

Esitän, että seurakunnat kaivertavat sankarivainajien hautakiviin sen paikkakunnan nimen, jossa kyseinen sotilas kohtasi sankarivainajakuoleman!

 

 

-Esko Erkkilä-

Yksityisteillä on keskeinen rooli yhteiskuntamme toimivuudessa

Perjantai 8.5.2020 - -Esko Erkkilä-

Facebook muisteli eilen tasan kaksi vuotta sitten olleita tapahtumia ja eräs minua koskeva muistelus oli, kun keskustelimme kansanedustaja Mikko Alatalon kanssa yksityisteiden rahoituksesta.