Heinäkuun alussa Venäjälle tekemämme matkan viimeinen aamu valkeni Viipurissa aurinkoisena ja lämpimänä.

 

Matkantekomme jatkuisi vasta klo 9.30, joten lähdin pienelle aamukävelylle, sillä Viipurissa riittää mielenkiintoisia kohteita.

 

Olin kartasta illalla havainnut, että hieman kauempana Viipurin linnan takana sijaitsee Pietari Suuren patsas – sitä kohti siis, sillä kohde oli minulle täysin uusi ja outo.

 

 

 

Pyöreä torni piti kuitenkin käydä kuvaamassa aamuauringon loisteessa.

 

 

 

Viipurin linna aamuauringossa.

 

 

  

Linnansillalta sain kauko-objektiivilla jo kohteenikin näkyviin. En silloin tiennyt, että kuinka pitkän matkan joudun taivaltamaan ennen kuin olen patsaan juurella.

 

Tämä ”kaukokuva” on patsaasta reissuni aikana ottamista kuvista paras, vaikka matkaa kohteeseen on parisensataa metriä.

 

 

 

Kello oli paikallista aikaa tasan seitsemän, kun kuljin linnan sisäänkäynnin ohi ja huomasin, että portti on hieman auki.

 

Menin sisään, kuljeskelin linnan pihalla sekä napsin valokuvia. Ketään en nähnyt.

 

 

Tässä muutama kuva linnan pihalta:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***********

 

 

 

Linnanpihalla käyntini jälkeen saavuin vähän turhankin pitkän kierroksen jälkeen Pietari Suuren jalkojen juurelle – olin matkani tavoitteessa!

 

Patsaan vierellä kalliossa on vuosiluku 1910. Silloin Pietari Suuri on saanut patsaansa Viipuriin.

 

  

Tätä maisemaa Pietari Suuri Viipurissa katselee.

 

 

 

 

Pietari Suuren vartijoina kalliolla ovat minitykki ja vierailuhetkelläni myös varis vai onko tuo korppi!

 

 

 

 

 

Lintu lähti pois ja niin minäkin – Pietari Suuri jäi taas yksikseen katselemaa Viipuria!

 

 

 

Linnansillalta vielä viimeinen katsahdus kohti Pietari Suurta – kyllä hän paikoilleen jäi!

 

-Esko Erkkilä-