Muistelen tässä jutussani arvostamaani naapurimme vanhapoika-isäntä Reino Lepomäkeä.

 

 

Reinolla oli lähes loppuun saakka muutaman lehmän karja, jonka lypsämisen hän suoritti käsin.

 

 

Lepomäessä oli suuri karjakeittiö – karjakeittiö oli niin suuri, että isäni, joka oli kätevä käsistään, rakensi karjakeittiöön kunnollisen saunan.

 

 

Karjakeittiössä oli iso muuripata, jonka alle Reino aina aamuisin viritti tulen, jotta kuumaa vettä riitti maitoastioiden pesuun ja muuhun tarpeelliseen.

 

 

”Laitoin kodan alle valkeen” oli Reinon usein käyttämä toteamus, kun hän kertoi aamuaskareistaan ja siitä, että ensimmäiseksi aamuisin piti laittaa tuli muuripadan alle.

 

 

Lepomäki oli kulmakuntamme taloista se, jonne naapurimme miesväki kokoontui usein.

 

 

Kokoontumisten vauhdittajana oli usein se, että Reino teki sahtia muutaman kerran vuodessa ja muistan oikein hyvin, kun Lepomäen karjakeittiössä oli sahtitynnyri ja sen ympärillä muutamia kylänmiehiä.

 

 

Miehet ryyppäsivät sahtia metallisesta kauhasta ja kauha kiersi niin kauan, kuin siinä sahtia riitti.

 

 

Lepomäen sahti ei ollut ”räyhäsahtia”, sillä koskaan sen nauttiminen ei aiheuttanut miesten kesken eripuraa – tappeluista puhettakaan.

 

 

Minä en pikkukloppina osallistunut sahdinjuontiin vaan seurasin miesten jutustelua suurella mielenkiinnolla.

 

 

Lepomäen navetta on edelleen paikoillaan ja mikäs sen on ollessa, sillä joskus viidentoista vanhana pikesin sen huopakaton uuden veroiseksi! 

Olin silloin nuori sekä notkea ja sain työstäni muutaman kymmenen markkaa palkaksi!

 

 

-Esko Erkkilä-