Riittääkö humalalle seitsenmetrinen tukiseiväs?

Perjantai 12.8.2022 - -Esko Erkkilä-

Humala on puutarhassa eräs komeimmista kasveista – ainakin jos kasvin pituus on arviointikriteerinä!

 

Kulumassa oleva kasvukausi on poikkeuksellisen hyvä, sillä meillä kasvava humala on kasvanut hyvin.

 

 

 

Humalamme on alkuperältään synnyinkotini liiterin takuisesta humalistosta, jossa meillä oli vankka humalisto.

 

Koen tehneeni kulttuuriteon, kun pelastin vanhasta humalistosta muutaman yksilön, jotka nyt saavat kasvaa Viljakkalan Majajärvellä.

 

Humalillamme on nelimetriset tukiseipäät, mutta eiväthän ne mihinkään riitä – riittäisivätköhän seitsenmetriset!

 

 

 

 

Humalankäpyjä käytettiin meillä sahdinvalmistuksessa eräänä aineosana.

 

Sahtia toki tehtiin meillä vain ehkä kerran vuodessa, mutta tehtiin kuitenkin.

 

Rouva ehti opettelemaan isältäni sahdinvalmistuksen, mutta siitä alkaa olla jo lähemmäs parisenkymmentä vuotta, kun meillä on sahtia valmistettu.

 

Sahtikuurna meillä on, mutta taitaapa olla turha toivo, että itse valmistettua sahtia joskus saisin maistella!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kuinkahan korkealle humala (Humulus lupulus) pystyy kasvamaan?

Tiistai 4.8.2020 - -Esko Erkkilä-

 

Entisaikaan kaikilla maatiloilla oli puuliiterin, navetan, aittarakennuksen tai saunan takana humalisto ja niin myös meillä.

 

Humalisto on nyt meiltä hävitetty ja sen paikalla on nurmikko, mutta ehdin sieltä pelastamaan humalantaimia, joista nyt on muodostunut mökkimaailmaamme muutaman yksilön ”humalisto”!

 

Humaliston seipäät eli humalasalot ovat nelisen metriä pitkät, mutta eiväthän sellaiset humalalle riitä ja sen vuoksi humalat tekevätkin noin lyhyiden seipäiden päähän ”hatun” ja hattuun sitten humalankävyt.

 

Kuivattuja humalankäpyjä käytettiin sahdinvalmistuksessa ja niin myös meillä vaikka sahtia tehtiinkin hyvin harvoin.

 

Olen monesti ajatellut, että pitäisi hommata niin pitkät humalasalot, jotta humalakin jäisi toiseksi – jokohan toteutan tuon aatokseni ensi keväänä?

 

Niin, Wikipedia kertoo tuohon otsikkokysymykseeni vastaukseksi, että kuusi metriä!

 

-Esko Erkkilä-

Entisaikaan vähintään parinkymmenen neliön suuruinen humalisto oli jokaisen maatilan takapihalla

Keskiviikko 3.6.2020 - -Esko Erkkilä-

Taitaa olla vieläkin kirjattuna rakennuskaareen, että humalaa pitää lisätä joka vuosi tietty määrä, mutta lainsäädöksen valvontaa ei toki ole.

 

Meillä kotona humalisto sijaitsi liiterin takana ja siitä pidettiin hyvää huolta, sillä humalankäpyjä käytettiin sahdinvalmistuksessa ja Viljakkala, jos mikä paikkakunta, oli aikoinaan todellista sahtialuetta.

 

Viljakkalassa sahdinvalmistuksessa käytettiin pieni osuus ruismallasta, joten viljakkalalainen sahti on herkullisen tummannäköistä ja ei sellaista vasikanjuoman näköistä kuin esimerkiksi Sysmässä, jossa sahdinvalmistuksessa ei käytetä ruismallasta.

 

 

Mutta piti kirjoittaa humalistosta!

 

Meillä humalisto tosiaan sijaitsi liiterin takana ja se sai kasvuunsa eväitä mm. siitä, että yöastian sisältö käytiin tyhjentämässä humalistoon – toki vain se yöastiaan kertynyt nestemäinen osuus!

 

Sahtia meillä tehtiin korkeintaan kahdesti vuodessa, mutta monissa taloissa sahtia oli tarjolla melkein joka päivä - kuivatut humalankävyt olivat oleellinen osa sahdinvalmistusta.

 

 

 

Olen onnistunut säilyttämään humalistoperinnettä pienessä mittakaavassa, sillä mökkimaailmassani on ”minihumalisto” eli…

 

 

 

 …vajaan neliön suuruinen ala, jossa on neljä viisimetristä humalistoseivästä.

 

 

 

Kotitilaltani alkujaan olevat humalani ovat hyvässä kasvukunnossa ja suurimmat niistä tavoittelevat nyt kahta metriä.

Kokemuksesta tiedän, että syyskuussa humalat ovat kiivenneet viisimetristen humalasalkojen huipulle saakka ja sen jälkeen alas valuessaan muodostavat hienon ”hatun” humalasalkojen päälle!

 

Meillä humalat muodostavat paljon humalakäpyjä, mutta eihän niillä ole muuta käyttöä kuin kompostiin, sillä sahtiakaan meillä ei ole valmistettu ainakaan kymmeneen vuoteen!

 

 

-Esko Erkkilä-

Sininen hetki

Tiistai 8.1.2019 - -Esko Erkkilä-

Olen aikojen kuluessa kuullut kanssakulkijoideni kertovan ”sinisestä hetkestä” ja olen käsittänyt, että silloin kertoja on saanut kokea poikkeuksellisen miellyttävän hetken.

 

 

On minullakin kokemuspiirissäni ”sininen hetki” ja kun googlasin, löysin useita erilaisia merkityksiä tuolle sanaparille.

 

 

***************

 

 

Monet pienyritykset ovat ottaneet tuon sanaparin yritysnimekseen, siitä on tehty lauluja, mutta valtaosaltaan ”sininen hetki” näyttää tarkoittavan tiettyä valoilmiötä.

 

Kerrotaan, että sanapari on peräisin espanjan- ja ranskankielisistä ilmauksista ”La hora azul” ja ”L`Heure Bleue" ja niillä tarkoitetaan hetkeä ennen auringonnousua tai heti auringonlaskun jälkeen.

 

 

Helsingin kaupunginkirjasto kertoo kyselyyn vastaajille sinisestä hetkestä näin:

 

• Talven sininen hetki koittaa,kun valo vähenee ja vie mennessään värit kirkkaimmasta alkaen. Auringon laskeuduttua maisemaa valaisee taivaankannesta sironnut valo,jossa vallitsevat siniset, lyhyet aallonpituudet. Taivaan sininen valo tekee myös lumeen lankeavista varjoista sinisiä.

 

 

************************

 

 

Mutta miten minä olen käsittänyt ja kokenut tuon sanaparin ennen googlailujani?

 

 

Uskallan sen kertoa, sillä viimeisimmästäkin ”sininen hetki” –kokemuksestani on vierähtänyt aikaa jo ainakin puolentusinan verran vuosia!

 

 

Istukaa vankasti tuolillanne, sillä sininen hetkeni liittyy kesäiseen sahdinvalmistukseen!

 

 

Sahdinvalmistushan vie monine työvaiheineen koko päivän ja valmistuspäivän jälkeen sahti on juhlasahtia vasta muutaman päivän kuluttua.

 

 

Oma sininen hetkeni on sateisen sahdinvalmistuspäivän iltapäivällä, kun muuripadassa keitetty mäski on ämpärillä ja muilla välineillä nostettu kuurnaan ja kun kuumaa sahtivierrettä sitten kuurnan tappi avaamalla saa kauhaansa maistelua varten.

 

 

Kuuman vierteen maistelu sateisena päivänä mökkiverannalla kauhasta on minulle sininen hetki!

 

 ***************

 

Rouva opiskeli isältäni sahdinteon niksit ja muutaman kerran meillä on sahtia valmistettukin siten, että olen toiminut apumiehenä.  Viimeisimmästä sahdinvalmistuksesta on kulunut varmaan ainakin puolenkymmentä vuotta, joten olisi uusinnan paikka valmistaa tuota perinnejuomaa.

 

 

Pitäisi varmaan joskus paneutua asiaan ja laatia juttu tällekin saitille sahdista ja sahdinteosta – toisaalta toivonkin, että vielä joskus saisin olla mukana, kun ohra- ja ruismaltaista tehtyä sahtia valmistetaan!

 

 

-Esko Erkkilä-

"Laitoin kodan alle valkeen!"

Torstai 29.6.2017 - -Esko Erkkilä-

Muistelen tässä jutussani arvostamaani naapurimme vanhapoika-isäntä Reino Lepomäkeä.

 

 

Reinolla oli lähes loppuun saakka muutaman lehmän karja, jonka lypsämisen hän suoritti käsin.

 

 

Lepomäessä oli suuri karjakeittiö – karjakeittiö oli niin suuri, että isäni, joka oli kätevä käsistään, rakensi karjakeittiöön kunnollisen saunan.

 

 

Karjakeittiössä oli iso muuripata, jonka alle Reino aina aamuisin viritti tulen, jotta kuumaa vettä riitti maitoastioiden pesuun ja muuhun tarpeelliseen.

 

 

”Laitoin kodan alle valkeen” oli Reinon usein käyttämä toteamus, kun hän kertoi aamuaskareistaan ja siitä, että ensimmäiseksi aamuisin piti laittaa tuli muuripadan alle.

 

 

Lepomäki oli kulmakuntamme taloista se, jonne naapurimme miesväki kokoontui usein.

 

 

Kokoontumisten vauhdittajana oli usein se, että Reino teki sahtia muutaman kerran vuodessa ja muistan oikein hyvin, kun Lepomäen karjakeittiössä oli sahtitynnyri ja sen ympärillä muutamia kylänmiehiä.

 

 

Miehet ryyppäsivät sahtia metallisesta kauhasta ja kauha kiersi niin kauan, kuin siinä sahtia riitti.

 

 

Lepomäen sahti ei ollut ”räyhäsahtia”, sillä koskaan sen nauttiminen ei aiheuttanut miesten kesken eripuraa – tappeluista puhettakaan.

 

 

Minä en pikkukloppina osallistunut sahdinjuontiin vaan seurasin miesten jutustelua suurella mielenkiinnolla.

 

 

Lepomäen navetta on edelleen paikoillaan ja mikäs sen on ollessa, sillä joskus viidentoista vanhana pikesin sen huopakaton uuden veroiseksi! 

Olin silloin nuori sekä notkea ja sain työstäni muutaman kymmenen markkaa palkaksi!

 

 

-Esko Erkkilä-

"Hohental voitti"

Tiistai 6.8.2013 - -Esko Erkkilä-

Työskentelin työurani alkuaikoina Seinäjoella ja siellä kokoontui vielä 1970-luvun puolivälissä vuonna 1958 perustettu Seinäjoen Seudun Yhteistoimintakerho.

 

Yhteistoimintakerhon toimintaan osallistuivat silloin voimissaan olleiden osuustoiminnallisten yritysten henkilöt ja mukaan oli kelpuutettu myös työnantajani Raision Tehtaat, vaikka sen yritysmuoto olikin jo silloin osakeyhtiö.

 

Kerhon puitteissa oli monenlaista vapaamuotoista toimintaa ja kerrotaan, että joskus tapaamisen jälkeen, kun mentiin saunaan, järjestettiin löylykilpailu.

 

Lähes kaikki lähtivät kisaan mukaan, mutta Etelä-Pohjanmaan Maataloustuottajaliiton silloinen toiminnanjohtaja lupasi lähteä lauteille, mutta ei kilpailijaksi vaan tuomariksi.

 

Tuomariksi lupautunut toiminnanjohtaja valitsi lauteilta kuumimman paikan ja ryhtyi löylynheittäjäksi.

 

Yksi toisensa jälkeen lähti lauteilta ja lopulta kisassa oli mukana enää kaksi kilpailijaa.

 

Tuomari heitti taas kipakat löylyt ja niin lauteille jäi ainoastaan Hohenthal –niminen henkilö, joka myös sitten siirtyi ulos vilvoittelemaan.

 

Tuomarimme heitti itselleen vielä parit löylyt ja kertoi ulos tullessaan kilpailun lopputuloksen: ”Hohental voitti!”

 

 

*********

 

Tämä vanha juttu tuli etsimättä mieleeni, kun olin yleisönä Hämeenkyrön Heiskalla viime lauantaina järjestetyillä...

...”Sahdinvalmistuksen Suomen mestaruuskilpailuissa”.

 

Yleisöllä oli tilaisuus ostaa grilliporsasta, salaattia ja sahtia sisältänyt ruoka-annos.

 

 

 

 

Porsas oli grillattu paikan päällä ja voin kertoa, että lihan kypsyysaste oli kohdallaan.

 

 

 

 

 

Ostin kympillä maittavan annoksen ja totesin, että annokseen sisältänyt sahti oli suorastaan ylivertaista!

 

Sain omien kanavieni kautta tiedon, että ruoka-annokseen sisältynyt sahti oli hämeenkyröläisen Paavo Poussan valmistamaa!

 

 

 

 

Tässä Paavo Poussa (toinen vasemmalta) myhäilee yhdessä tapahtuman keskeisen voimahahmon Jarmo Puntalon (vasemmalla) kanssa.

 

 

*******

 

 

En tätä kirjoittaessani tiedä, että kuka voitti Sahdinvalmistuksen Suomen mestaruuden, mutta sen sanon, että ihmeellisen hyvää voittosahdin piti olla, jos se olisi ollut parempaa kuin Paavo Poussan valmistama ruoka-annokseen sisältynyt sahti!

 

 

-Esko Erkkilä-