Nuuttipukki-perinnettä pitäisi virkistää

Perjantai 13.1.2023 - -Esko Erkkilä-

Tänään on Nuutinpäivä ja tämä on perinteisesti se päivä, jolloin joulunaika päättyy kaksikymmentä päivää kestettyään.

 

 

Nuutinpäivä oli entisaikaan monessakin mielessä tärkeä päivä varsinkin agraariyhteiskunnassa ja silloin nuuttipukit olivat liikkeellä.

 

 

Nuuttipukit eivät lapsuusaikanani enää olleet eriskummallisiin vaatteisiin pukeutuneina, vaan he liikkuivat tavallisiin vaatteisiin pukeutuneina.

 

 

Nuuttipukkien keskeinen toiminta oli, että he halusivat ottaa haltuunsa sahtitynnyreiden tapit ja siten varmistavat saavansa viimeiset sahtitilkat sahtitynnyreistä.

 

 

Meillä ei säännöllisesti valmistettu sahtia jouluksi, mutta näin tehtiin naapurissamme Lepomäessä ja olikin luonnollista, että kylämme sahdinystävät kävivät aina Nuutinpäivänä varmistamassa sahdin loppuneen Lepomäen sahtitynnyreistä!

 

 

Sahtiperinteen jatkaminen Jouluna saattaa olla haasteellista, mutta Nuutinpäivän perinteiden elvyttäminen lienee helpompaa!

 

 

Voisiko tässä elvyttämisessä olla rooli omakotiyhdistyksillä?

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Riittääkö humalalle seitsenmetrinen tukiseiväs?

Perjantai 12.8.2022 - -Esko Erkkilä-

Humala on puutarhassa eräs komeimmista kasveista – ainakin jos kasvin pituus on arviointikriteerinä!

 

Kulumassa oleva kasvukausi on poikkeuksellisen hyvä, sillä meillä kasvava humala on kasvanut hyvin.

 

 

 

Humalamme on alkuperältään synnyinkotini liiterin takuisesta humalistosta, jossa meillä oli vankka humalisto.

 

Koen tehneeni kulttuuriteon, kun pelastin vanhasta humalistosta muutaman yksilön, jotka nyt saavat kasvaa Viljakkalan Majajärvellä.

 

Humalillamme on nelimetriset tukiseipäät, mutta eiväthän ne mihinkään riitä – riittäisivätköhän seitsenmetriset!

 

 

 

 

Humalankäpyjä käytettiin meillä sahdinvalmistuksessa eräänä aineosana.

 

Sahtia toki tehtiin meillä vain ehkä kerran vuodessa, mutta tehtiin kuitenkin.

 

Rouva ehti opettelemaan isältäni sahdinvalmistuksen, mutta siitä alkaa olla jo lähemmäs parisenkymmentä vuotta, kun meillä on sahtia valmistettu.

 

Sahtikuurna meillä on, mutta taitaapa olla turha toivo, että itse valmistettua sahtia joskus saisin maistella!

 

 

-Esko Erkkilä-

Maidonjäähdyttäminen hoidettiin entisaikaan sahanpuruihin talvella säilöön laitetuilla luonnonjäillä

Lauantai 14.11.2020 - -Esko Erkkilä-

Jäidennosto oli entisaikaan tärkeä talvisaikainen työ, sillä jäillä varmistettiin kesäaikaan maidon kunnollinen jäähdytys.

 

 

Meille rakennettiin navetta vuonna 1955 ja silloin karjakeittiön viereen rakennettiin myös maitohuone.

 

Rahapula lienee ollut syynä, mutta koneellinen maidonjäähdytin saatiin maitohuoneeseen vasta vuosien kuluttua.

 

 

Maidonjäähdyttämiseen tarvittavien jäiden nostaminen oli talvisaikaan naapurien yhteisponnistus.

 

 

Jäidennostoon valmistauduttiin jo syksyllä, sillä silloin jäille lapioitiin sahanpurukasaan suuruudeltaan ehkä 4 x 4 metrin suuruinen valmis varastopaikka.

 

 

Jäidennosto oli tosiaan naapurusten yhteinen ponnistus, sillä yksistään jäiden sahaaminen ja jäälohkareitteen nostaminen avannosta vaati usean miehen työpanoksen – jäidennostoon avannosta käytettiin puista kelkkaa, jolla hevosella suuret jäälohkareet ajettiin avannosta jäälle.  Jäälohkareet olivat kooltaan ehken 60 senttiä x metri ja paksuudeltaan tietysti jääkerroksen paksuisia.

 

 

Meillä tehtiin jäidennostossa yhteistyötä Vuorenmaan, Lepomäen ja joskus myös Borgin kanssa.  Tunsimme pientä kateutta Hietamäkeä kohtaan, sillä heillä maito säilytettiin tonkissa tilan läpi virtaavassa ojassa, joten Hietamäen ei tarvinnut osallistua jäidennostamiseen.

 

 

Meille jäitä nostettiin ainakin kolmesta eri järvestä eli Kaihtosta, Riihijärvestä ja Parvilahdelta. Jäät ajettiin järviltä tiloille resloilla ja letkassa oli ainakin kolmen tilan hevoset.

 

 

Totesinkin jo, että jäät säilöttiin purukasassa varjoisassa paikassa, joka ei ollut aurinkoinen, jotta jäät säilyivät syksyyn saakka.  Yleensä puruja haettiin jäiden päälle aina jäännoston aikoihin ja näin meneteltiin, jotta jäiden päällä olisi ollut riittävästi eristettä eli sahanpuruja.

 

 

Kesällä jäidennouto oli lasten hommaa ja pyrinkin aina iltalypsyn aikana olemaan riittävän kaukana, jotta äitini ja isäni komennot jäiden noutamiseksi eivät olisi tavoittaneet minua – huonolla menestyksellä, sillä kyllä huudot minut tavoittivat.

 

Jäät lohkottiin rautakangella pieniksi paloiksi ja ne huuhdottiin kaivovedellä puhtaiksi sahanpuruista – iltalypsykohtainen jääannos oli sellainen, joka mahtui sinkkiämpäriin.

 

 

 

******************

 

 

Jäidennosto-operaatioon liittyi monesti kunnon harjakaiset, joihin oli aineksia saatu eläinlääkärin kirjoittamista pirturesepteistä ja joskus miedompana juomana oli myös sahtia.

 

 

Raskaat työt vaativat joskus vähän raskaammat irtiotot!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kuinkahan korkealle humala (Humulus lupulus) pystyy kasvamaan?

Tiistai 4.8.2020 - -Esko Erkkilä-

 

Entisaikaan kaikilla maatiloilla oli puuliiterin, navetan, aittarakennuksen tai saunan takana humalisto ja niin myös meillä.

 

Humalisto on nyt meiltä hävitetty ja sen paikalla on nurmikko, mutta ehdin sieltä pelastamaan humalantaimia, joista nyt on muodostunut mökkimaailmaamme muutaman yksilön ”humalisto”!

 

Humaliston seipäät eli humalasalot ovat nelisen metriä pitkät, mutta eiväthän sellaiset humalalle riitä ja sen vuoksi humalat tekevätkin noin lyhyiden seipäiden päähän ”hatun” ja hattuun sitten humalankävyt.

 

Kuivattuja humalankäpyjä käytettiin sahdinvalmistuksessa ja niin myös meillä vaikka sahtia tehtiinkin hyvin harvoin.

 

Olen monesti ajatellut, että pitäisi hommata niin pitkät humalasalot, jotta humalakin jäisi toiseksi – jokohan toteutan tuon aatokseni ensi keväänä?

 

Niin, Wikipedia kertoo tuohon otsikkokysymykseeni vastaukseksi, että kuusi metriä!

 

-Esko Erkkilä-

"Eikö sulla edes helmee oo?"

Perjantai 19.6.2020 - -Esko Erkkilä-

Tänään vietämme Juhannusaattoa ja niissä merkeissä muistelen 1950- ja ehkä myös 1960-luvun Juhannuksia viljakkalalaisella pientilalla.

 

 

Juhannusaaton hommiin kuului kaksi tärkeää toimintoa eli juhannuskoivujen noutaminen eteisen sisäänkäynnin vierelle ja rahkasammalmättään noutaminen omalta suolta niiden juhannuskoivujen väliin.

 

 

Rahkasammalmätäs noudettiin metsästä ja apuna kuljettamisessa oli hevonen ja sillä perässään sontareki.

 

 

Sammalmätäs pyrittiin saamaan kuokilla mahdollisimman suureksi, sillä se sai toimittaa ulko-oven edessä tärkeää työtään seuraavaan Juhannukseen saakka.

 

 

Juhannuskoivut ja varsinkin se sammalmätäs toivat Juhannuksen!

 

 

******************

 

 

Kolmas tekijä Juhannukseen Viljakkalassa oli juhannussahti, mutta sitä meillä tehtiin kovin harvakseltaan – toki sen verran, että Rouva oppi isältäni sahdintekotaidon, mutta eipä sitä meillä ole ainakaan kymmeneen vuoteen tehty.

 

Monissa naapuritaloissa sahtia tehtiin ja useasti myös Juhannukseksi

 

Kulmakunnalla oli tuttuja miehiä, jotka istuivat sahtitalossa niin kauan, että ”saivat sahtitynnyrintapin taskuunsa”!

 

 

Kyllä meilläkin näitä kavereita kävi ja he menivät ominpäin katsomaan kaivolle ja kyselivät näin:

 

 

”Eikö sulla edes helmee oo”?

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Entisaikaan vähintään parinkymmenen neliön suuruinen humalisto oli jokaisen maatilan takapihalla

Keskiviikko 3.6.2020 - -Esko Erkkilä-

Taitaa olla vieläkin kirjattuna rakennuskaareen, että humalaa pitää lisätä joka vuosi tietty määrä, mutta lainsäädöksen valvontaa ei toki ole.

 

Meillä kotona humalisto sijaitsi liiterin takana ja siitä pidettiin hyvää huolta, sillä humalankäpyjä käytettiin sahdinvalmistuksessa ja Viljakkala, jos mikä paikkakunta, oli aikoinaan todellista sahtialuetta.

 

Viljakkalassa sahdinvalmistuksessa käytettiin pieni osuus ruismallasta, joten viljakkalalainen sahti on herkullisen tummannäköistä ja ei sellaista vasikanjuoman näköistä kuin esimerkiksi Sysmässä, jossa sahdinvalmistuksessa ei käytetä ruismallasta.

 

 

Mutta piti kirjoittaa humalistosta!

 

Meillä humalisto tosiaan sijaitsi liiterin takana ja se sai kasvuunsa eväitä mm. siitä, että yöastian sisältö käytiin tyhjentämässä humalistoon – toki vain se yöastiaan kertynyt nestemäinen osuus!

 

Sahtia meillä tehtiin korkeintaan kahdesti vuodessa, mutta monissa taloissa sahtia oli tarjolla melkein joka päivä - kuivatut humalankävyt olivat oleellinen osa sahdinvalmistusta.

 

 

 

Olen onnistunut säilyttämään humalistoperinnettä pienessä mittakaavassa, sillä mökkimaailmassani on ”minihumalisto” eli…

 

 

 

 …vajaan neliön suuruinen ala, jossa on neljä viisimetristä humalistoseivästä.

 

 

 

Kotitilaltani alkujaan olevat humalani ovat hyvässä kasvukunnossa ja suurimmat niistä tavoittelevat nyt kahta metriä.

Kokemuksesta tiedän, että syyskuussa humalat ovat kiivenneet viisimetristen humalasalkojen huipulle saakka ja sen jälkeen alas valuessaan muodostavat hienon ”hatun” humalasalkojen päälle!

 

Meillä humalat muodostavat paljon humalakäpyjä, mutta eihän niillä ole muuta käyttöä kuin kompostiin, sillä sahtiakaan meillä ei ole valmistettu ainakaan kymmeneen vuoteen!

 

 

-Esko Erkkilä-

Viljakkalalainen sahti kellisti absolutistin

Keskiviikko 22.4.2020 - -Esko Erkkilä-

Jatkan tänään muisteluksia Ikaalisten Kylpylästä ja kerron, kun Viljakkalasta hankittu sahti kellisti täydellisen absolutistin:

 

Ikaalisten Kylpylän toiminta on vaakalaudalla, sillä sitä nykyisin hallinnoiva Scandic on ilmoittanut, että se luopuu Ikaalisten Kylpylän vetämisestä jo muutaman kuukauden kuluttua.

 

Tänään kerron parikin mukavaa henkilökohtaista muistoa Ikaalisten Kylpylästä:

 

 

• jälleenmyyjille suunnatut pienet ”korruptiovälineet” tulivat agribisneksessä muotiin joskus 1970-luvulla ja ensimmäinen kokemukseni niistä oli, kun jaoimme parhaille jälleenmyyjillemme hihoistaan täyspitkiä korkealuokkaisia gollege-paitoja. Tuon paidan mallikappaleen saimme Ikaalisten Kylpylässä järjestetyssä myyntikokouksessa ja se tuntui jotenkin hienolta! Vuosien saatossa korruptiovälineiden jakaminen meni suorastaan älyttömyyksiin ja lopulta ne piti ilmoittaa jopa verottajalle!

 

• myyntikokoustemme ohjelmaan kuului 1970-luvulla aina hikinen kuntoiluohjelma ja niin taas kerran myös Ikaalisten Kylpylässä. Myyntimieskaverini Olavi Hakala oli hankkinut riittävän määrän oikein kunnollista viljakkalalaista sahtia janojuomaksemme kuntoliikunnan jälkeen nautittavaksi.

 

Kunnollinen viljakkalalainen sahti on salakavalaa ja sen sai kokea eräs apulaismyyntipäällikkömme, joka oli täydellinen absolutisti alkoholijuomien suhteen. Niin vaan kävi, että apulaismyyntipäällikkömme hairahtui nauttimaan kuntolenkin jälkeen viljakkalalaista sahtia saunatiloissa janojuomakseen ja siitä seurasi, että eipä miehestä ollut osanottajaksi iltatilaisuuteemme!

On se salakavalaa ja hyvää tuo viljakkalalainen sahti!

 

 

-Esko Erkkilä-

Sininen hetki

Tiistai 8.1.2019 - -Esko Erkkilä-

Olen aikojen kuluessa kuullut kanssakulkijoideni kertovan ”sinisestä hetkestä” ja olen käsittänyt, että silloin kertoja on saanut kokea poikkeuksellisen miellyttävän hetken.

 

 

On minullakin kokemuspiirissäni ”sininen hetki” ja kun googlasin, löysin useita erilaisia merkityksiä tuolle sanaparille.

 

 

***************

 

 

Monet pienyritykset ovat ottaneet tuon sanaparin yritysnimekseen, siitä on tehty lauluja, mutta valtaosaltaan ”sininen hetki” näyttää tarkoittavan tiettyä valoilmiötä.

 

Kerrotaan, että sanapari on peräisin espanjan- ja ranskankielisistä ilmauksista ”La hora azul” ja ”L`Heure Bleue" ja niillä tarkoitetaan hetkeä ennen auringonnousua tai heti auringonlaskun jälkeen.

 

 

Helsingin kaupunginkirjasto kertoo kyselyyn vastaajille sinisestä hetkestä näin:

 

• Talven sininen hetki koittaa,kun valo vähenee ja vie mennessään värit kirkkaimmasta alkaen. Auringon laskeuduttua maisemaa valaisee taivaankannesta sironnut valo,jossa vallitsevat siniset, lyhyet aallonpituudet. Taivaan sininen valo tekee myös lumeen lankeavista varjoista sinisiä.

 

 

************************

 

 

Mutta miten minä olen käsittänyt ja kokenut tuon sanaparin ennen googlailujani?

 

 

Uskallan sen kertoa, sillä viimeisimmästäkin ”sininen hetki” –kokemuksestani on vierähtänyt aikaa jo ainakin puolentusinan verran vuosia!

 

 

Istukaa vankasti tuolillanne, sillä sininen hetkeni liittyy kesäiseen sahdinvalmistukseen!

 

 

Sahdinvalmistushan vie monine työvaiheineen koko päivän ja valmistuspäivän jälkeen sahti on juhlasahtia vasta muutaman päivän kuluttua.

 

 

Oma sininen hetkeni on sateisen sahdinvalmistuspäivän iltapäivällä, kun muuripadassa keitetty mäski on ämpärillä ja muilla välineillä nostettu kuurnaan ja kun kuumaa sahtivierrettä sitten kuurnan tappi avaamalla saa kauhaansa maistelua varten.

 

 

Kuuman vierteen maistelu sateisena päivänä mökkiverannalla kauhasta on minulle sininen hetki!

 

 ***************

 

Rouva opiskeli isältäni sahdinteon niksit ja muutaman kerran meillä on sahtia valmistettukin siten, että olen toiminut apumiehenä.  Viimeisimmästä sahdinvalmistuksesta on kulunut varmaan ainakin puolenkymmentä vuotta, joten olisi uusinnan paikka valmistaa tuota perinnejuomaa.

 

 

Pitäisi varmaan joskus paneutua asiaan ja laatia juttu tällekin saitille sahdista ja sahdinteosta – toisaalta toivonkin, että vielä joskus saisin olla mukana, kun ohra- ja ruismaltaista tehtyä sahtia valmistetaan!

 

 

-Esko Erkkilä-

Jäidennosto oli vielä 1960-luvulla pienen maitotilan jokatalvista puuhaa

Perjantai 28.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Nykyään maitotiloilla on vähintään 40 – 60 lypsylehmää ja niistä lypsetty maito jäähdytetään ja säilytetään keräilyä odottamassa tilatankeissa.

 

 

Maidontuotantotilojenkin kohdalla rakennemuutos on edennyt vinhaa vauhtia, sillä vielä 1970-luvun alussa pienten maitotilojen maito jäähdytettiin sähkökäyttöisillä maidonjäähdyttimillä.

 

 

1960-luvulla pienillä maitotiloilla ei ollut maidonjäähdyttimiä ja silloin maidot jäähdytettiinkin jäillä.

 

 

******************

 

 

Jäidennosto talvella oli naapuruston yhteinen ponnistus, sillä homma sujui parhaiten, kun jäidennostoon osallistui ainakin puolenkymmentä tilaa.

 

 

Jokaisella tilalla oli metsän tai rakennusten katveessa sahanpurukasa, jossa talvella järvestä nostetut jäät varastoitiin.

 

 

Jäävaraston paikka lapioitiin käyttökuntoon syksyllä ennen pakkasten tuloa siten, että varastokuopan koko oli suuruusluokkaa 5 x 4 metriä.

 

 

Jäiden sahaaminen suoritettiin jääsahalla, mutta kokkapuheissa monta kertaa mainittua alasahaajaa ei ollut!

 

 

Moottorisahojen yleistyessä jäiden sahaamisessa käytettiin niitä, mutta moottorisahojen liian lyhyiden laippojen vuoksi silloinkin tarvittiin tavallista jääsahaa.

 

 

Sahatuista lohkareista pari ensimmäistä työnnettiin jään alle, jotta jäälohkareitten vetäminen jäälle onnistui.

 

 

Jäälohkareet olivat kooltaan 60 senttiä leveitä, noin metrin mittaisia ja niin paksuja kuin oli jään paksuus.

 

 

Lohkareet vedettiin jäälle tarkoitusta varten tehdyllä puusta tehdyllä kelkalla, joka laitettiin vedessä lohkareen alle ja vedettiin hevosvoimin jäälle.

 

 

Jäiden nostaminen oli talojen yhteistoimintaa ja jäällä saattoi olla kuutisenkymmentäkin lohkaretta odottamassa kuljettamista eri tilojen jäävarastoille.

 

 

Meille ja lähinaapureille jäät nostettiin aluksi Parvilahdelta, sitten Kaihtonjärveltä ja lopuksi Riihijärveltä.

 

 

Jäidennosto oli kyläkunnan isännille raskasta, mutta mieluisaakin työtä, sillä sen jälkeen he pitivät jäidennostoharjakaiset, joissa nautittiin sahtia ja kenties myös pirtua.

 

 

Pirtua isännät olivat saaneet reseptilääkkeenä eläinlääkäriltä joko ”kääreisiin” tai utaretulehduksen läpikäyneen lehmän jälkihoitoon!

 

 

Harmillista isäntien kannalta, että viime aikoina eläinlääkärit määräsivät pirtuun sekoitettavan mentholia – no, eihän se tahtia liiemmälti haitannut, mutta oli kuitenkin pienoinen jarru!

 

 

-Esko Erkkilä-

Maatiaiskasvien geeniperimä pitää saada talteen

Perjantai 4.8.2017 - -Esko Erkkilä-

Maatiaiskasvi on jalostamaton muoto koriste- tai hyötykasvista.

 

 

Maatiaiskasvin geeniperimä on muokkautunut paikalliset olosuhteet kestäväksi ja kasvi on sen vuoksi arvokas.

 

 

Maatiaiskasvin arvo on sen geeniperimässä, ainutlaatuisuudessa ja sen edustamassa kulttuurihistoriassa.

 

 

Meidän mökkipuutarhassamme maatiaiskantoja ovat akileijat, päivänlilja, iirikset, kahdenlaiset esikot, kahdenlaista sammalleimua ja myös eräitä muita kasveja.

 

 

 

 

Eräs meillä kasvava maatiaiskantaa edustava kasvi on humala (Humulus lupulus).

 

 

Humalaa käytetään oluen ja sahdinvalmistuksen aromiaineena.  Sanotaan, että humalaa on käytetty myös tyynyjen täyteaineena!

 

 

Entisaikaan lähes kaikissa naapuritaloissa ja pari kertaa vuodessa myös meillä valmistettiin sahtia ja humala oli tärkeä ainesosa sahdinvalmistuksessa.

 

 

 

*************************

 

 

 

Humalakantamme on iältään ehkä sata vuotta, sillä olen sen aikoinaan siirtänyt synnyinkotini humalistosta, jossa se on kasvanut varmaan ainakin sen sata vuotta.

 

 

Nykyisellä paikallaan humalamme on liian kostealla paikalla, sillä se voi huonosti.

 

 

 

 

 

Humalamme kukkii, mutta tänä vuonna tekee tiukkaa, jotta se ehtisi muodostamaan käpyjä.

 

 

 

**********************

 

 

 

On hienoa, että Luonnonvarakeskus (Luke) etsii tänä vuonna vanhoja humalakantoja.

 

 

Saapuneista näytteistä tehdään geneettisiä, kemiallisia ja aistinvaraisia analysointeja ja pyritään löytämään aromirikkaita humalakantoja.

 

 

Valitettavasti en ehtinyt ilmoittautua mukaan, joten meidän humalamme eivät pääse niiden kymmenen humalan joukkoon, joista valitaan Suomen paras humala!

 

 

Tarkoitukseni on siirtää vanhasta humalistostamme lähiaikoina jokunen uusi humalantaimi entisten lisäksi, mutta pidän varani, jotta vanhaan humalistoon jää edelleen muutama yksilö vanhaa maatiaiskantaa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

"Laitoin kodan alle valkeen!"

Torstai 29.6.2017 - -Esko Erkkilä-

Muistelen tässä jutussani arvostamaani naapurimme vanhapoika-isäntä Reino Lepomäkeä.

 

 

Reinolla oli lähes loppuun saakka muutaman lehmän karja, jonka lypsämisen hän suoritti käsin.

 

 

Lepomäessä oli suuri karjakeittiö – karjakeittiö oli niin suuri, että isäni, joka oli kätevä käsistään, rakensi karjakeittiöön kunnollisen saunan.

 

 

Karjakeittiössä oli iso muuripata, jonka alle Reino aina aamuisin viritti tulen, jotta kuumaa vettä riitti maitoastioiden pesuun ja muuhun tarpeelliseen.

 

 

”Laitoin kodan alle valkeen” oli Reinon usein käyttämä toteamus, kun hän kertoi aamuaskareistaan ja siitä, että ensimmäiseksi aamuisin piti laittaa tuli muuripadan alle.

 

 

Lepomäki oli kulmakuntamme taloista se, jonne naapurimme miesväki kokoontui usein.

 

 

Kokoontumisten vauhdittajana oli usein se, että Reino teki sahtia muutaman kerran vuodessa ja muistan oikein hyvin, kun Lepomäen karjakeittiössä oli sahtitynnyri ja sen ympärillä muutamia kylänmiehiä.

 

 

Miehet ryyppäsivät sahtia metallisesta kauhasta ja kauha kiersi niin kauan, kuin siinä sahtia riitti.

 

 

Lepomäen sahti ei ollut ”räyhäsahtia”, sillä koskaan sen nauttiminen ei aiheuttanut miesten kesken eripuraa – tappeluista puhettakaan.

 

 

Minä en pikkukloppina osallistunut sahdinjuontiin vaan seurasin miesten jutustelua suurella mielenkiinnolla.

 

 

Lepomäen navetta on edelleen paikoillaan ja mikäs sen on ollessa, sillä joskus viidentoista vanhana pikesin sen huopakaton uuden veroiseksi! 

Olin silloin nuori sekä notkea ja sain työstäni muutaman kymmenen markkaa palkaksi!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kokoomus kapsahti Katajaan!

Lauantai 14.2.2015 - -Esko Erkkilä-

Kokoomuslainen kansanedustaja Sampsa Kataja on tuonut julkisuuteen kokoomuslaista asennetta hyvin kuvaavan ajattelutavan kun on todennut, että kansanedustajien palkkataso on liian alhainen!

 

 

Kiitän Sampsa Katajaa, sillä hänen julkitulonsa kansanedustajien alhaisesta palkkatasosta sopivat mainiosti tähän tilanteeseen, koska hänen mielipiteensä toivottavasti vauhdittaa sitä gallupsuosiota, jolle Kokoomus on itsensä saattanut.

 

 

Jyrki Kataisen ja Henna Virkkusen lähdöt vuotavasta paatista, Lasse Männistön ja Laura Rädyn tuolileikki, Laura Rädyn puheet pienituloisten pienestä määrästä ja hänen toimintansa sivutulojen muuttamisesta verottomiksi, Pia Kauman lastenvaunupuheet ja Alexander Stubb´n yritys luoda Kokoomuksen unelmajoukkuetta mm. Sanni Grahn-Laasosesta on hyvä palauttaa mieliin, kun tarkastelemme Kokoomuksen uusintä töräytystä eli Sampsa Katajan rutinaa kansanedustajien heikosta palkkatasosta.

 

 

Yhteistä Kokoomuksen töräyttelijöille on se vieraantuminen tavallisen suomalaisen arjesta, joka on elinehto kansanedustajan ja poliittisen puolueen menestymiselle.

 

 

Kokoomuksen ex-puoluesihteeri Taru Tujunen pystyi kulisseista johtamaan puoluetta kohtuullisesti, mutta hänen lähtönsä jälkeen kupla puhkesi.

 

 

Nyt ymmärtää Tujusen lähtemisen, sillä osaamme vain arvailla, että millaista on ollut paimentaa tuota porukkaa.

 

 

Vielä Katajan puheista sen verran, että eipä olisi voinut valita parempaa hetkeä mielensä purkamiselle! Työmarkkinoilla tehtiin käytännössä nolla-ratkaisu ja me eläkeläiset saimme ruhtinaallisen 0,39 %:n korotuksen eläkkeisiimme!

 

 

Kokoomuksen seuraavaa rimanalitusta odottaen

 

 

 

-Esko Erkkilä-

"Hohental voitti"

Tiistai 6.8.2013 - -Esko Erkkilä-

Työskentelin työurani alkuaikoina Seinäjoella ja siellä kokoontui vielä 1970-luvun puolivälissä vuonna 1958 perustettu Seinäjoen Seudun Yhteistoimintakerho.

 

Yhteistoimintakerhon toimintaan osallistuivat silloin voimissaan olleiden osuustoiminnallisten yritysten henkilöt ja mukaan oli kelpuutettu myös työnantajani Raision Tehtaat, vaikka sen yritysmuoto olikin jo silloin osakeyhtiö.

 

Kerhon puitteissa oli monenlaista vapaamuotoista toimintaa ja kerrotaan, että joskus tapaamisen jälkeen, kun mentiin saunaan, järjestettiin löylykilpailu.

 

Lähes kaikki lähtivät kisaan mukaan, mutta Etelä-Pohjanmaan Maataloustuottajaliiton silloinen toiminnanjohtaja lupasi lähteä lauteille, mutta ei kilpailijaksi vaan tuomariksi.

 

Tuomariksi lupautunut toiminnanjohtaja valitsi lauteilta kuumimman paikan ja ryhtyi löylynheittäjäksi.

 

Yksi toisensa jälkeen lähti lauteilta ja lopulta kisassa oli mukana enää kaksi kilpailijaa.

 

Tuomari heitti taas kipakat löylyt ja niin lauteille jäi ainoastaan Hohenthal –niminen henkilö, joka myös sitten siirtyi ulos vilvoittelemaan.

 

Tuomarimme heitti itselleen vielä parit löylyt ja kertoi ulos tullessaan kilpailun lopputuloksen: ”Hohental voitti!”

 

 

*********

 

Tämä vanha juttu tuli etsimättä mieleeni, kun olin yleisönä Hämeenkyrön Heiskalla viime lauantaina järjestetyillä...

...”Sahdinvalmistuksen Suomen mestaruuskilpailuissa”.

 

Yleisöllä oli tilaisuus ostaa grilliporsasta, salaattia ja sahtia sisältänyt ruoka-annos.

 

 

 

 

Porsas oli grillattu paikan päällä ja voin kertoa, että lihan kypsyysaste oli kohdallaan.

 

 

 

 

 

Ostin kympillä maittavan annoksen ja totesin, että annokseen sisältänyt sahti oli suorastaan ylivertaista!

 

Sain omien kanavieni kautta tiedon, että ruoka-annokseen sisältynyt sahti oli hämeenkyröläisen Paavo Poussan valmistamaa!

 

 

 

 

Tässä Paavo Poussa (toinen vasemmalta) myhäilee yhdessä tapahtuman keskeisen voimahahmon Jarmo Puntalon (vasemmalla) kanssa.

 

 

*******

 

 

En tätä kirjoittaessani tiedä, että kuka voitti Sahdinvalmistuksen Suomen mestaruuden, mutta sen sanon, että ihmeellisen hyvää voittosahdin piti olla, jos se olisi ollut parempaa kuin Paavo Poussan valmistama ruoka-annokseen sisältynyt sahti!

 

 

-Esko Erkkilä-

On varottava, että tänään ei kohtaa naista ensimmäiseksi

Sunnuntai 26.12.2010 - -Esko Erkkilä-

Vanha suomalainen kansantietämys varoittaa, että Tapaninpäivänä ei saa kohdata naista ensimmäisenä!

Hevosia opetetaan juoksemaan, ajellaan kylillä ja aamulla laitetaan naapurin sauna lämpiämään - myös nämä kuuluvat kansanperinteen mukaan Tapaninpäivän viettoon.

Tapaninpäivä päättää hartaan joulunvieton ja tänään voidaan taas ”irrotella”.

Entisaikaan maalla Tapaninpäivä oli suosittu vierailupäivä. Silloin mentiin kyläilemään sukulaisille ja naapuritaloihin.

Joulusahdit olivat Tapanina parhaimmillaan ja miesväki meni mieluusti niihin kylän taloihin, joissa tiedettiin sahtia ennen joulua valmistetun.

Muistan, kun esimerkiksi naapurissamme Lepomäessä sahtitynnyri oli karjakeittiössä ja siitä laskettiin sahtia kylän miesväen nautittavaksi.

Tapanina ei vielä tarvinnut avata sahtitynnyrin päälle olevaa ruistaikinasta valmistettua kyrsää, vaan sahtia saatiin astiaan muutenkin.

Uutena Vuonna kyrsää oli jo avattava ja Loppiaisena sahtia ei saanut tynnyristä lainkaan, vaikka kuinka olisi kyrsää avannut. Sanottiin, että miehet saivat ”tapin taskuunsa”, sillä joulusahti oli loppunut.

Tapaninpäivänä lapset saivat lasketella kelkoilla ja pitää muutenkin hauskaa pari päivää kestäneen joulunajan jälkeen.

Tapaninpäivä merkitsee talven taittumista ja matka kesää kohti on alkanut.

 

Hyvää Tapaninpäivää kaikille – nyt kevään ja kesän odotus on päässyt todenteolla vauhtiin

-Esko Erkkilä-