Yhteystiedot

Esko Erkkilä
Ruokomäenkatu 32
33840 Tampere
050 556 4878

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Sininen hetki

Tiistai 8.1.2019 - -Esko Erkkilä-

Olen aikojen kuluessa kuullut kanssakulkijoideni kertovan ”sinisestä hetkestä” ja olen käsittänyt, että silloin kertoja on saanut kokea poikkeuksellisen miellyttävän hetken.

 

 

On minullakin kokemuspiirissäni ”sininen hetki” ja kun googlasin, löysin useita erilaisia merkityksiä tuolle sanaparille.

 

 

***************

 

 

Monet pienyritykset ovat ottaneet tuon sanaparin yritysnimekseen, siitä on tehty lauluja, mutta valtaosaltaan ”sininen hetki” näyttää tarkoittavan tiettyä valoilmiötä.

 

Kerrotaan, että sanapari on peräisin espanjan- ja ranskankielisistä ilmauksista ”La hora azul” ja ”L`Heure Bleue" ja niillä tarkoitetaan hetkeä ennen auringonnousua tai heti auringonlaskun jälkeen.

 

 

Helsingin kaupunginkirjasto kertoo kyselyyn vastaajille sinisestä hetkestä näin:

 

  • Talven sininen hetki koittaa,kun valo vähenee ja vie mennessään värit kirkkaimmasta alkaen. Auringon laskeuduttua maisemaa valaisee taivaankannesta sironnut valo,jossa vallitsevat siniset, lyhyet aallonpituudet. Taivaan sininen valo tekee myös lumeen lankeavista varjoista sinisiä.

 

 

************************

 

 

Mutta miten minä olen käsittänyt ja kokenut tuon sanaparin ennen googlailujani?

 

 

Uskallan sen kertoa, sillä viimeisimmästäkin ”sininen hetki” –kokemuksestani on vierähtänyt aikaa jo ainakin puolentusinan verran vuosia!

 

 

Istukaa vankasti tuolillanne, sillä sininen hetkeni liittyy kesäiseen sahdinvalmistukseen!

 

 

Sahdinvalmistushan vie monine työvaiheineen koko päivän ja valmistuspäivän jälkeen sahti on juhlasahtia vasta muutaman päivän kuluttua.

 

 

Oma sininen hetkeni on sateisen sahdinvalmistuspäivän iltapäivällä, kun muuripadassa keitetty mäski on ämpärillä ja muilla välineillä nostettu kuurnaan ja kun kuumaa sahtivierrettä sitten kuurnan tappi avaamalla saa kauhaansa maistelua varten.

 

 

Kuuman vierteen maistelu sateisena päivänä mökkiverannalla kauhasta on minulle sininen hetki!

 

 ***************

 

Rouva opiskeli isältäni sahdinteon niksit ja muutaman kerran meillä on sahtia valmistettukin siten, että olen toiminut apumiehenä.  Viimeisimmästä sahdinvalmistuksesta on kulunut varmaan ainakin puolenkymmentä vuotta, joten olisi uusinnan paikka valmistaa tuota perinnejuomaa.

 

 

Pitäisi varmaan joskus paneutua asiaan ja laatia juttu tällekin saitille sahdista ja sahdinteosta – toisaalta toivonkin, että vielä joskus saisin olla mukana, kun ohra- ja ruismaltaista tehtyä sahtia valmistetaan!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sininen hetki, sininen hetki on mielihyvän hetki, La hora azul, L`Heure Bleue, sahdinvalmistus, sahtivierre, vierre, sahtikuurna,

Jäidennosto oli vielä 1960-luvulla pienen maitotilan jokatalvista puuhaa

Perjantai 28.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Nykyään maitotiloilla on vähintään 40 – 60 lypsylehmää ja niistä lypsetty maito jäähdytetään ja säilytetään keräilyä odottamassa tilatankeissa.

 

 

Maidontuotantotilojenkin kohdalla rakennemuutos on edennyt vinhaa vauhtia, sillä vielä 1970-luvun alussa pienten maitotilojen maito jäähdytettiin sähkökäyttöisillä maidonjäähdyttimillä.

 

 

1960-luvulla pienillä maitotiloilla ei ollut maidonjäähdyttimiä ja silloin maidot jäähdytettiinkin jäillä.

 

 

******************

 

 

Jäidennosto talvella oli naapuruston yhteinen ponnistus, sillä homma sujui parhaiten, kun jäidennostoon osallistui ainakin puolenkymmentä tilaa.

 

 

Jokaisella tilalla oli metsän tai rakennusten katveessa sahanpurukasa, jossa talvella järvestä nostetut jäät varastoitiin.

 

 

Jäävaraston paikka lapioitiin käyttökuntoon syksyllä ennen pakkasten tuloa siten, että varastokuopan koko oli suuruusluokkaa 5 x 4 metriä.

 

 

Jäiden sahaaminen suoritettiin jääsahalla, mutta kokkapuheissa monta kertaa mainittua alasahaajaa ei ollut!

 

 

Moottorisahojen yleistyessä jäiden sahaamisessa käytettiin niitä, mutta moottorisahojen liian lyhyiden laippojen vuoksi silloinkin tarvittiin tavallista jääsahaa.

 

 

Sahatuista lohkareista pari ensimmäistä työnnettiin jään alle, jotta jäälohkareitten vetäminen jäälle onnistui.

 

 

Jäälohkareet olivat kooltaan 60 senttiä leveitä, noin metrin mittaisia ja niin paksuja kuin oli jään paksuus.

 

 

Lohkareet vedettiin jäälle tarkoitusta varten tehdyllä puusta tehdyllä kelkalla, joka laitettiin vedessä lohkareen alle ja vedettiin hevosvoimin jäälle.

 

 

Jäiden nostaminen oli talojen yhteistoimintaa ja jäällä saattoi olla kuutisenkymmentäkin lohkaretta odottamassa kuljettamista eri tilojen jäävarastoille.

 

 

Meille ja lähinaapureille jäät nostettiin aluksi Parvilahdelta, sitten Kaihtonjärveltä ja lopuksi Riihijärveltä.

 

 

Jäidennosto oli kyläkunnan isännille raskasta, mutta mieluisaakin työtä, sillä sen jälkeen he pitivät jäidennostoharjakaiset, joissa nautittiin sahtia ja kenties myös pirtua.

 

 

Pirtua isännät olivat saaneet reseptilääkkeenä eläinlääkäriltä joko ”kääreisiin” tai utaretulehduksen läpikäyneen lehmän jälkihoitoon!

 

 

Harmillista isäntien kannalta, että viime aikoina eläinlääkärit määräsivät pirtuun sekoitettavan mentholia – no, eihän se tahtia liiemmälti haitannut, mutta oli kuitenkin pienoinen jarru!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: maidonjäähdytys, tilatankki, maidonjäähdytin, jäidennosto, jäidennostotalkoot, sahti, pirtu, sprii, mentholisprii, pirtua kääreisiin, utaretulehdus,

Maatiaiskasvien geeniperimä pitää saada talteen

Perjantai 4.8.2017 - -Esko Erkkilä-

Maatiaiskasvi on jalostamaton muoto koriste- tai hyötykasvista.

 

 

Maatiaiskasvin geeniperimä on muokkautunut paikalliset olosuhteet kestäväksi ja kasvi on sen vuoksi arvokas.

 

 

Maatiaiskasvin arvo on sen geeniperimässä, ainutlaatuisuudessa ja sen edustamassa kulttuurihistoriassa.

 

 

Meidän mökkipuutarhassamme maatiaiskantoja ovat akileijat, päivänlilja, iirikset, kahdenlaiset esikot, kahdenlaista sammalleimua ja myös eräitä muita kasveja.

 

 

IMG_1709.JPG

 

 

Eräs meillä kasvava maatiaiskantaa edustava kasvi on humala (Humulus lupulus).

 

 

Humalaa käytetään oluen ja sahdinvalmistuksen aromiaineena.  Sanotaan, että humalaa on käytetty myös tyynyjen täyteaineena!

 

 

Entisaikaan lähes kaikissa naapuritaloissa ja pari kertaa vuodessa myös meillä valmistettiin sahtia ja humala oli tärkeä ainesosa sahdinvalmistuksessa.

 

 

 

*************************

 

 

 

Humalakantamme on iältään ehkä sata vuotta, sillä olen sen aikoinaan siirtänyt synnyinkotini humalistosta, jossa se on kasvanut varmaan ainakin sen sata vuotta.

 

 

Nykyisellä paikallaan humalamme on liian kostealla paikalla, sillä se voi huonosti.

 

 

 

IMG_1711.JPG

 

 

Humalamme kukkii, mutta tänä vuonna tekee tiukkaa, jotta se ehtisi muodostamaan käpyjä.

 

 

 

**********************

 

 

 

On hienoa, että Luonnonvarakeskus (Luke) etsii tänä vuonna vanhoja humalakantoja.

 

 

Saapuneista näytteistä tehdään geneettisiä, kemiallisia ja aistinvaraisia analysointeja ja pyritään löytämään aromirikkaita humalakantoja.

 

 

Valitettavasti en ehtinyt ilmoittautua mukaan, joten meidän humalamme eivät pääse niiden kymmenen humalan joukkoon, joista valitaan Suomen paras humala!

 

 

Tarkoitukseni on siirtää vanhasta humalistostamme lähiaikoina jokunen uusi humalantaimi entisten lisäksi, mutta pidän varani, jotta vanhaan humalistoon jää edelleen muutama yksilö vanhaa maatiaiskantaa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: humala, Humulus lupulus, maatiaiskasvit maatiaiskantaa olevat kasvit, humala oluenvalmistuksessa, sahti, humala sahdinvalmistuksessa,

"Laitoin kodan alle valkeen!"

Torstai 29.6.2017 - -Esko Erkkilä-

Muistelen tässä jutussani arvostamaani naapurimme vanhapoika-isäntä Reino Lepomäkeä.

 

 

Reinolla oli lähes loppuun saakka muutaman lehmän karja, jonka lypsämisen hän suoritti käsin.

 

 

Lepomäessä oli suuri karjakeittiö – karjakeittiö oli niin suuri, että isäni, joka oli kätevä käsistään, rakensi karjakeittiöön kunnollisen saunan.

 

 

Karjakeittiössä oli iso muuripata, jonka alle Reino aina aamuisin viritti tulen, jotta kuumaa vettä riitti maitoastioiden pesuun ja muuhun tarpeelliseen.

 

 

”Laitoin kodan alle valkeen” oli Reinon usein käyttämä toteamus, kun hän kertoi aamuaskareistaan ja siitä, että ensimmäiseksi aamuisin piti laittaa tuli muuripadan alle.

 

 

Lepomäki oli kulmakuntamme taloista se, jonne naapurimme miesväki kokoontui usein.

 

 

Kokoontumisten vauhdittajana oli usein se, että Reino teki sahtia muutaman kerran vuodessa ja muistan oikein hyvin, kun Lepomäen karjakeittiössä oli sahtitynnyri ja sen ympärillä muutamia kylänmiehiä.

 

 

Miehet ryyppäsivät sahtia metallisesta kauhasta ja kauha kiersi niin kauan, kuin siinä sahtia riitti.

 

 

Lepomäen sahti ei ollut ”räyhäsahtia”, sillä koskaan sen nauttiminen ei aiheuttanut miesten kesken eripuraa – tappeluista puhettakaan.

 

 

Minä en pikkukloppina osallistunut sahdinjuontiin vaan seurasin miesten jutustelua suurella mielenkiinnolla.

 

 

Lepomäen navetta on edelleen paikoillaan ja mikäs sen on ollessa, sillä joskus viidentoista vanhana pikesin sen huopakaton uuden veroiseksi! 

Olin silloin nuori sekä notkea ja sain työstäni muutaman kymmenen markkaa palkaksi!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sahdinvalmistus, sahti, karjakeittiö,

Kokoomus kapsahti Katajaan!

Lauantai 14.2.2015 - -Esko Erkkilä-

Kokoomuslainen kansanedustaja Sampsa Kataja on tuonut julkisuuteen kokoomuslaista asennetta hyvin kuvaavan ajattelutavan kun on todennut, että kansanedustajien palkkataso on liian alhainen!

 

 

Kiitän Sampsa Katajaa, sillä hänen julkitulonsa kansanedustajien alhaisesta palkkatasosta sopivat mainiosti tähän tilanteeseen, koska hänen mielipiteensä toivottavasti vauhdittaa sitä gallupsuosiota, jolle Kokoomus on itsensä saattanut.

 

 

Jyrki Kataisen ja Henna Virkkusen lähdöt vuotavasta paatista, Lasse Männistön ja Laura Rädyn tuolileikki, Laura Rädyn puheet pienituloisten pienestä määrästä ja hänen toimintansa sivutulojen muuttamisesta verottomiksi, Pia Kauman lastenvaunupuheet ja Alexander Stubb´n yritys luoda Kokoomuksen unelmajoukkuetta mm. Sanni Grahn-Laasosesta on hyvä palauttaa mieliin, kun tarkastelemme Kokoomuksen uusintä töräytystä eli Sampsa Katajan rutinaa kansanedustajien heikosta palkkatasosta.

 

 

Yhteistä Kokoomuksen töräyttelijöille on se vieraantuminen tavallisen suomalaisen arjesta, joka on elinehto kansanedustajan ja poliittisen puolueen menestymiselle.

 

 

Kokoomuksen ex-puoluesihteeri Taru Tujunen pystyi kulisseista johtamaan puoluetta kohtuullisesti, mutta hänen lähtönsä jälkeen kupla puhkesi.

 

 

Nyt ymmärtää Tujusen lähtemisen, sillä osaamme vain arvailla, että millaista on ollut paimentaa tuota porukkaa.

 

 

Vielä Katajan puheista sen verran, että eipä olisi voinut valita parempaa hetkeä mielensä purkamiselle! Työmarkkinoilla tehtiin käytännössä nolla-ratkaisu ja me eläkeläiset saimme ruhtinaallisen 0,39 %:n korotuksen eläkkeisiimme!

 

 

Kokoomuksen seuraavaa rimanalitusta odottaen

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sampsa Kataja, Kokoomuksen rimanalitus, Kokoomus kapsahti Katajaan, Joka kuuseen kurkottaa se Katajaan kapsahtaa, Jyrki Katainen, Henna Virkkunen, Lasse Männistö, Laura Räty, Pia Kauma, Sanni Grahn-Laasonen,

"Hohental voitti"

Tiistai 6.8.2013 - -Esko Erkkilä-

Työskentelin työurani alkuaikoina Seinäjoella ja siellä kokoontui vielä 1970-luvun puolivälissä vuonna 1958 perustettu Seinäjoen Seudun Yhteistoimintakerho.

 

Yhteistoimintakerhon toimintaan osallistuivat silloin voimissaan olleiden osuustoiminnallisten yritysten henkilöt ja mukaan oli kelpuutettu myös työnantajani Raision Tehtaat, vaikka sen yritysmuoto olikin jo silloin osakeyhtiö.

 

Kerhon puitteissa oli monenlaista vapaamuotoista toimintaa ja kerrotaan, että joskus tapaamisen jälkeen, kun mentiin saunaan, järjestettiin löylykilpailu.

 

Lähes kaikki lähtivät kisaan mukaan, mutta Etelä-Pohjanmaan Maataloustuottajaliiton silloinen toiminnanjohtaja lupasi lähteä lauteille, mutta ei kilpailijaksi vaan tuomariksi.

 

Tuomariksi lupautunut toiminnanjohtaja valitsi lauteilta kuumimman paikan ja ryhtyi löylynheittäjäksi.

 

Yksi toisensa jälkeen lähti lauteilta ja lopulta kisassa oli mukana enää kaksi kilpailijaa.

 

Tuomari heitti taas kipakat löylyt ja niin lauteille jäi ainoastaan Hohenthal –niminen henkilö, joka myös sitten siirtyi ulos vilvoittelemaan.

 

Tuomarimme heitti itselleen vielä parit löylyt ja kertoi ulos tullessaan kilpailun lopputuloksen: ”Hohental voitti!”

 

 

*********

 

Tämä vanha juttu tuli etsimättä mieleeni, kun olin yleisönä Hämeenkyrön Heiskalla viime lauantaina järjestetyillä...


...”Sahdinvalmistuksen Suomen mestaruuskilpailuissa”.

 


Yleisöllä oli tilaisuus ostaa grilliporsasta, salaattia ja sahtia sisältänyt ruoka-annos.

 

 

sahtii1

 

 

Porsas oli grillattu paikan päällä ja voin kertoa, että lihan kypsyysaste oli kohdallaan.

 

 

 

sahtii2

 

 

Ostin kympillä maittavan annoksen ja totesin, että annokseen sisältänyt sahti oli suorastaan ylivertaista!

 


Sain omien kanavieni kautta tiedon, että ruoka-annokseen sisältynyt sahti oli hämeenkyröläisen Paavo Poussan valmistamaa!

 

 

sahtii3

 

 

Tässä Paavo Poussa (toinen vasemmalta) myhäilee yhdessä tapahtuman keskeisen voimahahmon Jarmo Puntalon (vasemmalla) kanssa.

 

 

*******

 

 

En tätä kirjoittaessani tiedä, että kuka voitti Sahdinvalmistuksen Suomen mestaruuden, mutta sen sanon, että ihmeellisen hyvää voittosahdin piti olla, jos se olisi ollut parempaa kuin Paavo Poussan valmistama ruoka-annokseen sisältynyt sahti!

 

 

-Esko Erkkilä-

2 kommenttia . Avainsanat: sahti, sahdinvalmistus, hämeenkyröläinen sahti, viljakkalalainen sahti, Sahdinvalmistuksen Suomen mestaruuskilpailut, Shdinvalmistuksen Suomen mestaruuskilpailut Hämeenkyrössä, Sahdinvalmistuksen Suomen mestaruuskilpailut Heiskalla, Heiska,

On varottava, että tänään ei kohtaa naista ensimmäiseksi

Sunnuntai 26.12.2010 - -Esko Erkkilä-

Vanha suomalainen kansantietämys varoittaa, että Tapaninpäivänä ei saa kohdata naista ensimmäisenä!

Hevosia opetetaan juoksemaan, ajellaan kylillä ja aamulla laitetaan naapurin sauna lämpiämään - myös nämä kuuluvat kansanperinteen mukaan Tapaninpäivän viettoon.

Tapaninpäivä päättää hartaan joulunvieton ja tänään voidaan taas ”irrotella”.

Entisaikaan maalla Tapaninpäivä oli suosittu vierailupäivä. Silloin mentiin kyläilemään sukulaisille ja naapuritaloihin.

Joulusahdit olivat Tapanina parhaimmillaan ja miesväki meni mieluusti niihin kylän taloihin, joissa tiedettiin sahtia ennen joulua valmistetun.

Muistan, kun esimerkiksi naapurissamme Lepomäessä sahtitynnyri oli karjakeittiössä ja siitä laskettiin sahtia kylän miesväen nautittavaksi.

Tapanina ei vielä tarvinnut avata sahtitynnyrin päälle olevaa ruistaikinasta valmistettua kyrsää, vaan sahtia saatiin astiaan muutenkin.

Uutena Vuonna kyrsää oli jo avattava ja Loppiaisena sahtia ei saanut tynnyristä lainkaan, vaikka kuinka olisi kyrsää avannut. Sanottiin, että miehet saivat ”tapin taskuunsa”, sillä joulusahti oli loppunut.

Tapaninpäivänä lapset saivat lasketella kelkoilla ja pitää muutenkin hauskaa pari päivää kestäneen joulunajan jälkeen.

Tapaninpäivä merkitsee talven taittumista ja matka kesää kohti on alkanut.

 

Hyvää Tapaninpäivää kaikille – nyt kevään ja kesän odotus on päässyt todenteolla vauhtiin

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tapaninpäivä, sahti, Loppiainen, Lepomäki, Viljakkala,