Käytän tuota omenasadostamme eilen ottamaani kuvaa tukikuvana, kun kerron oppivaiheistani omenanpoimijana.

 

 

Suoritin ”omenanpoimijan tutkinnon” Pälkäneellä MTT:n koeasemalla Myttäälässä vuonna 1968, kun olin siellä ensimmäisen vuoden agrologiharjoittelijana.

 

 

Ennen poimintajuttua kerron kuitenkin silloin Myttäälässä harjoitetusta omenapuiden kasvinsuojelusta erään yksityiskohdan:

 

 

**************

 

 

Omenapuut ruiskutettiin traktorin perässä olevalla puhaltimella, joka puhalsi kasvinsuojeluainetta omenapuiden ylimpiinkin oksiin. Traktorissa, jonka nostolaitteissa puhallin oli, ei ollut hyttiä ja se merkitsi, että työtä suorittanut työnjohtaja oli kahvitauolle tullessaan valkoinen kuin lumiukko, sillä kasvinsuojeluainetta pölisi tietysti myös hänen päälleen.

 

 

Sen verran työsuojeluasioista jo silloin huolehdittiin, että harjoittelijat eivät saaneet osallistua omenapuiden kasvinsuojeluruiskutuksiin!

 

 

*************

 

 

Mutta piti kertoa omenanpoiminnasta ja siitä nyt muutama seikka ranskalaisin viivoin:

 

 

• omenat pitää poimia ”hellin käsin”, sillä väkevästi runnomalla omena saa vaurioita, jotka ilmenevät vasta myyntitiskillä

• pudokkaat eivät sovellu lainkaan myyntiomenoiksi

• jos poimija pudottaa omenan, se ei enää sen jälkeen kelpaa myyntikuntoiseksi

• poimintakorista omenoita ei saa kaataa myyntilaatikoihin, sillä kaadettaessa omena vaurioituu, siten että vaurio realisoituu viimeistään myyntitiskillä

• on selvää, että myyntiomenoita ei saa missään vaiheessa kuljettaa ”kolinkolin” –kärryillä, sillä koliseva kyyti vaurioittaa omenat

 

 

 

Omenoiden ja kananmunien käsittelyssä on paljon yhteistä, mutta se pitää muistaa, että kananmunan särkymisen näkee heti, mutta omenan saamat vauriot ilmenevät vasta myöhemmin.

 

 

Osaan antaa arvoa sille koulutukselle, jota aikoinaan sain MTT:n Hämeen Koeasemalla Pälkäneen Myttäälässä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-