Tästä aiheesta kuulisin mielelläni enemmänkin. Itse olen sitä ikäluokkaa joka näki isoisän tekevän tuolla menetelmällä kyvätyötä. Olisi ollut mukava oppia tuo itsekkin, mutta hän ehti vainajoitua ennen kuin ehdin miehen mittaiseksi.

Kiitokset A. Koski kiinnostuksestasi!

Haastavin osuus kaksinkäsinkylvämisessä on tarkoitukseen sopivan kylvövakan tekeminen, sillä kylvövakan pitää pysyä ilman tukemista tuossa vatsan päällä sopivalla hollilla.

Kylvövakan tekemiseen tarvitaan lyijykynän vahvuista tukevaa teräslankaa, säkkikangasta sekä nahka- tai kangasvaljaat ja valjaisiin muutama metallirinkula valjaitten kiinnittämiseksi vakkaan.

Säkkikangas ommellaan metallikehikkoon, joka on kooltaan pienen kirjoituspöydän kannen kokoinen - metallikehikolla pitää olla "jalat", jotta lannoite tai siemenet voidaan laittaa siten, että säkkikangas on sopivasti kuopalla.

Valjaat kiinnitetään metallikehikkoon molemmin puolin takaapäin ja yhdellä kiinnityskohdalla kylväjän edestä.

Kylvötahti löytyy sitten erikseen!

Kannustan kokeilemaan!

Meillä oli rintamamiestila isällä ja hän teki kylvövakan vaneerista. 12 vuotiaana isä oli jo renkinä Seppälän tohtorilla . Tehtävä oli tallipoikana .Aamuisin tehtiin hevosille suppua . Myös hevosien hoito opetettin .Tehtäviin kuului myös viedä maidot asemalle . Nyt en muista vietiinkö Turenkiin vai Ryttylään .