Yhteystiedot

Esko Erkkilä
Ruokomäenkatu 32
33840 Tampere
050 556 4878

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Kaksinkäsinkylvämisen hallitsee vain harvat!

Perjantai 6.11.2020 - -Esko Erkkilä-

Olen ikäluokkaa, jonka lapsuuden aikana lannoitteiden ja viljansiementen kylväminen tapahtui ainakin pientiloilla käsin.

 

Käsinkylvö oli kylvömenetelmä myös heinänsiementen osalta, kun kevätviljamaille kylvettiin ohran tai kauran kylvämisen jälkeen heinänsiemen.

 

Opettelin kaksinkäsinkylvämisen Osaran Maamieskoulussa vuonna 1965 ja se taito on yhä hallinnassani.

 

Osaralla kaksikäsinkylväminen alkoi sillä, että teimme metallitöissä siihen soveltuvan kylvövakan ja sen jälkeen opettelimme tuon menetelmän keväisillä hankikannoilla, kun ”kylvimme” hiekkaa hangelle.

 

 

IMG_0864.JPG

 

Kaksikäsinkylvämisen meille opetti rehtorimme Tuomo Linnainmaa, joka tässä kuvassa näyttää mallia.

 

Kaksikäsinkylväminen on taito, jolla on ollut minulle käyttöä myös myöhemmin – ainoa ongelma on se, että siinä tarvitaan sellainen kylvövakka, joka pysyy paikallaan kylvövaljaiden varassa!

 

 

-Esko Erkkilä-

3 kommenttia . Avainsanat: Käsinkylväminen, kaksikäsinkylväminen, Osara, Osaran Maatalousoppilaitos, Osaran maamieskoulu, Osran maamieskoulu 1965, Tuomo Linnainmaa,

Ihminen, joka ovat vaikuttanut elämääni paljon!

Torstai 18.6.2020 - -Esko Erkkilä-

Kävin eilen Viljakkalan hautausmaalla, kun vein hoitovastuullani oleville haudoille kesäkukat.

 

 

Samalla reissulla tein pienen hautausmaakävelyn ja kuvasin tämän…

 

 

IMG_7884.JPG

 

 

…Väinö Isotalon hautakiven.

 

 

Väinö Isotalo teki pitkän päivätyön Viljakkalan seurakunnan kanttorina ja siinä asemassa hän mm. hyväksyi minut rippikouluun niillä lukusijoilla, jotka aikoinaan järjestettiin Viljakkalan Hanhijärvenkulmalla Kivistön Erkin talossa.

 

 

******************

 

Väinö Isotalo oli aikoinaan todellinen monitoimimies Viljakkalassa, sillä hän toimi todellisuudessa Viljakkalan kunnansihteerinä jonkin aikaa ja hyvin toimikin.

 

 

Kunnansihteeriaikansa jälkeen hän siirtyi pankkimieheksi Ylöjärven Osuuspankin Viljakkalan konttorinjohtajaksi.

 

Pankkimiehenä hän osallistui ratkaisevasti elämäni vaiheisiin, sillä kun olin valmistunut priimuksena Osaran Maamieskoulusta vuonna 1965, hän ohjasi minut vuosiharjoitteluun Keskon omistamalle Länsi-Hahkialan Opetus- ja Koetilalle.

 

 

Hauholla suorittamani vuosiharjoittelu saatteli minut agrologi-opintoihin Mustialan Maatalousopistossa vuosina 1968 -1970!

 

 

*****************

 

 

 

Aika teki minustakin agrologin ja siitä kiitokset Viljakkalan kanttorille, Viljakkalan kunnansihteerille ja Ylöjärven Osuuspankin konttorinjohtaja Väinö Isotalolle!

 

 

Moninaiset ovat ne elämänvaiheet!
 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Väinö Isotalo Viljakkalan seurakunnan kanttori, Väinö Isotalo Viljakkalan kunnansihteeri, Väinö Isotalo Ylöjärven Osuuspankin Viljakkalan konttorinjohtaja, Osaran Maamieskoulu, Mustialan Maatalousopisto, Länsi-Hahkialan Opetus- ja Koetila. Väinö Isotalo,

Dagen H

Lauantai 13.6.2020 - -Esko Erkkilä-

Kuulun siihen yhä harvalukuisammaksi käyvään joukkoon, jolla on omakohtaista kokemusta Ruotsin vasemmanpuoleisesta liikenteestä.

Minullakaan ei ole kokemusta ratin takana olemisesta, mutta bussimatkustajan roolista vasemmanpuoleisen liikenteen aikana kylläkin.

 

Elettiin vuotta 1965 ja silloin aloitin maatalousalan opintoni Osaran Maamieskoulussa. Teimme joskus syyspuolella opinto- ja virkistysmatkan Ruotsiin.  Matkalla oli tosiaan virkistystä, mutta hyvien vetäjien ansiosta paljon ammattiasiaakin.

 

Olin juuri saanut ajokortin ja olihan se vinhaa katsottavaa, kun kaikki liikenne oli vasemmanpuoleista!

 

***************

 

Ruotsi siirtyi oikeanpuoleiseen liikenteeseen syyskuun 3. päivänä vuonna 1967 eli käyntimme jälkeen vasemmanpuoleinen liikenne jatkui vielä jokseenkin tasan kaksi vuotta.

 

Syyskuun 3. päivänä vuonna 1967 ruotsalainen liikenne pysäytettiin klo 04.50 siten, että ajoneuvot jäivät ajoradan vasempaan reunaan.

 

Pysäytyksen jälkeen ajoneuvot siirtyivät varovaisesti ajoradan oikeaan reunaan ja jatkoivat siitä matkaansa klo 05.00!

 

Niin, tuo juttuni otsikossa oleva H tarkoittaa ”Höger” eli suomeksi "Oikea"!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Dagen H, Ruotsi oikeanpuoleiseen liikenteeseen, Ruotsi oikeanpuoleiseen liikenteeseen vuonna 1967, Ruotsi oikeanpuoleiseen liikenteeseen 3.9.1967, Osaran Maamieskoulu, Osaran Maamieskoulukurssi vuonna 1965,

Justeerikaudesta koneelliseen metsänkorjuuseen

Sunnuntai 31.5.2020 - -Esko Erkkilä-

Puoliksi omistamani maatalousyhtymän takametsään saapui eilen monitoimikone, joka aloitti…

 

 

IMG_8209.JPG

 

…metsässämme harvennushakkuun.

 

 

Monitoimikoneen saapuminen herätti mielessäni muistoja, jotka liittyvät metsätyömieskauteeni ja metsän hoitotoimenpiteisiini:

 

*****************

 

Hankin mopon metsästä saaduillamme tuloilla vuonna 1962 ja mopolla kuljinkin propsin eli tavallisemmin sanottuna paperipuun kuorintahommissa.

 

Isä teki kuorintapukin ja sen avulla kavalla kuorin isäntien joko Rosenlewille tai Kyrolle myydyt paperipuut. Kyrolle paperipuiden – massapuiksikin niitä kutsuttiin - piti olla pituudeltaan 240 senttiä, mutta Rosenlewille kelpasi 2 metriä pitkät massapuut.  Vain isompien paperipuiden kuorinnassa käytin petkelettä.

 

Syksyisin ja talvisin tein ihan urakkahommina naapureiden metsissä isäni kanssa metsähommia, kun puita oli myyty ”leveranssina” puuyhtiöille.

 

Olihan se kovaa hommaa, kun justeerilla kaadoimme isän kanssa isoja tukkipuita – justeerisahauksessa pitää muistaa, että justeeria ei pidä työntää, sillä justeeria vedetään vuorotellen molempien justeerinsahaajien toimesta.

 

 

Kehitys kehittyi metsähommissakin ja seuraava vaihe oli se, kun saman kylän moottorisahamiehet – Esko Koivumäki tai Orvo Nieminen – kävivät muutaman päivän välein kaatamassa meille tukkipuita ja sitten me isän kanssa pokasahalla katkoen ja kirveellä karsien valmistimme puista tukkirunkoja ja latvasta paperipuuta.

 

Kaadetun tukkipuun apteeraaminen oli tarkkaa työtä, sillä taitamattomalla apteeraamisella metsänomistaja ja tukkityöläinen menettivät paljon tienestiään. Isäni oli taitava ja osaava apteeraaja – monet kerrat hän apteerasi saman tukkirungon kahdesti ja jopa kolmesti ja taulukoista laski, että mikä vaihtoehto antaa parhaan tuloksen metsänomistajalle.

 

*****************

 

Jossain vaiheessa ostimme Husqvarna-moottorisahan ja isäni kieltämisestä huolimatta opettelin käyttämään tuota moottorisahaa myös karsimiseen.

 

”Ammattimainen” metsätyömieskauteni päättyi vuoteen 1965, kun lähdin opintielle Osaran maamieskouluun ja sillä tiellä olen yhä!

 

Moottorisahani on muuttunut Stihl-kauteen ja Stihl-moottorisahaa käytän lähes viikoittain, mutta nyt vain polttopuiden pilkonnassa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Justeerikaudesta koneelliseen metsänkorjuuseen, justeeri, justeerisahaus, apteeraaminen, paperipuiden kuoriminen kavalla, petkele, Osaran maamieskoulu, Stihl,

Eipä Ruotsinlaivoilta enää heitetä roskia mereen!

Perjantai 24.1.2020 - -Esko Erkkilä-

Eilen myöhäishetkinä kotiuduin Viking Linen ryhmänkerääjille suunnatulta koulutusristeilyltä ja parikin muistoa palasi matkan aikana mieleeni.

 

Sain tehdä ensimmäisen Tukholman-risteilyni vuonna 1965 ja silloin Ruotsissa vielä elettiin vasemmanpuoleisen liikenteen aikaa. Oli jännää olla tukholmalaisessa bussissa kaupunkikierroksella, kun liikenne oli vasemmanpuoleista.

 

Ruotsi siirtyi oikeanpuoleiseen liikenteeseen 3.9.1967, joten parisen vuotta vierailumme jälkeenkin Ruotsissa vielä liikennöitiin ”vasemmalla”!

 

***************

 

Toinen erikoisuus tuolla risteilyllä – Osaran Maamieskoulun retki Tukholmaan – oli se, että laivamme miehistö heitti kaikki laivalla syntyneet roskat ja jätteet laivan takakannelta mereen!

 

Käsittämätöntä menettelyä nykymaailman ajatusmaailmalle, mutta niin tapahtui vuonna 1965!

 

 

Eilinen ja toissapäiväinen Viking Linen koulutusristeily toteutettiin Viking Grace-laivalla ja ohjelmaamme kuului myös tutustuminen tuohon Viking Linen lippulaivaan eli Viking Graceen.

 

 

IMG_6788.JPG

 

 

On selvää, että nykyisin Ruotsinlaivojen peräaalloille ei jää keikkumaan ja kellumaan pahvilaatikoita ja ei myöskään sellaista roskamateriaalia, joka heti painuisi meren aaltoihin.

 

 *****************

Pahvilaatikoita jäi laivan vanaveteen kellumaan kuitenkin vielä 1965, jolloin sain ensimmäisen kerran osallistua laivamatkalle Turusta Tukholmaan ja takaisin!

 

 

On maailma sentään joissain asioissa kehittynyt!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ruotsinlaivat, Vasemmanpuoleinen liikenne Ruotsissa, Osaran Maamieskoulu, Osaran Maatalousoppilaitos, Viking Line, Viking Grace, merien roskaaminen, Ruotsilaivat merien roskaajina,

Osaran maamieskoulu maksoi raskaan hinnan Vapaussodasta

Perjantai 5.10.2018 - -Esko Erkkilä-

Vuonna 1918 käyty Vapaussota merkitsi monille tahoille raskaita menetyksiä vaikka lopulta päättyikin suomalaisen yhteiskunnan kannalta voitollisesti.

 

Eräs raskaita menetyksiä kokenut taho oli Osaran maamieskoulu Hämeenkyrössä.

 

 

IMG_4280.JPG

 

Osaran maaseutuopetusyksikön Toukola-luentosalissa on marmoritaulu, joka osaltaan kertoo Osaran raskaista vaiheista.

 

Marmoritaulussa kerrotaan, että koulun johtaja, maanviljelysneuvos Arthur Gideon Hilden surmattiin Kyröskoskella 15.2.1918.

 

Samassa marmoritaulussa todetaan, että kaksi koulun oppilasta sai surmansa Sikurissa 15.3.1918 ja kolmas sai samassa taistelussa sellaiset vammat, että kuoli 26.3.1918.

 

Lainaan Wikipediaa, jossa maanviljelysneuvos Hildenin surmaamisesta kerrotaan näin:

 

Wikipedian tekstissä puhutaan Suomen sisällissodasta, mutta olen korjannut tuon sodan oikeaan muotoon eli Vapaussodaksi. Valitettavasti Hildenin surmaan liittyy myös Viljakkala.

 

 

Arthur Hildén surmattiin Vapaussodan aikana helmikuussa 1918. Hänet vangittiin Osarassa ja vietiin kuulusteltavaksi Viljakkalan Upan talossa toimineeseen punakaartin esikuntaan. Hildéniä oltiin ilmeisesti viemässä takaisin kotiinsa, kun hänet ammuttiin reessä Kyröskosken itäpuolella Myllyahteessa, jonka jälkeen ruumis heitettiin koskeen. Viljakkalan punakaartin ylipäällikön Erkki Raiteen mukaan ampujina olivat Ikaalisten punakaartin komppanianpäällikkö Väinö Lindeman sekä kaartilainen ”Väinö Leppänen”, jonka oikea henkilöllisyys on epäselvä. Hildénin puolison päiväkirjamerkintöjen mukaan hänet kävi hakemassa kaksi humalaista nuorta miestä. Ampujat eivät kuitenkaan välttämättä olleet samat henkilöt kuin Hildénin vanginneet punakaartilaiset. Surman todennäköisenä syynä oli, että Hildén rahoitti suojeluskuntia sekä oli avustanut rintaman toiselle puolelle pyrkineitä valkoisia. Ennen Vapaussotaa Osaran kartano oli seudun suojeluskuntalaisten toiminnan keskus.

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Osaran maamieskoulu maksoi raskaan hinnan Vapaussodasta, Osara, Osaran maamieskoulu, Osaran kartano, Viljakkalan Uppa, punaisten komentokeskus Viljakkalassa, Uppa - punaisten komentokeskus Viljakkalassa, Arthur Hilden, Arthur Hildenin surmaaminen,

Eipä olisi vuonna 1965 uskonut!

Torstai 4.10.2018 - -Esko Erkkilä-

Lähdin opinteille tammikuussa 1965, kun matkasin karhelaisella – linja-auto aamuisin Viljakkalan Karhelta Viljakkalan kautta Hämeenkyröön – Viljakkalan kirkonkylään.

 

 

Otin Viljakkalasta Tarmo Salvaksen taksin ja ajoin Osaran Maamieskoululle opintielle.

 

 

Sillä tiellä olen, sillä maamieskoulun jälkeen – taisin olla kurssini priimus – olin vuosiharjoittelijana Keskon omistamalla Länsi-Hahkialan Opetus ja Koetilalla Hauholla, sitten vuoden verran armeijassa, sen jälkeen Mustialan Maatalousopistossa agrologiopinnoilla ja sitten työelämään.

 

 

Osaran ajoista eräs muisto on, kun rehtorimme…

 

 

 

IMG_42792.JPG

 

 

…Tuomo Linnainmaa joskus keskellä yötä tuli asuntolaamme ja komensi poikajoukon riviin asuntolan käytävälle ja syynä oli se, että pidimme aikamoista melua asuntolassamme.

 

 

Rehtori Linnainmaalla oli hienot pussihousut jalassaan ja hän piti keskellä yötä meille klopeille kovan puhuttelun.

 

 

En olisi silloin uskonut, että olen jollain matkalla tuon ihailemani rehtorin kanssa huonekavereita!

 

 

Niin vain kävi ja muistan oikein hyvin, kun hämeenkyröläissyntyisen kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäen parillakin Venäjälle suuntautuneella Kyröläismatkalla sain olla huonekaverina Tuomo Linnainmaalle.

 

Tuomo Linnainmaa vaikuttaa edelleen Hämeenkyrössä ja näin se kuitenkin meni!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Osara, Osaran maamieskoulu, rehtori Tuomo Linnainmaa,

Suomalaisen maatalouden tulevaisuus- seminaari oli täysosuma

Lauantai 29.9.2018 - -Esko Erkkilä-

Osallistuin eilen Hämeenkyrössä seminaariin, jonka nimi oli ”Suomalaisen maatalouden tulevaisuus”.

 

 

MTK-Hämeenkyrö järjesti mielenkiintoisen seminaarin Osaran maaseutuopetusyksikön tiloissa.

 

 

IMG_4284.JPG

 

 

Seminaarin avannut MTK-Hämeenkyrön puheenjohtaja Tiina Jokela totesi avaussanoissaan, että MTK:n on mukava aloittaa toinen vuosisatansa niissä tulevaisuudenuskoisissa tunnelmissa, joihin myös tässä seminaarissa toivottavasti päädytään!

 

 

 

IMG_4288.JPG

 

 

Hämeenkyröläiset olivat saaneet paikalle MTK:n puheenjohtaja Juha Marttilan ja hän totesikin, että ruoka on aina muodissa.

 

 

”Hyvä tulevaisuus pitää itse ansaita” oli MTK:n ykkösmiehen viesti seminaariyleisölle.

 

 

Marttila muistutti, että takavuosina metsäteollisuutta pidettiin auringonlaskun alana, mutta nyt ei enää kukaan sano niin!

 

 

 

IMG_4289.JPG

 

 

Yli 40-vuotta suomalaisen elintarviketeollisuuden palveluksessa olleena oli kiinnostavaa kuulla, kun MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila peräänkuulutti vahvempaa kotimaista elintarviketeollisuutta.

 

 

Marttila totesi, että kotimainen elintarviketeollisuus ottaa sitä vastaan suunnatut iskut vastaan ja kääntää vielä toisenkin poskensa iskuille.  Ymmärsin, että iskujen antajana olisi päivittäistavarakauppa.

 

 

Seminaarin kysely-osiossa pyysin Marttilaa tarkentamaan, että millaisia tehostamistoimenpiteitä ja mahdollisia saneerauksia hän odottaa lihanjalostusteollisuudelta, viljanjalostusteollisuudelta ja meijerimaailmalta, mutta Marttila ei suostunut menemään yksittäisiin yritysjärjestelyihin. Sen hän aivan oikein totesi, että tehostamista tarvitaan.

 

 

 

IMG_4292.JPG

 

 

Toisena alustajana oli agrologi, agronomi ja MTT Sami Myyrä, joka esitti muutamia ajatuksia mukavasti provosoivaan sävyyn.

 

 

Pari hyvää sutkautusta, jotka Myyrä esitti:

 

 

”Kuluttajilla on huono omatunto, kun eivät toimissaan sido hiiltä”!

 

 

”Muutetaan kallis elämä rikkaaksi elämäksi”!

 

 

 

IMG_4295.JPG

 

 

Sami Myyrän esittämä tämä kuva herätti hieman kuhinaa seminaariyleisön joukossa, sillä kuvan otsikossa todetaan, että iso tili on tehty maataloudessa EU:n aikana.

 

 

Aluksi Myyrä ”unohti” kertoa, että mistä mittayksiköstä on kyse ja kun hän sen paljasti, niin kyseessä on maatalousmaan keskihinta euroa per hehtaari!

 

 

EU-ajan alkaessa maatalousmaan keskihinta hehtaaria kohden oli tasolla vajaat 3.000 euroa per hehtaari, kun se nyt on 9.000 euroa per hehtaari!

 

 

En siitä huolimatta ole myymässä kotitilani peltomaita!

 

 

 

IMG_4305.JPG

 

 

Onnistuneen seminaari-illan päätössanat lausui Kaupin tilan emäntä, MTK:n valtuuskunnan toinen varapuheenjohtaja Tiina Linnainmaa.

 

 

Linnainmaa totesi olevansa seminaarin antiin tyytyväinen, sillä seminaarissa ei käsitelty lainkaan maataloustukiin liittyviä asioita ja se osoittaa, että maataloustuottajat haluavat saada elantonsa markkinahintojen kautta.

 

 

Hyvä periaate!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Suomalaisen maatalouden tulevaisuus, Suomalaisen maatalouden tulevaisuus-seminaari, Osara, Osaran maaseutuopetusyksikkö, MTK, MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila,

Viroon haudattujen suomalaislentäjien muistomerkillä Viron Velisessä

Sunnuntai 5.8.2012 - -Esko Erkkilä-

Poikkesimme taannoisella Baltian matkallamme Viron Velisessä sijaitsevalla suomalaislentäjien muistomerkillä, joka on pystytetty hämeenkyröläisen lentäjä Pentti Antilan sekä hänen Helsingin maalaiskunnasta kotoisin olleen tähystäjänsä Antti Sarion muistolle.

 

Kaksi vuotta sitten samanlaiselta kenraali Pentti Lehtimäen johtamalta matkalta palatessamme poikkesimme samalla paikalla ja kirjoitin silloin näille palstoille näin:

 

 

Puolustusvoimain lentokone sai 16.08.1941 käskyn lähteä levittämään lentolehtisiä Hangossa silloin olleille neuvostojoukoille. Lentokonetta ohjasi Hämeenkyröstä kotoisin oleva Pentti Antila ja tähystäjänä oli Helsingin maalaiskunnasta kotoisin oleva Antti Sairio. Kone starttasi Nummelan lentokentältä Vihdistä.

 

Elokuisen yön aikana lentäjät eksyivät ja joutuivat Viron puolelle. Oletettavasti heidän koneestaan loppui polttoaine ja he joutuivat tekemään hallitsemattoman pakkolaskun Veliseen.

 

Elettiin saksalaisten hyökkäysvaihetta ja neuvostojoukot perääntyivät kohti äiti-Venäjää. Velise oli jo vapautunut neuvostojoukoista, mutta saksalaiset eivät vielä olleet siellä. Alueella piileskelevät metsäveljet eli sissitoimintaa harjoittavat virolaiset näkivät lentokoneen putoamisen. He totesivat, että koneessa olleet olivat kuolleet ja hautasivat heidät lähelle koneen putoamispaikkaa. Metsäveljet polttivat lentokoneen jäännökset, sillä he eivät halunneet niiden joutuvan kummankaan miehittäjän haltuun.

 

Matkanjohtajamme kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäki on myöhemmin tavannut yhden paikalla olleista metsäveljistä, mutta sankarivainajien tarkkaa hautapaikkaa ei kyseinen metsäveli pystynyt enää paikantamaan. Myös lentolehtisiä ei valitettavasti ole säilynyt.

 

Lentäjänä toiminut alikersantti Pentti Johannes Antila oli syntynyt Hämeenkyrön Osaralla 12.09.1917 eli hän oli kaatuessaan 24-vuotias. Tähystäjänä toiminut lentomekaanikko Antti Adolf Sairio oli parisen vuotta Antilaa nuorempi.

 

Antila ja Sario ovat ainoat Virossa kaatuneet suomalaiset sankarivainajat. Suomen valtio on pystyttänyt heidän lentokoneensa putoamispaikalle muistomerkin. Kyseessä on yli 4 metriä korkea kivi, joka on työstetty lentokoneen potkurin siipeä muistuttavaan muotoon. Muistokivessä on henkilötietojen lisäksi teksti:

 

Pakkolaskussa Velisessä 16.8.1941 menehtyneiden suomalaisten sotilaslentäjien muistoa kunnioittaen

 

Suomen valtio

 

 

****

 

Kaksi vuotta sitten blogikirjoitukseni ei sisältänyt valokuvia, mutta nyt lisään tähän muutaman kuvan 10.7.2012 tapahtuneesta vierailustamme muistomerkillä.



velise1

 

 

Muistomerkki on suomalaista graniittia ja se kuvaa lentokoneen potkuria.

Hyvinhoidettu muistomerkin ympäristö kertoo, että virolaiset arvostavat Viroon haudattuja suomalaislentäjiä. Muistomerkistä huolehtii Märjamaan kunta. Märjamaa on Vihannin ystävyyskunta.

 

 

velise2

 

Lentäjien henkilötiedot on kirjattu muistokiveen.

 

velise3

 

 

Järjestimme muistomerkillä pienimuotoisen juhlatilaisuuden ja luonnonkukista kerätyn kukkakimpun laskivat muistomerkille Tuomo Linnainmaa (vasemmalla), Tuire Luukkanen ja Jarmo Puntalo.

 

 velise4

 

 

Paavo Poussa (vasemmalla) ja Jarmo Puntalo kunnioittivat lentäjien muistoa sotilaallisella kunnianosoituksella.

velise5

 

Myös minä pääsin nuorimman poikani ikuistamana kuvaan lentäjien muistomerkillä.

 

 

Käynti suomalaislentäjien muistomerkillä oli monelle seurueemme jäsenelle tärkeä, sillä useat tuntevat hyvin kaatuneen Pentti Antilan kotitalon sekä ovat tunteneet ja tuntevat edelleen myös hänen lähisukulaisiaan.

 

Olen matkamme jälkeen tehnyt internet-tiedusteluja Pentti Antilan ja Antti Sarion sankarikuolemaan päätyneestä lennosta ja löysin Matti Haran asiasta Sotainvalidi-lehteen vuonna 2007 kirjoittaman mielenkiintoisen artikkelin. Lainaan sen tähän:

 

****

Suomalaislentäjät katosivat - iskikö paniikki?

Kaksi suomalaista sotilaslentäjää katosi 16.8.1941 ja menehtyi pakkolaskussa. Heidän piti lentää Nummelasta Hankoon. Tosiasiassa lensivätkin Viroon ja siellä noin 70 kilometriä Tallinnan eteläpuolelle Märjamaan kunnassa sijaitsevaan Velisen kylään. Virallinen taho väittää, että lentäjät eksyivät.

Uskoni eksymiseen alkoi horjua, kun osallistuin Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen 31.7.2007 järjestämään muistotilaisuuden Velisen kylässä, jonne Suomen valtion toimesta on kymmenen vuotta sitten pystytetty muistomerkki.

Muistotilaisuuteen osallistui myös virolainen metsäveli Arseeni Saare (99) tyttärensä Milvi Lõhmuksen kanssa.

Saare oli niiden metsäveljien kanssa, metsäveljien, jotka ensimmäisinä tulivat turmapaikalle. Saare muisteli 66 vuotta sitten sattunutta tapahtumaa kuin eilistä päivää:

”Olin toisten metsäveljien kanssa partioimassa. Kuulimme lähestyvän lentokoneen moottorin äänen. Moottorin ääni oli sen verran voimakas, että kiinnitimme siihen huomiota ja uskoimme sen lentävän lähellä ja hyvin matalalla. Kohta moottorin ääni lakkasi ja kuului voimakas rysähdys. Kiiruhdimme ääntä kohti. Löysimme metsään pudonneen koneen hylyn. Päästyämme koneen luo, totesimme koneen kaksi lentäjää kuolleiksi. Heidän auttamisekseen emme voineet tehdä mitään. Kun koneessa oli Suomen tunnukset, ihmettelimme; millä asioilla Suomen ilmavoimien kansallisuustunnuksilla varustettu kone oli liikkeellä Eestissä? Epätietoisuuttamme lisäsi se, että koneessa oli venäjänkielisiä ja saksankielisiä lentolehtisiä? Meitä ihmetytti, missä mielessä lentolehtiset oli tarkoitettu alueella liikkuville venäläisille ja saksalaisille sotilaille? Meidän oli joka tapauksessa toimittava nopeasti, koska paikalle saattoi tulla missä vaiheessa tahansa toisia etsijöitä. Niinpä päätimme polttaa koneen ja siinä olevat lentolehtiset. Koneen putoamisesta emme ilmoittaneet kenellekään”, Saare muisteli.

”Emme halunneet jättää todistusaineistoa paikalle, koska alueella liikkui jo tähän aikaan saksalaisia ja venäläisiä sotilaita. Lentäjät me hautasimme lähelle koneen putoamispaikkaa”, Saare perusteli koneen välitöntä polttamista.

Saaren muistelu oli vakuuttava. Voiko olla mahdollista, että eksyy näin karkeasti? Antilakin oli jo sen verran kokenut lentäjä, että en usko hänen harhautuneen niin perusteellisesti, mitä virallinen tieto asiasta väittää.

Jotakin olen saanut selville.

Tiedän, että alikersantit Pentti Antila (s.1917) Hämeenkyröstä ja Antti Sairio (s.1919) Helsingin pitäjästä kuuluivat Lentolaivue 6:een, joka oli sijoitettu Nummelan kentälle. Laivueen toiminta-alueena oli 1941 Hangon rintama ja Suomenlahden merialue. Anttila kuului laivueen ohjaajiin ja Sairio lentomekaanikkoihin. Turmalennolla Sairio toimi tähystäjänä.

Seuraavassa sekoitan tosiasiat ja omat kuvitelmani.

16.8.1941 Antila ja Sairio saivat lentotehtävän. Tehtävän suorittamista varten he saivat käyttöönsä hollantilaisvalmisteisen Koolhoven FK.52:n. Se oli kaksitasoinen ja kaksipaikkainen tiedustelukone. Suomella oli näitä koneita kaksi. Talvisodan aikana ruotsalainen kreivi Carl Gustav von Rosen lahjoitti ne ilmavoimille.

Koneen varusteisiin kuului magneettinen kompassi ja kello. Jo näillä kahdella lentosuunnistuksessa käytetyllä perusvälineillä pysyy varmasti Suomen ilmatilassa. Antilallakin oli sen verran lentotunteja takana, että lentäminen Nummelasta Hankoon on pikkujuttu. Säänkin äkillisesti muuttuessa, Antila tuskin lähtisi hoikailemaan etelään, yli Suomenlahden. Itse olisin nopeasti vääntänyt koneen pohjoiseen.

Mikäli kysymyksessä oli todellakin lentäminen Nummelasta Hankoon, tehtävä oli helppo. Nummelan tukikohdasta on sata kilometriä Hankoon. Suunnistustehtävänä lento Nummelasta Hankoon on helppo näkölento-olosuhteissa, koska sinne pääsee rautatien rataa seuraamalla. Kompassiakaan tuskin tarvitsee.

Uskon, että lentotehtävän antajan kanssa he kävivät läpi lentoon liittyvät yksityiskohdat.

He päättivät, että Hankoa on hyvä lähestyä itäpuolelta, riittävän kaukaa ja matalalla. Tällä yllätyksellä vältetään venäläisten vahva ilmatorjunta, eivätkä venäläisten torjuntahävittäjät Täcktomin kentältä ehdi nousta ilmaan ja torjuntaan. Tehtävän suorittamisen jälkeen heidän on palattava takaisin Nummelaan. Mikäli sää yllättäen heikkenee, varalaskupaikkoina voisivat olla Kiikala, Hyvinkää ja Malmi.

Lentoonlähtö tapahtui kello 22. Puolen tunnin kuluttua koneesta ja sen lentäjistä tehtiin Snappertunan ilmavalvonta-asemalla havainto. Se oli viimeinen tieto koneesta ja lentäjistä.

On hyvä muistaa, että tapahtuman kelloaikaan Suomessa ei käytössä ollut ns. kesäaika. Joten elokuussa 1941 ilta oli jo pimeä, kun he lähtivät Nummelasta. Pimeys ei silti ollut este lentotehtävän suorittamiselle. Se oli pikemminkin etu kuin haitta.

Oliko lennolla sittenkin joku toinen tarkoitus kuin pudottaa lentolehtiset Hankoon?

Yhtenä mahdollisena tarkoituksena Viroon suuntautuneella lennolla olisi saattanut olla saksalaisten ja neuvostoliittolaisten senhetkisten rintamalinjojen sijainnin todentaminen. Voisi olettaa, että Suomen sotilasjohto, vaikka sillä oli käytettävissä saksalaisten tiedustelutiedot, halusi ”omin silmin” varmentaa linjojen sijainnin.

Venäläisten Virossa olevien lentokenttien paikantaminen saattaisi olla mahdollista. Näiden jossittelujen haittana on, että lento suoritettiin yölentona ja elokuussa on pimeätä jo siinä vaiheessa kun lähdettiin matkaan. Tässä on hyvä vielä toistaa, että nykyisenä ns. kesäaikana iltakymmeneltä on vielä suhteellisen valoisaa, mutta pilvisellä säällä iltayhdeltätoista on jo lähes säkkipimeää.

Saare mainitsi sään olleen huono. Silti en usko, että Antila olisi lähtenyt Suomenlahden eteläpuolelta etsimään pakkolaskupaikkaa. Olen siinä uskossa, että lentäjät lähetettiin Viroon tiedustelulennolle.

Valitettavasti metsäveljet polttivat kaikki lehtolehtiset. Saaren tilaisuudessa mainitsemista saksan- ja venäjänkielisistä lentolehtisistä ja niiden teksteistä ei ole jäänyt tietoa meille. Se vain ihmetyttää, miksi heillä oli matkassa saksankielisiä lentolehtisiä?

Toivon, että ”eksymiselle” joku keksii paremman selityksen kuin allekirjoittanut.

Yhden mahdollisen tulkinnan kuulin Suomen Sotaveteraaniliiton 50-vuotiastoritapahtumassa, kun kerroin Antilan ja Sarion lennosta neljälle ilmavoimien lentäjäveteraanille, pilvenveikoille. He eivät pitäneet eksymistä mahdottomana. Syyksi he epäilivät paniikkia. Sellaistakin kuulemma sattui. Tähän tulkintaan on kaiketi uskottava - tai sitten ei.


****

Kiitokset Matti Haralle artikkelista joka antaa ainakin joitain lisätietoja hämeenkyröläisen Pentti Antilan viimeisestä lennosta. Toki artikkeli herättää paljon myös kysymyksiä.

 

Haran artikkelissa mainittu Arseeni Saare on ilmeisesti sama henkilö, jonka kenraali Lehtimäki mainitsee tavanneensa muistomerkin paljastustilaisuudessa.

 

Näyttää, että Pentti Antilan ja Antti Sarion Viron Veliseen päätyneen lentomatkan todellinen tarkoitus jää ikiajoiksi selvittämättä – vai jääkö?

 

Jään monien muiden tavoin odottamaan, että löytyykö Sota-arkistosta, Puolustusvoimain tai Ilmavoimien arkistoista Antilan ja Sarion lennon todellista tehtävänantoa! Nyt sen voisi vallan hyvin kertoa!

 

 

-Esko Erkkilä-

1 kommentti . Avainsanat: Viroon haudatut suomalaislentäjät, Velise, Märjamaa, Matti Hara, Sotainvalidi, Vihanti, suomalaiset sotamuistomerkit, sotamuistomerkit, sotamuistomerkit ulkomailla, Sota-arkisto, Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys, Koolhoven FK.52, Osara,