Olen ehdottomasti kasvokkain toteutettavien kokousten kannattaja, mutta korona-aika on tuonut myös kokouskäytäntöihin uusia menettelytapoja.

 

Teams-kokoukset ovat ainakin minulle muodostuneet melkein rutiiniksi, sillä niin usein olen niihin saanut (tai joutunut) osallistumaan.

 

 

 

Teams-kokouksissa kaikki osallistujat ovat omien tietokoneidensa äärellä ja henkilökohtaista kontaktia ei kenenkään kokouksen osanottajan kesken pääse syntymään.

 

Teams-kokouksen määritelmä on, että se on ryhmätyön ja yhteistyön alusta, jossa voi keskustella ja kommunikoida pikaviestien, videopuheluiden tai äänipuheluiden avulla.

 

 

 

Hybridikokous on puolestaan toteutukseltaan sellainen, joissa osa osallistujista on saman pöydän ääressä ja osa osallistuu kokoukseen jonkin etäkokousvälineen kautta.

 

 

 

Varsinkin teams-kokouksissa puheenjohtajan rooli on hallitseva ja useinkin voidaan luonnehtia, että se on liiankin hallitseva.  Teams-kokouksia en osaa juuri tämän vuoksi arvostaa – toki on todettava, että puheenjohtajien menettelytavoissa on suuria eroja.

 

Hybridikokoukset ovat luonteeltaan jo lähempänä tavanomaisia kokouksia, sillä niiden osanottajista useat ovat samassa tilassa ja ihanne on, että puheenjohtaja on samassa tilassa, jossa ainakin osa kokouksen osanottajista on.

 

 

Kolmas tuntemani etäkokoustapa on sähköpostikokous ja siitä minulla on hyviä kokemuksia.  Sähköpostikokous on aikaaviepä kokoustapa, sillä siinä asioita käsitellään asiakohta kerrallaan sähköpostien välityksellä keskustellen. Sähköpostikokoukseen aikaa on varattava tuntikausia.

 

 

On todennäköitä ja varmaakin, että korona-ajan jälkeen teams-, hybridi- ja sähköpostikokoukset yleistyvät ja hyvä niin!

 

 

-Esko Erkkilä-