Sanaristikoiden vakioeläimen vieraanaKeskiviikko 1.5.2013 - -Esko Erkkilä- Vierailimme taannoisella Slovenian matkallamme maan ykkösnähtävyydellä eli Postojnan tippukiviluolilla. Kohde ei kuulunut alkuperäiseen matkaohjelmaamme, mutta sovitimme Postojnassa käynnin matkamme ainoaa vapaapäivään.
Postojna sijaitsee maan pääkaupungin Ljubljanan ja kohteemme Portoroz´n puolivälissä mainioiden liikenneyhteyksien varrella.
Postojnan tippukiviluolat on löydetty vuonna 1818. Luolastolla on pituutta yli 20 kilometriä.
Luolastolla on ollut sotilaspoliittistakin merkitystä, sillä saksalaiset miehittäjät käyttivät osaa luolastoa polttoainevarastonaan, jonka slovenialaiset partisaanit tuhosivat 23.4.1944.
Partisaanien onnistuneesta operaatiosta kertovat luolaston suun mustuneet seinät.
Luolaston turistikierros alkaa ajelulla pienoisrautatievaunuissa, joissa matkataan kierroksen alussa varmaan kilometrin verran vuoren uumeniin.
Meidän kierroksellemme osallistui väkeä ehkä kolmisensataa ja se merkitsi kahden erillisen vaunuletkan matkaamista isoon ”aloitussaliin”.
Junamatkalla saimme pientä esimakua mahtavasta kohteestamme.
Kävelymatkan ”aloitussalissa” meidät jaettiin ryhmiin sen mukaan, että mitä kieltä opas puhui. Kuuluimme englanninkieliseen ryhmään, joka pääsi pienen kokonsa ansiosta ensimmäisenä kävelyosuudelle. Meluisa italiankielinen nuorisoporukka käsitti selvästi yli sata osanottajaa ja se jäi etenemisjärjestyksessä viimeiseksi.
”Aloitussalissa” oli korkeutta useita kymmeniä metrejä ja joka puolella oli mahtavia tippukiviluomuksia. Tippukivet kasvavat joko alhaalta ylöspäin tai ne kasvavat jääpuikkojen tapaan ylhäältä alaspäin. Vaaleat tippukivet sisältävät runsaasti kalkkia ja tummat puolestaan runsaasti rautaa.
Kävelyreitti on aidattu hyvin, joten eteneminen reitillä on turvallista. Kävelyalusta on tasaista ja se on päällystetty materiaalilla, jossa jalkineet eivät luista. Tämä mahdollistaa turvallisesti jyrkätkin nousut ja laskut matkan varrella. Suokaa anteerksi kuvan heikko laatu.
Kävelyreitin loppupuolella on vierekkäinen kaksi erilaista tippukiveä; tummanpuhuva rautapitoinen ja vaalea kalkkipitoinen. Oppaamme kertoi, että tätä parivaljakkoa käytetään paljon luolaston markkinointiaineistossa.
Kävelymatkamme lopussa oli hämärä erikoishuone, jonka lasi-ikkunoiden takana näimme sanaristikoissamme ehkä eniten esiintyvän eläimen eli olmin. Alueella ei saanut valokuvata, sillä harvinainen eläin ei kaipaa eikä hyväksy salamavaloja.
****** Wikipedia kertoo olmista näin:
Olmi (Proteus anguinus) on sokea salamanteri, joka elää Dinaaristen alppien karstimaiden maanalaisissa vesistöissä ja järvissä. Sen pituus on 25–30 cm. Olmin ruumis on pitkulainen ja raajat ovat heikosti kehittyneet. Sen eturaajoissa on kolme sormea ja takaraajoissa kaksi varvasta. Olmilla on kolme ulkoista kidusparia ja sen kidukset ovat punaiset. Väriltään se on valkeankeltainen, mutta se tummenee auringonvalossa. Olmin ruokavalioon kuuluvat kaikki pienet eläimet, jotka ovat ajautuneet ulkoa virran mukana esim. madot ja pienet äyriäiset. Yleensä olmi synnyttää eläviä poikasia mutta yli +15 asteen lämmössä se voi myös munia.
*********
Olmi on kuvattuna monissa slovenialaisissa matkamuistoesineissä ja se on päässyt myös…
…Slovenian erääseen postimerkkiin. ********** Postojna Jaman merkityksestä Slovenian tai oikeastaan silloisen Jugoslavian merkittävänä turistikohteena kertoo se, että Jugoslavian presidentti Josip Broz Tito vieraili tippukiviluolastossa ensimmäisen kerran jo 28.5.1945. ******** Kannustan tutustumaan Postojna Jamaan eli Postojnan tippukiviluoliin, kun olette sielläpäin liikkumassa!Siellä näkee ilmielävän olmin!
-Esko Erkkilä- |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: olmi, sanaristikoiden vakioeläin, Slovenia, Postojna, Postojna Jama, tippukiviluola, Slovenian tippukiviluolat, Portoroz, Proteus anguinus, Josip Broz Tito, Jugoslavia, |