Nerjassa eri uskontokunnat elävät sulassa sovussa!

Tiistai 2.4.2019 - -Esko Erkkilä-

Nerja on 22.000 asukkaan pikkukaupunki Espanjan Andalusiassa n. 50 kilometriä Malagasta.

 

 

Poikkesimme maaliskuisella lomamatkallamme Nerjassa – ensimmäinen käyntikohteemme siellä olivat Nerjan tippukiviluolat ja niiden jälkeen vierailimme Nerjan keskustassa.

 

 

Nerja on muodostumassa pohjoismaalaisten kannalta yhä suosituimmaksi asuinpaikkakunnaksi, sillä erityisesti norjalaisten ja ruotsalaisten osuus Nerjassa on koko ajan kasvamassa – myös suomalaiset ovat yhä enemmän löytämässä Nerjan. 

 

 

Kerrotaan, että Fuengirolasta monet suomalaiset ovat muuttaneet ja muuttamassa Nerjaan!

 

 

*****************

 

 

Nerjalaiset ovat ylpeitä siitä, että kaupungissa elää vahvana kolmen uskontokunnan jäseniä ja erityisen ylpeitä nerjalaiset ovat siitä, että eri uskontokuntien jäsenet elävät sulassa sovussa Nerjassa.

 

 

Kaupungin keskeisen kiertoliittymän keskellä olevassa tilassa on rakennelma, jonka kolmella eri kulmalla on…

 

 

 

 

 

…risti kristinuskon tunnuksena,…

 

 

 

 

 

…puolikuu islamilaisuuden tunnuksena ja…

 

 

 

 

 

 

…Daavidin tähti juutalaisuuden tunnuksena.

 

 

 

***********************

 

 

 

 

 

Vaikka Nerja onkin asukasmäärältään vain vajaan kymmenesosan kokoinen Tampereen kaupungista, oli siellä jo maaliskuun puolivälin tienoilla ”katujuna” tekemässä turistikierroksia – 25 minuutin pituinen kaupunkikierros olisi maksanut 3,00 euroa.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Nerjan tippukiviluolat löydettiin vasta vuonna 1959, vaikka niissä on asuttu jo yli 42 000 vuotta sitten!

Lauantai 30.3.2019 - -Esko Erkkilä-

Nerjan kaupunki sijaitsee Espanjassa Malagasta n. 50 kilometrin etäisyydellä ja kaupungin kuuluisin nähtävyys ovat Nerjan tippukiviluolat.

 

 

Nerjan tippukiviluoliin tutustuminen oli ensimmäinen kohteemme taannoisella Espanjan Andalusiaan suuntautuneella lomamatkallamme maaliskuun puolivälissä.

 

 

Viisi 15 – 21 vuotiasta poikaa löysi tippukiviluolat vuonna 1959, kun he seurasivat, että minne alueella lentäneet lepakot katosivat ja mistä ne sitten taas palasivat ihmisten ilmoille.

 

 

Mainittakoon, että pojista tuli sittemmin luolaoppaita ja heistä neljä elää yhä edelleenkin.

 

 

 

 

 

Luolat ovat espanjankieliseltä nimeltään Gueva de Nerja ja tippukiviluolien logossa on kuvattuna luolien muoto. 

 

 

Luolastoista viisi on tutkittu ja näistä yksi on yleisölle avoin.

 

 

Osa luolista on vielä tutkimatta.

 

 

 

 

 

Nerjan tippukiviluolaston suuaukon vierellä on patsas, jossa kuvataan luolaston löytäneiden poikien tutkimusmatkaa.

 

 

 

*******************

 

 

Turistikierros luolastossa on pituudeltaan 900 metriä, mutta se on melko raskas, sillä luolastoon tutustuminen vaatii yli 400 portaan verran laskeutumista maan alle ja tietysti saman verran askelmia takaisin maan pinnalle.

 

 

Tippukiviluolien muodostuminen on hidasta, sillä sadan vuoden aikana tippukivipatsas kasvaa vain yhden sentin verran!  Patsas kasvaa kahdelta suunnalta eli katosta kohti luolan lattiaa ja lattiasta kohti kattoa.

 

 

Luolastossa sai valokuvata, mutta salamavaloa ei saanut käyttää ja kun halusin noudattaa ohjeita, niin seuraavassa olevat kuvat ovat hämäriä.

 

 

Luolastossa on neljä salia eli…

 

 

• ensimmäinen Sali, jossa asukkaat nukkuivat

• Betlehem-Sali

• Musiikkisali, jonne luolaston löytäneet pojat saapuivat

• maanjäristyssali

 

 

Ja tässä valokuvia:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Eräässä salissa on maailman suurin tippukivipylväs, koska sillä on pituutta 32 metriä ja ympärysmittaa 14 metriä.

 

 

 

 

 

Maanjäristyssalissa on sikin sokin erikokoisia tippukivipylväitä, jotka ovat aikoja sitten tapahtuneissa maanjäristyksissä romahtaneet salin pohjalle.

 

 

Afrikan ja Euroopan mannerlaatat ovat tutkijoiden mukaan törmänneet toisiinsa 800.000 vuotta sitten ja niiden törmäysten tuloksena nämä tippukivipatsaat ovat romahtaneet maanjäristyssalin pohjalle.

 

 

Oppaamme nauroi, kun jotkut ryhmämme jäsenet kysyivät turvakypäröiden tarpeellisuudesta meille – oppaamme totesi, että edellisestä maanjäristyksestä on kulunut 800.000 vuotta ja hän ei pitänyt tarpeellisena turvakypäröiden käyttämistä!

 

 

Mielenkiintoinen kohde, jota suosittelen myös lukijoilleni käyntikohteeksi!

 

 

-Esko Erkkilä-

Sanaristikoiden vakioeläimen vieraana

Keskiviikko 1.5.2013 - -Esko Erkkilä-

Vierailimme taannoisella Slovenian matkallamme maan ykkösnähtävyydellä eli Postojnan tippukiviluolilla. Kohde ei kuulunut alkuperäiseen matkaohjelmaamme, mutta sovitimme Postojnassa käynnin matkamme ainoaa vapaapäivään.

 

 

 

Postojna sijaitsee maan pääkaupungin Ljubljanan ja kohteemme Portoroz´n puolivälissä mainioiden liikenneyhteyksien varrella.

 

 

Postojnan tippukiviluolat on löydetty vuonna 1818. Luolastolla on pituutta yli 20 kilometriä.

 

 

 

Luolastolla on ollut sotilaspoliittistakin merkitystä, sillä saksalaiset miehittäjät käyttivät osaa luolastoa polttoainevarastonaan, jonka slovenialaiset partisaanit tuhosivat 23.4.1944.

 

Partisaanien onnistuneesta operaatiosta kertovat luolaston suun mustuneet seinät.

 

 

 

 

Luolaston turistikierros alkaa ajelulla pienoisrautatievaunuissa, joissa matkataan kierroksen alussa varmaan kilometrin verran vuoren uumeniin.

 

 

 

Meidän kierroksellemme osallistui väkeä ehkä kolmisensataa ja se merkitsi kahden erillisen vaunuletkan matkaamista isoon ”aloitussaliin”.

 

Junamatkalla saimme pientä esimakua mahtavasta kohteestamme.

 

 

 

Kävelymatkan ”aloitussalissa” meidät jaettiin ryhmiin sen mukaan, että mitä kieltä opas puhui.

Kuuluimme englanninkieliseen ryhmään, joka pääsi pienen kokonsa ansiosta ensimmäisenä kävelyosuudelle. Meluisa italiankielinen nuorisoporukka käsitti selvästi yli sata osanottajaa ja se jäi etenemisjärjestyksessä viimeiseksi.

 

 

 

”Aloitussalissa” oli korkeutta useita kymmeniä metrejä ja joka puolella oli mahtavia tippukiviluomuksia. Tippukivet kasvavat joko alhaalta ylöspäin tai ne kasvavat jääpuikkojen tapaan ylhäältä alaspäin.

Vaaleat tippukivet sisältävät runsaasti kalkkia ja tummat puolestaan runsaasti rautaa.

 

 

Kävelyreitti on aidattu hyvin, joten eteneminen reitillä on turvallista. Kävelyalusta on tasaista ja se on päällystetty materiaalilla, jossa jalkineet eivät luista. Tämä mahdollistaa turvallisesti jyrkätkin nousut ja laskut matkan varrella.

Suokaa anteerksi kuvan heikko laatu.

 

 

 

Kävelyreitin loppupuolella on vierekkäinen kaksi erilaista tippukiveä; tummanpuhuva rautapitoinen ja vaalea kalkkipitoinen.

Oppaamme kertoi, että tätä parivaljakkoa käytetään paljon luolaston markkinointiaineistossa.

 

 

  

Kävelymatkamme lopussa oli hämärä erikoishuone, jonka lasi-ikkunoiden takana näimme sanaristikoissamme ehkä eniten esiintyvän eläimen eli olmin.

Alueella ei saanut valokuvata, sillä harvinainen eläin ei kaipaa eikä hyväksy salamavaloja.

 

******

Wikipedia kertoo olmista näin:

 

Olmi (Proteus anguinus) on sokea salamanteri, joka elää Dinaaristen alppien karstimaiden maanalaisissa vesistöissä ja järvissä. Sen pituus on 25–30 cm. Olmin ruumis on pitkulainen ja raajat ovat heikosti kehittyneet. Sen eturaajoissa on kolme sormea ja takaraajoissa kaksi varvasta. Olmilla on kolme ulkoista kidusparia ja sen kidukset ovat punaiset. Väriltään se on valkeankeltainen, mutta se tummenee auringonvalossa. Olmin ruokavalioon kuuluvat kaikki pienet eläimet, jotka ovat ajautuneet ulkoa virran mukana esim. madot ja pienet äyriäiset. Yleensä olmi synnyttää eläviä poikasia mutta yli +15 asteen lämmössä se voi myös munia.

 

*********

 

 

 

Olmi on kuvattuna monissa slovenialaisissa matkamuistoesineissä ja se on päässyt myös…

 

 

 

 

…Slovenian erääseen postimerkkiin.

**********

Postojna Jaman merkityksestä Slovenian tai oikeastaan silloisen Jugoslavian merkittävänä turistikohteena kertoo se, että Jugoslavian presidentti Josip Broz Tito vieraili tippukiviluolastossa ensimmäisen kerran jo 28.5.1945.

********

Kannustan tutustumaan Postojna Jamaan eli Postojnan tippukiviluoliin, kun olette sielläpäin liikkumassa!

 

Siellä näkee ilmielävän olmin!

 

 

-Esko Erkkilä-