Kyllähän se harmitti, kun jouluaattona isä joutui menemään talliin Vappua ruokkimaan ja sillä aikaa Joulupukki ehti käymään!

Lauantai 24.12.2022 - -Esko Erkkilä-

Näin Jouluaattona tulee mieleen kolmekin jouluaattoa lapsuudestani, kun tapahtui pieniä eriskummallisuuksia.

 

Kahtena varhaisimpina jouluaattoina harmitti Isän puolesta se, kun hän joutui menemään antamaan joulukaurat Vappu-hevosellemme ja pahaksi onneksi sinä aikana Joulupukki kävi meillä!

 

Kolmas eriskummallinen jouluaatto oli se, kun kummitätini oli yksistään käymässä meillä ja silloin Joulupukki poikkesi meillä.

 

Joulupukki oli hieman väsynyt, sillä hän kaatui joulukuusemme kanssa samaan kasaan, mutta joululahjat tulivat kuitenkin jaettua.

 

Joulupukin vierailun jälkeen myös kummisetäni saapui meille ja pientä ohjausta hänelle antoi puolisonsa kummitätini!

 

Hyviä ohjeita ja evästyksiä elämää varten näistä kaikista jouluaatoista kuitenkin sain!

 

 

-Esko Erkkilä-

Joulupukki kävi aina silloin, kun Isä oli käymässä tallissa antamassa joulukauroja hevoselle!

Torstai 24.12.2020 - -Esko Erkkilä-

Näin Jouluaattona – kirjoitan Jouluaaton tarkoituksella isolla alkukirjaimella – on paikallaan muistella joitakin Joulupukin käyntejä ja päällimmäisenä muistoissani on se harmitus, kun Joulupukki kävi useinkin sinä aikana jolloin Isä oli käymässä tallissa antamassa Vappu-hevoselle joulukauroja.

 

Isä kyllä palasi kohta tallinreissunsa jälkeen pirttiin, mutta liian myöhään, sillä Joulupukki oli jo ehtinyt käymään.

 

***************

 

Toinen Joulupukki-muistoni liittyy siihen, kun tätini – oli muuten miehensä kanssa kummitätini – oli meillä Joulupukin käyntiaikaan. Jostain syystä tätini mies ei ollut mukana, kun Joulupukki saapui.

 

Joulupukki oli silloin hieman pitkän matkan rasittama, sillä lahjojen jakamisen yhteydessä hän kaatui pirtin lattialle ja samalla kaatui myös joulukuusi.  Tätini oli ”täkkelänä” (viljakkalalainen sanonta) auttamassa pukkia ylös ja onnistuihan se!

 

 

Joulupukki lähti jatkamaan matkaansa ja pian pirttiin ilmestyi myös kummisetäni, joka oli ilmiselvästi nauttinut joulusahtia ja oli hyvällä tuulella!

 

Semmoiset mukavat Joulumuistelot tänään!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Joulukaurojen tarjoaminen Vappu-hevoselle merkitsi, että Isäni ei tavannut Joulupukkia

Maanantai 24.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Tänään on Jouluaatto ja on paikallaan muistella menneitä Jouluaattoja.

 

 

Vaikka olenkin pienen maalaistalon poika vaatimattomista oloista, niin lapsuuden Jouluaattoihini kuului Joulupukin vierailu.

 

 

Meillä on aina lapsuudessani ollut hevonen ja sen avulla tehtiin raskaimmat maatalouden työt.

 

 

Lapsuusaikojeni hevosena meillä oli täysmusta Vappu-hevonen ja myöhempinä vuosina ”tavallisen” värinen Tyttö. Vapulla oli Poju-niminen orivarsa ja muistan hämärästi, kun Poju menetti pihanurmikolla kalleimpansa eli siitä tehtiin ruuna.

 

 

Se on raakaa peliä kun hevoset nai, siinä tanner jyskää ja aitaa kaatuu, kirjoitti Väinö Linna Tuntemattomassa sotilaassa. 

Raakaa peliä oli myös se, kun Poju salvettiin.

 

**********

 

Mutta piti kirjoittaa siitä, kun meillä kävi Joulupukki!

 

 

 

Isä piti hyvän huolen hevosistaan ja eräs esimerkki siitä oli se, kun hän Jouluaatto-iltana lähti antamaan kauroja Vapulle.

 

 

Meillä lapsilla oli suuren harmituksen aiheena se, kun Joulupukki poikkesi meillä juuri silloin, kun Isä oli tallissa tarjoilemassa Vapulle joulukauroja eli Isä ei milloinkaan varhaislapsuutemme aikana nähnyt Joulupukkia.

 

 

Tai saattoivatpa pihamaalla kohdatakin, kun Joulupukki meni ovesta ulos ja Isä oli tulossa tallista sisälle!

 

 

********************

 

 

No, kyllä Isä toki myöhemmin tapasi Joulupukin meillä pirtissäkin.

 

 

Tätini asui meillä naapurissa miehensä Uunon kanssa ja joskus Jouluaattona Aino-tätini saapui meille, mutta Uuno oli kuulemma vielä jäänyt kotiin.

 

 

Hetken kuluttua eteisessä kopisteltiin ja Joulupukkihan sieltä oli saapumassa.

 

 

Joulupukki oli vähän heikossa kunnossa, sillä hän kaatui joulukuusemme juurelle, mutta siitä huolimatta joululahjat tulivat jaettua.

 

 

Joulupukin heikohko olo jatkui ja hänet saateltiin porukalla käsikynkkää eteiseen ja edelleen ulos.

 

 

Hetken kuluttua Uunokin saapui ja myös hän oli hieman huonossa kunnossa ja me lapsetkin huomasimme, että kummisetämme oli ”astunut korkin päälle”!

 

 

Sen pituisia ja tosia nämä joulumuistot lapsuudenajan Joulupukeista!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Joulupukki ehti kuin ehtikin Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen pikkujoulujuhlaan!

Tiistai 16.12.2014

Tunsimme suurta huolta Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen hallituksessa, että Joulupukki ei ehkä lainkaan ehdi vieraaksemme pikkujoulujuhlaamme, jota vietimme eilen Tampereen Hämeenpuistossa sijaitsevassa Marttalassa.

 

 

 

 

 

 

Valmistauduimme pikkujoulujuhlaamme perusteellisesti, sillä teimme pöytäkoristeet sammaleesta,...

 

 

 

 

 

...havupuiden oksista…

 

 

 

 

 

 

… ja muista materiaaleista luontoa kunnioittaen.

 

 

 

 

 

 

Juhlasalin joulukuusi oli hoikka, mutta tarkoitukseensa oikein sopiva!

 

 

 

 

 

 

Emme tyytyneet yhteensä joulukuuseen, sillä hankin juhlatalon eteiseen myös toisen – hieman pienemmän joulukuusen.

 

 

 

 

 

 

Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen puheenjohtajana sain toivottaa väen tervetulleeksi tapahtumaan.

 

Tässä iskusanaliuskani puherungostani – en tiedä, että onnistuinko vai sainko aplodeeraukset ainoastaan ”huvin vuoksi”!

 

 

 

 

 

 

 

Emme hallituksen kokouksessa saaneet Joulupukilta varmuutta, että josko hän olisi liikkeellä näin varhain ja sen vuoksi emme uskaltaneet ohjelmaesitteessämme kertoa Joulupukin saapumisesta sanaakaan.

 

Saimme juhlamme kestäessä epäselvän puhelinsoiton – kentät ovat hieman heikkoja Korvatunturin läheisyydessä - Joulupukilta, että hän yrittää sujuttaa ohjelmaansa käynnin pikkujoulujuhlassamme.

 

Olimmekin innostuneita, kun saimme Joulupukin vieraaksemme ja ilomme oli kaksinkertainen, sillä Joulupukki oli ottanut Joulumuorin mukaansa.

 

 

 

 

 

 

Joulupukki pitää tunnetusti kilteistä lapsista ja hän halusikin ottaa polvelleen Eläkeliiton kilteimmän ”lapsen”.

 

 

Kiitokset kaikille Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen jäsenille mukavasta pikkujoulujuhlasta – tapaamme samoissa merkeissä vuoden kuluttua!

 

 

-Esko Erkkilä-