Runoilija V. A. Koskenniemen "Kenttäpappi" -runo liittyy Tampereen Vapaudenpatsaaseen

Sunnuntai 27.12.2015 - -Esko Erkkilä-

Satuin Kangasalan kirjastoon 27.11.2015, kun siellä oli lainakirjojen poistomyynti.

 

 

Myytävien kirjojen hinta oli 0,20 €/kpl ja ostin kirjoja kahdella eurolla eli kymmenen kappaletta.

 

 

 

 

 

 

Eräs ostamistani kirjoista oli Paavo Virkkusen kirjoittama ja vuonna 1941 ilmestynyt

 

 

Suomen taistelevan armeijan henki

 

 

 

Kirja antoi arvokasta lisätietoa Tampereella Hämeenpuistossa seisovasta Vapaudenpatsaasta.

 

 

 

 

Tampereen Hämeenpuiston Vapaudenpatsas on vuonna 1921 paljastettu kuvanveistäjä Viktor Janssonin luoma taideteos, jonka mallina on ollut sittemmin kansanedustajaksi kohonnut teologian ylioppilas Elias Simojoki.

 

 

 

 

 

 

Virkkusen kirjassa on kuva Simojoesta, kun hän on lähdössä Talvisotaan.  Kuvasta nähdään, että mies on vantteroitunut sitten niiden aikojen, jolloin hän oli kuvanveistäjän mallina Vapaudenpatsasta tehtäessä.

 

 

Simojoki kaatui Laatokan jäälle Koirinojan edustalle 25.1.1940, kun hän oli lopettamassa hevosta, joka tuskissaan hirnui rintamien välissä. Simojoki onnistui taskuaseellaan lopettamaan hevosen, mutta sen jälkeen puna-armeija kohdisti Simojokeen tulensa ja Simojoesta tuli sankarivainaja.

 

 

***************

 

 

Miten runoilija V. A. Koskenniemi liittyy Tampereen Vapaudenpatsaaseen?

 

 

Lainaan 27.11.2015 Kangasalan kirjastosta kahdellakymmenellä sentillä ostamaani ”Suomen taistelevan armeijan henki” –kirjaa:

****

 

 

”Runoilija V. A. Koskenniemi, joka sattumalta saapui paikalle, kun asetoverit kuljettivat kaatuneen rannalle, on ikuistanut Elias Simojoen henkilön ja teon ”Kenttäpappi” nimisessä runoelmassaan. Siinä luemme:

 

 

Vuoks´ eläimen apua anovan

menit, pappi, kuolemaan.

Mutta alennuksessa maailman

mitä meille sa annoitkaan!

 

 

Jotais uskosta siihen, mitä ei

voi kuolema kukistaa,

mikä meitä lähemmäs määräämme vie

ja lähemmäs Jumalaa,

 

 

mikä kärsimystiellemme lohtua luo

ja valoa pimeyteen,

mikä meille voiton seppeleen suo

yli tomumme kylmenneen,

 

 

mik´ on yläpuolella vainontyön

vihan, valheon valtojen

ja yläpuolella maailmanyön:

sydän urhea ihmisen.

 

 

Sua milloinkaan ma tuntenut en,

Olit yksi sa joukosta vain.

Veli, pappi, ystävä, ihminen,

miten paljon sulta ma sain!”

***************

Toivon, että tämä juttuni antaa lukijoilleni lisäarvoa, kun katselette Tampereen Hämeenpuistossa lähellä Kirjastotalo Metsoa sijaitsevaa Vapaudenpatsasta!

 

 

-Esko Erkkilä-