Maanantai 25.5.2020 - -Esko Erkkilä-
Se on kylvötöiden loppuhuipennus menossa ja ajattelin hieman muistella, että miten pientilalla eli kotonani kylvöjä tehtiin 1950-luvulla!
Kas näin:
Keväisten kylvötöiden muistelu pitää mielestäni ulottaa jo edelliseen syksyyn, sillä silloin parihevosilla kynnettiin seuraavana keväänä viljalle tulevat peltosarat – tosiaankin peltosarat, sillä mm. meillä pellot salaojitettiin vasta 1970-luvulla!
Meillä syyskynnöt suoritettiin naapurimme kanssa yhteistyönä ja sitä vaati jo myös se, että näin saatiin kyntöauran eli viljakkalalaisittain vältin vetopeleiksi parihevoset eli meidän Vappu ja naapurin Urpo. Urpo oli kookkaampana vakohevosena ja Vappu kulki sängellä tai nurmella, jos oli kyse nurmikynnöstä.
Isäni oli kookkaana miehenä aina vältin sarvissa ja kummisetäni Uuno ohjasti hevosia!
Tiloilla oli kunnia-asiana, että kaikki kyntöhommat suoritettiin syksyllä ja hyvä niin, sillä talven pakkaset murustivat kynnetyt sarat hyvään kasvukuntoon!
****************
Keväällä kylvettävät sarat muokattiin yhden hevosen vetämällä Sukkela-äkeellä ja homma piti tehdä kahteen kertaan, sillä yhdellä ajokerralla maata ei saatu kylvökuntoon. Olen monet monituiset kerrat ollut alle kouluikäisenä Sukkelan päällä, kun isäni ohjasti Vapun vetämää Sukkelaa!
***
Sukkelalla tapahtuneen maanmuokkauksen jälkeen oli vuorossa maanviljelijän tärkein ja arvostetuin työvaihe eli kylväminen! Isäni oli taitava kylväjä, mutta hänkään ei koskaan opetellut kaksinkäsinkylvämistä vaan hän käytti yhdenkäden tekniikkaa. Opiskelin kaksinkäsinkylvämisen Osaran maamieskoulussa vuonna 1965 ja olen hitusen ylpeä taidostani!
***
Kylvämisen jälkeen oli vuorossa ”sekaanajaminen” eli taas ajettiin Vapun vetämällä Sukkelalla kylvetyt siemenet piiloon ja kasvamisen alkuun.
***
Jos oli tarkoitus kylvää sama peltosarka myös tulevana vuonna kevätviljalle, oli seuraavana työvaiheena unkaaminen.
Mikäli kylvetty sarka haluttiin seuraavana vuonna kasvamaan nurmea eli heinää, oli ennen unkaamista kylvettävä heinänsiemen.
***
Heinänsiemenen kylväminen vaati ja vaatii yhä edelleen tuulettoman sään sekä sen lisäksi taitavan kylväjän. Isäni oli taitava heinänsiementen kylväjä, sillä hänellä riitti heinänsiementen kylvöhommia myös monien naapureidemme pelloilla. Tuulet olivat seestyneet illan koittaessa ja isäni lähti naapureille heinänkylvöön joskus iltayhdeksän jälkeen.
***
Viimeistään heinänsiementen kylvämisen jälkeen oli vuorossa unkaaminen ja se tapahtui ungalla, joka oli vajaat kaksi metriä leveä tukki joka oli laakeroitu molemmista päistään aisoihin, joista hevonen veti unkaa.
Meillä on yhä edelleen tallella unka, jolla mm. minä olen ungannut monet moninaiset peltosarat alle kymmenvuotiaana ja myös hieman vanhempana.
Tämmöisiä muisteluksia kylvöhommista yli kuusikymmentä vuotta sitten!
-Esko Erkkilä-
|