29.10.2013Keskustelutilaisuus Viljakkalan terveyspalveluiden tulevaisuudesta 30.10. klo 17Lue lisää »23.5.2012Keskustan puheenjohtajasta järjestettävän neuvoa-antavan jäsenäänestyksen toteuttaminen TampereellaLue lisää »26.4.2012Linjamuutos heikentää erityisesti lukiolaisten bussimatkustamista Länsi-TampereellaLue lisää »
Sukkelalla äestäminen, käsinkylvö ja lopuksi unkaaminen!Maanantai 25.5.2020 - -Esko Erkkilä-  Se on kylvötöiden loppuhuipennus menossa ja ajattelin hieman muistella, että miten pientilalla eli kotonani kylvöjä tehtiin 1950-luvulla!Kas näin:Keväisten kylvötöiden muistelu pitää mielestäni ulottaa jo edelliseen syksyyn, sillä silloin parihevosilla kynnettiin seuraavana keväänä viljalle tulevat peltosarat – tosiaankin peltosarat, sillä mm. meillä pellot salaojitettiin vasta 1970-luvulla!Meillä syyskynnöt suoritettiin naapurimme kanssa yhteistyönä ja sitä vaati jo myös se, että näin saatiin kyntöauran eli viljakkalalaisittain vältin vetopeleiksi parihevoset eli meidän Vappu ja naapurin Urpo. Urpo oli kookkaampana vakohevosena ja Vappu kulki sängellä tai nurmella, jos oli kyse nurmikynnöstä.Isäni oli kookkaana miehenä aina vältin sarvissa ja kummisetäni Uuno ohjasti hevosia!Tiloilla oli kunnia-asiana, että kaikki kyntöhommat suoritettiin syksyllä ja hyvä niin, sillä talven pakkaset murustivat kynnetyt sarat hyvään kasvukuntoon!****************Keväällä kylvettävät sarat muokattiin yhden hevosen vetämällä Sukkela-äkeellä ja homma piti tehdä kahteen kertaan, sillä yhdellä ajokerralla maata ei saatu kylvökuntoon. Olen monet monituiset kerrat ollut alle kouluikäisenä Sukkelan päällä, kun isäni ohjasti Vapun vetämää Sukkelaa!***Sukkelalla tapahtuneen maanmuokkauksen jälkeen oli vuorossa maanviljelijän tärkein ja arvostetuin työvaihe eli kylväminen! Isäni oli taitava kylväjä, mutta hänkään ei koskaan opetellut kaksinkäsinkylvämistä vaan hän käytti yhdenkäden tekniikkaa. Opiskelin kaksinkäsinkylvämisen Osaran maamieskoulussa vuonna 1965 ja olen hitusen ylpeä taidostani!***
Kylvämisen jälkeen oli vuorossa ”sekaanajaminen” eli taas ajettiin Vapun vetämällä Sukkelalla kylvetyt siemenet piiloon ja kasvamisen alkuun.***Jos oli tarkoitus kylvää sama peltosarka myös tulevana vuonna kevätviljalle, oli seuraavana työvaiheena unkaaminen.Mikäli kylvetty sarka haluttiin seuraavana vuonna kasvamaan nurmea eli heinää, oli ennen unkaamista kylvettävä heinänsiemen.***Heinänsiemenen kylväminen vaati ja vaatii yhä edelleen tuulettoman sään sekä sen lisäksi taitavan kylväjän. Isäni oli taitava heinänsiementen kylväjä, sillä hänellä riitti heinänsiementen kylvöhommia myös monien naapureidemme pelloilla. Tuulet olivat seestyneet illan koittaessa ja isäni lähti naapureille heinänkylvöön joskus iltayhdeksän jälkeen.***Viimeistään heinänsiementen kylvämisen jälkeen oli vuorossa unkaaminen ja se tapahtui ungalla, joka oli vajaat kaksi metriä leveä tukki joka oli laakeroitu molemmista päistään aisoihin, joista hevonen veti unkaa.Meillä on yhä edelleen tallella unka, jolla mm. minä olen ungannut monet moninaiset peltosarat alle kymmenvuotiaana ja myös hieman vanhempana.Tämmöisiä muisteluksia kylvöhommista yli kuusikymmentä vuotta sitten!
-Esko Erkkilä- |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kylvöhommat 1950-luvulla, Kylvötyöt, Sukkela, Sukkela-äes, vältti, kyntöaura on vältti, heinänsiemenen kylväminen, unka, unkaaminen, jyrääminen on unkaamista, unkaaminen on jyräämistä, |
Happosademetsä-ilmiö vaanii!Maanantai 26.8.2019 - -Esko Erkkilä- Kierrätysneuvos Matti Järvenpään Rautapuistossa Hämeenkyrössä on hänen tekemänsä veistos ”Happosademetsä” ollut aikoinaan aikaansa edellä, mutta nyt se on myös tieteen valossa totisinta totta.
Taiteilija eli kierrätysneuvos on teosta laatiessaan käyttänyt hyväkseen hevosvetoisten äkeiden – lapiorullaäkeiden – akseleita.
Hevosvetoiset lapiorullaäkeet olivat hyvin yleisiä pikkutiloilla vielä 1950-luvulla ja sellainen oli myös meillä – ja on yhä!
Muistan, kun istuin ”päivähoidossa” tai olinko vain painona Sukkela-merkkisen hevosvetoisen lapiorullaäkeen päällä ja hevosen suitset pääsivät putoamaan istuimen lautojen välistä akselille – onneksi isä käveli vierellä ja hevosen oli rauhallinen luonteeltaan, joten suitset eivät ehtineet kiristyä liiaksi! Oli siinä varjelusta siinäkin!
***************
Mutta tuohon kierrätysneuvoksen ”Happosademetsä” –teokseen:
Kaikkinaiset ilmansaasteet ovat nykyajan vakavia murheita ja siinä mielessä kierrätysneuvos on jälleen ollut ajan tasalla, kun on laatinut tuon teoksen.
”Happosademetsän” keskelle on vuosien saatossa alkanut kasvamaan kuusentaimia ja se kertoo, että peli ilmansaasteiden osalta ei ole vielä kuitenkaan täysin menetetty!
-Esko Erkkilä- |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kierrätysneuvos, Rautapuisto, Happosade, happosade-ilmiö, Sukkela, Sukkela-äes, Sukkela hevosvetoinen äes, hevosvetoinen äes, |
Eilen taas vietiin kuin sammakkoa sukkelan alla!Tiistai 16.10.2018 - -Esko Erkkilä- Googlasin sanan ”sukkela” ja totesin, että eipä nykyaikana tiedetä mitään Sukkelasta.
Tilanne helpottui, kun googlasin ”sukkelä-äes”, sillä nyt alkoi tulla sitä tietoa, jota kaipasin ja jonka tunnen sanan ”sukkela” tiimoilta.
Sukkela on tässä jutussani hevosvetoinen äes, joka tuli minulle tutuksi pikkupoikana, kun äestin kotitilani kynnöspeltoja kylvökuntoon.
************
Eilen minua vietiin, kuin sammakkoa sukkelan alla, sillä osallistuin päivän aikana kolmannestusinaan eli yhteensä neljään tilaisuuteen.
Kerron siitä eilisen toisesta tilaisuudesta eli Keskustan eduskuntaryhmän ja puheenjohtamani Keskustan Tampereen kunnallisjärjestön yhteisesti järjestämästä yleisötilaisuudesta Pala Cafe´ssa Tampereen Finlaysonilla.
Tilaisuutemme kattoteemana oli...
..."Tampereella on Keskusta!"
Emme käyttäneet äänentoistolaitteita, mutta ohjeena oli, että ”normaali” kovaääninen kotiääni riittää!
Yleisötilaisuudessa kansanedustaja Mikko Alatalo sekä perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko pitivät hienot alustukset ajankohtaisista poliittisista kysymyksistä.
Molemmat ovat sanankäyttäjiä, joita on mielenkiintoista kuunnella.
Saarikko kuvaili Mikon toimintaa mm. niin, että sanomaa voi viedä eteenpäin muutenkin kuin puhumalla.
Jos joku on liikennemies, niin se on Mikko, luonnehti Annika Saarikko Mikko Alataloa.
Mikko Alatalo luovutti Annika Saarikolle viimeisimmän levynsä eli ”Viimeinen juna”!
Omassa puheenvuorossaan Mikko Alatalo kosketteli ajankohtaista hiilinieluihin liittyvää metsäkeskustelua ja totesi ex-pääministeri Jyrki Kataisen taannoin todenneen, että Keski-Euroopassa metsänhoito käsitetään puistonurmikoiden haravoinniksi – kerrankin olen samaa mieltä Jyrki Kataisen kanssa.
Tunnin junasta Tampereelta Helsinkiin Mikko totesi sen tärkeyden ja muistutti, että pääradalla liikennemäärät ovat tyystin toista luokkaan kuin Helsinki-Turku –radalla, jota sitäkin jotkut haaveilevat ”tunnin junaksi”!
Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko muistutti ajankohtaisiin eduskuntakeskusteluihin viitaten, että Keskusta on sovinnonetsijä.
*************
Sain tilaisuudessa kamerani linssiin todelliset voimanaiset eli vasemmalta Raija Moilanen, Seija Alatalo ja Annika Saarikko.
Myös minä pääsin ”ministerikyytiin”!
Kiitokset Mikko Alatalolle ja Annika Saarikolle hienosta yleisötilaisuudesta!
-Esko Erkkilä- |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tampereella on Keskusta, kansanedustaja Mikko Alatalo, perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko, Sukkela, Sukkela-äes, |
