Ruusuretkellä Korpijaakkojen tilalla Hämeenkyrössä

Sunnuntai 23.6.2013 - -Esko Erkkilä-

MTK-Hämeenkyrö oli sopinut Lauri ja Hanna Korpijaakon kanssa, että yhdistyksen jäsenet voivat saapua Korpijaakkojen tilalle ruusuretkelle torstaina 20.6.2013.

 

MTK-Hämeenkyrö kutsui mukaan myös naapuripitäjien MTK-yhdistykset ja sainkin miellyttävän kutsun MTK-Viljakkalan jäsenenä.

 

 

 

Noudatin kutsua ja meitä ruusuista kiinnostuneita olikin paikalla kolmisenkymmentä.

 

 

 

Lauri ja Hanna Korpijaakon tilalla on viitisensataa ruusua ja erilaisia niistä on parisensataa.

 

Oli tihkusateinen päivä ja isäntä valittelikin, että monet ruusut eivät olleet avanneet kukkiaan sateisen sään vuoksi täysin auki.

 

 

Isäntä tuntee jokaisen ruusunsa ja kaikkiin niihin tuntui liittyvän tarina ruusun alkuperästä tai nimestä.

Tämä ruusu on Pietarinruusu.

 

 

Lauri Korpijaakko (vasemmalla) on Ruususeuran puheenjohtaja ja hän tuntee ruusumaailman perusteellisesti.

Oikealla agronomi Tuomo Linnainmaa, joka johdatteli minua aikoinaan maatalousopintojeni alkutaipaleilla.

 

 

Seuraavassa pieni kuvakimara Korpijaakkojen ruusuista ja ”ruusuisännästä”.

 

Kuvista nähdään, että Lauri Korpijaakolla on usein kädessään ruusunverso ja niitä hän jakelikin pistokkaiksi meille vierailleen.

 

Osa kuvista on ilman selitystekstiä.

 

 

 

 

 

 

 

Ruusuihin tutustuttaessa on tärkeää, että tehdään myös tuoksuhavaintoja.

 

 

 

 

 

Korpijaakko kertoi värikkäästi monien ruusujensa löytöpaikan tai muun alkuperän.

Tässä on kyseessä Iitistä löydetty Iitin Tiltu!

 

 

 

 

Tämä ruusu on peräisin Korpijaakon mummon synnyinseudulta Virosta. Ruusun kainalossa on sininen tarharaunioyrtti.

 

 

 

 

Retkipäivä oli sateinen ja kylmäkin. Tilalla pidettiin retkeläisistä kuitenkin hyvää huolta ja tälle pienelle retkeläiselle emäntä kävi juosten noutamassa lisälämmikkeeksi takin; takki oli käyttäjälleen hieman isokokoinen, mutta varmasti lämmin!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Retkemme lopuksi saimme Lauri Korpijaakolta ohjeet pistokkaiden hoitamisesta.

 

Pistokas laitetaan vanhaan maitopurkkiin turpeesta, hiekasta ja mullasta valmistettuun seokseen ja purkin päälle laitetaan tukevahkosta läpinäkyvästä muovista oleva muovipussi.

 

Purkki laitetaan varjoiseen paikkaan ulkona ja kolmisen viikon kuluttua pistokas on juurtunut. Pistokasta säilytetään viileähkössä paikassa talven yli ja keväällä se voidaan istuttaa kasvupaikalleen.

 

Kysyin kellarin sopivuudesta talvisäilytyspaikaksi, mutta isäntäväki ei pitänyt kellaria parhaana säilytyspaikkana, sillä siellä taimeen saattaa muodostua hometta.

 

 

Huomasin muuten retkeltä palattuni, että minulle oli pistokkaita kertynyt kymmenkunta ja istutinkin ne heti isännän antamien ohjeiden mukaisesti väljiin kukkapurkkeihin ja läpinäkyvä muovipussi päälle!

 

 

Kiitokset Lauri ja Hanna Korpijaakolle antoisan ruusuretken tarjoamisesta!

 

 

-Esko Erkkilä-