Yhteystiedot

Esko Erkkilä
Ruokomäenkatu 32
33840 Tampere
050 556 4878

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Palavan Kiven museo - mainio esimerkki toimivasta museosta

Maanantai 20.9.2010 - -Esko Erkkilä-

Palava kivi on Viron energiatuotannon perusta, sillä maan energiaomavaraisuus perustuu palavaan kiveen.

 

Se on muodostunut vuosituhansien aikana maan uumenissa eloperäisestä aineksesta. Palava kivi on muodostunut kasvi- ja eläinkunnan aineksista.

 

Kivi on ruskeankellertävää kevyttä materiaalia. Se sisältää öljyä 18 % ja sen vuoksi se palaa.

 

Palavakiviesiintymiä on Venäjällä, Yhdysvalloissa, Kanadassa, Kiinassa, Brasiliassa sekä Virossa.

 

Viron esiintymä on kooltaan 160 kilometriä x 160 kilometriä. Se alkaa Suomenlahden rannalta ja ulottuu Peipsjärven tienoille saakka. Suomenlahden rannalla esiintymä on melkein maan pinnalla ja Peipsjärven lähellä se sijaitsee n. 80 metrin syvyydessä. Esiintymä on paksuudeltaan varsin ohut, sillä palavaa kiveä esiintyy Virossa vain n 3,5 metrin vahvuisena kerroksena.

 

Kävimme viime kesän itä-Viron matkallamme Kohtla-Nommella sijaitsevassa Palavan Kiven museossa. Museo on muodostettu v. 2001 lopetettuun kaivokseen.

 

Oppaanamme museossa oli hauskasti suomea murtaen puhuva vanhempi eläkkeellä oleva mieshenkilö, joka oli tehnyt työuransa nyt museoksi muutetussa palavan kiven kaivoksessa. Kaivoksessa oli parhaimmillaan töissä 700 kaivosmiestä.

 

Luentosalissa pidetyn lyhyen museoesittelyn jälkeen saimme päällemme asianmukaiset kaivosmiehen varusteet. Oleellinen osa varustusta oli kaivosmiehen otsalamppu, jonka tarpeellisuuden havaitsimme kaivoskäynnin aikana.

 

Kaivokseen laskeuduttiin kävelyluiskaa myöten, sillä palavan kiven esiintymä näillä paikoin sijaitsee varsin lähellä maan pintaa.

 

Kaivoskäytävät olivat kosteita ja mukavan viileitä.

 

Kaivoskäytävillä oli kohteita, joilla oppaamme kertoi palavan kiven kaivamisesta. Kaivokseen oli jätetty louhintalaitteita, jotka olivat täydessä käyntikunnossa - oppaamme kytki muutaman laitteen päälle ja saimme kokea kaivosmiehen meluympäristön täydellisenä.

 

Varsinainen elämys - joillekin ehkä koettelemus - oli se, kun saimme ahtautua pieniin kaivosvaunuihin, joilla kaivosmiehet oli kuljetettu kaivoksen toiminta-aikana jopa kuuden kilometrin päähän lähtöpaikasta.

 

Vaunut olivat matalia - alle puolitoista metriä - ja niihin mahtui istumaan korkeintaan neljä henkilöä kuhunkin. Vaunuletkaa veti sähkökäyttöinen veturi ja sen ajojohdin leiskui iloisesti kun se tapaili ajolangoissa kulkevaa sähkövirtaa.

 

Vaunujen ovien virkaa toimitti enemmän ja vähemmän kunnossa olevat oviaukon puoliväliin yltävät ovet. Suomalaiset virkamiehet eivät varmaan sallisi yleisön kuljettamista sellaisella vempeleellä, mutta työsuojelumääräysten soveltaminen EU-maailmassa on niin maasta kiinni!

 

Kysyin, että tapahtuiko kaivoksessa vakavia tapaturmia. Opas kertoi, että niitä tapahtui, mutta Neuvostoliiton aikana niistä ei saanut kertoa. Vielä nytkin oppaamme oli vaitonainen tapaturmista.

 

Tutustuminen Palavan Kiven museoon oli elämys.

 

Museokäynti antoi uuden pohjan arvostella tai arvostaa eteläisen naapurimaamme energiaratkaisuja. Maan energiaomavaraisuus on tärkeä asia ja Viron on luonnonrikkauksiensa turvin ratkaissut asian palavan kiven hyödyntämisellä. Palavan kiven jäte- ja tuhkavuoret ovat energiaomavaraisuuden kääntöpuoli, mutta niistä huolimatta Viron energiaratkaisuja pitää ymmärtää ja jopa hyväksyä.

 

Suosittelen käyntiä Palavan Kiven museossa.

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kohtla-Nomme, Palavan Kiven museo, kaivosmuseo, palava kivi, itä-Vironmaa,