Yhteystiedot

Esko Erkkilä
Ruokomäenkatu 32
33840 Tampere
050 556 4878

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Kohtlan Kaivospuiston maanalaisessa museokaivoksessa näkee, että miten palavaa kiveä on ennen louhittu

Perjantai 31.10.2014 - -Esko Erkkilä-

Itä-Vironmaalla sijaitseva Kohtla-Järven kaupunki on Viron neljänneksi suurin kaupunki – se käy kovaa kilpaa Pärnun kanssa Viron neljänneksi suurimman kaupungin maineesta.

 

Kaupunki on perustettu vuonna 1946, kun alueen kaivosmieslähiöt yhdistettiin yhdeksi kaupungiksi. Asukkaita kaupungissa on n. 45.000.

 

 

 

 

kai1

 

Kaupungissa sijaitseva Kohtlan Kaivospuisto on suosittu turistikohde.

 

Kaivos oli toiminnassa vuoteen 2001 saakka ja sen jälkeen osa kaivoksesta on muutettu kaivosmuseoksi.

 

 

 

Kohtla Kaevandus tuotti palavaa kiveä Viron energiamarkkinoille.

 

Palava kivi esiintyy Suomenlahden eteläpuolella hyvin lähellä pintaa, sillä Kohtlassakin maan alle tarvitsee mennä ainoastaan n. 8 - 10 metriä.

Palava kivi on kivihiilen tapaan maan uumenissa miljoonien vuosien aikana orgaanisesta aineksesta syntynyt öljyliuske.

 

Öljyliusketta eli palavaa kiveä esiintyy Viron lisäksi mm. Kanadassa, Yhdysvalloissa, Brasiliass ja Venäjällä.

 

 

Olen vieraillut kahdesti Kohtlan kaivosmuseossa – viimeisimmän kerran kesällä 2014 ja tämän jutun kuvat ovatkin viime kesän matkaltamme.

 

 

 

 

kai2

 

 

Kaivoskierroksella pääoppaana toimii inkeriläissyntyinen Aarne, mutta ryhmämme oli viime kesänä niin suuri, että en päässyt Aarnen johtamaan ryhmään.

 

 

 

 

kai3

 

 

Saimme oppaaksemme nuoremman miehen (keskellä) ja hänen vironkielisen opastuksensa tulkkasi meille kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäki (oikealla) – hyvin tulkkasikin!

 

 

 

Muutamia kuvia maanalaisen kävelymatkamme varrelta:

 

 

 

 

kai4

 

 

 

 

kai5

 

 

 

 

kai6

 

 

 

 

kai7

 

 

 

 

kai8

 

 

 

 

kai9

 

 

***********

 

 

Kaivokseen tutustumisemme huippukohta – tai kauhunkohta – oli se, kun matkasimme maan uumenissa pätkän sillä junalla, jolla kaivosmiehiä aikoinaan kuljetettiin louhintapaikalle.

 

Vaunut ovat vain hieman yli metrin korkuisia, joten niihin asettautuminen oli haastavaa. Kuljimme ahtaissa vaunuissa vain muutaman sadan metrin pituisen pätkän, mutta kaivoksen ollessa toiminnassa kaivosmiesten junamatka saattoi olla jopa kuusi kilometriä pitkä!

 

 

 

 

kai10

 

 

 

 

kai11

 

 

 

 

kai12

 

 

 

 

 

************

 

 

kai13

 

 

Kaivoskierroksen jälkeen palautimme kypärät, suojatakit sekä valaisimet varastoon odottamaan seuraavia vieraita.

 

*************

kai14

Tässä vielä kartta, josta ilmenee kaivoksen sijainti ja palavan kiven esiintymän laajuus Suomenlahden rannalla sekä lähellä Sillamäen kaupunkia – matkaa Tallinnaan on n. 135 kilometriä.

Karttakuvan alareunassa näkyy Peipsjärvi ja oikeassa reunassa Narva sekä oikeassa yläkulmassa pala Venäjää.

 

 

 

 

kai15

 

 

On enemmän kuin luonnollista, että EU on tukenut Kohtla Kaevanduspark-Museeumin rakentamista.

 

 

 

Kun ajatte Tallinnasta Narvaan tai Narvasta Tallinnaan, niin poiketkaapas Kohtlan kaivosmuseolla; se on avoinna vuoden ympäri, mutta tarkat aukioloajat kannattaa varmistaa etukäteen.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Itä-Vironmaa, Kohtla-Järve, Kohtlan Kaivospuisto, palava kivi, öljyliuske, Kohtla Kaevanduspark-Museeum, Sillamäe, Sillamäki, Tallinnan, Narva, Peipsjärvi, Kohtla Kaevandus,

Palavan Kiven museo - mainio esimerkki toimivasta museosta

Maanantai 20.9.2010 - -Esko Erkkilä-

Palava kivi on Viron energiatuotannon perusta, sillä maan energiaomavaraisuus perustuu palavaan kiveen.

 

Se on muodostunut vuosituhansien aikana maan uumenissa eloperäisestä aineksesta. Palava kivi on muodostunut kasvi- ja eläinkunnan aineksista.

 

Kivi on ruskeankellertävää kevyttä materiaalia. Se sisältää öljyä 18 % ja sen vuoksi se palaa.

 

Palavakiviesiintymiä on Venäjällä, Yhdysvalloissa, Kanadassa, Kiinassa, Brasiliassa sekä Virossa.

 

Viron esiintymä on kooltaan 160 kilometriä x 160 kilometriä. Se alkaa Suomenlahden rannalta ja ulottuu Peipsjärven tienoille saakka. Suomenlahden rannalla esiintymä on melkein maan pinnalla ja Peipsjärven lähellä se sijaitsee n. 80 metrin syvyydessä. Esiintymä on paksuudeltaan varsin ohut, sillä palavaa kiveä esiintyy Virossa vain n 3,5 metrin vahvuisena kerroksena.

 

Kävimme viime kesän itä-Viron matkallamme Kohtla-Nommella sijaitsevassa Palavan Kiven museossa. Museo on muodostettu v. 2001 lopetettuun kaivokseen.

 

Oppaanamme museossa oli hauskasti suomea murtaen puhuva vanhempi eläkkeellä oleva mieshenkilö, joka oli tehnyt työuransa nyt museoksi muutetussa palavan kiven kaivoksessa. Kaivoksessa oli parhaimmillaan töissä 700 kaivosmiestä.

 

Luentosalissa pidetyn lyhyen museoesittelyn jälkeen saimme päällemme asianmukaiset kaivosmiehen varusteet. Oleellinen osa varustusta oli kaivosmiehen otsalamppu, jonka tarpeellisuuden havaitsimme kaivoskäynnin aikana.

 

Kaivokseen laskeuduttiin kävelyluiskaa myöten, sillä palavan kiven esiintymä näillä paikoin sijaitsee varsin lähellä maan pintaa.

 

Kaivoskäytävät olivat kosteita ja mukavan viileitä.

 

Kaivoskäytävillä oli kohteita, joilla oppaamme kertoi palavan kiven kaivamisesta. Kaivokseen oli jätetty louhintalaitteita, jotka olivat täydessä käyntikunnossa - oppaamme kytki muutaman laitteen päälle ja saimme kokea kaivosmiehen meluympäristön täydellisenä.

 

Varsinainen elämys - joillekin ehkä koettelemus - oli se, kun saimme ahtautua pieniin kaivosvaunuihin, joilla kaivosmiehet oli kuljetettu kaivoksen toiminta-aikana jopa kuuden kilometrin päähän lähtöpaikasta.

 

Vaunut olivat matalia - alle puolitoista metriä - ja niihin mahtui istumaan korkeintaan neljä henkilöä kuhunkin. Vaunuletkaa veti sähkökäyttöinen veturi ja sen ajojohdin leiskui iloisesti kun se tapaili ajolangoissa kulkevaa sähkövirtaa.

 

Vaunujen ovien virkaa toimitti enemmän ja vähemmän kunnossa olevat oviaukon puoliväliin yltävät ovet. Suomalaiset virkamiehet eivät varmaan sallisi yleisön kuljettamista sellaisella vempeleellä, mutta työsuojelumääräysten soveltaminen EU-maailmassa on niin maasta kiinni!

 

Kysyin, että tapahtuiko kaivoksessa vakavia tapaturmia. Opas kertoi, että niitä tapahtui, mutta Neuvostoliiton aikana niistä ei saanut kertoa. Vielä nytkin oppaamme oli vaitonainen tapaturmista.

 

Tutustuminen Palavan Kiven museoon oli elämys.

 

Museokäynti antoi uuden pohjan arvostella tai arvostaa eteläisen naapurimaamme energiaratkaisuja. Maan energiaomavaraisuus on tärkeä asia ja Viron on luonnonrikkauksiensa turvin ratkaissut asian palavan kiven hyödyntämisellä. Palavan kiven jäte- ja tuhkavuoret ovat energiaomavaraisuuden kääntöpuoli, mutta niistä huolimatta Viron energiaratkaisuja pitää ymmärtää ja jopa hyväksyä.

 

Suosittelen käyntiä Palavan Kiven museossa.

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kohtla-Nomme, Palavan Kiven museo, kaivosmuseo, palava kivi, itä-Vironmaa,