Ovatko tuottajien omistamat yritykset samalla tiellä, jolla punapääoman yritykset tuhoutuivat?

Tiistai 25.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Vasemmistolaisen punapääoman yritykset Suomen Työväen Säästöpankki, Vakuutusyhtiö Kansa, rakentaja Haka sekä vähittäiskauppaa ja myös teollisuutta harjoittanut EKA-yhtymä ovat vajonneet suomalaiselta yrityskartalta unhon yöhön. EKA selvisi yrityssaneerauksen ansiosta jotenkuten ja siitä on nyt jäljellä Tradekan ravintolatoimintaa, ei muuta siitäkään.

 

 

Punapääoman vastapoolina oli aikoja sitten elinvoimainen pellervolaisen tuottajasiiven omistama liiketoimintaryhmä, johon kuuluivat ainakin Keskusosuusliike Hankkija, Munakunta, osuusteurastamot, Valio jäsenmeijereineen, Metsäliitto, Vakuutusyhtiö Tapiola, osuuspankit ja myös osuuskaupat.

 

 

Pellervolaisen ryhmän jäsenkunta on harventunut, kun osuuskaupat ja osuuspankit halusivat profiloitua koko kansan palvelijoiksi.

 

 

Surkein kohtalo mainituista yrityksistä on ollut Keskusosuusliike Hankkijalla, joka ajautui konkurssiin vuonna 1992.

 

 

Keskusosuusliike Hankkija oli tuottajajärjestö MTK:n sylikoira ainakin sen ajan, kun olin vuodesta 1970 alkaen mukana agribisneksessä.

 

 

Vakuutusyhtiö Tapiola ja erityisesti Metsäliitto ovat määrätietoisella toiminnallaan saavuttaneet paikkansa menestyvien yritysten joukossa. Myös Valio jäsenmeijereineen on osannut uudistua siten, että sillä on paikkansa suomalaisessa maidonjalostusketjussa myös tulevaisuudessa.

 

 

Kananmunapakkaaja Munakunta on ajautunut tanskalaisen Danish Agro-konsernin omistukseen, joten sen suomalainen tuottajaomistuksellisuus on historiaa sekin.

 

 

Pellervolaisen osuustoiminnan – jos sellaisesta nyt enää voidaankaan puhua – ongelmalapsi on teurastamoteollisuus.

 

 

Tarkasti ottaen ongelmalapsi sielläkin vain LSO:sta eli Lounais-Suomen Osuusteurastamosta historiansa löytävä HKScan.

 

 

HKScan on vaihtanut toimitusjohtajaansa niin tiheään tahtiin, että esimerkiksi Wikipedian sivuilla sen toimitusjohtajaksi vielä 24.12.2018 kerrotaan potkut saanut Jari Latvanen – näin kertoo Wikipedia :

 

 

***********

 

 

HKScan Oyj on Helsingin pörssissä noteerattu elintarviketeollisuusyhtiö, jolla on toimintaa kymmenessä Euroopan maassa. Konsernin pääkonttori on Turussa Kupittaalla. HK viittasi alkuaan yritysnimeen Helsingin Kauppiaat.

Toimitusjohtaja: Jari Latvanen (31.lokak. 2016-)

Emo-organisaatio: LSO Osuuskunta

 

***********

 

Tuottajaomisteisten yritysten epäonnistujiin joudutaan liittämään myös nelikymmenvuotinen työnantajani Raisio Oyj.

 

Muistan hyvinkin ajan, jolloin Raisiolla oli tuhat työntekijää Raisiossa, tuhat työntekijää muualla Suomessa ja tuhat työntekijää ulkomailla. Hämmästykseni oli suuri, kun huomasin Raision yritysesittelystä, että nyt työntekijöitä on koko konsernissa vain 330 henkilöä!

 

On selvää, että 330 työntekijän yritys ei voi tehdä kummoistakaan taloudellista tulosta, joten siinä mielessä Raision 13.12.2018 antama tulosvaroitus on hyvinkin ymmärrettävissä.

 

 ***************

 

Mutta tuohon otsikkooni:

 

 

Tuottajien omistamien yritysten tulevaisuus saattaa olla hyvinkin samanlainen kuin oli aikoinaan punapääomistamien yritysten kohtalo.

 

 

Atria Oyj ja varauksin myös Valio osuusmeijereineen ovat uhan ulkopuolella. Ulkopuolella ovat myöskin Metsäliitto ja Tapiola sekä aikoinaan oman polkunsa valinneet osuuspankit ja osuuskaupat.

 

 

Valitan, jos jonkun mielestä olen pahanilman lintu, mutta näin minä näen tilanteen!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Saparopossua kouluruokiin, vanhainkoteihin ja muihin laitoksiin!

Lauantai 9.4.2016 - -Esko Erkkilä-

Suomessa possut saavat pitää saparonsa, mutta lähes kaikissa muissa EU-maissa sikojen saparot typistetään jo porsasvaiheessa.

 

 

Saparoiden leikkaaminen on suurissa sikatalousmaissa välttämätöntä huonojen kasvatusolosuhteiden vuoksi, sillä stressaantuneet siat alkavat syödä samassa karsinassa olevien lajikavereidensa saparoita, kun stressi painaa päälle ja jotain järsittävää pitää löytää.

 

 

Siat, joilta saparot on leikattu, ovat rujon näköisiä ja suomalaisen käsityksen mukaan ne eivät enää ole sikoja.

 

 

Pääministeri Juha Sipilä oli ottanut saparopossukysymyksen esille Pellervo-Seura ry:n vuosikokouksen yhteydessä järjestetyssä Pellervon Päivän seminaarissa viime torstaina eli 7.4.2016.

 

Lehtitietojen mukaan Sipilä oli todennut, että hallitus on valmistelemassa julkisille ruokahankinnoille yhtenäistä vaatimustasoa.

 

 

On oikein, että tuontiruualle pitää asettaa yhtä kovat tuotantotapojen vaatimukset kuin kotimaiselle, kun julkisista elintarvikehankinnoista päätetään.

 

Sipilä oli todennut seminaarissa näin:

 

"Ruuantuotannon eettiset vaatimukset ja eläinten hyvinvointi ovat maassamme maailman huippua. On kohtuullista vaatia, että tuontiruoka täyttää samat ehdot kuin kotimainen. Jos me vaadimme omilta tuottajiltamme laatua, on sitä vaadittava myös muilta."

 

 

Oikeaa puhetta pääministeriltä!

 

 

Miksi Suomessa ei tarvitse leikata saparoita sioilta?

 

 

• Suomessa karsinatilaa on riittävästi, jotta sikojen ei tarvitse kärsiä ylitiheydestä aiheutuvaa stressiä.

 

• Suomessa käytetään karsinoissa kuivikkeita, jotta sioilla on mukava oleskella karsinoissa.

 

• Suomessa sioilla on käytettävissään erilaisia ”ajanvieteleluja”, jotta sioilla ei ole tarvetta pureskella kavereiden saparoita – esim. autonrenkaat sekä erilaiset katosta sopivalla korkeudella riippuvat ajanvietevälineet ovat tavanomaisia varusteita suomalaisissa sikaloissa.

 

• Suomessa sikojen ruokintakaukalot on mitoitettu siten, että kohtuutonta kilpailua ruuan saamisessa ei esiinny.

 

 

Näistä kaikista suomalaisen sikalan erityispiirteistä johtuu, että suomalaisille sioille ei tarvitse antaa ennaltaehkäiseviä eikä akuutteihin tilanteisiin tarvittavia lääkkeitä eikä antibiootteja, joten suomalaisella sianlihalla ei tarvitse pelätä lääke- tai antibioottijäämiä.

 

 

Arvoisa lukijani!

 

 

Varmistatko Sinä sianlihaa ostaessasi ja porsaankyljyksiä ravintolassa tilatessasi, että kyseessä on possunliha, joka on saparopossua?

 

 

 

-Esko Erkkilä-