Koville se otti, mutta oli pakko hyväksyä!

Maanantai 2.3.2020 - -Esko Erkkilä-

Eilen oli maaliskuun ensimmäinen sunnuntai ja se on perinteisesti ollut Pirkan Hiihdon –päivä, vaan eipä nyt ollut, sillä lunta ei kertakaikkiaan ollut.

 

Pirkan Hiihto on laturetki, joka hiihdetään Kankaanpään Niinisalosta Ylöjärvelle Teivon raviradalle. Pirkan Hiihdon pituus on 90 kilometriä.

 

Kaikille Viljakkalassa syntyneille on ollut kunnia-asia, että Pirkan Hiihto pitää ainakin kerran elämässä hiihtää ja niin olen myös minä tehnyt.

 

Mitalivitriinissäni on seitsemän Pirkan Hiihdon mitalia ja olen tuon matkan taivaltanut harvakseltaan, sillä aloitin jo 1960-luvun lopulla ja viimeisen Pirkan Hiihtoni hiihdin 2000-luvun lopulla.

 

Ainakin kaksi ensimmäistä Pirkkaani hiihdin perinteisillä puusuksilla ja vasta 1970-luvulla siirryin nykyaikaisiin suksiin.

 

Pirkan Hiihdon ”puolimatkan krouvi” on 52 kilometrin hiihdon jälkeen Kyröskoskella ja vasta sen jälkeen alkaa todellinen hiihtäminen.

 

Ensimmäisellä kerralla sippasin Kyröskoskella ja ukkoa lappasi ohitseni roppakaupalla. Otin seuraavalla kerralla opikseni ja vain hiihtelin Kyröskoskella saakka ja sitten aloin hiihtämään. Ohitin Kyröskosken ja Teivon välillä varmaan parisensataa hiihtäjää ja kukaan ei hiihtänyt sillä matkalla ohitseni – oli hienoa hiihtää tuolloin!

 

Taisi olla vuoden 1970-hiihdossa, kun ensimmäisen kerran sain kokea sen, että naishiihtäjä jätti minut kuin ”nalli kalliolle”! Se oli silloin kova kokemus, mutta tuo kokemus oli sen jälkeen arkipäivää kaikissa pitkänmatkan hiihdoissa joihin osallistuin!

 

Pakko se oli hyväksyä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Harmillista, mutta ymmärrettävää, että myös Pirkan Hiihto joudutaan peruuttamaan!

Lauantai 15.2.2020 - -Esko Erkkilä-

Maaliskuun ensimmäinen viikonvaihde on perinteisesti ollut se ajankohta, jolloin Pirkan Hiihto Kankaanpään Niinisalosta Ylöjärven Teivoon hiihdetään.

 

Matkaan Pirkan Hiihdolle kertyy 90 kilometriä ja seitsemän kertaa tuon hiihdon suorittaneena totean, että jokainen kilometri on todellinen.

 

Valitettavasti nyt on jouduttu toteamaan, että lumitilanteen vuoksi Pirkkaa ei tänä vuonna pystytä suorittamaan!

 

Olen hiihtänyt nuo seitsemän Pirkaani harvakseltaan, sillä hiihtoni ajoittuvat viidelle vuosikymmenelle – kaksi kertaa 1960-luvulla ja sen jälkeen kerta per vuosikymmen 1970, 1980, 1990 ja kaksi kertaa 2000-luvulla!

 

Minulle Pirkka oli jatkoa niille Finlandia Hiihdoille, jotka suoritin helmikuun viimeisenä viikonvaihteena!

 

Parhaiten mieleeni ovat jääneet ne kaksi ensimmäistä Pirkkaani – ensimmäinen vuonna 1967 ja toinen 1968.

 

Ensimmäisellä kerralla sippasin oikein kunnolla 55 kilometrin jälkeen eli Kyröskoskella ja miestä lappasi ohitseni tuon viimeisen 35 kilometrin aikana oikein roppakaupalla.

 

Seuraavana vuonna otin opikseni ja hiihtelin hiljakseen tuon ensimmäiset 55 kilometriä ja olipa mukava ohitella väsyneitä kanssahiihtäjiä Kyröskosken ja Teivon välillä – kukaan ei päässyt tuolle välillä ohitseni.

 

Ensimmäisen Pirkkani maali oli muuten Tampereen Mustalahdessa ja siitä piti kävellen taivaltaa saunomaan Tampereen Uimahalliin – historiaa sekin.

 

 

 

Pirkan Hiihdon järjestäjille on annettava pienoinen muistutus siitä, että jokaisella Pirkan Hiihdolla on täsmälleen samanlainen osanottajamitali eli mitalista ei ilmene se vuosi, jolloin Pirkka on hiihdetty.

 

Tässä asiassa Finlandia Hiihto päihittää

Pirkan Hiihdon 10 – 0!

 

 

************************

 

Olen havainnut, että Pirkan Hiihto on yhä edelleen kaikkien viljakkalalaisten ja hämeenkyröläisten nuorten miesten kypsyyskoe, sillä kaikkien heidän on ainakin kerran hiihdettävä Pirkka!

 

Vielä se Pirkan kokemuksistani, että taisi olla joskus 1970-luvulla, kun ensimmäisen kerran jouduin toteamaan, että naishiihtäjät jättivät minut kuin ”nalli kalliolle” Pirkan Hiihdossa – sen jälkeen se onkin ollut tavanomaista!

 

 

-Esko Erkkilä-