Pienvedet eli metsäpurot, pienet lammet, norot ja metsälähteet kuuluvat metsälain 10§:ssä lueteltuihin luonnontilaisiin tai luonnontilaisen kaltaisiin erityisen tärkeisiin elinympäristöihin.Perjantai 18.11.2011 - -Esko Erkkilä- Sain marraskuun 11. päivänä osallistua Pirkanmaan metsäkeskuksen järjestämään metsäretkeen, jonka aikana tutustuimme metsien luonnonhoitokohteisiin.
Retken järjesti Ryskettä metsiin-hanke.
Nykyinen metsälaki tuli voimaan 1997 ja sen 10§:ssä määritellään suojeltavat luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset erityisen tärkeät elinympäristöt.
Suojeltavat pienvedet ovat yksi kohderyhmä, jonka suojelua mainittu pykälä edellyttää.
Pykälän tarkoittamia pienvesiä ovat mm. purot, alle 2 hehtaarin suuruiset lammet, norot sekä luonnontilaiset lähteet – noro on veden kulkureitti, joka on osan vuodesta kuivana.
Tutustuimme retkemme aikana kolmeen metsäpuroon, jotka kuuluvat metsälain 10§:n piiriin.
Täytyy ihmetellä, että kuinka hienoja metsäpuroja synnyinkuntani naapurikunnasta eli Hämeenkyröstä löytyy. Kaikki näkemämme purot olivat kivikkoisia luonnonpuroja, joissa vesi virtasi suurien korkeuserojen ansiosta vauhdikkaasti.
Tämä puro ja sen varsi on suojeltava talousmetsäkäytöltä – toki ”poimimalla” saa täältäkin ottaa puita, mutta on huolehdittava, että puronvarren ominaispiirteet eivät vaarannu. Suositeltava rauhoituskaistan leveys on puun pituuden verran. On selvää, että suuret puunostajat eli Stora Enso, UPM ja Metsäliitto huolehtivat varmuudella riittävän suojakaistan jättämisestä puunkorjuussa.
Rehevä puronvarsi on tavallisesti metsätyypiltään lehtoa. Kotkansiipi on lehdon tyyppikasvi ja kotkansiiven syksyisiä juurakoita esiintyikin purokohteellamme runsaasti.
Toisella purokohteella kävimme ”auditoimassa”, että oliko juuri tapahtuneessa puunkorjuussa noudatettu riittävän leveää suojakaistaa. Totesimme, että hakkuutyö oli tehty asianmukaisesti.
Kolmanteen purokohteeseemme oli liitetty liito-oravan suojelualue. Liito-orava on ehkä jättänyt kyseisen suojelualueen, sillä emme tavanneet ”päähenkilöä” ja emmekä myöskään sen papanoita.
Hämeenkangas on suuri puhtaanveden varasto ja sen etelälaidalla tutustuimme muutamaan luonnonlähteeseen - tässä tyypillinen luonnonlähde, joka kuuluu metsälain kymppi-pykälän tarkoittamiin kohteisiin. Hyvä luonnonlähde tuottaa vettä 1.000 kuutiometriä vuorokaudessa ja sellaisesta lähteestä tässäkin on kyse. Metsälain ”kymppi-pykälä” edellyttää, että luonnonlähde rauhoitetaan metsänhoitotoimenpiteiltä puunmittaisen ympyrän suuruiselta alueelta.
Vesi on tulevaisuudessa rajallinen rikkaus. Sen vuoksi on paikallaan, että metsiemme pienvedet ovat saaneet metsälain 10§:ssä erityissuojelun.On selvää, että vastuullinen metsänomistaja suojelisi palstallaan sijaitsevat pienvedet muutenkin, mutta lainsäädäntö tuo suojelulle tervettä selkänojaa.
-Esko Erkkilä- |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ryskettä metsiin, Pirkanmaan metsäkeskus, metsälain 10§, pienvedet, metsälain 10 pykälä, |
Pirkanmaalla on jo 470 metsäkohdetta, joille valtion varoista maksetaan pientä korvausta biologisen monimuotoisuuden ylläpitämisestäTorstai 17.11.2011 - -Esko Erkkilä- Osallistuin 11.11.2011 Pirkanmaan Metsäkeskuksen metsäretkelle, jonka kohteena olivat luonnonhoito- ja talousmetsät. Retkellä pääsi tutustumaan metsien nykyaikaiseen hoitoon luonnonhoito- ja talousmetsäkohteilla, sai neuvoja ympäristötuen valintaperusteista, kohteiden arvottamisesta ja erilaisista suojeluvaihtoehdoista. Retkikohteemme olivat mielenkiintoisia ja ne sijaitsivat Ylöjärvellä sekä Hämeenkyrössä. Retkemme oppaana toimi metsäluontoneuvoja Matti Äijö Pirkanmaan metsäkeskuksesta. Ensimmäinen kohteemme oli paahderinne. Niitä tavataan Pirkanmaalla ainakin Ylöjärvellä, Pälkäneellä ja Kangasalla. Paahderinne on suppa eli se on metsässä oleva ”monttu”. Jossakin päin Pirkanmaata suppaa kutsutaan lukoksi. Supassa lämpötilaerot voivat olla suuria – pohjalla on kylmänä vuodenaikana todella kylmä ja etelää kohti olevassa rinteessä on lämpimällä säällä puolestaan kuuma. Paahderinne raivataan suojelukohteena puista lähes vapaaksi. Paahderinne on tavallaan metsäpalo-alueen korvike, sillä paahderinteessä kasvaa kasveja, jotka vaativat lämpimät olosuhteet. Näitä ovat mm. kangasajuruoho, kissankäpälä ja idänkeulankärki. Paahderinteessä viihtyvät myös tietyt kovakuoriaiset, perhoset, myrkkypistiäiset ja hepokatit. Paahderinnekohteemme sijaitsee Ylöjärvellä. Kuvasta on ehkä vaikea hahmottaa supan syvyyttä, mutta kuvan keskellä näkyy supan pohja ja kuva on otettu etelää kohti viettävältä paahderinteeltä. Retkioppaamme metsäluontoneuvoja Matti Äijö selvitti paahderinnekohteella tervaskantojen ja yleensä tervaspuun muodostumista. Äijö kertoi, että Pirkanmaalla on kaikkiaan 470 metsäluontokohdetta, joille maksetaan metsänhoitolain 10 pykälän mukaista ympäristötukea. Tukea saavien metsäluontokohteiden keskikoko Pirkanmaalla on n. 2,5 hehtaaria. Metsäluontokohteiden sopimukset ovat pitkiä, sillä sopimusaika on 30 vuotta. Solmittu sopimus merkitään kiinteistörekisteriin eli kohteen omistajavaihdos ei päätä aikoinaan solmittua sopimusta. Nykyaikaiset metsänomistajat kunnioittavat luonnon monimuotoisuutta. On hyvä, että valtio on tukemassa vaatimattomilla summilla niitä metsänomistajia, jotka ovat luopuneet tiettyjen monimuotoisuutta edustavien kohteiden talousmetsäkäytöstä.-Esko Erkkilä- |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: metsälain tarkoittamat erityisen tärkeät luontokohteet, metsälain 10 pykälä, Pirkanmaan Metsäkeskus, paahderinne, metsäluontoneuvoja Matti Äijö, |