Harmillista, mutta kuntamaailmassa ilmeisen tyypillistä, että kunnan virkahenkilöillä ei ole toimivaa keskusteluyhteyttä muiden virallisten organisaatioiden eikä kolmannen sektorin kanssa

Maanantai 30.4.2012 - -Esko Erkkilä-

Tampere on saamassa ensimmäisen luonnonsuojeluohjelman, josta on nyt valmistunut luonnos asukkaiden kommentoitavaksi.

 

Ohjelmasta järjestettiin yleisötilaisuus palvelupiste Frenckellissä 26.4.2012. Olin mukana tilaisuudessa.

 

Ohjelmassa on paljon hyvää. Siinä esitetään 67 uutta suojeltavaa aluetta. Hyvää on se, että suojeltavat alueet sijaitsevat Tampereen kaupungin mailla tai sellaisten maanomistajien mailla, jotka ovat vapaaehtoisesti antaneet alueet suojeltaviksi.

 

Ohjelman toteutuminen merkitsee, että Tampereella on luonnonsuojelualueita 1,4 % pinta-alasta. Pinta-alaltaan suuressa kaupungissa se on hyvä asia – eritoten sen vuoksi, että kaupungin ydinalueella luonnossuojelualueita on runsaslukuisasti.

 

 

Esitelty luonnos luonnonsuojeluohjelmaksi käsittää vuodet 2012 – 2020 ja se ilmenee myös ohjelman onnistuneesta tunnuskuvasta.

 

 

Ympäristönsuojelupäällikkö Harri Willberg avasi tilaisuuden.

 

 

 

 

Ympäristösuunnittelija Lasse Kosonen kertoi olevansa koulutukseltaan biologi ja hän johdatteli ansiokkaasti paikalle saapuneet tamperelaiset syventymään suunnitelmaan.

 

Yleisön joukosta pidettiin ohjelman tavoitetta eli 1,4 % kaupungin pinta-alasta vaatimattomana, mutta Kosonen totesi, että ei kannata lähteä kilpajuoksuun siitä, että minkä suuren kaupungin pinta-alasta eniten on luonnonsuojelualuetta.

Terve mielipide virkahenkilöltä!

 

Kososen esitystä oli miellyttävä kuunnella, sillä hän ei tuntunut olevan yltiöpäinen ”luonnonsuojelija” vaan suhtautui kysymykseen realistisesti.

 

Käytin tilaisuudessa parikin puheenvuoroa ja kiitin Tampereen kaupunkia, että nyt saadaan 67 aluetta virallisen luonnonsuojeluohjelman piiriin. Lausuin erityiskiitoksen siitä, että useat alueet sijaitsevat ”ydinkaupungin” alueella tai sen välittömässä läheisyydessä.

 

Muistutin Tampereen kaupungin ympäristönhallinnon virkahenkilöitä siitä, että jatkossakin on muistettava ympäristöhallinnon virkahenkilöiden panostavan esim. meluongelman vähentämiseen ja kaupungin saastumisen estämiseen ja vähentämiseen.

 

Mainitsin esimerkkinä Houkanojan myrkkyskandaalin, josta olen joutunut käymään mielipiteidenvaihtoa julkisuudessa mm. ympäristönsuojelupäällikkö Harri Willberg´n kanssa.

 

Oletan tietäväni jotain metsälain 10 pykälästä (kiitokset Matti Äijölle Ikaalisiin!), joka asettaa tiukat rajoitukset metsänhoitotoimenpiteille monilla luonnonsuojelun kannalta tärkeillä alueilla.

 

Huomasin, että metsälain ns. ”kymppipykälä” oli jokseenkin tuntematon Tampereen kaupungin ympäristöasioiden vastuuhenkilöille!

Epäilyni vastuuhenkilöiden heikosta asiantuntemuksesta saivat vahvistusta, kun ympäristönsuojelupäällikkö Harri Willberg totesi, että eivätpä he paljon saa tietoa Pirkanmaan Metsäkeskukselta!

 

Eikö Tampereen kaupungin virkahenkilöille ole pälkähtänyt mieleen, että he voisivat olla aktiivisia Metsäkeskuksen suuntaan?

 

Toinen suunta, johon Tampereen kaupungin ympäristöasioita käsittelevät virkahenkilöt tuntuvan elävän umpiossa, on yhteistyö kolmannen sektorin kanssa. Asukasyhdistykset ja omakotiyhdistykset ovat tahoja, jotka joutuvat joka hetki elämään lähellä luontoa ja kunnioittamaan sitä. Toivon, että Tampereen kaupungin ympäristöhallinnon virkahenkilöt tekevät itseään tunnetuiksi myös siihen suuntaan.

 

Arvostan Tampereen kaupungin virkahenkilöiden aikaansaamaa luonnosta luonnossuojeluohjelmaksi. Totean, että se ei saa olla ”kiveen hakattu” asiakirja kahdeksan vuoden jaksolle (2012 – 2020), vaan sitä pitää pystyä tarkistamaan ja säätämään ainakin joka toinen vuosi.

 

Uudistan tässä Harri Willberg´lle ja Lasse Kososelle yleisötilaisuudessa toteamani:

 

"Kyllä Teillä töitä riittää!"

 

-Esko Erkkilä-

Pienvedet eli metsäpurot, pienet lammet, norot ja metsälähteet kuuluvat metsälain 10§:ssä lueteltuihin luonnontilaisiin tai luonnontilaisen kaltaisiin erityisen tärkeisiin elinympäristöihin.

Perjantai 18.11.2011 - -Esko Erkkilä-

Sain marraskuun 11. päivänä osallistua Pirkanmaan metsäkeskuksen järjestämään metsäretkeen, jonka aikana tutustuimme metsien luonnonhoitokohteisiin.

 

Retken järjesti Ryskettä metsiin-hanke.

 

Nykyinen metsälaki tuli voimaan 1997 ja sen 10§:ssä määritellään suojeltavat luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset erityisen tärkeät elinympäristöt.

 

Suojeltavat pienvedet ovat yksi kohderyhmä, jonka suojelua mainittu pykälä edellyttää.

 

Pykälän tarkoittamia pienvesiä ovat mm. purot, alle 2 hehtaarin suuruiset lammet, norot sekä luonnontilaiset lähteet – noro on veden kulkureitti, joka on osan vuodesta kuivana.

 

Tutustuimme retkemme aikana kolmeen metsäpuroon, jotka kuuluvat metsälain 10§:n piiriin.

 

Täytyy ihmetellä, että kuinka hienoja metsäpuroja synnyinkuntani naapurikunnasta eli Hämeenkyröstä löytyy. Kaikki näkemämme purot olivat kivikkoisia luonnonpuroja, joissa vesi virtasi suurien korkeuserojen ansiosta vauhdikkaasti.

 

 

Tämä puro ja sen varsi on suojeltava talousmetsäkäytöltä – toki ”poimimalla” saa täältäkin ottaa puita, mutta on huolehdittava, että puronvarren ominaispiirteet eivät vaarannu.

Suositeltava rauhoituskaistan leveys on puun pituuden verran.

On selvää, että suuret puunostajat eli Stora Enso, UPM ja Metsäliitto huolehtivat varmuudella riittävän suojakaistan jättämisestä puunkorjuussa.

 

 

Rehevä puronvarsi on tavallisesti metsätyypiltään lehtoa. Kotkansiipi on lehdon tyyppikasvi ja kotkansiiven syksyisiä juurakoita esiintyikin purokohteellamme runsaasti.

 

Toisella purokohteella kävimme ”auditoimassa”, että oliko juuri tapahtuneessa puunkorjuussa noudatettu riittävän leveää suojakaistaa. Totesimme, että hakkuutyö oli tehty asianmukaisesti.

 

Kolmanteen purokohteeseemme oli liitetty liito-oravan suojelualue. Liito-orava on ehkä jättänyt kyseisen suojelualueen, sillä emme tavanneet ”päähenkilöä” ja emmekä myöskään sen papanoita.

 

 

Hämeenkangas on suuri puhtaanveden varasto ja sen etelälaidalla tutustuimme muutamaan luonnonlähteeseen  - tässä tyypillinen luonnonlähde, joka kuuluu metsälain kymppi-pykälän tarkoittamiin kohteisiin.

Hyvä luonnonlähde tuottaa vettä 1.000 kuutiometriä vuorokaudessa ja sellaisesta lähteestä tässäkin on kyse.

Metsälain ”kymppi-pykälä” edellyttää, että luonnonlähde rauhoitetaan metsänhoitotoimenpiteiltä puunmittaisen ympyrän suuruiselta alueelta.

 

Vesi on tulevaisuudessa rajallinen rikkaus. Sen vuoksi on paikallaan, että metsiemme pienvedet ovat saaneet metsälain 10§:ssä erityissuojelun.

On selvää, että vastuullinen metsänomistaja suojelisi palstallaan sijaitsevat pienvedet muutenkin, mutta lainsäädäntö tuo suojelulle tervettä selkänojaa.

 

-Esko Erkkilä-

Pirkanmaalla on jo 470 metsäkohdetta, joille valtion varoista maksetaan pientä korvausta biologisen monimuotoisuuden ylläpitämisestä

Torstai 17.11.2011 - -Esko Erkkilä-

Osallistuin 11.11.2011 Pirkanmaan Metsäkeskuksen metsäretkelle, jonka kohteena olivat luonnonhoito- ja talousmetsät.

Retkellä pääsi tutustumaan metsien nykyaikaiseen hoitoon luonnonhoito- ja talousmetsäkohteilla, sai neuvoja ympäristötuen valintaperusteista, kohteiden arvottamisesta ja erilaisista suojeluvaihtoehdoista.

Retkikohteemme olivat mielenkiintoisia ja ne sijaitsivat Ylöjärvellä sekä Hämeenkyrössä.

Retkemme oppaana toimi metsäluontoneuvoja Matti Äijö Pirkanmaan metsäkeskuksesta.

Ensimmäinen kohteemme oli paahderinne. Niitä tavataan Pirkanmaalla ainakin Ylöjärvellä, Pälkäneellä ja Kangasalla.

Paahderinne on suppa eli se on metsässä oleva ”monttu”. Jossakin päin Pirkanmaata suppaa kutsutaan lukoksi.

Supassa lämpötilaerot voivat olla suuria – pohjalla on kylmänä vuodenaikana todella kylmä ja etelää kohti olevassa rinteessä on lämpimällä säällä puolestaan kuuma.

Paahderinne raivataan suojelukohteena puista lähes vapaaksi. Paahderinne on tavallaan metsäpalo-alueen korvike, sillä paahderinteessä kasvaa kasveja, jotka vaativat lämpimät olosuhteet. Näitä ovat mm. kangasajuruoho, kissankäpälä ja idänkeulankärki.

Paahderinteessä viihtyvät myös tietyt kovakuoriaiset, perhoset, myrkkypistiäiset ja hepokatit.

Paahderinnekohteemme sijaitsee Ylöjärvellä. Kuvasta on ehkä vaikea hahmottaa supan syvyyttä, mutta kuvan keskellä näkyy supan pohja ja kuva on otettu etelää kohti viettävältä paahderinteeltä.

Retkioppaamme metsäluontoneuvoja Matti Äijö selvitti paahderinnekohteella tervaskantojen ja yleensä tervaspuun muodostumista.

Äijö kertoi, että Pirkanmaalla on kaikkiaan 470 metsäluontokohdetta, joille maksetaan metsänhoitolain 10 pykälän mukaista ympäristötukea. Tukea saavien metsäluontokohteiden keskikoko Pirkanmaalla on n. 2,5 hehtaaria.

Metsäluontokohteiden sopimukset ovat pitkiä, sillä sopimusaika on 30 vuotta. Solmittu sopimus merkitään kiinteistörekisteriin eli kohteen omistajavaihdos ei päätä aikoinaan solmittua sopimusta.

Nykyaikaiset metsänomistajat kunnioittavat luonnon monimuotoisuutta. On hyvä, että valtio on tukemassa vaatimattomilla summilla niitä metsänomistajia, jotka ovat luopuneet tiettyjen monimuotoisuutta edustavien kohteiden talousmetsäkäytöstä.

-Esko Erkkilä-