Päätelmät eturauhassyövän seulontatutkimuksista ovat ristiriitaiset, mutta oma kantani on selvä

Sunnuntai 16.11.2014 - -Esko Erkkilä-

Toimin Pirkanmaan Syöpäyhdistyksessä eturauhassyöpään sairastuneiden tukihenkilönä.

 

Osallistuin tukihenkilökoulutukseen kulumassa olevalla viikolla ja saimme silloin tiedon, että professori Anssi Auvinen oli saanut Syöpäsäätiön myöntämän suursapurahan tutkimukselleen, jonka nimi on

 

”Kuka hyötyy eturauhassyövän seulonnasta”.

 

On hyvä, että asiaa tutkitaan, mutta potilasjärjestöjen sekä myös minun kantani on, että kaikki hyötyvät eturauhassyöpäseulonnoista!

 

Tiedän tasan tarkkaan, että syöpälääkärit ja muut ”asiantuntijat” eivät ole kanssani samaa mieltä.

 

Omaan henkilökohtaista kokemusta eturauhassyövän seulonnoista ja ilman eturauhassyövän seulontaa en olisi näitä rivejä kirjoittamassa.

 

Myönnän, että eturauhassyövän seulonnoissa on tietty riski havaita tapauksia, jotka eivät lyhentäisi sen henkilön elinkaarta, jolta seulonnoissa havaittaisiin eturauhassyöpä.

 

Käsitän, että nämä tapaukset ovat kuitenkin pieni vähemmistö niihin tapauksiin verrattuna, joille eturauhassyövän varhainen toteaminen on elinehto.

 

Minä kuulun niihin henkilöihin, joilla eturauhassyövän varhaistoteaminen oli elinehto!

 

PSA-tutkimus on veritesti, joka auttaa eturauhassyövän varhaistoteamisessa.

 

Vierailin tämän jutun valmistelussa Suomen eturauhassyöpäyhdistyksen nettisivuilla ja huomasin, että järjestömme kanta eturauhassyövän seulontatutkimuksiin on ”laimentunut”.

 

En hyväksy eturauhassyöpäseulontojen vähättelyä, vaan kannustan 50 vuotta täyttäneitä miehiä hakeutumaan verikokeeseen, jossa tutkitaan PSA eli prostataspesifinen antigeeni.

 

Jos suvussa on esiintynyt eturauhassyöpää, on PSA-tutkimuksiin hakeuduttava jo ennen 50 ikävuotta.

 

Olen elävä esimerkki – todellakin elävä – siitä, että eturauhassyöpäseulonnat ovat tarpeellisia.

 

On hyvä asia, että professori Anssi Auvinen työryhmineen on nyt saanut suurapurahan eturauhassyöpäseulontojen tarpeellisuudesta, mutta…

 

…minä en tarvitse euronkaan suuruista apurahaa siihen, kun totean, että eturauhassyövän seulonnat ovat tarpeellisia!

 

 

-Esko Erkkilä-

Pirkanmaan Syöpäyhdistyksen tukihenkilöt tekevät moninaista työtä syöpään sairastuneiden tukemiseksi

Keskiviikko 1.12.2010 - -Esko Erkkilä-

Sairastuin eturauhassyöpään vuoden 2001 lopulla.

 

Leikkaushoidon jälkeen palasin työelämään kuuden viikon sairasloman jälkeen. Nyt olen saanut hoitaa entistä "työpostiani" yhdeksän vuotta sairastumiseni jälkeen.

 

Olen onnenpekka, että selvisin näin hyvin.

 

Liityin Pirkanmaan Syöpäyhdistyksen tukihenkilöksi pian tervehtymiseni jälkeen. Se oli tiettyä kiitollisuuden osoittamista siitä, että varhaistoteamisen ansiosta olen saanut palata työelämään.

 

Kaikkien Suomen maakunnallisten syöpäyhdistysten tärkeä toimintamuoto on tukihenkilötoiminta.

 

Tukihenkilö on kokenut syövän ja useimmat tukihenkilöt ovat tervehtyneet siitä. Olemme elävä esimerkki, että syöpä ei välttämättä ole kuolemaksi.

 

Tukihenkilötoimintaan lähteneet ovat sitoutuneet vaitioloon eli mitkään asiat eivät leviä tukihenkilön kautta julkisuuteen tai kenenkään tietoon. Meihin voidaan luottaa arkaluontoisimmissakin kysymyksissä.

 

Tukihenkilöä haluavan henkilön pitää olla yhteydessä maakunnalliseen syöpäyhdistykseen ja siellä tukihenkilötoiminnasta vastaava ammattilainen harkitsee, että kenen tukihenkilön puoleen tullaan kääntymään. Tukea haluava ei voi siis alkuvaiheessa olla suoraan yhteydessä tukihenkilöön, vaan se tapahtuu paikallisen syöpäyhdistyksen kautta.

 

Varsinainen toiminta on sitten tukea etsivän ja tukihenkilön valittavissa ja sovittavissa. Se tapahtuu tavallisimmin tapaamalla, mutta myös puhelinkeskustelut tai sähköpostiviestittelyt ovat mahdollisia.

 

Tukihenkilötoiminnan eräs muoto ovat erilaiset pienryhmätapaamiset.

 

Pirkanmaan Syöpäyhdistys järjestää kahdesti vuodessa esim. eturauhassyöpä-diagnoosin saaneille henkilöille tilaisuussarjan, johon kuuluu puolisentusinaa eri aihepiirejä käsittelevää iltahetkeä. Iltahetken vetää koulutuksen saanut sairaanhoitaja sekä illan teemaan perehtynyt tukihenkilö. Nämä tilaisuudet ovat olleet antoisia ja rohkaisen osallistumaan niihin.

 

Olen tavannut tukihenkilönä vetää iltahetken, jonka teemana on "Parisuhde ja seksuaalisuus". Vaativa teema, mutta saamastani palautteesta päättelen, että olen onnistunut vaikean teeman käsittelyssä. 

 

Syöpäyhdistysten tukihenkilöt eivät saa toiminnastaan rahallista korvausta. Paras korvaus tukihenkilölle on tunne ja tietoisuus siitä, että hän on pystynyt olemaan avuksi saman kohtalon kokeneelle läheiselleen.

 

-Esko Erkkilä-