Luostarin puutarhassa

Keskiviikko 20.7.2016 - -Esko Erkkilä-

Termi ”Luostarin puutarhassa” tuo meille kaikille mieliin kukoistavan puutarhan, jossa kukat kukkivat, kukkien tuoksu on huumaava ja ahertavat nunnat tai munkit puurtavat työn touhussa.

 

 

Olen vuosien saatossa saanut vierailla useiden luostareiden puutarhassa ja mielikuva ei yleensä vastaa todellisuutta – toki poikkeuksiakin on.

 

 

Tverin luostari Volgan mutkassa, Petserin luostari Pihkovan alueella Venäjällä, Kuremäen nunnaluostari Virossa, Lintulan nunnaluostari Kivennavalla, Konevitsan luostari Laatokalla ja Valamon luostari Heinävedellä sekä Valamon luostari Laatokalla ovat olleet kohteina, kun olen tutustunut luostareihin.

 

 

Laatokalla sijaitsevaan Valamon luostariin pääsin tutustumaan 11.7.2016.

 

 

Nyt jo edesmennyt, vuonna 1915 syntynyt anoppini oli töissä Valamon luostarin keittiöllä sekä puutarhassa joskus 1930-luvua alussa.

 

 

Tiesin, että en varmaankaan pääse tutustumaan Valamon luostarin keittiöön ja sen vuoksi halusinkin tutustua luostarin puutarhaan.

 

 

Laatokan Valamon luostarin puutarha oli pettymys, sillä paria kasvihuonetta lukuun ottamatta kasvusto on päässyt villiintymään ja puutarhassa olevat villiintyneet kasvit saattavat olla peräisin Suomen ajoilta.

 

 

Seuraavassa muutama valokuva Laatokan Valamon luostarin puutarhasta:

 

 

 

 

 

 

Luostarin puutarhaa pääsee katselemaan melkein lintuperspektiivistä, sillä puutarha sijaitsee sataman läheisyydessä ja tässä näkymä puutarhaan pääkirkon tasolta.

Kuvassa näkyy villiintyneen puutarhan keskellä kaksi kasvihuonetta lähes Laatokan rannalla.

 

 

Sitten muutamia kuvia siitä osasta, jolla turistit ja pyhiinvaeltajat pääsevät liikkumaan:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

*************

 

 

 

 

 

 

Tämä kasvoi sataman nurmikolla.

 

 

 ************

 

Näkemistäni luostarin puutarhoista ehdottomasti kukoistavin on Kuremäen nunnaluostarissa ja myös Tverin luostarin puutarha on hyvinhoidettu.

 

 

Tiedättehän, että Tverin luostarin johtajana on igumenia äiti Juliana eli suomalaissyntyinen Kirsi Ritoniemi.

 

 

Äiti Juliana on aikaansaapa johtaja ja hänen ansiotaan on paljolti se kukoistus, joka Tverin luostarissa vallitsee – myös puutarhassa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kahta jäi puuttumaan!

Lauantai 30.4.2016 - -Esko Erkkilä-

Osallistuin Eläkeliiton Pirkanmaan piirin järjestämälle pyhiinvaellusmatkalle Heinäveden Valamon luostariin 26.-27.4.2016.

 

 

 

 

 

 

Eräs tutustumiskohteemme oli luostarin pysyvä historiallinen näyttely, johon suurella mielenkiinnolla perehdyin.

 

 

 

*****************

 

Vuonna 1915 syntynyt ja nyt jo edesmennyt anoppini työskenteli pikkutyttönä Laatokan Valamon luostarin keittiöllä sekä puutarhassa ja toivoin näyttelyssä näkeväni muutamia kuvia sekä luostarin keittiöltä ja myös luostarin puutarhasta.

 

 

Petyin, sillä kummastakaan kohteesta ei ollut esillä lainkaan valokuvia.

 

 

Tiedustelin asiaa näyttelyä meille esitelleeltä vapaaehtoiselta Markukselta ja hän pahoitteli asiaa.

 

 

Markus kertoi, että luostarin arkistossa on paljon valokuvia, jotka eivät ole esillä historiallisessa näyttelyssä ja hän uskoi, että siellä varmaan olisi valokuvia sekä luostarin keittiöltä kuin myös puutarhalta.

 

 

Anoppini kotisaari oli Mantsinsaari ja sieltä oli matkaa Valamoon nelisenkymmentä kilometriä – toki välimatka on edelleenkin sama!

 

 

Nykyaikana olisi ”kova juttu”, jos hieman yli kymmenvuotias tyttö kulkisi työn perässä talvella jäätä pitkin ja kesällä soutuveneellä neljäkymmentä kilometriä, mutta 1920 –luvun loppupuolelle ja 1930 –luvun alussa se oli tavallista!

Anoppini oli töissä Valamon luostarin keittiöllä sekä puutarhassa!

 

 

Heinäveden Valamon historiallisessa näyttelyssä on useita valokuvia luostarin eri pajoista ja muista ”tulosyksiköistä”, mutta ei yhtään valokuvaa luostarin keittiöltä tai puutarhalta.

 

 

”Luostarin puutarha” on jo käsitteenä niin kiehtova, että siitä soisin olevan valokuvia Heinäveden Valamon pysyvässä historiallisessa näyttelyssä.

 

 

Olen saanut vierailla Venäjällä Tverin luostarissa ja sen puutarhassa sekä myös Virossa Kuremäen luostarin puutarhassa ja oletan, että Laatokan Valamon puutarhassa on ollut yhtä hienoa kuin näissä molemmissa.

 

 

Toissa vuonna sain vierailla Laatokalla Konevitsan luostarissa ja sen puutarhassa – siellä luostarin puutarhan komeus saa vielä odottaa!

 

 

Olen saanut vierailla myös Petserin luostarissa Venäjällä ja nyt en muista, että millainen puutarha siellä oli. Eniten pinnalla Petserin luostarivierailusta on se, kun seurueemme naiset joutuivat pukeutumaan portilla tarjolla olleisiin kietaisuhameisiin sekä hiukset peittäviin sifonkeihin!  Seurueemme naiset olivat tikahtua nauruun!

 

 

Kahta siis jäin kaipaamaan Heinäveden Valamon historiallisessa näyttelyssä – kuvia luostarin Laatokan aikaiselta keittiöltä ja kuvia luostarin Laatokan aikaiselta puutarhalta!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Pühtitsan Jumalanäidin kuolonuneen nukkumiselle pyhitetyn nunnaluostarin puutarhassa ja uhrilähteellä Kuremäellä

Torstai 3.10.2013 - -Esko Erkkilä-

Olen moniaita kertoja saanut vierailla Kuremäen nunnaluostarilla Illukan kunnassa Itä-Virossa.

Luostarin nimi on viroksi Kuremäe Jumalaema Uinumise nunnaklooster ja venäjäksi: Пюхтицкий Успенский монастырь / Pyhtitskij Uspenskij monastir). 

Poikkesimme siellä myös viime elokuussa, kun osallistuin koulukuntani eli agrologien kartanomatkaan Virossa.

 

Vaikka olen vieraillut useasti Kuremäen nunnaluostarissa, sain oppia taas kerran paljon uutta luostarista.

 

 

 

 

Luostari on perustettu vuonna 1891 ja se on ainoa nunnaluostari Virossa.

 

 

 

 

Luostarin sisätiloissa ei saisi valokuvata, mutta pyrin tekemään sen hienotunteisesti ja huomiota herättämättä.

 

 

 

 

 

Kuremäen luostarin puutarha on todellinen luostarin puutarha, sillä se on hyvinhoidettu nähtävyys.

 

 

Muutama kuva luostarin puutarhasta:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

*************

 

 

 

Luostarin takapihalla sijaitsevat halkovarastot saavat jokaisella käyntikerralla ainakin minulta täydellisen ihailun.

Luostarilla luotetaan vahvasti bioenergiaan!

 

 ********

 

 

 

En ole aiemmilla kerroilla tutustunut luostarin hautausmaahan, mutta nyt siihen oli tilaisuus.

 

 

 

 

Luostarissa kuolleet nunnat ovat saaneet tasa-arvoisen viimeisen leposijan.

 

 

 

 

 

Tässä on vuosina 1968 – 2011 luostarin johtajana eli igumeniana toimineen Varvara (Trofimova) viimeinen leposija.

 

 

Sekin oli minulle uutta, että nunnien hautausmaan vierellä on Kuremäen kyläläisten hautausmaa.

 

 

************

 

Oppaat kertovat aina Pühtitsan luostarissa käydessä, että mäen alla on ”Pyhä Lähde”.

 

Vasta nyt kävin ensimmäisen kerran Pyhällä Lähteellä.

 

 

 

Pyhään Lähteeseen virtaa jatkuvasti vettä.

 

 

 

 

Lähiseudun asukkaat noutavat lähteestä ruokavettä ja matkailijoita varten lähteellä on astioita varren päässä, jotta lähteen vettä voi nostaa juotavaksi.

 

 

 

 

Vesi oli raikasta ja sopivan viileää.

 

 

 

**********

 

Moninkertaisella käyntikokemuksellani voin suositella käyntiä Kuremäen nunnaluostarissa!

 

Liittäkää tutustumiseenne kulkeminen nunnien hautausmaan läpi Pyhälle Lähteelle!

 

 

-Esko Erkkilä-

Konevitsan luostarissa ei vielä ole kukoistavaa "luostarin puutarhaa"

Maanantai 22.7.2013 - -Esko Erkkilä-

Luostarin puutarhaa on totuttu pitämään paikkana, jossa luostariveljet tai nunnat pitävät hyvää huolta kasveista ja jossa kauneutta on joka puolella.

 

Olen saanut vierailla Venäjällä Petserin ja Tverin luostareissa sekä myös Lintulan luostarissa ehdin käydä ennen sen tulipaloa. Virossa olen ainakin pariinkin kertaan saanut vierailla Pühtitsan nunnaluostarissa ja sinne on matka taas vajaan kuukauden kuluttua.

 

Erityisesti Tveristä ja Pühtitsasta ovat jääneet mieleeni hyvinhoidetut luostarin puutarhat.

 

Vieraillessamme Konevitsassa totesimme, että siellä ”luostarin puutarhan” luomista ei ole kunnolla vielä ehditty edes aloittamaan.

 

 

 

 

Konevitsassa ”luostarin puutarhaa” hoitaa vasemmalla oleva mies, jonka kanssa eräs matkalaisemme tässä keskustelee.

 

 

 

 

Konevitsassa puutarha sijaitsee kahvilan vierellä, joten puutarhan paikkana se on hyvä.

 

 

 

 

 

Puutarhassa herukkapensaat ovat jonkinlaisessa kunnossa, mutta pensaiden leikkaamisessa on ”säästetty”, joten pensaat tarvitsevat tukea.

Olen vahvasti sitä mieltä, että herukkapensaiden tukeminen kertoo aina sen, että pensaiden leikkaamisesta ei ole osattu huolehtia. Olen ehkä yks´oikoinen, mutta mielestäni herukkapensaiden keinotekoinen tukeminen kertoo aina hoitovirheestä!

 

 

 

 

 

Konevitsan luostarin punaherukkapensaissa näytti olevan sama tuholainen, joka esiintyy myös omissa punaherukkapensaissamme. Kyseessä on karviaispistiäisen vioitus, kuten sain MTT:n asiantuntijoilta kuulla.

 

Karviaispistiäisen torjunta-aika on keväällä heti kukinnan jälkeen ja aion ensi keväänä kokeilla saamani ohjeen tehoa. Konevitsassa luostarin puutarhassa  ongelma tulee varmaan jatkumaan!

 

 

 

 

 

Perunan- ja pavunviljelyssä puutarhassa oli käytössä mielenkiintoinen ”yhdysviljely”.

 Perunat oli istutettu muuallakin Venäjällä käytettyyn tapaan tasamaalle, mutta perunantaimien väliin oli kylvetty pavunsiemeniä!

Pavuntaimet olivat kasvussa, mutta mielestäni niiden kylvö oli suoritettu liian myöhään.

Pavuntaimien riviväli oli kovin kapea, joten rikkakasvien torjunta tulee olemaan haasteellista.

 

 

 

 

 

Tämä kasvi oli mielestäni ruusukvitteni ja tämän kasvin kohdalla saan olla täysi oppipoika Konevitsan luostarin puutarhurille!

 

 

 

 

 

Konevitsan puutarhaviljelysten kastelu hoidetaan korkealle nostettujen vesisäiliöiden kautta omalla paineella tulevan veden avulla. Se ei selvinnyt, että miten vesi saadaan pumpattua säiliöihin.

 

 

 

 

 

En ole aiemmin nähnyt sellaista taimikairaa, jolla Konevitsassa tehdään taimille kasvupaikka. Saattaa olla kätevä väline!

Kuvassa takanani puutarhurin työkatos ja lepotila.

 

 

 

 

Pienessä muovihuoneessa näkyivät taimikairalla kurkuntaimille kairatut kasvupaikat havainnollisesti. Onkohan Suomessa myynnissä noita taimikairoja?

 

 

 

On luonnollista, että Konevitsan luostarissa ei vielä ole kukoistavaa puutarhaa.

 

Mielestäni nyt olisi tärkeää, että Konevitsan puutarha saisi kunnollisen jyrsimen, sillä sen avulla luostarin puutarhaviljelyä voitaisiin viedä eteenpäin vauhdilla.

 

 

-Esko Erkkilä-