Eskon kommentit Tampereen kaupungin hyvinvointipalvelujen verkoston kehittämissuunnitelmaan

Sunnuntai 5.10.2008 klo 18.21 - -Esko Erkkilä-

Tampereen kaupungin hyvinvointi-palvelujen verkoston kehittämis-suunnitelma

 

 

Muutama kommentti ohjausryhmän 15.08.2008 esittämään raporttiluonnokseen.  Kommentit koskevat pääosin Tampereen eteläistä aluetta, mutta mukana on myös yleisluonteisia kommentteja:

 

1.              Ikäihmisten näkökulmasta esityksessä todetaan valitettavasti mutta realistisesti, että tilanne on hahmottumaton. Esitetty ikäihmisten palvelujen kokonaissuunnitelman laadinta onkin tehtävä huolella. Kokonaissuunnitelman laadintaa ei saisi pilata kovalla kiireellä. Onko vuosi 2009 liian kunnianhimoinen aikataulutukseltaan? On parempi laatia kunnollinen ja toteuttamiskelpoinen suunnitelma kuin hutaista hätäisesti kyhätty teelmäs.

 

2.              Seutuyhteistyö on kuitattu aivan liian pintapuolisella tavalla.  Pirkkalan suuntaa on jonkin verran käsitelty ja toki Lempäälän suuntakin mainitaan Tampereen eteläisen alueen osiossa, mutta sen painoarvo saisi esityksessä olla suurempi. Lempäälän kanssa tehtävä seutuyhteistyö merkitsisi Multisillan lisäksi mahdollisuuksia myös ainakin Peltolammille sekä Palokalliolle.

 

Kokonaisuutena seutuyhteistyö lienee koettu niin araksi aiheeksi, että se on kuitattu melkein maininnalla.  Seutuyhteistyöstä esitetyt mielipiteet pyritään eri tahoilla punnitsemaan kultavaa´alla ja siksi virkamiesvalmistelussa seutuyhteistyön käsitteleminen lienee jäänyt olemattomaksi.  Luottamusmiesten vuorovaikutustaidot ovat yleensä merkittävästi paremmat kuin virkamiesten ja sen vuoksi seutuyhteistyön kehittämisestä pitäisikin kuulla luottamusmiesten mielipiteitä ja linjauksia.

 

3.              Vuores tulee vaikuttamaan Tampereen eteläisen alueen kehitykseen merkittävästi. Jo yksistään liikenteelliset ratkaisut koskettavat Palokalliota, Peltolammia ja Koivistonkylää "kovalla kädellä". 

 

Vuorekseen Särkijärven yli suunniteltu siltaratkaisu tulee vaikuttamaan Tampereen eteläisellä alueella ekologiseen tasapainoon sitä rajusti horjuttaen.  Virtauksien muuttuminen, veden pysyvä samentuminen ja virkistyskäytön vaikeutuminen ovat vakavasti otettavia seikkoja.

 

4.              Lakalaiva-Lahdesjärven alueen "kehittämissuunnitelmat" muodostavat arvaamattoman riskin - joskin tietyin osin myös mahdollisuuden - Tampereen eteläiselle alueelle.  Po. suunnitelman alustava luonne vaikeuttaa todellisten vaikutusten arviointia.

 

5.              Tampereen eteläisen alueen liikennekysymykset on melkein tyystin unohdettu raporttiluonnoksessa. Ne tulevat olemaan keskeisiä asioita, kun Tampereen eteläisen alueen kehittämistä suunnitellaan vuoteen 2030 saakka.  Pirkkalaan suunniteltua logistiikkakeskusta ja sen myönteisiä vaikutuksia Tampereen eteläisen alueen liikenteeseen ja erityisesti alueen melunhallintaan ei nopean silmäilyn tuloksena ole edes mainit-tu!  Kolmostien uusi linjaus Puskiaisista Rajasalmen sillan maisemiin lienee jo toteuttamisvaiheessa, kun raportti-luonnoksen suunnittelujakso lähenee loppuaan.  Miksi sitäkään ei käsitellä raporttiluonnoksessa?

 

Toivottavasti Tampereen ratapihan järjestelyalue sijaitsee kaukana etelässä nykypaikasta, kun suunnittelujakson päättyminen lähenee.  Se tietäisi yli 100 dB:n suuruisen iskumelun poistumista lähialueen asukkaita häiritsemästä.

 

6.              Tampereen eteläinen alue on liikennemelun (auto-, rautatie- ja lentomelu) osalta eräs maamme "melukeskuksista".  Myös rautatietärinä haittaa monia Tampereen eteläisen alueen asuntoalueita.  Näistä ei löydy lainkaan mainintaa raporttiluonnoksessa - miksi? 

Liikennemelukysymysten hoitaminen tulee olemaan eräs keskeisistä asioista, joihin Tampereen eteläisellä alueella on pakko paneutua suunnittelujakson aikana.

 

On tervehdittävä tyydytyksellä Tiehallinnon ja Ratahallinto-keskuksen uunituoreita suunnitelmia liikennemelun vähentämiseksi.  Eräs keskeinen melun aiheuttaja eli Ilmavoimat ja muut lentoliikenteen parissa toimivat yhteisöt ovat sen sijaan hiljaa aiheuttamansa melun vähentämisessä!

 

Meluntorjunnassa Tampereen kaupungin on tehtävä tiivistä yhteistyötä valtiovallan kanssa. Tässä työssä tamperelaisten virkamiesten ja erityisesti luottamusmiesten hyvät ja toimivat suhteet maan hallitukseen ovat kullankalliita.  On varmaa, että Tampereen meluntorjuntahankkeita ei pystytä toteuttamaan yksinomaan valtiovallan tai yksinomaan Tampereen kaupungin rahoituksella. Meluntorjuntahankkeiden rahoitusjärjestelyiden löytymisessä tarvitaan tiivistä yhteistyötä Tampereen kaupungin ja ministereiden välillä - juuri tähän työhön tarvitaan sellaisten luottamusmiesten panosta, joilla on toimivat suhteet Valtioneuvoston jäseniin ja sama viiteryhmä kuin keskeisillä ministereillä.

 

Yhteenvetona...

 

...se, että suunnittelujaosto toimi taannoin oikein, kun se palautti raporttiluonnoksen uuteen valmisteluun.

 

Jo lyhyellä silmäilyllä huomaa raporttiluonnoksen raakilevaiheen.  Paljon on tehtävä töitä, jotta raportista olisi tulevaisuuden ohjenuoraksi.  Tässä työssä mm. Etelä-Alvarilla tulee olemaan tärkeä rooli.

 

 

-Esko Erkkilä-

Lue lisää »

Vammaisten Vaalipaneeli 29.09.2008

Tiistai 30.9.2008 klo 16.55 - -Esko Erkkilä-

VALTUUSTOVAALIPANEELI

 

Tampereen vammais- ja terveydenhuollon Neuvottelukunta järjesti Valtuustovaalipaneelin Tampereen kaupungin valtuustosalissa 29.09.2208.

Esko oli Suomen Keskustan edustajana paneelissa.

 

Muista paneelin osallistujista mainittakoon apulaispormestari Riitta Ollila (SDP), pormestariehdokas Jari Heinonen (SKP) ja kaupunginvaltuutettu Satu Sipilä (KD). Myös Kokoomuksella, Vihreillä, Vasemmistoliitolla ja Sitoutumattomilla oli paneelissa edustajansa.

 

Esko valmistautui Vaapipaneeliin edellisiltana eli 28.09.2008.

 

Seuraavassa osia valmisteluaineistosta:

------------------

 

Esittelypuheenvuoro

 

Nimeni on Esko Erkkilä.  

 

 

Olen 20-vuotiaan kehitysvammaisen pojan isä, joten vammaisuus on ollut läsnä perheessämme jo parikymmentä vuotta.  

 

Vaimolleni kuuluu suuri kunnia nuorimman poikamme kuntoutuksesta, mutta vuosien varrella toki minullekin on muodostunut tietty kuva vammaiskysymysten hoitamisesta Tampereella. Se kuva ei ole positiivinen Tampereen kaupungille.  

 

 

Runsas viikko sitten olimme Hämeenlinnassa Perttulan Erityisammattikoulussa vanhempien tilaisuudessa.

Siellä eräs poikamme opettajista mainitsi, että aakkos-järjestyksessä mainiten kolme Suomen vaikeinta kaupunkia vammaisasioiden hoidossa ovat Espoo, Helsinki ja Tampere. Ei kovinkaan mairittelevaa Tampereelle.

  

Omien kokemusteni mukaan opettaja tiesi, mistä kertoi!   

 

On tärkeää, että vammaisten asiaa käsitellään erillisessä paneelissa. 

Oikeasti tämän paneelin pitäisi olla turha, sillä vammaisuuteen liittyvät seikat pitäisi olla luonnollinen osa kaikkea ihmisten elämää.

Ei pitäisi lokeroida ihmisiä vammaisiksi ja muiksi - vammaisuuteen liittyvät kysymykset pitäisi olla normaalia yhteiskuntaelämää.   

 

Olemme lähestyvien kunnallisvaalien alla tyystin toisessa tilanteessa Tampereella kuin edellisten kunnallisvaalien aattona.   

 

Neljä vuotta sitten aseveliakseli pyöri vielä vinhaa vauhtia ja kaikkinainen avoimuus oli kyseenalaista. 

Päättyvän valtuustokauden puolivälissä tapahtui suuri muutos, kun alettiin opetella uusia valtakuvioita Tampereella.   

 

Opettelu on aiheuttanut kasvukipuja, mutta varovaisia askeleita esim. avoimempaan suuntaan on otettu. Samoin on havaittavissa tiettyä valmiutta kansalaisten mielipiteiden kuuntelemiselle.

Toivon, että tämän tilaisuuden antia kuunnellaan herkällä korvalla vaikkapa Tampereen mieslukuisassa virkamieskunnassa.   

Esteettömyyden ja tasa-arvoisuuden pitäisi olla luonnollisia asioita vammaisista keskusteltaessa. Näin Suomessa ja erityisesti Tampereella ei ole - siitä hyvänä todisteena Perttulan opettajan lausuma. 

Vammaisten kirjo on moninainen.

 

On kuitenkin turha luetella erilaisia vammaisuuden lajeja.     

 

Moninaisuudessa piilee voimavaroja, mutta myös tietty vaara.   

 

Voimavara on se, että vammaisten järjestäytyneet erikoisryhmät tuntevat oman taustaryhmänsä rajoitukset ja mahdollisuudet - uskallan todella puhua vammaisuudesta myös mahdollisuutena - hyvin.   

 

Vaarana on se, että eri tavalla vammaiset alkaisivat kilpailla esim. yhteiskunnan tuesta. 

Tämmöinen kilpailu olisi lyhytnäköistä, sillä toisen hyöty olisi toisen haitta.

Uskon ja toivon, että eri vammaisjärjestöt näkevät metsän puilta, jotta lyhytnäköistä keskinäistä kilpailua ei pääse syntymään.   

 

Pidän valitettavana, että Tampereen kuulo- ja näkövammaisten vaalipaneeli on parhaillaan menossa Hervannassa.  Eikö koordinaatio pelannut?   

 

Sairastin itse eturauhassyövän v. 2001…2002 ja tiedän, että yhden perheenjäsenen sairaus on koko perheen sairaus.

Samoin on vammaisuuden kohdalla - yksilön vammaisuus merkitsee haastetta perheelle, sukulaisille ja lähipiirille; se merkitsee haastetta työtovereille ja laajalle joukolle vammaisen lähipiirissä.   

 

Ennen kaikkea vammaisuus on haaste meille jokaiselle.   

 

Toivottavasti me kaikki saamme tämän illan aikana uusia eväitä ja olemme huomenna entistä vahvempia ja valmiimpia kohtaamaan vammaisen tai oman vammaisuutemme!   

 

On varmaa, että katselemme tänä iltana taaksepäin, sillä tehdyistä virheistä pitää oppia.    

 

Toivon, että tulevat vaalit antavat meille mahdollisuuden katsoa tulevaisuuteen, sillä meillä on elettävänämme paljon idästä nousevia päiviä - toivottavasti ne ovat parempia kuin länteen laskeneet päivät.      

 

Johtajuus kateissa   

 

Tampereen ongelmat sosiaali- ja terveydenhoitopuolella, kuten muissakin Tampereen ongelmissa, kulminoituvat johtajuuden puutteeseen.   

 

Olen varma, että hoitohenkilökunta ja kaikki Tampereen kaupungin vammaisresurssit tekevät henkilötasolla parhaansa, mutta selkeä johtajuus ja vastuunkanto puuttuvat.

Olemme viime päivinä saaneet kuulla aivan liian paljon selityksiä.

Toivon, että jatkossa tehdään eikä selitellä.   

Omaishoitajuus ja sen haasteet   

 

Vammaiset ja omaishoitajat ovat toisistaan erottamattomat.   

 

Vammaisista 30…40 % asuu synnyinkodissaan. 

Nuorten vammaisten useinkin ainoa hoitaja ja peräänkatsoja ovat omat vanhemmat tai toinen heistä.  Kyse on todellisuudessa palkattomasta omaishoitajasta.   

 

Omaishoitajien asemaa pitää kohentaa. 

Merkittävä epäkohta on se, että omaishoitajat ja heidän saamansa korvaukset ovat kunnassa harkinnanvaraisia.  Vammainen ja omaishoitaja ovat maan hiljaisia, joten heiltä on virkamiesten helppo tinkiä.   

 

Omaishoitajien asioiden siirtyminen Kelan hoidettavaksi tuo toivottavasti parannusta omaishoitajille.

Silloin saadaan ainakin räikeimmät kuntakohtaiset virheet vähennettyä, kun siirrytään valtakunnallisiin linjauksiin.

On valitettavaa, että omaishoitajien asioiden siirtymisaikataulusta Kelaan ei ole mitään varmuutta.

Elatusapuasiat siirtyvät kunnilta Kelaan 01.04.2009 ja vasta joskus sen jälkeen siirtyvät omaishoitaja-asiat.

Asiaa pitää kiirehtiä.

Vammaisjärjestöjen turvaverkko     

 

On ilahduttavaa, että koko maassa ja myös Tampereella on paljon eri vammaisjärjestöjä.

Ne ovat tärkeitä vammaisille, sillä niiden suorittama edunvalvontatyö on tärkeää.    

 

Olen toiminut syöpäleikkaukseni jälkeen Pirkanmaan Syöpäyhdistyksen tukihenkilönä.

Omakohtaiset kokemukset ovat tae sille, että asiat ovat tuttuja. Omien kokemusten kautta tulee varmuus, että osaa ohjata kanssaveljen tai kanssasisaren "oikeille oville".  

Tukihenkilötoimintani painopiste on ollut hiljattain diagnoosin saaneiden kanssaveljien ryhmäkokoontumisissa vetovastuusta huolehtiminen.   

 

Toinen tärkeä aktiviteetti tukihenkilötoiminnassani on ollut se, kun olen saanut käydä kertomassa Tampereen Keskussairaalassa ja Hatanpäällä hoitohenkilökunnalle potilasnäkökulman tunnelmia.

Kotikaupunkini lisäksi olen saanut käydä alustamassa Jyväskylässä Keski-Suomen sairaanhoitopiirin urologian sairaanhoitajille ja lääkäreille samasta asiasta. 

Vammaisjärjestöjen piirissä on paljon henkilöitä, jotka toimivat toistensa tukihenkilöinä. Se on arvokasta työtä.   

 

Ongelma on se, että eniten tukea tarvitsevat ovat laimeimmin vammaisjärjestöjen piirissä.

Heidän liittymistään toimintaan pitää kaikin tavoin tukea ja innostaa.     

 

Tampereen kaupungin "Laske allesi" -kampanja    

 

"Laske allesi" -mentaliteetti on Tampereella vallalla senioripuolen ja vanhustyön lisäksi myös vammaiskysymyksissä.

Suuri kiitos medialle, kun se paljasti asian suurelle yleisölle.   

 

On varsin puhuttelevaa kohdata vanhus tai vammainen, jonka kohdalla tätä mentaliteettia on aivan kirjaimellisesti noudatettu.

Tämä on todellisuutta Tampereella.     

 

-------------------------   

 

"Laske allesi" -kampanjan lisäksi Tampere on kesän ja alkusyksyn aikana kyseenalaisesti kunnostautunut kahdessa muussakin isossa asiassa.   

 

1. Kesällä TKL kielsi sähköpyörätuolit busseissaan.

Kielto koskee kieltämättä suoranaisesti suppeaa joukkoa, mutta sen heijastusvaikutukset koskevat laajalti monia ihmisiä.

Päätös osoittaa syrjintää vammaisten lisäksi heidän läheisilleen ja laajalle joukolle vammaisten parissa työskenteleviä.   

 

Päätös leimaa toisen luokan kansalaisiksi kaikki vammaisten parissa työskentelevät; vammaissairaanhoidon piirissä työskentelevät, kuntoutuksen ammattihenkilöstön, puheterapeutit ja tulkit, jopa autonsa vammaiskuljetuksiin soveltuviksi muuttaneet taksiautoilijat.   

 

Kirjoitin asiasta otsikolla "Hävettää olla Tampereelta!" Moro-lehden yleisönosastokirjoituksen elokuun lopulla.

 

Panen tyydytyksellä merkille, että Tampereen Vammaisneuvosto on 16.09.2008 laatinut Tampereen kaupungin Yhdyskuntalautakunnalle täsmälleen samanlaisen esityksen kuin oma esitykseni oli Moro-lehdessä elokuun lopulla 2008.

2. Kotihoidon ostospalvelusopimus oli käsittämätön limbo.

Miten päättäjät suostuivat maksattamaan vammaisilla, vanhuksilla ja liikuntarajoitteisilla 45 %:n suuruisen Tampere-lisän?   

 

Ostospalvelusopimus on uuden valtuuston purettava ja Tampereen johtavien virkamiesten sopimat "ryöstöeurot" pitää maksaa sopimussakkona veronmaksajien varoista Servea Oy:lle.

Ryöstöeurojen maksumieheksi eivät saa tulla vammaiset.   

 

Vastaan suuren elintarvikeyrityksen raaka-ainehankinnasta.

 

Jos minä ja joukkueeni toimisimme samoin kuin Tampere ostospalvelusopimusta solmiessaan, niin minä kilpailuttaisin ainoastaan raaka-aineidemme rahdit ja jättäisin varsinaisen raaka-aineen hinnanmääräytymisen tavarantoimittajan päätettäväksi.

Sellainen peli ei vetele liike-elämässä, mutta Tampereen kaupungin luulojen mukaan se menettelee Tampereen vammaisille, vanhuksille ja liikuntarajoitteisille.

  

Ei muuten vetele Tampereellakaan ! 

 

--------------------------------------- 

 

Talousasiat ottaneet ylivallan myös niissä asioissa, joita ei voi mitata euroissa 

 

Tampereen ongelma on eurojen yletön vahtiminen myös vammaiskysymyksissä. 

 

Kaikki tamperelaiset, mutta erityisesti vammaiset, ovat jääneet eurojenvahdinnan varjoon.  

  

Ihmettelin, kun eilisessä Aamulehdessä pormestari Timo P. Nieminen omassa yleisönosastokirjoituksessaan tunnusti, että Tampereen menot ovat vuoden aikana kasvaneet 12 %. 

 

Liike-elämässä sellainen johtaja, joka olisi kasvattanut vastuualeensa menoja kuluneen vuoden aikana 12 %, olisi hyvin nopeasti entinen johtaja.  

 

Tampereen kustannusnousun suuruus kertoo selkeästi johtajuuden puutteesta.

On oltu "mukavia", mutta kaupunkilaisten kukkarolla on käyty suruttomasti.  

 

Tässä sanomani ei lyö korville sitä, että vammaisten asioihin pitää panostaa.

 

On arveluttavaa asioiden arvottamista, että jollekin ruotsalaiselle Ikealle ollaan valmiit syytämään osin salaisin sopimuksin kymmeniä miljoonia euroja, mutta tamperelaisilla vammaisille ja heidän läheisilleen pyllistetään. 

 ------------------------------------------  

Ovatko virkamiehet luottamusmiespäättäjinä omassa asiassaan? 

 

Luottamusmiesten ja virkamiesten roolijako on periaatteessa selvä. 

 

Liike-elämässä on periaate, että lainsäädännön vaatimukset ovat minimitaso ja todellinen toiminta tapahtuu lainsäädäntöä tiukemmilla periaatteilla. 

 

Olisi hyvä, että kunnalliselämässä toimittaisiin samoin. Näin menetellen varmistettaisiin mm. se, että luottamusmies- ja virkamiespostit eivät sekaantuisi.  

 ------------------------------------------------  

 

Esimerkkinä koko maan ja Tampereen kehitysvammaiset  

 

Ajatukseni ja puheeni saattavat painottua liiankin kanssa kehitysvammaisiin.

Tunnen sen alueen kuitenkin hyvin ja uskon, että siellä saadut kokemukset pätevät koko vammaiskysymykseen. 

 

Puoli vuotta sitten tehdyn päivityksen mukaan Suomessa kehitysvammatyöhön kului 500 M€. 

 

Tätä summaa oli jakamassa 27.000 kehitysvammaista. 

Jakolasku osoittaa, että yhteiskunnan panos oli 19.000 € kehitysvammaista kohti vuodessa. 

 

On huomattava, että 27.000 kehitysvammaisesta 12.500 henkilöä asui lapsuudenkodissaan - yksi heistä asuu meillä. 

 

Vanhemmat vanhenevat ja laitospaikkojen tarve kehitysvammaiskentässä tulee kasvamaan. 

 

Viiden vuoden aikana Tampereella tarvitaan vähintään 300 uutta palvelukotiasuntoa kehitysvammaisille. 

 

Keskustan kehittämään TONTTITAKUUSEEN kuuluu oleellisena osana se, että riittävästä vammaisasuntojen rakentamisesta alkavalla valtuustokaudella huolehditaan.

Toivon, että muut puolueet ottavat Keskustan TONTTITAKUU-haasteen vastaan. 

 

Asuntoja saa riihikuivalla rahalla, mutta tukiasumiseen tarvitaan paljon tekeviä käsiä, jotta ystävien ei tarvitsisi jossain tilaisuudessa ryhtyä vieraan vammaisen pyllynpesuun. 

 

Uudella valtuustolla ei tule olemaan helppo tehtävä, kun sen on saatava aikaan kustannustehokkaita, mutta asiakastyytyväisyyden takaavia ratkaisuja. 

 

Kunnilta veloitettavat eri hoito- ja asumismuotojen kustannukset (€/henkilö) Ylisen keskuslaitoksessa ovat seuraavat: 

Tarkistin Ylisen keskuslaitoksen kunnilta perimät vuorokausimaksut tänään. Ne ovat seuraavat: 

 

Laitoshoidossa 137 €, 215 € tai 374 € vuorokaudessa, riippuen hoidon vaativuustasosta.         

 

Autetussa asumispalvelussa veloitus on 92 € tai 99 € vuorokaudessa; riippuen hoidon vaativuustasosta. 

 

Ohjatussa asumispalvelussa veloitus on 38 € vuorokaudessa. 

 

Jos kehitysvammainen asuu itsenäisesti, niin hän saa yhteiskunnalta asumiseensa ehkä ainoastaan asumistuen. Itsenäisesti kehitysvammaisista asuu 10…15 %. 

 

Valtaosa eli n. lähes puolet kehitysvammaisista asuu lapsuudenkodissaan. Näin asuen he eivät yleensä saa lainkaan rahallista tukea yhteiskunnalta.  

-------------------------------- 

 

On selvää, että Tampereella tarvitaan vaalien jälkeen rankkaa rotaatiota apulaispormestarien virkojen jaossa.  

 

Sen apulaispormestarin asema ei ole kehuttava, joka saa vastuulleen sosiaali- ja terveysasiat, sillä niin kelvottomasti niitä on nyt hoidettu.  

 

-------------------------------------- 

 

Kuljetuspalvelujen järjestelemisen antaminen Savonlinnaan oli suuri virhe 

 

Tampereella on 800 sellaista asukasta, jotka ovat oikeutettuja kuljetuspalveluiden käyttämiseen. 

Meidän perheessä on yksi henkilö, joka kuuluu tähän porukkaan, joten ongelmat ovat meillä perhekohtaiset. 

 

Toivottavasti tiedot siitä, että kuljetuspalveluiden järjesteleminen palaa Tampereelle ovat totta, sillä Savonlinnasta saakka niitä ei kukaan pysty järjestelemään.

 

Vammaiset työvoimareservinä 

 

Suurten ikäluokkien eläköityminen merkitsee työvoimapulaa Suomessa. 

 

Vammaiset muodostavat mielekkään työvoimareservin. 

 

Julkisella vallalla pitäisi olla määriteltynä esim. kaupungin asukasmäärään perustuva vammaisten työllistämisvelvoite.  

 

Toivon seurakuntien luottamushenkilöiden toimivan siten, että vammaisten työllistämistä puollettaisiin myös siellä.   

 

Kolmas sektori ja sen merkitys vammaistyössä 

 

Kolmannen sektorin merkitys vammaistyössä on jo nyt Tampereellakin huomattava. 

 

Asian piirissä on valtakunnallisesti toiminut vuosikymmenen verran VATES-säätiö. Säätiön nimi perustuu sen alkuperäiseen nimeen: "Vajaakuntoisten työllistämisen edistämissäätiö".

 

Sen muodostavat työmarkkinajärjestöjen ja Suomen Yrittäjät ry:n lisäksi useat vammaisjärjestöt. 

 

VATES-säätiö toimii vammaisten ja osatyökykyisten ihmisten yhdenvertaiseksi työllistämiseksi. 

 

VATES-säätiö palkitsee vuosittain esimerkilliset vammaistyöllistäjät - kuluneen kymmenen vuoden aikana tamperelaiset yritykset eivät ole yltäneet palkittujen joukkoon. Toki tiedän, että esim. eräät kauppaliikkeet ovat Tampereella esimerkillisiä vammaistyöllistäjiä. 

 

Vammaisten työllistämistä pitää markkinoida ja ehdotankin, että Tampereen kaupunki julistaa yrityksille kilpailun tästä aiheesta. Saisimme vammaisten työllistämispyrkimyksille julkisuutta ja aivan varmasti myös useita uusia vammaistyöpaikkoja. 

 

----------------------------- 

 

Urheiluseurojen Tampereella tekemä vammaistyö on tärkeää. 

 

Keskustalaisena on mukava todeta, että erityisesti ns. työväenseurat ovat kunnostautuneet tässä. 

 

TPV:n vammaisjalkapalloilun merkeissä toteuttama "Auringonnousu"-toiminta on ollut kiitettävää. 

Suomen Postin panos vammaisjalkapalloilun sponsoroijana ansaitsee erityiskiitoksen.

Vaimoni, mutta myös minä olemme lukemattomia kertoja seisoskelleet jalkapallokentän laidalla, kun TPV:n Auringonnousu-joukkue on ahertanut kentällä. 

 

Tampereen Työväen Uimareiden vammaisuintitoiminta on kannustanut monta vammaista saamaan itselleen uimataidon. Myös vammaiskilpauimareita on kasvatettu. 

 

Poikamme on osallistunut siis Auringonnousun jalkapallotoimintaan ja hän on hankkinut koko perheen parhaan uimataidon TaTU:n vammaisuintitoiminnassa! 

 

Vammaisen itsetunnolle on tärkeää, että hän on ainakin jollakin osa-alueella "hyvä". 

Meidän tapauksessa tämä itsetuntoa kohottava taito on erinomainen uimataito! 

 

Toivotan TPV:lle ja TaTu:lle menetystä toiminnassanne - toivottavasti jaksatte panostaa vammaistoimintaan tulevaisuudessakin! 

 

---------------------------------

 

Yhteenvetoa 

 

Pelkäämme vanhenemista.

Emme pelkää vanhenemista vanhenemisen vuoksi, vaan pelkäämme, että emme tule vanhoina saamaan ihmisarvoista hoitoa.

Näin näyttää käyvän ainakin Tampereella. 

 

Vammaisilla vanhenemisen pelko on vieläkin perustellumpaa. 

 

Tulevat vaalit ovat perhe- ja kotivaalit. 

 

Keskusta käy koti- ja perhevaaleja.

Aihe on nyt enemmänkin kuin paikallaan. 

 

Kun tamperelaiset kodit ja perheet voivat hyvin, niin Tampereen kaupunkikin voi hyvin.

Maan hallitus haluaa tukea tamperelaista kunnalliselämää.

Pääministeri Vanhanen on lyhyen ajan sisällä käynyt kahdesti Tampereella ja perehtynyt meidän asioihimme. 

 

Myös muut hallituksen johtavat ministerit ovat vierailleet Tampereella.

Tiedän, että uusia ministerivierailuja on tulossa, joten tervetuloa tapaamaan keskustalaisia ministerejä ja välittämään tamperelaisia tuntoja maan hallitukselle!  

 

29.09.2008 

 

-Esko Erkkilä-

 

Hämeenkadun pyöräilyhaasteet

Keskiviikko 17.9.2008 klo 12.51 - Esko Erkkilä

Hämeenkadun pyöräilyhaasteet

Hämeenkadun pyöräilykysymys on ollut Tampereella kuuma aihe jo useita kuukausia. 

Päätin tutkia asianlaidan melkein tieteellisellä tarkkuudella ja ryhdyin toimeen.

Koehetkeksi valikoitui torstai 11.09.2008 ja ajankohdaksi klo 17.00...18.00 välinen aika.

Omistan kaksi polkypyörää; nykyaikaisen, mutta toki viitisentoista vuotta vanhan vaihdepyörän ja kotimaista valmistetta olevan Kone ja Terä Oy:n valmistaman Jaguar-merkkisen museopyörän.

Jaguar on museopyörä ainoastaan iältään, sillä se on erittäin hyvässä kulkukunnossa. Sen varustuksena on mm. saksalaisvalmisteinen Melas-merkkinen pullealamppuinen pyöränvalo, jolle voimaa antaa hollantilainen Philips-dynamo.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tässä kuvassa olen lähdössä kohti Hämeenkatua kotoani. Koekävely sekä koepyöräily ovat kohta alkamassa.

Kiitän valppaita nettisivujeni lukijoita niistä huomautuksista, jotka koskivat pyöräilykypärän puuttumista.  Kirjoitan Joulupukille, jos en kypärää saa ennen Joulua hankittua !

Koejärjestelyt

 

Perustin varikon Keskustorille, sillä parkkeerasin pyöräni sinne.

Lähdin ensiksi Hämeenkadun pohjoispuolen jalkakäytävää kävelemään kohti Hämeenpuistoa.

Tein pienen koevirheen siinä, että kävelin Hämeenpuistoon saakka, vaikka Hämeenkadun pyöräilykaistamaalaukset loppuvatkin jo Näsilinnankadun risteyksessä.

Palasin Hämeenpuistosta Keskustorin kautta Hämeensillan yli Rautatiekadulle - nyt kävelin Hämeenkadun eteläpuolella olevalla jalkakäytävällä.

Rautatiekadulla vaihdoin Hämeenkadun toiselle puolelle ja päätin kävelyosuuteni Keskustorille.

Kävelyosuuden jälkeen otin Jaguar-pyöräni "Keskustorin varikolta" ja tein saman lenkin nyt pyöräilemällä.

Kokeen tulokset, kokemukset sekä kommentit

 

Kävelyosion aikana tein tarkat muistiinpanot "oikein" ja "väärin" pyöräilleistä. Otin huomioon minun puoleisella Hämeenkadun jalkakäytävällä pyöräilleet - vastakkaisella puolella Hämeenkatua pyöräilleitä en tilastoinnissa huomioinut.

Omasta mielestäni oikein pyöräili 18 henkiöä ja väärin 16 henkiöä.

Väärin pyöräilleet olivat kaikki "vastavirtaan" pyöräilleitä.

Kävelyosion aikana tarkkailin myös jalankulkijoiden käyttäytymistä. He kunnioittivat hyvin jalkakäytävälle maalauksin merkittyä pyöräkaistaa. Pahimmat töppäilijät olivat muutama polttariporukka, joille ei ajoittain näyttänyt riittävän edes koko Hämeenkatu.  Alkoholilla oli vahva osuus siihen, että pyöräilykaistoilla oli asiaankuulumatonta väkeä.

 

Pyöräilyosion aikana petyin siitä, että nyt kanssaihmisten käyttäytyminen näytti suorastaan vaaralliselta.

Kiitin Jaguar-pyöräni varustetasoa siitä, että siinä on hyvä kello. Kelloa joutui käyttämään jatkuvasti, sillä jalankulkijat olivat jatkuvasti pyöräilykaistalla.

Pyöräilyn aikana en pystynyt tekemään muistiinpanoja kanssaihmisten tavasta liikkua, sillä tekemistä riitti siinä, että minä ja muut jalkakäytävällä liikkuneet selvisivät vammoitta.

YHTEENVETOA

Hämeenkadun pyöräilykokeilu on ollut paikallaan, sillä nyt on saatu kokemuksia pyöräilyn sujumisesta Hämeenkadun jalkakäytävillä.  Saadut kokemukset pitää hyödyntää.

Pyöräilykaistat pitää erottaa selkeämmin varsinaisesta jalankulkualueesta. Voitaisiinko pyöräkaista sijoittaa oikeaoppisesti ajoradan viereen jalkakäytävälle ? Nyt ajoradan ja pyöräkaistan välissä on monin paikoin "vapaata" jalkakäytävää - kenelle se on tarkoitettu ?

Lyhtypylväät ja muut esteet pitäisi pystyä poistamaan jalkakäytävältä, mutta se lienee vaikeaa ?

Juottoloiden terassit ovat suuri murhe, sillä ne kaventavat Hämeenkadun jälkakäytävän monissa paikoissa jopa puoleen sen luontaisesta leveydestä. 

Suuri ongelma on nyt se, että katuun maalatut pyöräkaistamerkinnät ovat haalistuneet olemattomiin.  Maalauksia on alunperinkin ollut aivan liian harvassa.

Pyöräilykaistojen toimintaperiaate on Hämeensillan eteläpuolista jalkakäytävää lukuunottamatta selkeä, mutta siellä ongelmat ovatkin melkoiset.

Ongelmien syynä on kaksisuuntainen pyöräliikenne Hämeensillan eteläpuolisella jalkakäytävällä. Hatanpaankadun jalkakäytävää pyöräilevät saavat jatkaa Hämeensillalla matkaansa vastavirtaan Keskustorin kulmalle saakka ja tämä aiheuttaa suurta hämminkiä.  Kun lisäksi asiasta kertovat liikennemerkit ja varsinkin katumaalaukset ovat puutteelliset, niin suuri hässäkkä on valmis.

Pyöräilijät itse ovat sittenkin tällä hetkellä suurin ongelma. Väärään suuntaan tapahtuva pyöräily on lähes yhtä suurta kuin oikeaan suuntaan tapahtuva.

Väärään suuntaan pyöräilevät vaarantavat itsensä, muut pyöräilijät ja kaikki Hämeenkadulla liikkuvat jalankulkijat.

Vammaiskysymys pitää myöskin huomioida, kun Hämeenkadun pyöräilykaistoista lopullisesti päätetään. Nykymeno on kaikille vammaisille vähintään haastavaa - se saattaa käydä jopa hengen päälle !

Toivon, että tästä toteuttamastani pienimuotoisesta kokeesta ja näistä riveistä on hyötyä, kun Hämeenkadun pyöräkaistoista lopullisesti päätetään.

Hankilökohtainen mielipiteeni on, että Hämeenkadun pyöräkokeilu oli paikallaan. Nyt on kokeilun perusteella mahdollisuus arvioida asioita tosiasioiden perusteella. "Juupas eipäs" -keskustelu ei ole tässäkään asiassa hedelmällistä.

Totean omana mielipiteenäni, että Hämeenkadun jalkakäytäville mahtuvat niin pyöräilijät kuin jalankulkijatkin !

-Esko Erkkilä-

 

Lue lisää »

Hävettää olla Tampereelta

Perjantai 5.9.2008 - Esko Erkkilä

Hävettää olla Tampereelta !

Tampereen kaupungin joukkoliikenneyksikkö teki taannoin päätöksen, jolla sähköpyörätuolien kuljettaminen paikallisliikenteen busseissa lopetettiin.  

 

Kuljetuskieltoa perustellaan heikoilla rampeilla sekä sähköpyörätuolien kiinnitysvaikeuksilla.  Lisäksi sähköpyörätuoliasiakkaiden auttaminen hankaloittaa aikatauluissa pysymistä.  

 

 

Tampere on päätöksensä jälkeen ainoa kaupunki, joka jättää sähköpyörätuolien käyttäjät joukkoliikennepalveluiden ulkopuolelle.  

 

 

Tampereella on yli 800 sellaista asukasta, jotka ovat oikeutettuja kuljetuspalveluiden käyttämiseen.  Heille myönnetään 18 yksisuuntaista matkaa kuukaudessa.  Tämä merkitsee siis yhdeksän (9) edestakaista matkaa kuukaudessa eli n. kaksi edestakaista matkaa viikossa. Mitkä menot ns. terveet valitsisivat, jos heillä olisi viikossa valittavana kaksi matkaa kodin ulkopuolelle?  

 

 

Vaikka Tampereen kaupungin nyt tekemä syrjintäpäätös koskee suoranaisesti vain sähköpyörätuolien käyttäjiä, on päätös isku vasten kasvoja paljon suuremmalle joukolle.  

 

 

Päätöksellä osoitetaan syrjintää kaikille vammaisille, heidän läheisilleen ja laajalle joukolle vammaisten parissa työskenteleviä.  

 

 

Tavallaan päätös leimaa kaikki vammaisten parissa työskentelevät henkilöt toisen luokan kansalaisiksi; vammaissairaanhoidon piirissä työskentelevät, kuntoutuksen ammattihenkilöstön, puheterapeutit ja tulkit, jopa autonsa vammaiskuljetuksiin soveltuvaksi muuttaneet taksiautoilijat.  

 

 

Tampereen virkamiesten tekemä päätös koskettaa ehkä eniten nuoria vammaisia.  He ovat aktiivisia ja haluavat liikkua ikäistensä parissa.  Uudet kulkemista helpottavat apuvälineet ovat heidän suosiossaan.  Nyt Tampereen kaupunki on sulkenut heiltä pois tämän mahdollisuuden!  

 

 

Olen Turussa ja Raisiossa työssä käydessäni ylpeä siitä, että asun Tampereella.  Kutsun Turkua ja sen lähitienoota leikillisesti syrjä-Suomeksi, sillä onhan sinne pitkä matka täältä Tampereelta.  

 

 

En häpeä sitä, että perheessämme on 20-vuotias nuorimies, joka on oikeutettu käyttämään Tampereen kaupungin kuljetuspalveluja, mutta häpeän tunnustaa asuvani Tampereella sen jälkeen, kun vammaisia syrjivä päätös tuli julkisuuteen.  Esim. Turussa vammaiset ja heidän saattajansa saavat matkustaa joukkoliikennevälineissä ilmaiseksi!  Isoista kaupungeista myöskään Helsinki, Jyväskylä, Lahti ja Oulu eivät rajoita vammaisten joukkoliikennematkustamista.  

 

 

Vahinko Tampereen maineelle on jo tapahtunut, mutta osa siitä voitaisiin korjata, jos vammaisia syrjivä päätös nopeasti peruttaisiin.   

 

 

-Esko Erkkilä-

Meneekö ruuan arvonlisäveroalennus päivittäistavarakaupalle?

Maanantai 18.8.2008 klo 23.35 - -Esko Erkkilä-

Meneekö ruuan arvonlisäveroalennuksesta lähes kolmasosa päivittäistavarakaupalle ?

 

Hallitus suunnittelee, että lokakuussa 2009 ruuan arvonlisäveroa alennettaisiin.

 

Ruuan arvonlisävero on nyt 17 % ja sitä suunnitellaan alennettavaksi siten, että n. vuoden kuluttua arvonlisävero olisi 12 %.

 

On laskettu, että arvonlisäveron alennus merkitsisi kuluttajahinnoissa 500 milj. euron alennusta vuositasolla. Summa olisi 100 euroa per henkilö vuodessa. Sata euroa on merkittävä summa meidän jokaisen kukkarossa.

 

Asiantuntijat toteavat kuitenkin jo nyt, että kuluttajahintojen alennus jäisi vuositasolla vain n. 350 miljoonaan euroon.  Tämä merkitsisi sitä, että päivittäistavarakauppa vetäisi välistä omien katteidensa parantamiseen 150 milj. euroa eli 30 euroa per henkilö!

 

Kuluttajajärjestöt kehoittavatkin jo nyt kuluttajia tehostettuun elintarvikkeiden hintojen seurantaan.

 

Tehostettu hintaseuranta onkin paikallaan, jotta saisimme "koko satasen" oman ruokalaskumme alennukseksi !

 

Pohdiskelee ja kannustaa

 

-Esko Erkkilä-

Peltolammi - nuorekas toimintalähiö

Perjantai 1.8.2008 - -Esko Erkkilä-

Peltolammi - nukkumalähiö on muuttunut tulevaisuutta uhkuvaksi, vireäksi ja nuorekkaaksi toimintalähiöksi

Peltolammin alueen rakentaminen kerros- ja rivitaloalueeksi alkoi v. 1966.

Peltolammin vahvuus on, että alue rakennettiin aikanaan väljästi.  Kerros- ja rivitalot on sijoitettu suorastaan viehättävästi metsän siimekseen.  

 

On selvää, että kaupungin suunnittelijat ovat vuosien aikana pyrkineet himoiten tiivistämään aluetta.  Se on kuitenkin pystytty estämään ja siinä työssä Peltolammiseuralla on ollut keskeinen rooli.  

 

Peltolammin säilyttäminen väljästi rakennettuna tulee olemaan Lakalaiva-suunnitelmien edetessä entistä haastavampaa.  

 

Peltolammin eräs vahvuus on alueen asukkaiden keski-iän nuorentuminen. Väestön nuorentuminen perustuu sille, että Peltolammilla syntyneet nuoret ovat alkaneet arvostamaan synnyinseutuaan ja muuttavat vanhemmalta väeltä vapautuviin asuntoihin.  

 

Alueen keski-iän alentuminen on nykyaikana harvinaista, sillä seniori-ikäisten osuus on yleisesti kasvamassa. Peltolammin kerrostalojen sisäänkäyntitiloissa lastenvaunujen esiintyminen on kuitenkin ilahduttavan runsasta.  

 

Tulevina vuosina Peltolammin asukkaiden suuri haaste on se, että Tampereen kaupungin päättäviin elimiin saadaan Peltolammin puolesta toimivia uusia päättäjiä.   

 

Peltolammin puolesta toimivan päättäjän tulee olla aidosti sitoutumaton esim. johonkin asumismuotoon.  Peltolammilla ovat kerrostalo- ja rivitaloasuminen keskenään hyvässä harmoniassa.  

 

Olen syksyn kunnallisvaaleissa ehdokkaana ja asunut Peltolammilla yli 30 -vuotta - aluksi rivitalossa Palokallionkadulla ja vuodesta 1988 alkaen omakotitalossa Ruokomäenkadulla.  

 

Tunnen Peltolammin vahvuudet ja haluan säilyttää sekä kehittää aluetta tulevien vuosien kuluessa.  En pysty siihen yksin, vaan toivon Peltolammin alueen asukkailta kehittämisideoita - tehdään arjen asioita kehittämällä Peltolammista entistä mukavampi paikka asua !  

 

-Esko Erkkilä-