Kirkkohallitus on oikealla tiellä

Torstai 7.3.2013 - -Esko Erkkilä-

Viime viikolla Kirkkohallituksen täysistunto antoi valtiovarainministeriölle lausunnon kuntauudistuksesta. Lausunnossaan Kirkkohallitus totesi, että kirkko ei pysty vastaamaan parhaalla mahdollisella tavalla kirkon muutoshaasteisiin, jos se joutuu seuraamaan yksinomaan kuntarakenteiden kehitystä.

 

Kirkkohallituksen kanta merkitsee, että kirkon ja kuntauudistushankkeiden tiet tulevat erkaantumaan.

 

Käytännön toimenpiteenä evankelisluterilainen kirkko valmistelee pikavauhtia lakia, jolla seurakunnat erotetaan mahdollisten uusien suurkuntien aluejaosta ja –rajoista. Nykyisen lain mukaan kuntaliitoksia seuraa automaattisesti, että kuntaliitos johtaa seurakuntien pakkoliitoksiin.

 

Kirkkohallituksen kanta on oikea ja osoittaa kirkon ajattelevan seurakuntalaisten parasta.

 

Valmisteltavassa lainmuutoksessa lähdetään jopa siitä, että toteutuneet seurakuntien pakkoliitokset voitaisiin purkaa. Tapahtuneet vääryydet olisi siis mahdollista korjata!

 

Kannatan Kirkkohallituksen toimenpiteitä, sillä se saattaisi antaa mahdollisuuden mm. sille, että synnyinseurakuntani Viljakkala kokisi Viron kohtalon eli saisi ”miehityksen” ajaksi menettämänsä itsenäisyyden takaisin!

 

On selvää, että esim. seurakuntien pakkoliitoksissa menetettyjen taloudellisten arvojen palauttaminen vaatisi pitkällisiä neuvotteluja. Uskon kuitenkin, että järki ja sovittelunhalu voittaisivat tässäkin.

 

Taloudellisia arvoja tärkeämpää olisi kuitenkin vaikkapa Viljakkalan tapauksessa se, että seurakuntalaisilla olisi pakkoliitoksen purkamisen jälkeen aito mahdollisuus kokea seurakunta omakseen. Nyt se sitä ei ole, sillä jopa tutussa kotikirkossa ja Viljakkalan hautausmaalla tuntee olevansa vierailla veräjillä. Tämä ei varmaan ole kirkon tarkoitus ja tavoite.

 

Esitän pienenä evästyksenä Kirkkohallitukselle, että kuntaliitoksen seurauksena pakkoliitetyt seurakunnat voisivat itsenäisyyden palauttamisen jälkeen jatkaa joko entisellään itsenäisinä seurakuntina tai harkita liittymistä johonkin seurakuntalaisten enemmistön kannattamaan naapuriseurakuntaan!

 

Oletan, että Viljakkalassa käytäisiin tässä tapauksessa vilkas ja piristävä keskustelu itsenäisenä jatkamisen tai Hämeenkyrön seurakuntaan liittymisen tiimoilta.

 

En ole esittämäni kysymyksen vastauksessa puoltani valinnut, mutta nykyinen seurakuntajako ei palvele viljakkalalaisia tai meitä Viljakkalassa syntyneitä ja Viljakkalan kirkon kotikirkokseen edelleen kokevia!

 

 

-Esko Erkkilä-