Euroopan Unioniin liittyminen pakotti maatalouskaupan tehostamaan toimintaansaLauantai 21.5.2016 - -Esko Erkkilä- Äänestin 16.10.1994 järjestetyssä neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä Euroopan Unioniin liittymisen puolesta ja en ole äänestyspäätöstäni katunut.
Euroopan Unioniin liittyminen merkitsi maataloudelle suuria sopeutumisongelmia, mutta ilman liittymistä Suomessa ei ehkä tänään olisi omaa maataloutta lainkaan.
Otan esimerkiksi maatalouskaupan, sillä tunnen sen alan hyvin.
Ennen Euroopan Unioniin liittymistä meillä oli maataloustuotteilla, mutta myös maataloudessa tarvittavilla tuotantohyödykkeillä ns. korkea hintataso.
Korkea tuotantohyödykkeiden hintataso perustui paljolti niihin maatalouskaupan rakenteisiin, jotka olivat olleet voimassa sotien jälkeisestä ajasta alkaen.
Maatalouskaupassa toimi monia kaupparyhmittymiä, sillä oman siivunsa maataloustuottajien tulotasosta, mutta viimekädessä kuluttajien maksamista elintarvikkeista halusivat rahastaa Hankkija, SOK-osuuskaupat, K-ryhmä, Tuko. ja E-liike – tässä suurimmat välistävetäjät mainittuna.
Jokseenkin kaikissa Suomen kaupungeissa sijaitsi kaikkien maatalouskauppaa harjoittavien keskusliikkeiden maakuntakonttorit ja niissä suuri henkilöstömäärä. Maakuntakonttoreiden henkilöstö ei koskaan nähnyt ”elävää asiakasta”, mutta merkittävän siivun maakuntakonttorit tarvitsivat tuottajien tarvitsemista koneista, lannoitteista, rehuista, torjunta-aineista ja mikä on suorastaan ihmeellistä, myös viljelijöiden teollisuudelle tai vientiin toimittamasta leipä- sekä rehuviljasta!
Maatalouskauppa rahasti siis mennen tullen niistä tuotantohyödykkeistä, joita tuottaja tarjosi myyntiin tai tarvitsi tuotantoonsa!
Maakuntakonttorit vaativat teollisuudelta normaalien tukkumyyntipalkkioiden lisäksi melkoiset kynnysrahat, jotta ne suostuivat myymään kotimaisen teollisuuden tuotantohyödykkeitä omille vähittäismyyntipisteilleen.
Seuraava porras, joka kävi teollisuuden kimppuun, olivatkin eri kaupparyhmittymien vähittäismyyntipisteet. Ne vaativat normaalin vähittäismyyntipalkkion lisäksi suorastaan mielikuvituksellisia summia kynnysrahaa, jotta ne suostuivat laskuttamaan teollisuuden tuotteita maataloustuottajille.
**************
Sain olla agribisneksessä sen ajan, jolloin teollisuus rohkeni sivuuttaa maatalouskaupan laskutustienä ja alkoi laskuttamaan maatiloja suoralaskutuksena.
On selvää, että hankkijat, sok-koot, keskot ja muut välistävetäjät julmistelivat kehitystä, mutta ne eivät pystyneet kääntämään kehityksen pyörää enää kohti menneisyyttä.
Teollisuus alkoi laskuttamaan maatiloja suoraan ja myös viljatilitykset hoituvat nykyisin teollisuudelta ja vientiliikkeiltä suoraan viljelijöille.
Väitän, että toimintojen tehostumisen on saanut aikaan Euroopan Unioniin liittyminen.
Myönnän, että tässä käsittelemäni näkökulma on rajallinen, mutta uskon niiden henkilöiden olevan harvassa, jotka esimerkiksi haluaisivat maatalouskaupan maakunnallisia konttoreita olevan joka kaupungissa ja että viljaa käyttävä teollisuus ei saisi maksaa viljatilitystä suoraan viljelijälle!
Kysykää EU:sta eroa ajavilta, että haluaisivatko he esim. maatalouskaupassa paluuta 1990-luvun menettelytapoihin!
-Esko Erkkilä- |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: 16.10.1994, EU-kansanäänestys 16.10.1994, maatalouskaupan murros, välistävetäjät, maatalouskaupan välistävetäjät, |