Yhteystiedot

Esko Erkkilä
Ruokomäenkatu 32
33840 Tampere
050 556 4878

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Kaatuneitten muistopäivä on eräs tärkeimmistä liputuspäivistämme

Sunnuntai 15.5.2011 - -Esko Erkkilä-


Tänään on toukokuun kolmas sunnuntai ja se merkitsee, että nyt liputamme kaatuneitten muistopäivän kunniaksi.

Kaatuneitten muistopäivä on Itsenäisyyspäivän ja Puolustusvoimain lippujuhlapäivän rinnalla yksi niistä liputuspäivistä, joita eniten arvostan.

Ne kaikki liittyvät isänmaallisuuteen ja siihen, että itsenäisyyttä ei saavutettu ilman uhrauksia.

Muistopäivän viettäminen perustuu Talvisodan uhrien muistamiseen, sillä se sai alkunsa huhtikuussa 1940 pidetystä piispainkokouksesta, jossa oli ehdotettu suru- ja muistojumalanpalvelusten pitämistä Talvisodassa kaatuneiden muistoksi sunnuntaina 19. toukokuuta 1940.

Piispainkokouksen seurauksena Puolustusvoimain ylipäällikkö, sotamarsalkka Mannerheim määräsi vappuna 1940, että uutta muistopäivää vietetään toukokuun kolmantena sunnuntaina ja sitä tuli viettää "nyt päättyneessä sodassa kaatuneiden sankarivainajien sekä myös kaikkien murroskautena vuonna 1918 molemmin puolin vakaumuksensa puolesta henkensä uhranneitten yhteisenä uskonnollisena muistopäivänä".

Päätöksellään Mannerheim korosti kansallista yhtenäisyyttä. Se oli tärkeä askel, että Mannerheimiä pidetään suurimpana suomalaisena.  Mannerheimin käsky koski vain Puolustusvoimia, mutta sitä alettiin noudattaa myös armeijan ulkopuolella.

Päivää nimitettiin yksimielisyyden ja sankarivainajien muistopäiväksi - nykyinen nimi sillä on ollut vuodesta 1947 alkaen. Jatkosodan ja Lapin sodan myötä on muistettu myös noissa sodissa kaatuneita sekä nykyään kaikkia sodissa kaatuneita suomalaisia.

Kaatuneitten muistopäivän liputusohjeet poikkesivat vuoteen 1995 saakka tavanomaisen liputuspäivän ohjeista.

Tapana oli, että liput pidettiin klo 10-14 puolitangossa, muun osan päivästä (8-10 ja 14-21) kokotangossa. Kun toisen maailmansodan päättymisestä vuonna 1995 tuli kuluneeksi 50 vuotta, ohjeita muutettiin niin, että liputetaan normaaliin tapaan koko päivän kokotangossa.

Lipun laskeminen puolitankoon keskipäivän ajaksi loi liputtamiseen aitoa tunnelmaa, mutta mm. liputtamisen suuritöisyys merkitsi menettelyn yksinkertaistamista. Nykyisin erityisesti kaupungeissa liputtamisesta huolehtivat moninaiset kiinteistönhuoltoyritykset ja niiden palvelut maksavat, joten liputusohjeiden yksinkertaistaminen oli siinäkin mielessä perusteltua.

Yksi setäni on saanut viimeisen lepopaikkansa Viljakkalan sankarihautausmaalla, joten koen kaatuneitten muistamisen omakohtaisesti.

Useat synnyinkotini naapuritalojen pojat ovat samalla sankarihautausmaalla kuin setäni. On ollut hieno havaita, että näiden talojen lipputangossa Suomen lippu on hulmunnut jokaisena kaatuneitten muistopäivänä, jotka muistan.

Perheemme tavoite tänään on, että Suomen lippu liehuu Tampereen omakotitalomme sekä myös kesäasuntomme lippusaloissa. Haluamme näin kunnioittaa sodissamme kaatuneita.

 

-Esko Erkkilä-

Avainsanat: kaatuneitten muistopäivä, sankarivainajat, Talvisota, Jatkosota, Lapin sota, Vapaussota, Viljakkalan sankarihautausmaa,


Kommentit

19.5.2011 12.03  Henna Muilu

Hei, tässä kirjoituksessa on pysytty asiassa eli kaatuneitten muistopäivässä. Minua hämmästyttää kaatuneitten päivän lehtikirjoitukset nykyään. Otsikko voi olla kaatuneitten muistopäivä ja ingressissä tietoa siitä. Varsinaisessa jutussa sitten kuitenkin haastatellaan veteraania, joka kertoo omasta sodastaan eikä sanallakaan mainitse yhtään kaatunutta "veljeä". Veteraaneillahan on oma juhlansa, jolloin on syytä haastatella heitä niin kauan kuin heitä on elossa. Jos siis molempina päivinä julkisuus tuo ministeriä myöten haastattelussa esille vetraanit ja heidän nykyisen tilanteensa voisiko kaatuneitten muistopäivän vieton lopettaa tai yhdistää veteraanipäivään.
Kirjoittaja olisi voinut kertoa vielä vähän enemmän jotain henkilökohtaista tietoa sedästään ja muista naapuritalojen pojista.

Terveisin sotaorpo

21.5.2011 9.29  Esko Erkkilä

Kiitos kommentista - huomasin sen ulkomaanmatkani vuoksi sen vasta nyt.

Setäni sankarikuolema tapahtui talvisodan viime päivinä Viipurissa.

Synnyinkotini haapureista kaatui ainakin kahdesta talosta kaksi veljestä ja kolmesta lähinaapurista yksi nuorimies taloa kohden.

Kovaa veroa kylä sodistamme maksoi.

En tunne naapuritalojen sankarivainajien viime hetkiä, sillä nuoruudessani ei jostain syystä ollut tapana keskustella niistä. Olisi pitänyt osata kysellä.

Kylän miehet kyllä kävivät perusteellisesti omia taistelujaan läpi moneen kertaan, mutta kaatuneista naapuritalojen miehistä en ainakaan muista keskustellun.

Olen käynyt Venäjällä lähes kaikilla tärkeimmillä taistelupaikoilla ja eräälle sain naapurista mukaani "nykypojan" eli talon isännän, jonka yksi setä kaatui Summassa. Näki, että käynti Summan taistelujen muistomerkillä oli ikäiselleni miehelle puhutteleva kokemus.

Viljakkalassa on aikoinaan ollut tapana hakata sankarivainajan muistokiveen kaatumispaikka. Se antaa edes jonkinmoista osviittaa kaatuneen viime kohtaloista. Kaatumispaikka on mainittu myös siinä muistotaulussa, joka on Viljakkalan Seurakuntatalon seinällä kunniapaikalla.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini