Yhteystiedot

Esko Erkkilä
Ruokomäenkatu 32
33840 Tampere
050 556 4878

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Hämeenkyrön Mannanmäessä taisteltiin Isänmaan puolesta 14 - 24.3.1918

Perjantai 30.8.2019 - -Esko Erkkilä-

Hämeenkyrön Mannanmäki sijaitsee Kyröskoskelta kolmen kilometrin päässä VT3:n varrella pohjoiseen mentäessä.

 

 

Mannanmäessä käytiin kovia taisteluja Vapaussotamme aikana maaliskuussa 1918.

 

 

 

IMG_3807.JPG

 

 

Mannanmäessä on 15 metriä korkea näkötorni, joka samalla…

 

 

 

IMG_3800.JPG

 

 

 

…on Vapaussodan taisteluissa Hämeenkyrössä kaatuneen kuudenkymmenenkahdeksan Valkoisen muistomerkki.

 

 

 

”Tää taistotanner sankarteoin

ain ajast aikain julistaa.

Oot kaunihimpi monin verroin

sa vapahana synnyinmaa.

 

Miespolvi poistuu aikanansa

mutt velvoitus on sama tää:

ett vapahana maa ja kansa

sun jälkehesi tänne jää.”

 

 

 

 

IMG_3801.JPG

 

 

Sotiemme aikana näkötornia käytettiin ilmavalvonta-asemana, jossa päivystäneiden lottien muistolaatta paljastettiin elokuussa 2014.

 

 

 

Näkötornista on hienot näköalat joka suuntaan:

 

 

 

IMG_3797.JPG

 

 

 

IMG_3798.JPG

 

 

 

IMG_3799.JPG

 

 

******************

 

 

 

IMG_3806.JPG

 

 

Mannanmäen näkötorni ja Vapaussodassa kaatuneiden muistomerkki vihittiin käyttöönsä 24.3.1938 eli Mannanmäen taistelujen 20-vuotispäivänä.

 

 

******************

Pääsin käymään näkötornissa 8.8.2019 ja eräs seikka näkötornin huipulla harmitti ja ihmetytti; en ole missään ja en ole koskaan nähnyt niin paljon lentomuurahaisia, kuin on näkötornin huipulla.

 

 

Annan vahvan palautteen tornin omistajalle Hämeenkyrön kunnalle sekä näkötornin haltijalle eli Vapaussodan ja Itsenäisyyden Kyrösjärven Seudun Perinneyhdistykselle: Hoitakaa tuholaistorjunta nopeasti kuntoon, sillä lentomuurahaiset saattavat tehdä pahaakin jälkeä arvokkaalle rakennukselle!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Mannanmäki, Mannanmäen taistelut Vapaussodassa, Vapaussota, Vapaussota 1918, Mannanmäen muistomerkki, Vapausodan ja Itsenäisyyden Kyrösjärven Seudun Perinneyhdistys,

Lipputanko kuuluu jokaisen omakotitalon pihamaalle!

Sunnuntai 9.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Elämme Itsenäisyyspäivän aikoja ja nyt on ollut liputuspäiviä joka toinen päivä.

 

 

Joulukuun 4. päivänä...

...tänä vuonna siniristiliput liehuivat lipputangoissa sen kunniaksi, että silloin vietimme suomalaisen demokratian päivää, sillä tasan sata vuotta sitten suomalaiset pääsivät ensimmäisen kerran Vapaussodan jälkeen äänestämään kuntavaaleissa.

 

 

Joulukuun 6. päivä...

...meillä oli mielestäni joka vuonna vuoden tärkein ja arvokkain liputuspäivä, sillä silloin kohotimme lippusalkoihin Suomen lipun itsenäisyytemme kunniaksi.

 

Joulukuun 8. päivä...

...eli eilen meillä oli taas tilaisuus nostaa Suomen lippu salkoon, sillä silloin vietimme Jean Sibeliuksen eli suomalaisen musiikin päivää.

 

 

Kerrostaloyhtiöt ja myös useimmat rivitaloyhtiöt ovat hankkineet tontilleen lipputangon, mutta aivan liian monelta omakotitalolta se puuttuu.

 

 

Me olimme aikoinaan siinä onnellisessa asemassa, että Rouva voitti jossain tuleville omakotirakentajille suunnatussa arvonnassa lipputangon ja sitä me sitten kannoimme omakotitalomme rakennusvaiheessa eri puolille rakennustyömaatamme!

 

 

IMG_6467.JPG

 

 

Tässä omakotitalomme lipputanko kuvattuna 6.12.2018.

 

 

 

Parisenkymmentä vuotta sitten hankimme lipputangon myös mökillemme Viljakkalan Majajärvelle ja on selvää, että jokaisena liputuspäivänä siniristilippu liehuu joko omakotitalomme ja mökkimme lipputangossa!

 

 

Lipputangon hankkiminen on mahdollista kaikkien omakotitalojen tontille ja kannustankin kaikkia omakotitalon omistajia hankkimaan oman lipputankonsa, sillä siniristilipun liehuminen omassa lipputangossa on aina hieno kokemus!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Lipputanko, Itsenäisyyspäivän liputus, Jaen Sibeliuksen päivä, suomalaisen musiikin päivä, Vapaussota, suomalaisen demokratian päivä,

Viljakkalan miesten rahapussien erikoinen piilopaikka Vapaussodan aikana 1918

Tiistai 14.8.2018 - -Esko Erkkilä-

MTK-Viljakkala järjesti lauantaina 11.8.2018 Viljakkalassa ”Päivä maalla”-tapahtuman johtokuntansa jäsenen Kari Lammin isännöimällä Säkiojan tilalla.

 

 

Poikkesin tilalla ja näin sekä koin paljon mielenkiintoista.

 

 

Kari Lammin isä Esko Lammi kysyi, että tiedänkö ja tunnenko heidän asuinrakennuksensa takana kasvavien ”Vartijakuusten” tarinan.

 

 

En tietänyt ja Esko Lammin vaimo lähti opastamaan asuinrakennusten takana kasvavien isojen kuusten luo.

 

 

 

IMG_3379.JPG

 

 

Heinäseiväskasan vieressä kasvava kuusi on kooltaan niin iso, että eipä taida kolmenkaan miehen ketjussa olevat kädet yltää kuusen ympäri.

 

 

 

IMG_3382.JPG

 

 

Asetuin ”mittakepiksi” kuusen juurelle.

 

 

 

IMG_3383.JPG

 

 

Kuusessa on vielä nytkin vankat oksat ja niistä oppaamme kertoi kiehtovan tarinan.

 

 
Tämän kuusen oksistoon ovat Viljakkalan miehet piilottaneet rahapussinsa, kun Vapaussodan taistelut vyöryivät tämän paikan ylitse.

 

 

Punaiset perääntyivät Kurun suunnasta Karhen ja Parvilahden kautta Viljakkalaan sekä siitä edelleen Hämeenkyrön Mannanmäkeen ja valkoiset ajoivat heitä takaa.

 

 

Säkinojan tilan nykyiset omistajat ovat kuulleet ilmeisen tositarinan Viljakkalan miesten rahapussien piilopaikasta sukulaiseltaan, joka kuoli 2000-luvun alkuvuosina.

 

 

On ilmeistä, että tämä Lammien sukulainen ei ole henkilökohtaisesti päässyt näkemään rahapussien piilottamista, vaan hänkin on aikoinaan saanut kuulla tämän kiehtovan tarinan vanhemmilta aikalaisiltaan.

 

 

Olipa mielenkiintoinen lisä minullekin synnyinpitäjäni historiasta - kiitokset tarinan kertomisesta Lammin yrittäjäpariskunnalle!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vapaussota, Vapaussota vuonna 1918, Päivä maalla Säkinojan tilalla, MTK-Viljakkala, Päivä maalla,

Kaikki eivät Vapaussodassa asettuneet toista suomalaista vastaan!

Tiistai 22.5.2018 - -Esko Erkkilä-

Sain eilen olla kuuntelemassa, kun edunvalvontapäällikkö Jouni Koskela alusti Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen Maanantaitapaamisessa aiheesta:

 

 ”Valkoinen tarina kesällä 1918 – sopua ja sovintoa, ei kostoa”.

 

 

Alustus oli mielenkiintoinen ja toivon, että joskus voin tällä saitilla palata sen syvimpään sanomaan.

 

 

Eräs Koskelan viesti oli se, että nyt pitäisi saada muistiin mahdollisimman paljon sitä tietoa, joka liittyy Vapaussodan tapahtumiin.

 

Ketään sellaista henkilöä ei luonnollisesti ole enää muistelemassa, jotka omaisivat omakohtaista kokemusta Vapaussodasta, mutta perinnetietoa siitä liikkuu yhä edelleen.

 

 

Seuraavassa pieni omakohtainen perinnetiedon rippunen Vapaussodasta:

 

 

Äidinpuoleinen vaarini Jaakko Vihtori Välimäki lienee ollut onneksi niin vähäpätöinen tekijä kulmakunnalla Viljakkalassa, että hänen suuntautumisestaan valkoisten tai punaisten riveihin ei ole ainakaan minulla mitään tietoa.

 

 

Vaarini ensimmäinen avioliitto oli päättynyt puolison kuolemaan vuonna 1907 ja hän aloitti toisen avioliittonsa mummuni Tildan kanssa vuonna 1909, joten ”pesänrakentaminen” Tildan kanssa lienee merkinnyt, että Jaakko Vihtorilla ei ollut aikaa ja eikä myöskään mahdollisuuksia tai intressejä ryhtyä poliittiseen toimintaan.

 

 

Toisin oli naapurini Kalle Hietamäen kohdalla, jonka pojan Uunon vaimoksi vuonna 1917 syntynyt tätini Aino päätyi aikanaan.

 

 

Kalle Hietamäki oli silloisen ajattelun mukaan suurehko tilallinen, sillä Hietamäessä oli peltoa lähemmäs kymmenen hehtaaria.

 

 

Jonkinlaisesta ökyisännän roolistaan huolimatta Kalle Hietamäki – jonka hyvin muistan – ajautui vasemmistolaisuuteen ja siten ainakin henkisesti kannattamaan punaisia Vapaussodassa.

 

 

Aikalaisten muistitieto kertoo, että Kalle-isäntä painui hyvin tietämääni paikkaan eli Hietamäen perunakuoppaan piiloon siinä vaiheessa, kun punaiset valkoisten Kurun suunnasta tekemän hyökkäyksen ajamina joutuivat perääntymään aluksi Viljakkalan kirkonkylään ja sittemmin Kyröskosken kautta kohti Tamperetta.

 

 

Kalle-isännän vaimo Amanda Karoliina  – näin kerrotaan – huolehti miehensä ruokahuollosta perunakuoppaan sinä aikana, jolloin olot Viljakkalassa olivat punaisten kannalta kriittiset.

 

 

Käsitän, että Kalle-isäntä oli punahenkisyydestään huolimatta rehti ja avoin kunnallismies, joten hän ei Vapaussodan päättymisen jälkeen joutunut Tammisaaren, Lahden tai Hämeenlinnan vankileireille virumaan vaan pääsi jatkamaan Hietamäen tilan isännyttä siihen saakka, kunnes poikansa Uuno otti tilan isännyyden hoitaakseen.

 

 

Mainittakoon, että Uuno ja Aino Hietamäki olivat kummejani ja nykyään vastuulleni kuuluu heidän hautansa hoitaminen.

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vapaussota, Vapaussota Viljakkalassa, perunakuoppa, valkoisten hyökkäys Kurun suunnasta Viljakkalaan vuonn 1918. Vapaussota vuonna 1918,

Lehtileikkeitä ja muuta alkuperäismateriaalia Suomen sodista Sylvään koululla Sastamalassa

Torstai 19.1.2017 - -Esko Erkkilä-

Sain viikko sitten tutustua Sastamalassa Sylvään koululla Sastamalan Sotaveteraanit ry:n järjestämään pienoisnäyttelyyn, jossa oli esillä alkuperäisaineistoa Suomen sodista vuosilta 1939 – 1945.

 

 

Seuraavassa muutamia valokuvia tästä pienoisnäyttelystä:

 

 

 

IMG_6471.JPG

 

 

Hyvä yhteenveto Suomen taisteluvuosista alkaen itsenäisyysjulistuksestamme.

 

 

 

IMG_6468.JPG

 

 

TK-piirtäjien kuvia taistelutilanteista.

 

 

 

Seuraavassa Aamulehden aitoja etusivuja:

 

 

 

IMG_6478.JPG

 

 

Maailmapalon syttymisuutinen 2.9.1939

 

 

 

IMG_6476.JPG

 

 

27.11.1939

 

 

 

IMG_6481.JPG

 

 

30.11.1939

 

 

 

IMG_6482.JPG

 

 

1.12.1939

 

 

 

IMG_6479.JPG

 

 

29.2.1940

 

 

 

IMG_6480.JPG

 

 

6.3.1940

 

 

 

IMG_6477.JPG

 

 

14.3.1940 Aamulehti kertoi, että rauha on solmittu edellispäivänä.

 

 

 

 ***************

 Ja sitten Jatkosodan vetäytymisajan uutisia:

 

 

IMG_6484.JPG

 

 

15.6.1944

 

 

 

IMG_6483.JPG

 

 

16.6.1944

 

 

 

IMG_6485.JPG

 

 

30.6.1944

 

 

 ******************

 

 

IMG_6472.JPG

 

 

Näyttelyssä oli esillä myös rintamalla tehtyjä puhdetöitä.

 

 

Puhdetöiden tekeminen on näin jälkeenpäin hyvinkin ristiriitainen kysymys, sillä tuudittiko niiden näpertely joukot ja jopa johtajat luuloon, että vihollinen ei ala suuriin hyökkäyksiin?

 

 

En näin jälkiviisaana osaa arvostaa sitä, että jopa etulinjan komentajat sallivat niin mittavan puhdetöiden näpertelyn, kuin sitten tapahtui.

 

 

Isäni oli täyden ajan Talvisodassa, Jatkosodassa ja vielä myös Lapinsodassa ja hänellä ei ollut lainkaan puhdetöitä.  Sen sijaan isälläni oli ja jossain piironginlaatikossa minulla on edelleenkin ainakin yksi kultainen kirves, joka on rintapieleen neulalla kiinnitettävä tunnustus siitä, että sen haltija on kunnostautunut asemasodan aikana halonhakkuussa.

 

 

Yhden motin hakkaamisesta sai rautakirveen, hopeakirveen sai neljästä motista ja kultakirveen saamiseen piti hakata halkoja 16 mottia.

 

 

Pitääpä joskus tutkailla tuo piironginlaatikko, jotta näkee millaisen halonhakkuukirveen isäni on ansainnut!

 

 

Kiitokset Sastamalan Sotaveteraanit ry:lle mielenkiintoisen pienoisnäyttelyn aikaansaamisesta!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Suomen itsenäisyysjulistus, Vapaussota, Talvisota, Jatkosota, Lapinsota, Sastamalan Sotaveteraanit ry, Sylvään koulu, Sastamala,

Valitettavan monella sankarihautausmaalla sankarivainajan muistokivestä puuttuu kaatumispaikkakunta

Torstai 28.7.2016 - -Esko Erkkilä-

Vierailen muutaman kerran vuoden aikana synnyinseurakuntani Viljakkalan hautausmaalla, sillä siellä on monien sukulaisteni hautoja ja minulla on henkilökohtaisesti muistoja monista Viljakkalan hautausmaalla lepäävistä vainajista.

 

 

Toivottavasti saan sieltä aikanaan myös oman lepopaikkani.

 

 

Viljakkalan sankarihautausmaa on aina kohteenani, kun käyn Viljakkalan hautausmaalla, sillä lepäähän siellä sankarihautausmaalla mm. yksi sedistäni eli Reino Erkkilä.

 

 

 

Arvostan Viljakkalan seurakuntaa, sillä seurakunta on aikoinaan kaivertanut sankarivainajien muistokiviin sen paikan, jossa kyseinen sankarivainaja on kaatunut.

 

 

Kaatumispaikan ilmoittaminen muistokivessä on meille jälkeenjääneille arvokas tieto ja pystymme sen avulla mieltämään lisää siitä, että miten tämä kalleimpansa Isänmaan puolesta antanut on taistellut.

 

 

****************

 

 

 

Tapaan matkoillani poiketa eri paikkakunnilla liikkuessani sankarihautausmailla ja tutkailla niiden soturien viimeisiä leposijoja, jotka taistellen turvasivat meille itsenäisen Suomen.

 

 

Valittavan monilla sankarihautausmailla ei ole hautakivessä mainittu sitä paikkakuntaa, jolla kyseinen soturi kohtasi matkansa pään.

 

 

 

***************

 

 

Olen parhaillaan Kälviällä, jonne matkaamme Rouvan kanssa joka kesä ainakin yhden kerran hänen synnyinpaikkakunnalleen ja synnyinkotiinsa.

 

 

sankari1.jpg

 

 

Matkalla Kälviälle Rouva poikkesi tapansa mukaan Lennol Oy:n tehtaanmyymälään Jalasjärvellä kangasostoksille ja tutustuin sinä aikana Jalasjärven kirkkoon sekä Jalasjärven sankarihautausmaahan.

 

 

 

sankari2.jpg

 

 
Jalasjärven sankarihautausmaalla on isona pitäjänä paljon sankarivainajia, mutta…

 

 

 

sankari3.jpg

 

 

…valitettavasti muistokivissä ei ole henkensä Isänmaan puolesta antaneiden sotureiden kaatumispaikkaa.

 

 

 

sankari4.jpg

 

 

Sama tilanne on myös Kälviän sankarihautausmaalla, sillä…

 

 

 

sankari5.jpg

 

 

…myös siellä sankarivainajien muistokivissä ei ole mainintaa kaatumispaikasta.

 

 

 

sankari6.jpg

 

 

Ilahduin, kun totesin Kälviän sankarihautausmaalla että Vapaussodassa 1918 kaatuneiden sankarivainajien muistokivissä on maininta kaatumispaikasta.

 

 

Maininnat…

 

  • ”kaatui Aunuksessa”
  • ”haavoittui Tampereella"

 

 

…antavat vierailijalle elävän kuvan, että missä Kälviältä kotoisin olleet taistelijat ovat kohdanneet matkansa pään.

Valitettavasti ajan hammas on vajaan sadan vuoden aikana hämärtänyt kiviin kaiverretut tekstit Kälviälläkin niin, että päivämäärien hahmottaminen on vaikeaa.

 

 

 

Teen ehdotuksen:

 

 

Sankarihautausmailla muistokivet pitää nyt tai lähivuosina kaivertaa sekä kullata uudelleen ja ehdotankin, että siinä yhteydessä jokaiseen muistokiveen kaiverretaan ja kullataan sen paikkakunnan nimi, jossa kyseinen soturi on kohdannut matkansa pään!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Viljakkala, Viljakkalan sankarihautausmaa, Jalasjärvi, Jalasjärven sankarihautausmaa, Kälviä, Kälviän sankarihautausmaa, Vapaussota, Vapaussota 1918,

Viron vapaussodan muistomerkin toteuttaminen vei 90 vuotta

Lauantai 6.9.2014 - -Esko Erkkilä-

Viron vapaussota Neuvosto-Venäjää vastaan käytiin vuosina 1918 – 1920 ja siihen osallistui virolaisten vahvistuksena myös suomalaisia.

 

Hanke vapaussodan muistomerkistä virisi Virossa jo vuonna 1919, mutta se toteutui vasta vuonna 2009, kun Tallinnan Vapaudenaukiolle paljastettiin Viron vapaussodan muistomerkki - Vapaudenpatsas.

 

Kävin Vapaudenpatsaalla elokuun 31. päivänä.

 

 

 

 

vapa1

 

 

Vapaussodan muistomerkki Vapaudenpatsas hallitsee Tallinnan Vapaudenaukiota.

 

 

 

 

vapa2

 

 

Muistomerkki paljastettiin kesäkuun 23. päivänä 2009 eli tasan 90 vuoden kuluttua siitä, kun hankkeen alkuajatus lausuttiin.

 

Laki muistomerkin pystyttämisestä saatiin aikaan kuitenkin vasta vuonna 1936.

 

Hanke kuitenkin viivästyi toisen maailmasodan sekä sitä seuranneen Viron neuvostomiehityksen vuoksi.

 

Neuvostomiehityksen jälkeen ajatus muistopylväästä sai uudestaan vauhtia ja niinpä järjestettyyn suunnittelukilpaan osallistui yli 40 ehdotusta.

 

Suunnittelukilpailun voitti ryhmä, jonka muodostivat Rainer Sternfeld, Andri Laidre, Kadri Kiho ja Anto Savi.

 

Työryhmän ehdotuksen nimi oli Libertas.

 

Vapaudenpatsaaksi nimetyn muistomerkin huipulla on Viron Vapaudenristi.

 

 

 

 

vapa3

 

 

Vapaussodan muistomerkin eräs osa on sanat Gustav Suits´n 24.2.1919 julkaisemasta ”Nosta Lippu!” – laulusta.

 

 

 

 

vapa4

 

 

Viron vapaussodan muistomerkkiä – Vapaudenpatsasta – vartioi kuusi Viron lippua, jotka ylväästi hulmuten tervehtivät satunnaista kulkijaa elokuun viimeisenä päivänä 2014!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Viron vapaussota, Tarton rauha, Vapaudenaukio, Vapaudenpatsas Tallinnassa, Vapaudenpatsas, Viron Vapaudenristi, Libertas, Eesti Vabadussöda,

Jussi Mäntysen Hirvi-veistoksen alkuperäinen pronssivalos seisoo ylväänä Viipurissa

Tiistai 13.8.2013 - -Esko Erkkilä-

Heinäkuun 7. päivänä iltakävelymme pääkohteena Viipurissa oli tutustua Jussi Mäntysen Hirvi-veistokseen.

 

Mielestäni se on Alpo Sailon vuonna 1935 Sortavalassa paljastetun ”Runonlaulaja”-patsaan ohella merkittävin suomalainen veistos, joka on jäänyt Neuvostoliiton ja myöhemmin siis Venäjän haltuun.

 

 

viii1

 

 

Jussi Mäntysen vuonna 1928 Viipurin Torkkelinpuistossa paljastettu taideteos kuvaa nelimetrisessä komeudessaan uroshirveä.

 

 

Hirvi-veistos on monien suomalaisten pääkohde, kun he käyvät Viipurissa.

 

 

 

viii2

 

 

Halusin, että sukulaismieheni ikuistaisi minut Hirvi-veistoksen äärellä.

Valitan, että pukeutumiseni ei ole riittävän kunnioittava tähän tilaisuuteen.

 

***** 

 

Minulle oli yllätys, että Hirvi-veistoksen kopiota on paljastettu vuonna 1955 Lahdessa Erkonpuistossa, vuonna 1969 Turussa Kupiittaanpuistossa ja vielä vuonna 1972 Helsingissä Luonnontieteellisen museon edessä.

 

Minusta ainoa oikea Hirvi-veistos sijaitsee Viipurissa. Näin siitä huolimatta, että Viipuri on sodassa menetetty viholliselle.

 

 

viii3

 

Hirvi-veistos sijaitsee Torkkelinpuistossa Alvar Aallon suunnitteleman Viipurin kirjastotalon vieressä. Kirjastotalo on nyt pressujen ympäröimä kunnostustöiden vuoksi ja sinne ei ole mahdollisuutta päästä tutustumaan.

 

 

 

viii4

 

 

Lähellä Hirvi-veistosta on Yrjö Liipolan vuonna 1932 veistämä ”Metsänpoika” –teos.

 

Yrjö Liipolalla on useita veistoksi mm. Tampereella ja Metsänpojan ohella hänen yksi merkittävimmistä teoksistaan on Suomen Vapaudenpatsas Vaasassa.

 

Suomen Vapaudenpatsas sijaitsee Vaasan Kauppatorilla ja ajatus patsaan saamisesta Vaasaan syntyi Vapaussodan ylipäällikön C.G. E. Mannerheimin esikunnasta.

 

Viipurissa sijaitseva Metsänpoika kuuluu Yrjö Liipolan parhaimpiin töihin.

 

 

On mielestäni paikallaan, että Viipurissa suomalaiset käyvät Jussi Mäntysen Hirvi-patsaalla sekä Yrjö Liipolan Metsänpoika-patsaalla!

 

 

-Esko Erkkilä-

1 kommentti . Avainsanat: Jussi Mäntynen, Hirvi-patsas, Yrjö Liipola, Metsänpoika, Viipuri, Torkkelinpuisto, Alpo Sailo, Runonlaulaja-patsas, Suomen Vapaudenpatsas, Vapaussota, C. G. E. Mannerheim,

Laatokan jäälle Talvisodassa sankarivainajana kaatunut Elias Simojoki oli mallina Tampereella sijaitsevalle Vapaudenpatsaalle

Torstai 10.1.2013 - -Esko Erkkilä-

Tampereen Hämeenpuistossa, lähellä Kirjastotalo Metsoa, sijaitsee Vapaudenpatsas.

 

Patsaaseen liittyy useita mielenkiintoisia taustatarinoita ja uskon, että useimmat tamperelaisetkaan eivät tunne niitä.

 

 

simojoki1

 

Tässä patsas talvisessa asussaan – vasemmalla näkyy pieni nurkka Kirjastotalo Metsosta.

 

Vapaudenpatsas on Vapaussodassa tapahtuneen Tampereen valtauksen muistomerkki ja sen vuoksi patsaan varhaishistoriaan liittyy monia ristiriitoja.

 

Patsas on kuvanveistäjä Viktor Janssonin käsialaa ja se on paljastettu vuonna 1921 eli kolme vuotta Vapaussodan päättymisen jälkeen. Patsaan suunnittelu aloitettiin jo vuonna 1918.

 

Patsaan pysyminen nykyisellä paikallaan tarvitsi Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen ja se saatiin vuonna 1923. KHO päätti, että patsas on ”lain suojeluksessa”.

 

Veistoksen mallina toimi Elias Simojoki, jonka sukunimi oli vuoteen 1926 saakka Simelius.


Simojoki oli IKL:n kansanedustaja ja Akateemisen Karjala-Seuran perustajajäsen. Koulutukseltaan Simojoki oli pappi.

 

Simojoki oli syntynyt 1899 Rautiossa – Rautio liittyi Kalajokeen vuonna 1973. Opin työvuosieni alkuvaiheessa tuntemaan Raution mukavaksi pitäjäksi. Nykyään Kalajoki ja sen myötä Rautio luetaan kuuluviksi Pohjois-Pohjanmaalle, mutta minun ajatusmaailmassani molemmat ovat yhä edelleen Keski-Pohjanmaalla sijaitsevia paikkakuntia.

 

Elias Simojoki toimi Talvisodan aikana rykmentin pastorina JR39:ssä.

 

Suomalaiset saivat pysäytettyä Neuvostoliiton hyökkäyksen Koirinojalle Sortavalan ja Impilahden välille, jonne rintamalinjat vakiintuivat tammikuun 1940 aikana.

 

Rintamalinjojen väliin jäi haavoittunut hevonen, joka tuskissaan makasi Laatokan jäällä. Suomalaiset ja neuvostoliittolaiset yrittivät ampumalla lopettaa hevosen kärsimykset, mutta eivät onnistuneet.

 

Elias Simojoki meni kärsivän hevosen luo ja lopetti sen pistoolinlaukauksella. Sen jälkeen Neuvostoliiton sotilaat ampuivat Simojoen ja niin Kiuruveden papista tuli yksi Talvisotamme sankarivainajista.

 

 

simojoki2

 

 

Laatokan jäälle tammikuun 25. päivänä 1940 kaatunut Elias Simojoki on ollut mallina Tampereen Vapaudenpatsaan mieshahmolle.

 

 

-Esko Erkkilä-

1 kommentti . Avainsanat: Vapaudenpatsas Tampere, Viktor Jansson, Tampereen Vapaudenpatsas, Vapaussota, Talvisota, Elias Simojoki, Koirinoja, Sortavala, Impilahti, Pitkäranta, Laatokka, Talvisodan mottitaistelut, Kirjastotalo Metso, Hämeenpuisto,

"Osakeyhtiö Sahanterä" - tamperelaista teollisuushistoriaa

Tiistai 26.6.2012

Osallistuin taannoin erään turkulaisen koulun ”tarpeettomien” koulutarvikkeiden huutokauppaan.

 

Eräs työkaverini kyllästyi huutokaupan verkkaiseen etenemiseen ja pyysi minua huutamaan hänelle tarjolla olleet kangaspuut. Tein työtä käskettyä, sillä eihän tamperelaisella voi olla mitään kiirettä, kun joka tapauksessa jouduin silloin yöpymään Turussa.

 

Työkaverini oli aamusella tyytyväinen, kun kerroin, että olin kangaspuiden ainoa huutaja ja nyt ne ovat hänen noudettavissaan huutokauppapaikalta heti aamusella.

 

Huusin itselleni kuulosuojaimia, joita oli ilmeisesti käytetty teknisissä töissä suojaamassa oppilaiden kuuloa. Kuulosuojainten lisäksi huusin myös aikamoisen kasan suorakulmia!

 

epilasuorakulmat

 

Suorakulmissa minua kiinnosti se, että niissä on maininnat ”Sahanterä” sekä ”Epilä”.

 

Maininta ”Epilä” viittasi Tampereeseen.

 

Olen vasta nyt ehtinyt perehtyä hankkimieni suorakulmien alkuperään.

 

Suorakulmani edustavat n. sata vuotta vanhaa, mutta nyt unhon yöhön joutunutta tamperelaista teollisuutta.

 

Tampereelle vuonna 1906 muuttanut Helsingin Teknillisen koulun käynyt Sixtus Syrjänen perusti 1910 yhdessä kunnallisneuvos Otto Thunebergin kanssa Oy Sahanterän Tampereelle Epilään.

 

Yritys joutui Vapaussodan melskeisiin ja sodassa sen tehdas-, konttori- ja varastorakennukset tuhoutuivat ja samoin kävi myös isännöitsijän talolle.

 

Vapaussodan jälkeen Oy Sahanterä rakensi uudet tilat yhdessä Epilän Konepajan kanssa.

 

Pulavuodet 1930-luvulla koettelivat voimakkaasti myös Oy Sahanterän toimintaa ja liiketoimintojaan laajentava Sixtus Syrjänen aloitti Epilän Kylpylän rakentamisen. Kylpylä oli nimeltään Rauhanlinna eli se oli nimetty Syrjäsen omistaman tontin mukaan. Kylpylä ei koskaan ehtinyt valmiiksi, mutta sen raunioita saattaa kuulemma vieläkin nähdä nykyisin Tampereen kaupungin omistamalla virkistysalueella.

 

Pitäisipä poiketa alueella!

 

1934 julkaistussa myyntikatalogissa Oy Sahanterä mainitsee mm., että se valmistaa seuraavia tuotteita:

 

  • sirkkelisahoja
  • raamisahoja
  • tukkisahoja
  • halkosahoja
  • lankkusahoja
  • jääsahoja
  • paperileikkuuteriä
  • hakunteriä
  • paperikonekaavareita
  • kuorianteriä
  • höylänteriä
  • jyrsinteriä
  • höylänkuttereita
  • hammaspuristimia
  • erilaisia stansseja
  • angeleita
  • tiilikoneita
  • sirkkeliakseleita
  • muurainkauhoja
  • suoriakulmia
  • katukaavaimia
  • venekaavaimia
  • akkunakulmarautoja
  • nahkurinveitsiä
  • kaakeliveitsiä

 

Erityisen tyytyväinen olen, että valmistusohjelmassa kerrotaan v. 1934 olleen ”suoriakulmia”.

 

Niitä minulla on omistuksessani muutama kappale!

 

 

-Esko Erkkilä-

9 kommenttia . Avainsanat: Sahanterä, Osakeyhtiö Sahanterä, Epilä, Sixtus Syrjänen, Otto Thyneberg, Rauhanlinna, Vapaussota, Tampereen kaupunki,

Viljakkalan hautausmaan tapahtumat Vapaussodan aikana on tallennettu myös näytelmässä

Tiistai 23.8.2011 - -Esko Erkkilä-

Kerroin eilen luodinrei´istä, jotka ovat Viljakkalan hautausmaan vanhoissa risteissä.


Turun Kaupunginteatterissa esitettiin 1980-luvun alkupuolella näytelmä ”Tulee aika toinenkin”, johon sisältyy kohtaus Viljakkalan hautausmaalla.

 

Tarkistin asioita Turun Kaupunginteatterista ja sain teatterisihteeri Sari Läikelältä tiedon, että näytelmän ensi-ilta oli 15.11.1982 ja sitä esitettiin kaikkiaan 58 kertaa. Näytelmällä oli siis varsin hyvä menestys Turussa.

 

Näytelmä on kirjailija Anja Vammelvuon kirjoittama ja sen sovittivat Turun Kaupunginteatterille E. Halttunen sekä Vammelvuon poika Jotaarkka Pennanen.

 

Minulla oli tilaisuus olla läsnä yhdessä näytelmän näytöksessä.

 

”Tulee aika toinenkin” käsittelee näyttelijä-punapäällikkö Aarne Orjatsalon elämää ja eräässä näytelmän kohtauksessa Orjatsalo kyyristelee Viljakkalan hautausmaalla valkoisten kuularuiskutulessa.

 

Näyttelijä Aarne Orjatsalolla oli aikoinaan suhde kirjailija Ain`Elisabet Pennasen kanssa ja tästä suhteesta syntyi Anja Vammelvuon puoliso Jarno Pennanen vuonna 1906.

 

Pennasella ja Vammelvuolla oli kesämökki – Priikooli – Viljakkalassa, joten näytelmän ainekset ovat ilmeisen selvästi tämän kohtauksen osalta syntyneet Viljakkalassa.

 

Käsittääkseni Priikoolia isännöi nykyään Jotaarkka Pennanen.

 

”Tulee aika toinenkin” oli Turun Kaupunginteatterissa varsinainen ”sukunäytelmä”. Se käsitteli kirjailija Jarno Pennasen isän Aarne Orjatsalon vaiheita, näytelmän oli kirjoittanut Orjatsalon miniä eli Anja Vammelvuo ja sen sovitti Orjatsalon pojanpoika Jotaarkka Pennanen!

 

Heitän ajatuksena pirkanmaalaisille näyttämötaidepiireille, että olisiko ”Tulee aika toinenkin” -näytelmän ottaminen ohjelmistoon paikallaan? Ainakin minä menisin näytelmän uudestaan katsomaan.

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tulee aika toinenkin, Turun Kaupunginteatteri, Aarne Orjatsalo, Anja Vammelvuo, Jarno Pennanen, Jotaarkka Pennanen, Priikooli, Viljakkala, Vapaussota, Viljakkalan hautausmaa,

Luodinreikiä Vapaussodan ajalta Viljakkalan hautausmaan hautamuistomerkeissä

Maanantai 22.8.2011 - -Esko Erkkilä-

Vapaussodasta on kulunut yli 93 vuotta, mutta muistoja sodan taisteluista on vielä tänäänkin nähtävissä Viljakkalan hautausmaalla. Muutamissa hautaristeissä on luodinreikiä, jotka ovat syntyneet Vapaussodan taisteluissa.

 

Valkoiset etenivät Kurun suunnasta kohti Kyröskoskea Viljakkalan kautta ja luodinreiät ovat Viljakkalan taistelujen aikana syntyneet hautaristeihin.

 

Muistan, kun lapsena kuuntelin aikuisten juttuja, että kuularuiskulla olisi ammuttu Parvilahdelta kirkonmäkeen ja hautaristit saivat silloin osumia. Parvilahdelta on kuitenkin mielestäni liian pitkä matka kirkonmäelle, joten oletan, että ampumamatka on ollut lyhyempi. Hautausmaalle on ehkä ammuttu jostain nykyisen Lehtomäen tienhaaran tuntumasta.

 

pict1834.jpg

 

Peltinen hautamuistomerkki, jonka alla lepäävästä vainajasta ei enää saa selkoa. Hautamuistomerkissä on kuitenkin selvästi havaittavissa Vapaussodan aikana syntyneet luodinreiät.

 

pict1836.jpg

 

Karhen Muotiaisilta kotoisin olleen entisen talollisen pojan Wilhelm Nisulan valurautaristi on saanut luodinreiän ja ristin toinen sakara sekä ristin yläosa ovat myös kokeneet kovia.

 

pict1838.jpg

 

Tässä lepää Henriikka Kallentytär Jutila, joka syntyi 1828 ja kuoli 1898. Myös hänen valurautainen hautaristinsä on saanut osumia.

 

Muistelen, että Viljakkalan hautausmaalla oli ennen enemmän hautaristejä, joissa oli Vapaussodan aikana syntyneitä luodinreikiä.

 

Ehdotan, että Viljakkalan seurakuntapiiri huolehtii jäljellä olevien ainutlaatuisten ”sotamuistojen” kunnostamisesta siten, että ne ovat vielä tulevienkin sukupolvien nähtävissä.

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vapaussota, Vapaussota Viljakkalassa, Viljakkala, Viljakkalan hautausmaa, Viljakkalan seurakunta, Viljakkalan seurakuntapiiri,

Vapaussodassa Länkipohjan taistelussa 16.3.1918 kaatuneen lapualaisen talonpoikaispäällikön Matti Laurilan muistolaatta 9-tien varrella on paikka, jossa kannattaa pysähtyä

Sunnuntai 21.8.2011 - -Esko Erkkilä-

”Lapuan lumiaura” – isä Matti Laurila sekä hänen poikansa Ilmari ja Matti – muodostivat Vapaussodassamme kunniakkaan sotilasperheen.

 

Ilmari Laurila ja isä ”Ukko”Laurila kaatuivat Länkipohjan taistelussa 16.3.1918.

 

Isä ja poika Laurilan kaatuminen kirvoitti ylipäällikkö Mannerheimia lähettämään sähkösanoman kaatumista seuraavana päivänä Lapualle.

 

Mannerheimin viesti luettiin kirkossa seuraavana sunnuntaina ja se kuului näin:

 

”Olen syystä liikutettu siitä suuresta surusta, joka on kohdannut Lapuan urhoollisia poikia, kun Lapuan sankarit Laurila ja poika kaatuivat Länkipohjan voitollisessa taistelussa. - - Luutnantti Laurilan, joka tänä lyhyenä aikana oli tullut urhoollisuudesta ylennetyksi vänrikiksi ja luutnantiksi, nimitän Vapauden Ristin kolmannen luokan ritariksi, korkein kunniamerkki, mikä tähän saakka on saatu urhoollisuudesta. Hänen poikansa nimitän Vapauden Ristin neljännen luokan ritariksi. Muistakoon ja kunnioittakoon Lapuan  kunta ja koko Suomen maa aina näiden urhojen muistoa.”

 

Lauriloiden muiston kunnioittamiseksi on pystytetty kaikkiaan kolme erillistä muistomerkkiä.

 

Isä-Laurilan kaatumispaikka sijaitsee 9-tien varrella ja sille paikalle on v. 1990 hankittu muistolaatta.

 

Tapaan 9-tietä ajaessani usein poiketa Matti Laurilan muistolaatan äärellä ja siten osoittaa kunnioitustani Länkipohjan taistelun sankarille.

 

 

pict0725.jpg

 

Matti Lauilan kaatumispaikka ja paikalle vuonna 1990 pystytetty muistolaatta sijaitsevat aivan 9-tien kupeessa. Paikalle ohjaa tienviitta Länkipohjassa.

 

 

pict0722.jpg

 

Muistolaatassa on teksti:

Tällä paikalla kaatui Lapuan Pataljoonan kompp. pääll. luutn. Matti Laurila Länkipohjan taistelussa 16.3.1918.

"Kunnian miehistä kaunein on luku. Sankarit vaan niin käy kuolemaan"


 

”Lapuan lumiauran” kolmas jäsen – jääkärieversti Matti Laurila selvisi Vapaussodasta ja Talvisodasta, mutta Jatkosodassa hän joutui esimiehensä eversti Hannukselan toimesta mahdottoman tehtävän eteen Kumurin taistelussa. Hannuksela salasi Laurilalta vihollistiedot ja siten saattoi eversti Laurilan mahdottomaan tilanteeseen.

 

Laurila halusi säästää miehiään ja joutui sen vuoksi esimiehensä epäsuosioon.

 

Pohjalaisista kiistakumppaneista kenraaliksi ylennetty Hannuksela kuoli sydänkohtaukseen 1942, mutta eversti Laurila sai elää aina vuoteen 1983 saakka.

 

Etelä-pohjalaiset olivat aktiivisia jääkärieversti Matti Laurilan ylentämiseksi kenraaliksi. Muistan omakohtaisesti niitä keskusteluja, joita hankkeen tiimoilta Seinäjoen seudulla käytiin.

 

Predentti Kekkonen ei kuitenkaan suostunut Laurilan ylentämiseen ja siten hän kuolikin kaikkien etelä-pohjalaisten arvostamana everstinä.

 

 

-Esko Erkkilä-

19 kommenttia . Avainsanat: Luutnantti Matti Laurila, Ilmari Laurila, jääkärieversti Matti Laurila, Vapaussota, Länkipohjan taistelu, eversti Hannuksela, Mannerheim, Lapuan lumiaura,

Kaatuneitten muistopäivä on eräs tärkeimmistä liputuspäivistämme

Sunnuntai 15.5.2011 - -Esko Erkkilä-

Tänään on toukokuun kolmas sunnuntai ja se merkitsee, että nyt liputamme kaatuneitten muistopäivän kunniaksi.

Kaatuneitten muistopäivä on Itsenäisyyspäivän ja Puolustusvoimain lippujuhlapäivän rinnalla yksi niistä liputuspäivistä, joita eniten arvostan.

Ne kaikki liittyvät isänmaallisuuteen ja siihen, että itsenäisyyttä ei saavutettu ilman uhrauksia.

Muistopäivän viettäminen perustuu Talvisodan uhrien muistamiseen, sillä se sai alkunsa huhtikuussa 1940 pidetystä piispainkokouksesta, jossa oli ehdotettu suru- ja muistojumalanpalvelusten pitämistä Talvisodassa kaatuneiden muistoksi sunnuntaina 19. toukokuuta 1940.

Piispainkokouksen seurauksena Puolustusvoimain ylipäällikkö, sotamarsalkka Mannerheim määräsi vappuna 1940, että uutta muistopäivää vietetään toukokuun kolmantena sunnuntaina ja sitä tuli viettää "nyt päättyneessä sodassa kaatuneiden sankarivainajien sekä myös kaikkien murroskautena vuonna 1918 molemmin puolin vakaumuksensa puolesta henkensä uhranneitten yhteisenä uskonnollisena muistopäivänä".

Päätöksellään Mannerheim korosti kansallista yhtenäisyyttä. Se oli tärkeä askel, että Mannerheimiä pidetään suurimpana suomalaisena.  Mannerheimin käsky koski vain Puolustusvoimia, mutta sitä alettiin noudattaa myös armeijan ulkopuolella.

Päivää nimitettiin yksimielisyyden ja sankarivainajien muistopäiväksi - nykyinen nimi sillä on ollut vuodesta 1947 alkaen. Jatkosodan ja Lapin sodan myötä on muistettu myös noissa sodissa kaatuneita sekä nykyään kaikkia sodissa kaatuneita suomalaisia.

Kaatuneitten muistopäivän liputusohjeet poikkesivat vuoteen 1995 saakka tavanomaisen liputuspäivän ohjeista.

Tapana oli, että liput pidettiin klo 10-14 puolitangossa, muun osan päivästä (8-10 ja 14-21) kokotangossa. Kun toisen maailmansodan päättymisestä vuonna 1995 tuli kuluneeksi 50 vuotta, ohjeita muutettiin niin, että liputetaan normaaliin tapaan koko päivän kokotangossa.

Lipun laskeminen puolitankoon keskipäivän ajaksi loi liputtamiseen aitoa tunnelmaa, mutta mm. liputtamisen suuritöisyys merkitsi menettelyn yksinkertaistamista. Nykyisin erityisesti kaupungeissa liputtamisesta huolehtivat moninaiset kiinteistönhuoltoyritykset ja niiden palvelut maksavat, joten liputusohjeiden yksinkertaistaminen oli siinäkin mielessä perusteltua.

Yksi setäni on saanut viimeisen lepopaikkansa Viljakkalan sankarihautausmaalla, joten koen kaatuneitten muistamisen omakohtaisesti.

Useat synnyinkotini naapuritalojen pojat ovat samalla sankarihautausmaalla kuin setäni. On ollut hieno havaita, että näiden talojen lipputangossa Suomen lippu on hulmunnut jokaisena kaatuneitten muistopäivänä, jotka muistan.

Perheemme tavoite tänään on, että Suomen lippu liehuu Tampereen omakotitalomme sekä myös kesäasuntomme lippusaloissa. Haluamme näin kunnioittaa sodissamme kaatuneita.

 

-Esko Erkkilä-

2 kommenttia . Avainsanat: kaatuneitten muistopäivä, sankarivainajat, Talvisota, Jatkosota, Lapin sota, Vapaussota, Viljakkalan sankarihautausmaa,

Kuolemanlaatta kaulaan ja rynnäkköön Kalevankankaalta halki Tampereen Näsilinnaan

Keskiviikko 6.4.2011 - -Esko Erkkilä-

Vapaussodassa Tampereen valtauspäivä oli tasan 93 vuotta sitten eli 6.4.1918.

Valkoisiin eli Tampereen vapauttajiin kuulunut jääkäriluutnantti Erik Gunnar Melin teki kolmea päivää aikaisemmin onnistuneen rynnäkön 170 hengen vahvuisella komppanialla Tampereen läpi, Kalevankankaalta Näsinkalliolle Näsilinnaan.

Tietokirjailija ja historioitsija Timo Malmi sekä kustannusyhtiö Traff Finland Oy:n toimitusjohtaja Mikko Närhi toteuttivat mielenkiintoisen ja n. 200 henkeä yön pimeyteen koonneen historiallisen tapahtuman 3.4.2011 klo 03.00 Tampereella.

Osallistuin puhuttelevaan tapahtumaan.

 

pict08183.jpg

 

Tilaisuuden kokoontuminen tapahtui Kalevankankaan länsilaidalla sijaitsevan entisen Yleisen sairaalan eli nykyisen sairaanhoito-oppilaitoksen paikoitusalueella.

 

 

pict08602.jpg

 

 

Meille jaettiin pahvilappunen ja pätkä manillanarua. Menettely oli sama kuin tasan 93 vuotta aikaisemmin Melinin miehillä. Kyse oli kuolemanlaatasta eli pahvisesta tuntolevystä. Kuolemanlaatta oli tarpeellinen, jotta kaatunut Vapaussodan sankarivainaja pystyttiin toimittamaan kotiseurakunnan multiin.

 

pict0820.jpg

 

Kirjailija Timo Malmi esiintyi ”rynnäkön” aikana omana itsenään...

 

pict0827.jpg

 

...ja Mikko Närhi esitti Erik Gunnar Meliniä.

Kuvassa Närhi eli Melin kuvaa megafonin avulla taistelutilannetta 93 vuotta sitten.

 

Palavat talot loimusivat eri puolilla kaupunkia ja punaisten johtaja Eino Rahja joukkoineen tulitti tykeillään kaupunkia etelän suunnasta.

Melin joukkoineen lähti Kalevankankaalta etenemään Näsilinnaa kohti klo 03.00 ja niin teimme mekin tasan 93 vuotta myöhemmin.

Sorinsillan ylittäminen oli vaikeaa, sillä Rahjan joukkojen tykkituli vaikeutti etenemistä.

 

pict0814.jpg

 

Kiersimme Sorinsillan pielessä silloin ja myös nyt sijaitsevan Ortodoksikirkon...

...sekä aloimme etenemään Suvantokatua pitkin kohti Tammerkoskea. Ortodoksikirkon lähistöllä olevat puutalot paloivat ja niiden hehku nosti Melinin joukoilla hien pintaan.

Punaiset olivat linnoittaneet Hämeensillan ja eteneminen Tammerkosken yli ei ollut sitä kautta mahdollista.

Melinin joukot ryntäsivät nykyisen Koskikeskuksen kohdalla olleen Pellavatehtaan läpi Tammerkosken yli silloista Neulapatoa pitkin. Neulapato sijaitsi lähellä nykyistä Patosiltaa ja sitä pitkin me ylitimme Tammerkosken.

Tammerkosken ylityksen jälkeen nousimme Laukontorilta Hallituskadulle ja etenimme sitä pitkin Näsilinnan kadulle saakka. Näsilinnankatua pitkin otimme suunnaksi Näsilinnan.

Hämeenkatu piti ylittää pienissä ryhmissä, sillä punaiset tulittivat Hämeenkatua sen molemmista päistä. Pienin tappion Melinin joukot pääsivät Näsilinnan juurelle – me emme kokeneet tappioita lainkaan – päinvastoin muutama kapakasta palaava nuori liittyi yölliseen joukkoomme.

Oli siinä humalaisilla nuorilla ihmettelemistä, kun parisataa tummiin pukeutunutta aikuista oli selvin päin yhdessä ryhmässä matkaamassa kävellen Tampereen ydinkeskustassa aamu neljän aikoihin!

Näsilinnan juurella pysähdyimme ja pienen selostustauon jälkeen aloitimme reittimme raskaimman osuuden – kipuamisen kohti Näsilinnaa. Kipuaminen lumessa oli raskasta meille, mutta vielä raskaampaa se oli ollut 93 vuotta aikaisemmin Melinin miehille.

Melinin miehet yllättivät Näsilinnassa majailleita punaisia suuren joukon. Kerrotaan, että yllätettyjä punaisia oli n. 200 henkeä. Käsikranaatein ja muilla aseilla Melinin miehet puhdistivat Näsilinnan. Vapaussota oli myös sisällissotaa ja on surullista, että Melinin miehet teloittivat 27 punaista, jotka eivät päässeet pakenemaan Näsilinnasta.

Melinin miesten rynnäkkö Kalevankankaalta Näsilinnaan enteili Tampereen vapauttamista, vaikka lopullinen vapauttaminen tapahtuikin vasta kolmen päivän kuluttua.

Tampereen lopullinen vapauttaminen ei ollut kypsä vielä 3.4.1918, sillä punaisten sotatoimet Näsilinnaa kohtaan kasvoivat ja Melinin miehet joutuivat luopumaan siitä. Näsijärven jään kautta he joutuivat palaamaan lähtöpaikkaansa, mutta heidän rynnäkkönsä oli osoittanut, että Tampereen vapauttaminen oli enää ajan kysymys.

Kiitän Timo Malmia ja Mikko Närhiä hienon tosihistoriaan tukeutuvan kulttuuritapahtuman järjestämisestä.

 

pict0865.jpg

 

Teon merkittävyyttä ei vähennä se, että spektaakkelissa oli kyse Timo Malmin kirjoittaman ja Mikko Närhen kustantaman kirjan ”Rynnäkkö läpi Tampereen” –kirjan julkistamisesta ja markkinoinnista.

Näsilinnasta aamuviiden aikaan hankitun kirjan nimilehdellä on leimasimella tallennettu teksti:

 

pict0863.jpg

 

Tämä kirja on julkaistu ja OSTETTU Näsilinnassa TAMPEREEN RYNNÄKKÖ -yönä 3.4.2011”.

-Esko Erkkilä-

4 kommenttia . Avainsanat: Vapaussota, 1918, Erik Gunnar Melin, Timo Malmi, Rynnäkkö läpi Tampereen. Tampereen vapauttaminen, Mikko Närhi,

Jääkärikenraali Väinö Valveen muistohuone Suomen Jääkärimuseossa

Torstai 29.7.2010 - -Esko Erkkilä-

Kortesjärvellä sijaitsevassa Suomen Jääkärimuseossa on perusnäyttelyn lisäksi jääkärikenraali Väinö Valveen muistohuone. Suomen Jääkärimuseon anti on muutenkin monipuolinen, sillä samoissa tiloissa sijaitsee olympiavoittaja Toivo Loukolaa esittelevä erillisnäyttely sekä Luontomuseo. Myös pelimanninurkkaus on sijoitettu Jääkärimuseoon.

 

Jääkärikenraali Valve oli viimeinen elossaollut jääkäri. Valve kuoli Helsingissä maaliskuun 11. päivänä 1995 - hän oli kuollessaan 99-vuotias ja olisi saavuttanut 100-vuoden iän saman vuoden joulukuussa.

 

Eräs syy Valveen muistohuoneen sijaitsemiseen Kortesjärvellä on se, että hän käytti Saksaan mennessään etappitalona Kortesjärvellä sijainnutta Suomelan kievaria.

 

Valve palasi Suomeen jääkärien pääjoukon mukana 25.2.1918 ja osallistui Vaasassa järjestettyyn jääkäriparaatiin seuraavana päivänä.

 

Valve osallistui Vapaussotaan ja hän taisteli valkoisten joukoissa mm. Tampereen valtauksessa sekä Viipurin taisteluissa.

 

Vapaussodan jälkeen Valve toimi Lappeenrannassa Raskaan tykistörykmentin komentajana.

 

Viiden vuoden jälkeen hänet siirrettiin rannikkotykistön komentajaksi. Valveen tehtävät laajenivat ensin rannikkopuolustukseen ja pian myös merivoimien komentajuuteen. Merivoimien komentajan tehtävää Valve hoiti myös Talvisodan ajan.

 

Valve toimi puolustusministerinä puolen vuoden jakson 1944 - 1945.

 

Jääkärikenraali Valveen viimeisimmät ylennykset ajoittuivat hyvin poikkeuksellisesti. Everstiksi hän yleni v. 1925, kenraalimajuriksi v. 1933, kenraaliluutnantiksi v. 1941 ja Tasavallan Presidentti Mauno Koivisto ylensi hänet jääkärikenraaliksi v. 1992.

 

Jääkärikenraali Väinö Valveen muistohuoneessa Suomen Jääkärimuseossa Kortesjärvellä on osa Valveen mitalikokoelmasta, kirjoja, tauluja sekä muita esineitä kenraalin kodista sekä muuta häneen liittyvää mielenkiintoista aineistoa.

 

Mainittakoon, että Väinö Valveen kunniamerkit ovat esillä Suomen Tykistömuseossa Hämeenlinnassa ja hänen muistokseen on myös nimetty Helsingissä Siilitien metroaseman lähellä sijaitseva puisto - puiston nimi on "Väinö Valveen puisto - Väinö Valves park".

 

Yksistään Väinö Valveen muistohuone Suomen Jääkärimuseossa Kortesjärvellä on hyvä syy poiketa tässä mielenkiintoisessa erikoismuseossa!

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Jääkärikenraali, Väinö Valve, Suomen Jääkärimuseo, Kortesjärvi, Toivo Loukola, Luontomuseo, Suomelan kievari, Vapaussota, Tampereen valtaus, merivoimien komentaja Suomen Tykistömuseo, Väinö Valveen puisto, puolustusministeri,

Isänmaalliset sanat

Keskiviikko 21.7.2010 - -Esko Erkkilä-

Sortavalan suomalainen hautausmaa sijaitsee Niiralasta Sortavalaan saavuttaessa tien oikealla puolella.

 

Tie on vilkasliikenteinen ja hautausmaan kohdalla taitaa olla pysähtymiskieltomerkkikin, joten pysähtyminen hautausmaan kohdalle ei ole mahdollista.

 

Hautausmaalla käynnin pitää tapahtua Sortavalasta kohti Helylää ajettaessa. Vilkkaan liikenteen vuoksi ajoradan ylittämisessä on oltava varovainen.

 

Hautausmaa on päässyt pahoin painumaan "unhon yöhön", vaikka Sortavalasta lähtöisin olevat suomalaiset ja heidän jälkeläisensä käyvätkin aluetta siistimässä. Karjalan Liitto järjestää keväisin Sortavalan hautausmaalle siistimisporukoiden matkoja.

 

Hautausmaalla kannattaa oudommankin poiketa, sillä siellä on eräs erikoisuus.

 

Hautausmaalla on Vapaussodassa sekä Virossa ja Itä-Karjalassa 1919 taisteluissa puna-armeijaa vastaan kaatuneiden Sortavalan kaupungin asukkaiden muistoksi pystytetty hautamuistomerkki.

 

Muistomerkki on kestänyt Stalinin vainot, sillä muistomerkissä ei ole ristiä - Stalinhan määräsi tuhoamaan kaikki entisillä suomalaisalueilla sijainneet muistomerkit, joissa oli kuvattuna risti.

 

Vapaussodan uhrien muistomerkki on massiivinen moniosainen kivipaasi ja siihen on hakattu seuraavat sanat:

 

EI PELKURUUTTA PETTURUUTTA POVI TUNTENUT
SEN JOUKON,  JOKA KUMMUN  YÖHÖN TAAS  ON ASTUNUT
JA VAPAUTTAS  ISÄNMAA  JOS KONSA UHATAAN
ME  NOUSEMME JA KANSSAMME TAAS NOUSEE
SUOMENMAA!

*
1918

 

Suosittelen poikkeamista Sortavalassa Vapaussodan hautamuistomerkillä, sillä siellä on ehkä isänmaallisimmat suomenkieliset sanat, mitä koskaan hautamuistomerkkiin on hakattu.

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sortavala, Sortavalan hautausmaa, Vapaussota, Ei pelkuruutta petturuutta, 1918, Karjalan Liitto

Vanhan kirjallisuuden päivät Vammalassa on kesän eräs kohokohta

Keskiviikko 7.7.2010 - -Esko Erkkilä-

Vanhan kirjallisuuden päivät Vammalassa - nyt tosin pitää kuntaliitosten myötä puhua Sastamalasta - ovat saaneet pysyvän sijan maamme kulttuurielämässä. Niiden ajankohdaksi on vakiintunut heinäkuun ensimmäisen viikonvaihteen perjantai ja lauantai.

 

Vanhan kirjallisuuden ystävänä ja jopa jonkinmoisena keräilijänä pyrin osuttamaan liikkumiseni siten, että pääsen piipahtamaan tapahtumassa. Poikkesin Vammalassa - anteeksi Sastamalassa - heinäkuun 2. päivänä ja olin piipahtamiseeni tyytyväinen.

 

Tunnin verran kestäneen vierailun aikana ehdin tekemään vain pintaraapaisun päivien antiin.

 

Tarjolla oli monipuolisesti vanhaan, mutta myös nykykirjallisuuteen liittyvää kirjallisuutta. Tarjonta suorastaan läkähdyttää tunnin verran aikaa varanneen vierailijan - tuntee olevansa melkein varkaissa, kun on laatinut aikataulunsa siten, että voi tutustua osastoihin vain sen vaivaisen tunnin verran.

 

Keskityn kirjallisuuden harrastamisessani Karjala-kirjallisuuteen, sotiemme historiaan ja henkilöhistoriaan Vapaussodan ajoista nykypäivään. Olen kaikkiruokainen ja kaikkiruokaisuuteni sisältää myös sen, että olen kiinnostunut kaikkien poliittisten suuntausten kirjoista, jotka käsittelevät maamme tapahtumia 1900-luvun alusta nykypäivään.

 

Erityiskiinnostukseni on pakkoluovutettu Karjala ja sen tapahtumat ennen Talvi- sekä Jatkosotaa ja sotien aikana.

 

Hankin Vanhan kirjallisuuden päiviltä kolme kirjaa. Ne ovat Jaakko Ylipaavolan toimittama Pertti Virtarannan toiminnasta kertova "Kynällä kylmällä - kädellä lämpimällä" 356-sivuinen teos ja Juha Pohjosen "Maanpetturin tie - maanpetoksesta Suomessa vuosina 1945-1972 tuomitut" -teos. Nämä teokset hankin kemiläisen antikvariaatin myyntiosastolta ja ne maksoivat yhteensä vain 22,00 euroa. Tulen kesän aikana tutustumaan hankintoihini.

 

Kolmas hankintani oli suoranainen helmi, mutta siitä kerron vasta huomisessa blokissani.

 

Kirjallisuustarjonta Vanhan kirjallisuuden päivillä Sastamalassa - nyt se tuli oikein - on suorastaan hengästyttävä. Unelmoin, että joskus saisin varattua vaikkapa 200 euron suuruisen käteisvarannon ja voisin sen turvin tehdä haluamiani kirjahankintoja Sastamalan Vanhan kirjallisuuden päiviltä!

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vanhan kirjallisuuden päivät, Vammala, Sastamala, Karjala-kirjallisuus, Vapaussota, Jaakko Ylipaavola, Pertti Virtaranta

Puolustusvoimain lippujuhlan päivän vaikuttava muistotilaisuus Mannerheimin patsaalla Tampereen Leinolassa

Lauantai 5.6.2010 - -Esko Erkkilä-

Puolustusvoimain lippujuhlan päivän perinteisiin Tampereella kuuluu muistotilaisuus Mannerheimin patsaalla Leinolassa. Osallistuin muistotilaisuuteen 4.6.2010.

 

Olen talvisilla hiihtoretkilläni käynyt useasti Mannerheimin patsaalla, mutta vasta nyt kävin kesäaikaan ensi kerran Tampereen historian eräällä merkkipaikalla.

 

Paikka on sama, josta Mannerheim seurasi Tampereen valtausta Vapaussodassa 1918.

 

Muistotilaisuuden ohjelma vietiin läpi sotilaallisella täsmällisyydellä.

 

Lippulinna järjestäytyi kunniavartioon...

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Mannerheim, Vapaussota, Jääkärimarssi, Talvissota, Jatkosota, Mannerheimin patsas, Tampereen valtaus, 1918

Suomen liput liehuvat tänään Puolustusvoimain lippujuhlan päivän kunniaksi

Perjantai 4.6.2010 - -Esko Erkkilä-

Vietämme tänään Puolustusvoimain lippujuhlan päivää.

 

Päivää on vietetty nykyisellä paikallaan vuodesta 1942 alkaen. Vuosina 1919 - 1939 juhlaa vietettiin nimellä sotaväen lippujuhlan päivä 16. toukokuuta. Silloin sen merkityksenä oli juhlia hallituksen joukkojen eli valkoisten voittoa punaisista Vapaussodassa 1918.

 

Talvisodan jälkeen kahtiajaosta muistuttava päivä haluttiin siirtää toukokuun kolmanneksi sunnuntaiksi kunnioittamaan Vapaussodassa ja Talvisodassa henkensä antaneiden suomalaisten muistoa. Näin alkoi Kaatuneitten muistopäivän vietto.

 

Jatkosodan aikana...

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Puolustusvoimain lippujuhlan päivä, kaatuneitten muistopäivä, sotamarsalkka, Suomen marsalkka, Gustav Mannerheim, Vapaussota, Talvisota, Jatkosota

Vanhemmat kirjoitukset »