Harmillista, kun sotakaverusten jutut jäivät kirjaamatta!

Torstai 19.10.2023 - -Esko Erkkilä-

Vuonna 1915 syntynyt isäni kävi Talvisodan sekä Jatkosodan ”pitkän kaavan mukaan” ja osallistuipa vielä Lapinsotaankin, kun oli ajamassa saksalaisia pois maastamme.

 

Isälläni oli muutama sotakaveri, joiden kanssa hän kävi kerta toisensa jälkeen sotamuistoja.

 

Sotamuistelukset käytiin meidän pirtissä ja sankan tupakansavun keskellä – sahtia tai muutakaan alkoholia ei muistelusten yhteydessä käytetty.

 

************

Meille rakennettiin navetta vuonna 1955 ja rakennustyömaalla kaiken tarvittavan soran ajoi saman koulupiirin Simo Niittunen.

 

Isä ja Simo Niittunen olivat läheisiä sotakavereita, sillä he olivat sodassa muodostaneet taistelijaparin; isä pikakivääriampuja ja Simo hänen apulaisensa!

 

Minä istuin ”muurin ottalla” ja kuuntelin sotajermujen muisteluksia.

 

*****************

Parhaiten muistan, kun taistelijapari oli linnoittautunut jonkun talon kivijalan taakse ja talon edessä ”ryssän taistelijoiden ruumiskasat vaan kasvoivat, kun isän Emma-pikakivääri puhui”!

 

***

 

Näiden miesten ansiosta saamme tänään elää vapaassa maassa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Siniristilippu liehui eilen sotaveteraanien kunniaksi!

Perjantai 28.4.2023 - -Esko Erkkilä-

Vietimme eilen kansallista veteraanipäivää ja sen kunniaksi siniristiliput liehuivat saloissaan.

 

Kansallista veteraanipäivää vietettiin ensimmäisen kerran vasta vuonna 1987 ja siihen liittyvä juhlatilaisuus järjestettiin Lahdessa osana Suomen itsenäisyyden 70-vuotisjuhlavuotta.

Valtioneuvostossa kansallisen veteraanipäivän viettäminen vahvistettiin puolustusministeri Veikko Pihlajamäen esityksestä vuonna 1986.

 

Lapin sota ja samalla Suomen osuus toisessa maailmansodassa päättyivät 78-vuotta sitten, kun loputkin Saksan 20. vuoristoarmeijan sotilaista vetäytyivät klo 13.30 Kilpisjärveltä Norjan puolelle.

 

Vuonna 1915 syntynyt isäni taisteli ”täydet” Talvisodassa sekä Jatkosodassa ja oli sen lisäksi ajamassa saksalaisia pois maasta myös Lapinsodassa, joten...

...sotaveteraanin poikana olen suurta kunnioitusta osoittaen eilen heti aamulla ollut vetämässä siniristilippua lipputankoomme.

 

Hyvää kansallista veteraanipäivää vielä tänäänkin!

-Esko Erkkilä-

Nyt vasta Suomi on todellinen länsimaa!

Lauantai 18.3.2023 - -Esko Erkkilä-

Saamme lausua Venäjän presidentti Vladimir Putinille parhaat kiitokset siitä, että Suomesta on vihdoinkin tulossa todellinen länsimaa, kun olemme liittymässä puolustusliitto Natoon!

 

Suomen ja Neuvostoliiton välillä solmittiin 19.9.1944 Jatkosodan päättänyt välirauhansopimus.

 

Välirauhansopimuksen allekirjoittamisesta tulee kulumaan lähemmäs 80 vuotta, kun Suomi vihdoinkin pääsee Natoon liittymisen ansiosta todelliseksi länsimaaksi!

 

Natoon liittyminen on ollut koko aikuisikäni haaveilema toive.

 

Vladimir Putinista on paljon negatiivistä sanottavaa, mutta siitä hänelle on annettava tunnustus, että nyt Suomi on todellinen länsimaa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Näinkö se kuitenkin käy?

Torstai 19.1.2023 - -Esko Erkkilä-

Kuuntelin synnyinkotini pirtissä alle kymmenvuotiaana, kun isäni ja hänen sotakaverinsa muistelivat sotamuistojaan.

 

Jatkosodan päättymisestä oli kulunut vasta kymmenkunta vuotta, joten muistelukset olivat varsin tuoreita.

 

 

Ajattelin silloin pienessä mielessäni, että myös minä joudun sotaan ryssää vastaan, kun hieman vartun.

 

 

********

 

 

Onneksi tilanteet ovat vajaan seitsemänkymmenen vuoden aikana muuttuneet ja sodanuhkaa ei ole ollut.

 

 

Nyt tilanne on tyystin toisin, kun Venäjä aloitti hyökkäyssodan Ukrainaan ja sen vastavetona Suomi on liittymässä Natoon.

 

 

Uutiset Venäjältä ovat huolestuttavia, sillä Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov totesi eilen, että Venäjä vastaa ”tarkoituksenmukaisin toimenpitein rajoilla”, mikäli Suomi liittyy sotilasliitto Natoon.

 

 

En henkilökohtaisesti enää ole ”etulinjakelpoinen” sotimaan, mutta onko maailmanpyörä kuitenkin pyörähtämässä asentoon, jossa joudun seuraamaan, kun ryssä hyökkää maahamme ja sotakuntoiset miehemme joutuvat puolustamaan itsenäistä Suomea?

 

 

Onneksi meillä on nyt Nato turvanamme!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Pirtti oli sakeana tupakansavusta!

Lauantai 10.12.2022 - -Esko Erkkilä-

Muistelen 1960-lukua ja sitä, kun pirttimme oli sakeana tupakansavusta.

 

Sakea tupakansavu pirtissä merkitsi sitä, että oli tammikuu ja veroilmoitusten laatimisaika.

 

1915 syntynyt isäni oli käynyt neljä luokkaa kansakoulua Viljakkalan Karhen koululla ja osallistunut Talvisotaan, Jatkosotaan ja vielä myös Lapinsotaan.

 

Isäni valittiin Viljakkalan kunnanvaltuustoon kahdesti 1950-luvulla ja 1960-luvun alussa – hän oli Maalaisliiton kunnallismies!

 

Miksi sitä tupakansavua oli pirtissämme?

 

Vaatimattomasta koulusivistyksestään huolimatta isäni tunsi kunnallisen verotuslainsäädännön ja sen ansiosta hän oli kyläläisten keskuudessa haluttu veroilmoitusten täyttäjä.

 

Katselin muurinpankolta, kun toistakymmentä kyläläistä odotti isäni puheille pääsemistä ja hänen kysymyksiään veroilmoituksensa täyttämiseksi.

 

Jonossa oli tulipalokommunisteja ja ökyrikkaita kokoomuslaisia, mutta kaikki he odottivat kiltisti vuoroaan – jokunen pientalonpoikakin, demari ja maalaisliittolainenkin oli joukossa.

Ja tupakkia paloi!

 

Se oli sodanjälkeisen Suomen yhteiskunnallista rakentamista parhaimmillaan!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kiitokset Ylöjärven seurakunnalle Viljakkalan sankarihautojen hyvästä hoidosta!

Maanantai 7.11.2022 - -Esko Erkkilä-

Viljakkalan kuntaliitos Ylöjärven kaupunkiin 1.1.2007 oli tiukka paikka monelle viljakkalalaiselle ja ei vähiten minulle.

 

Samalla meni myös Viljakkalan seurakunnan itsenäisyys ja se ei ollut lainkaan helppo juttu.

 

 

Nyt on mieluisaa todeta, että Ylöjärven seurakunta on panostanut Viljakkalaan ja siitä on parhaana esimerkkinä se, että Viljakkalan sankarihautausmaalle on seurakunnan toimesta hankittu muistokynttilöiden turvalliseen ja näyttävään palamiseen soveltuvat muistokynttilöiden suojukset.

 

***************************

 

 

Viljakkalasta kaatui Talvi- ja Jatkosodan aikana lähemmäs kahdeksankymmentä poikaa ja käsittääkseni kaikkien heidän maalliset jäännöksensä saatiin kuljetettua kotiseurakunnan multiin.

 

 

Ylöjärven seurakunta on hankkinut muistokynttilöiden suojukset kaikille sankarihaudoille ja sellainen on myös setäni Reino Erkkilän sankarihaudalla.

 

**************

Arvostan Ylöjärven seurakunnan toimintaa Viljakkalan sankarihautojen hoitoon panostamisesta!

 

 

-Esko Erkkilä-

Mikä on kenttähautausmaiden kohtalo?

Tiistai 7.6.2022 - -Esko Erkkilä-

Luovutetun Karjalan alueella sijaitsee seitsemän kenttähautausmaata, joihin on haudattuna Talvi- ja Jatkosodassa kaatuneita suomalaisia sankarivainajia.

 

Olen vuosien varrella saanut vierailla vähintään kerran kaikilla noilla kenttähautausmailla. 

 

Kenttähautausmaat ovat seuraavat:

 

• Viipuri, 108 sankarivainajaa

• Summa, 204 sankarivainajaa

• Äyräpää, 188 sankarivainajaa

• Taipale, 126 sankarivainajaa

• Kollaa, 104 sankarivainajaa

• Tuulos, 57 sankarivainajaa

• Säkkijärvi, 104 sankarivainajaa

 

Minulla ei ole ketään läheistä haudattuna kenttähautausmaille, mutta siitä huolimatta kannan huolta, kun suomalaisten pääseminen noille hautausmaille on nyt Venäjän aloittaman Ukrainan sodan vuoksi käytännössä estynyt.

 

Käynneistäni kenttähautausmailla olen yleensä laatinut blogikirjoituksen ja ne löytyvät, jos googlaa nimeni ja sen jälkeen halutun kenttähautausmaan nimen.

 

Toivottavasti venäläiset kunnioittavat kenttähautausmaiden hautarauhaa!

 

 

-Esko Erkkilä-

"Maamme versoo uutta"

Keskiviikko 27.4.2022 - -Esko Erkkilä-

Vietämme tänään Kansallista Veteraanipäivää ja tämän veteraanipäivän tunnus on ”Maamme versoo uutta”.

 

Veteraanipäivää vietetään Suomen sotaveteraanien kunniaksi ja muistoksi rauhan alkamisesta. Lapin sota – johon isänikin osallistui Talvisodan ja Jatkosodan jälkeen – päättyi huhtikuun 27. päivänä 1945.

 

******************

 

Muistan lapsuudestani, kun isä ja meille kerääntyneet hänen sotakaverinsa kävivät sahtikannun äärellä 1950-luvulla Munakukkulan tai Taipaleenjoen taisteluja yhä uudestaan ja uudestaan – lapsena ajattelin, että sota on jokaisen kohtalo ja funtsin, että kuinkahan minä pärjään sodassa.

 

Onneksi minä ja sukupolveni ovat säästyneet sodankäynniltä, mutta poikieni osalta mikään ei ole varmaa, sillä sellainen mielipuoli on nyt vallassa Venäjällä.

 

***************

 

Arvostan Veteraanipäivää korkealle ja vedin tänään aamusella siniristilipun lipputankoomme!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Oopperalaulaja Martti Talvela hankki Inkilän kartanon omistukseensa vuonna 1980

Torstai 5.8.2021 - -Esko Erkkilä-

Kyröläismatkamme kulttuuri- ja sotahistoriasisältöä sisältyi Juvalla tutustuminen kahteenkin kohteeseen eli oopperalaulaja Martti Talvelan hautaan sekä Inkilän kartanoon.

 

 

 

Oopperalaulaja Martti Talvela syntyi Hiitolassa vuonna 1935 ja hän siirtyi perheensä kanssa Talvisodan evakkoon Kerimäelle.

 

Hyökkäysvaiheen aikana perhe palasi Hiitolaan, mutta joutui Jatkosodan aikana uudestaan evakkoon ja nyt Vähäkyrön kautta Orimattilaan.

 

Oopperalaulaja kuoli vuonna 1989 ja on haudattuna Juvan vanhalla hautausmaalla – poikkesimme Kyröläismatkallamme Talvelan haudalla.

 

*************************

 

Talvela hankki Juvalla sijaitsevan Inkilän kartanon vuonna 1980 ja muutti sinne asumaan seuraavana vuonna.

 

Inkilän kartano oli Talvisodan lopulla Päämajan käytössä ja marsalkka Mannerheim asui siellä kahden viikon ajan.

 

****************

 

 

 

Pistäydyimme Kyröläismatkallamme Inkilän kartanon talouspihalla…

 

 

 

…ja totesimme, että kartano elää voimallisen maatalouden harjoittamisen aikaa!

 

 

Emme halunneet häiritä kartanon elämää vaan palasimme takaisin tulojälkiämme myöten!

 

 

-Esko Erkkilä-

"Tappajan katse"

Sunnuntai 18.7.2021 - -Esko Erkkilä-

Vuonna 1915 syntynyt isäni taisteli ”täydet” Talvi- sekä Jatkosodassa ja osallistui vielä saksalaisia vastaan käytyihin sotatoimiin Lapinsodassa.

 

Jatkosodassa hänen aseenaan oli Degtarjev-pikakivääri eli ”Emma”.

 

Isäni oli siis pikakivääriampuja ja hänen apulaisenaan oli saman kylän mies Simo Niittunen – monet olivat ne ”taistelut”, joita sotakaverukset kävivät kahvikupin ääressä meidän pirtissä 1950-luvulla!  Väkeviä muistelusten yhteydessä ei nautittu, sillä Simo oli kuorma-autoilija ja siinä hommassa väkevillä ei ollut edes tuolloin tilaa!

 

 

 

 

Näin Gertarjev-pikakiväärin viimeksi taannoisella Kyröläismatkallemme, kun tutustuimme Simo Häyhä-museoon Rautjärvellä.

 

 

Olen toki minäkin saanut ampua Emmalla, mutta oikeastaan vain näytösluontoisesti eräiden kertausharjoitusten yhteydessä.

 

 

Degtarjev-pikakivääri on neuvostoliittolaisvalmisteinen, mutta saimme niitä sotasaaliiksi runsaasti Talvi- sekä Jatkosotien aikana – kerrotaan, että saimme sotasaaliiksi 9.000 Degtarjev-pikakivääriä.

 

 

*******************

 

 

Viljakkalan sotaveteraanit tekivät joskus 1960- tai 1970-luvuilla tutustumisretken Säkylässä toimivaan Porin Prikaatiin ja siellä veteraanimme olivat päässeet tutustumaan mm. erilaisiin aseisiin.

 

 

Kerrotaan, että isäni silmiin oli syttynyt ”tappajan katse”, kun hän oli nähnyt sota-aikaisen työkalunsa eli Degtarjev-pikakiväärin!

 

-Esko Erkkilä-

Sodan ja rauhan Itä-Suomi

Keskiviikko 14.7.2021

Järjestyksessään 18. Kyröläismatka jouduttiin ”sattuneesta syystä” ensimmäisen kerran toteuttamaan kotimaanmatkana 9…12.7.2021 ja matkamme suuntautui itäiseen Suomeen. Matkamme teemana oli ”Sodan ja rauhan Itä-Suomi”.

 

 

 

 

Matkamme keskeisenä henkilöhahmona oli marsalkka Mannerheim, jonka patsaan tapasimme Mikkelin torilla matkamme loppuvaiheessa.

 

Patsaan on veistänyt kuvanveistäjä Kalervo Kallio vuonna 1967 ja voi vain arvata, että patsaaseen ja sen sijoituspaikkaan liittyi aikoinaan monia värikkäitä vaiheita.

 

 

*******************

 

 

Kyröläismatkamme johtajana toimi edelliskertojen tapaan hämeenkyröläissyntyinen kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäki ja matkamme oli järjestyksessään tosiaan jo 18. Kyröläismatka.

 

Kyröläismatkat ovat aikoinaan alkaneet hämeenkyröläisten ja viljakkalalaisten muistelumatkoina Talvi- ja Jatkosodan taistelupaikoille Venäjälle.

 

Olen osallistunut kaikille Kyröläismatkoille ja tulen varmaan lähipäivinä kertomaan kohteistamme näillä sivuillani.

 

 

-Esko Erkkilä-

Eilen tuli kuluneeksi 76 vuotta, kun viimeinen saksalainen sotilas poistui Suomesta

Keskiviikko 28.4.2021 - -Esko Erkkilä-

Vietimme eilen eli huhtikuun 27. päivänä Kansallista veteraanipäivää.

 

Kansallinen veteraanipäivä on virallinen liputuspäivä ja sitä on vietetty vuodesta 1987 alkaen ja kuten otsikostakin ilmenee, niin päivä ajoittuu siihen, että milloin viimeinen saksalainen sotilas poistui Suomesta.

 

Oli luonnollista, että eilen Suomen lippu…

 

 

 

…liehui lipputangossamme!

 

**************************

 

Kenraaliluutnantti Hjalmar Siilasvuo lähetti Mannerheimille 28.4.1945 sähkeen: ”Ilmoitan täyttäneeni Ylipäälliköltä syyskuussa 1944 saamani tehtävän. 27.4. kello 13.30 mennessä saksalaiset sotavoimat on karkotettu Pohjois-Suomesta.”

**************************

 

Vuonna 1915 syntynyt isäni osallistui alusta alkaen Talvisotaan sekä myös Jatkosotaan ja olipa hän vielä Lapinsodassa ajamassa saksalaisia pois Suomesta.

 

Kunnia sotaveteraaneillemme, jotka toiminnallaan takasivat Itsenäisen Isänmaamme!

 

 

-Esko Erkkilä-

105-vuotias kuusi on kokenut kapinan, Talvisodan ja Jatkosodan!

Keskiviikko 24.3.2021 - -Esko Erkkilä-

Takka- sekä saunapuiden pilkkominen ovat juuri nyt ajankohtaisia ja sitä hommaa minäkin olen kuluneen parin viikon aikana tehnyt.

 

Noudan kuivuneet tukkipuun kokoiset polttopuurangat pätkittyinä peräkärryllä maalta ja pilkon pätkityt pöllit klapeiksi lopullisella käyttöpaikalla eli omakotitaloni tontilla Tampereella.

 

Tukkipuun kokoiset polttopuut ovat pystyynkuivaneita kuusia, joilla ei enää ole käyttöä sahatavaraksi.

 

 

 

Yksi peräkärrykuormallinen oli suuria kuusipöllejä ja niiden halkominen polttopuukokoon oli hyvinkin haasteellista.

 

 

 

 

Tutkailin tarkemmin yhtä pölliä ja totesin, että sen ikä oli 105-vuotta, halkaisija 45 senttiä eli 17 tuumaa.

 

 

Meneehän se metsäomistaja hiljaiseksi, kun toteaa, että omasta metsästä löytyy kuusi, joka on elänyt taimivaiheensa jo kapinan aikana eli Vapaussodan aikana vuonna 1918!

 

 

-Esko Erkkilä-

Haverin kalliolouhinnat kuulostivat tykistön lähtölaukauksilta

Sunnuntai 28.2.2021 - -Esko Erkkilä-

Viljakkalassa sijainneen Haverin kultakaivoksen toiminta loppui vuonna 1960.

 

Synnyinkodistani on maanteitse matkaa Haveriin viitisen kilometriä ja linnuntietä luonnollisesti vähemmän.

 

Muistan, kun Haverissa räjäytettiin kalliota joka päivä puolenpäivän tienoilla, sillä ammunta kuului meille saakka hyvin.

 

****************

 

Isäni oli ”sotahommissa” Talvisodan, Jatkosodan sekä vielä myös Lapinsodassa ja päästyään siviiliin hän tuli kotivävyksi äitini synnyintilalle Viljakkalan Välimäkeen.

 

Muistan, kun isäni kertoi ensimmäisistä ajoistaan Välimäessä, että Haverissa suoritetut louhinnat muistuttivat tykistön lähtölaukauksia ja ne saivat hänen katselemaan pellolla ojanpohjia, että minne nyt pitäisi maastoutua.

 

 

-Esko Erkkilä-

Jatkosodan muistomitalia kannetaan tummansinisessä nauhassa, jossa olevat kolme pystyraitaa kuvaavat kotia, uskontoa ja isänmaata

Keskiviikko 6.1.2021 - -Esko Erkkilä-

 
 
Jatkosodan muistomitali (Jsmm) perustettiin vasta vuonna 1957 eli 12 vuotta Jatkosodan päättymisen jälkeen.
 
Muistomitali perustettiin Tasavallan Presidentti Urho Kekkosen 24.5.1957 allekirjoittamalla asetuksella.
 

 
Mitali voitiin myöntää Suomen kansalaiselle tai ulkomaalaiselle henkilölle, joka oli osallistunut sotaan tai toiminut muuten maanpuolustuksen hyväksi 25. kesäkuuta 1941 – 27. huhtikuuta 1945 välisenä aikana. Mitalin jakelu päättyi vuoden 1992 lopussa.
 

Pronssista valmistetun ympyränmuotoisen muistomitalin läpimitta on 31 millimetriä. Mitalin etusivulla on kohokuviona vaakasuorassa asennossa oleva miekka, jota verhoavat kaksi tammenlehvää. Etusivun reunaa kiertää kohokirjoitus, jossa on teksti ”Isänmaa 1941•1945”. Muistomitalin takasivulla on kohokuviona Suomen vaakuna.


Mitalin on suunnitellut jääkärikapteeni Lauri Leppänen.
 
 
Mitalia kannetaan rinnan vasemmalle puolelle kiinnitetyssä tummansinisessä nauhassa. Nauha on 32 mm leveä ja siinä on keskellä ja 2 mm kummastakin reunasta olevat 1 mm levyiset valkoiset pystyjuovat.

Kuten tämän juttuni otsikossa totean, nuo kolme pystyjuovaa kuvaavat kotia, uskontoa ja isänmaata.

 

 

-Esko Erkkilä-

Siniristilippu liehuu tänään sotaveteraanien kunniaksi!

Maanantai 27.4.2020 - -Esko Erkkilä-

Vietämme tänään kansallista veteraanipäivää ja sen kunniaksi siniristiliput liehuvat saloissaan.

 

 

 

 

Kansallista veteraanipäivää vietettiin ensimmäisen kerran vasta vuonna 1987 ja siihen liittyvä juhlatilaisuus järjestettiin Lahdessa osana Suomen itsenäisyyden 70-vuotisjuhlavuotta.

 

Valtioneuvostossa kansallisen veteraanipäivän viettäminen vahvistettiin puolustusministeri Veikko Pihlajamäen esityksestä vuonna 1986.

 

Lapin sota ja samalla Suomen osuus toisessa maailmansodassa päättyi 75-vuotta sitten, kun loputkin Saksan 20. vuoristoarmaijan sotilaista vetäytyivät klo 13.30 mennessä Kilpisjärveltä Norjan puolelle.

 

Vuonna 1915 syntynyt isäni taisteli ”täydet” Talvisodassa sekä Jatkosodassa ja oli sen lisäksi ajamassa saksalaisia pois maasta myös Lapinsodassa, joten sotaveteraanin poikana olen suurta kunnioitusta osoittaen tänään heti aamulla vetämässä siniristilippua lipputankoomme.

 

Hyvää kansallista veteraanipäivää!

 

 

-Esko Erkkilä-

Karjalassa Pitkärannan sairaalassa on karut olosuhteet

Lauantai 4.4.2020 - -Esko Erkkilä-

Pitkäranta sijaitsee Laatokan pohjoispuolella noin sadan kilometrin etäisyydellä Suomen rajasta. Pitkäranta on niiden alueiden joukossa, jotka jouduttiin Talvi- ja Jatkosodan jälkeen luovuttamaan Neuvostoliitolle.

 

Ilta-Sanomat kertoi eilen, että Pitkärannan sairaalasta on irtisanoutunut lääkäreitä sen vuoksi, että sairaalaan ei ole saatu kunnollisia suojavälineitä lääkäreille ja hoitajille.

 

Lääkäreille oli Ilta-Sanomien mukaan toimitettu suoja-asuiksi maalaus- ja rakennustöissä käytettäviä suojia. Hengityssuojaimet ovat likaisia ja ”miten-kuten" ommeltuja.

 

******************

 

Minulla on henkilökohtainen kokemus Pitkärannan sairaalasta vuodelta 1995, sillä silloin olin mukana sukumatkalla anoppini synnyin paikan raunioille Mantsinsaarella - onneksi kokemukseni ei ole potilaana!

 

Yövyimme muistaakseni kolmekin yötä Pitkärannassa ”hotellissa”, joka todellisuudessa oli ränsistynyt kerrostalo.

 

Joissakin ”hotellihuoneissa” oli sähköhelloja, mutta ei niillä voinut vettä keittää tai ruokaa laittaa, sillä helloja oli kylmänä vuodenaikana käytetty huoneiden lämmittämiseen ja sen vuoksi hellojen levyt olivat käpristyneet melkein puolipallon muotoisiksi!

 

*****************

 

Mutta siihen tutustumiseeni Pitkärannan sairaalaan!

 

Kävin jonain iltana kävelylenkillä Pitkärannan sairaalan portilla - sairaala-alueelle en mennyt.

 

Portilla oli muovirakenteinen roska-astia ja kannen nostettuani näin kuution kokoisen roska-astian olevan puolillaan verisiä riepuja ja siteitä sekä lukemattoman määrän verisiä ruiskuja, joita oli ilmeisesti käytetty hoitotoimenpiteissä!

 

Paiskasin kannen kiinni ja olin tyytyväinen, että ei tarvinnut tuonne mennä potilaana!

 

*************

 

Omasta kokemuksestani on aikaa kulunut 25 –vuotta, mutta sen perusteella uskon, että eilinen Ilta-Sanomien juttu on täyttä totta!

 

 

-Esko Erkkilä-

Häpeäpaaluun ne jotka nimittelevät Lapin sotaa "lasten sodaksi"!

Maanantai 16.3.2020 - -Esko Erkkilä-

Talvisota sekä Jatkosota ja sitä seurannut Lapinsota varmistivat Suomen itsenäisyyden.

 

Isäni osallistui kaikkiin noihin sotiin ja lapsena sain lukemattomat kerrat kuunnella, kun sotajermut muistelivat kaikkia noita sotia pirtissämme Viljakkalan Hanhijärvenkulmalla.

 

Harmittelen, että en silloin merkinnyt muistiin taistelukuvauksia Summassa, Kiviniemessä ja sitten aikoinaan Lapinsodan aikana laivamatkalla Tornion Röytään ja maihinnousua sinne.

 

 

Isäni oli syntynyt vuonna 1915 ja minua surettaa, että jotkut lapselliset, muka sotahistoriaan perehtyneet, nimittelevät Lapin sotaa ”lasten sodaksi”!

 

Kohdistan moitteeni ja raukkamaisen sisällön omaavan katseeni tässä asiassa erääseen nimimerkkiin, joka internetissä ”Sotahistoriallinen keskusteluryhmä” halveksii Lapinsodan veteraaneja nimitellen heitä lapsisotilaiksi ja Lapin sotaa lasten sodaksi!

 

 
-Esko Erkkilä-

"Äänisen aallot" ja "Vanhat toverit"...

Torstai 20.2.2020 - -Esko Erkkilä-

…olivat vuonna 1915 syntyneen Talvisodan, Jatkosodan sekä vielä myös Lapin sodan kokeneelle isälleni huippuhetkiä, joka 1950-luvulla korva tarkkana halusi radiosta kuunnella Lauantain toivotut levyt.

 

”Vanhat toverit” on Kipparikvartetin vuonna 1956 levyttämä kappale, mutta savikiekkoversio siitä taitaa olla jo vuodelta 1928 ja uskonkin, että siihen perustui isäni ihailu kyseistä levytystä kohtaan!

 

”Äänisen aallot” –kappaleeseen minulla liittyy oikein mukava muisto ja siitä jokunen muistelus.

 

Oli joskus 2000-luvun alussa, kun osallistuin Lomalinjat Oy;n matkalle mm. Petroskoihin ja erään yön yövyimme Hotelli Kareliassa melko lähellä Äänisen rantaa.

 

Jossain vaiheessa iltahämärän jo koittaessa melkoinen osa matkaporukastamme kokoontui hotellihuoneeseemme, sillä huonekaverinani oli vilkas kaveri, joka matkan aikana oli hankkinut seurueemme luottamuksen.

 

Huone oli illalla yhdentoista maisemissa täpötäynnä alkusyksyisenä yönä ja Ääninen loiskehti melkein parvekkeemme alapuolella ja silloin seurueemme laulutaitoiset virittivät ”Äänisen aallot”!

 

Sen hetken muistan aina ja olipa se hetki hienoin kokemani ”Äänisen aallot”!

 

Taisimme ottaa juhlahetken kunniaksi muutamat vodkapaukutkin!

 

 

-Esko Erkkilä-

"Älkää minusta sellaista herraa tehkö"

Tiistai 17.12.2019 - -Esko Erkkilä-

Jatkan tänäänkin sotajuttujen kertomista isästäni ja nyt lähteenäni on…

 

 

 

 

 

…vuonna 2006 ilmestynyt Viljakkalan Sotaveteraanit ry:n julkaisema ”Viljakkalan sotaveteraanien KERTOMUKSIA SODASTA”.

 

 

Kirjassa 27.5.1923 syntynyt Paavo Mäntyniemi muistelee isääni näin:

 

 

 

 

 

”Monta hyvää kertojaa oli jo ehtinyt kuolla, mutta tulkoon tässä yhteydessä mainituksi Oiva Erkkilä.

 

Hän kertoi, että hän oli molemmat sodat pikakivääriampujana. Hän sanoi, että on ampunut niin paljon vihollisia, ettei sitä määrää pysty kukaan lukemaan.

 

Hän haavoittui vuonna 1941 elokuussa ja Aamulehdessä oli etusivulla kuva ja haastattelu hänestä. Harmi, etten löytänyt sitä lehteä myöhemmin.

 

Joku korkea-arvoinen upseeri toi Erkkilälle kunniamerkin sairaalaan.  Hän kertoi minulle ajasta, jolloin oltiin Talvisodassa ja linja meni Viipurin kaupungissa.

 

Erkkilä määrättiin työntämään pikakivääri erään talon puuluukusta ulos.  Hän laittoi pikakiväärin vinoon luukusta ulos ja ampui koko päivän vihollisia.

 

Venäläiset tulivat manttelin napit auki ja lakki poikittain päässä. He hurrasivat ja hän ampui taas sarjan ja pienen päästä tuli uusi porukka. Kun iltahämärä saapui, oli talon rästäisiin asti ruumiita.

 

Todennäköisesti tämä oli sitä porukkaa, jonka vihollinen tahtoi saada muonavahvuuksista pois, muttei itse tahtonut tuhlata luoteja. Venäläiset olivat vahvassa humalassa.

 

Joukkueenjohtaja sanoi ehdottavansa Oivalle korpaalin sotilasarvoa. Oiva kertoi vastanneensa,…

 

…älkää minusta sellaista herraa tehkö, vaan antakaa korpraalin arvo apumiehelleni Simo Niittuselle. Niittunen kantoi minulle ruokaa, korviketta ja tupakkaa ja ehti vielä täyttämään pikakiväärin lippaat.

 

Joka tapauksessa molemmat ylennettiin korpraaleiksi. Oiva sanoi, että hänellä oli hyvä työkalu, venäläinen sotasaalispikakivääri. Tämä ase oli hänellä molemmat sodat ja hän tuhosi sen avulla hirvittävän paljon vihollisia.”

 

 

 

 

Mainittakoon, että isäni sai vielä vanhoilla päivilläänkin alikersantin jämät!

 

 

 

Aikamoisia velikultia!

 

 

 

-Esko Erkkilä-