Jussi Jalosen ansiokas "Summan tarina" kertoo Talvisodan ratkaisutaistelusta

Torstai 14.11.2019 - -Esko Erkkilä-

Sain eilen eli keskiviikkona 13.11.2019 olla läsnä Tampereen Kirjastotalo Metsossa, kun…

 

 

 

 

…MSL-Tampere järjesti siellä ansiokkaan tilaisuuden Summan taisteluista Talvisodassa 1940.

 

 

 

 

 

FT Jussi Jalonen on hyvin perehtynyt Summan taisteluihin ja hänen esityksensä olikin tietoa täynnä.

 

 

 

 

 

Summan taisteluihin osallistuneen poikana ostin Jussi Jaloselta hänen kirjoittamansa kirjan ”Summan tarina” ja…

 

 

 

 

 

…sain kirjailijalta myös signeerauksen ostamaani kirjaan.

 

 

 

 

 

Tilaisuuden juontajana toimi HM Jouni Koskela – Summan taistelijan poika myös hän.

 

 

 

 

 

Jouni Koskela toi näytille isänsä aikoinaan saaman Summan ristin – samanlainen on minullakin isäni jälkeen piironginlaatikossa.

 

 

 

 

 

Jussi Jalonen käsitteli Summan taistelua mielenkiintoisesti ja kytki Summan tapahtumiin myös 23.12.1939 tapahtuneen ”Hölmön tölväyksen”, joka oli tyhmin suomalaisten toteuttama sotatoimi Talvisodassa – liian monilla sankarihautausmaillamme lepää liian paljon Hölmön tölväyksessä kaatuneita!

 

 

Jussi Jalonen on ansioitunut sotahistorioitsija, mutta hän ei ole käynyt Summan taistelupaikoilla.

 

Korjaamme tämän puutteen 11.12.2019 Kirjastotalo Metson Tammi-neuvotteluhuoneessa, kun yhdessä Jouni Koskelan kanssa kerromme kokemuksistamme ja näkemisistämme Summan taistelupaikoilla – tervetuloa silloin paikalle!

 

 

-Esko Erkkilä-

Tänään on oikea päivä muistella myös sankarivainajiamme!

Lauantai 2.11.2019 - -Esko Erkkilä-

Vietämme tänään Pyhäinpäivää, jota aiemmin kutsuttiin Pyhäinmiestenpäiväksi.
 
Kävin jo eilen illalla sytyttämässä kynttilät sukulaisteni, naapureiden sekä ”kylänmiesten” haudoille Viljakkalan hautausmaalla.
 
Lähdin matkaan jo varhain iltapäivällä ja etenin hautausmaalla hitaasti kynttilöitä sytytellen ja poisnukkuneita muistellen – olin muistojeni kanssa rauhassa yksin!
 
 

 

Tärkeä osa minulle Viljakkalan hautausmaalla on sankarihautausmaa, sillä lepäähän siellä…

 
 
   
 

…yksi sedistäni eli Reino Erkkilä.

 
 
Setäni kuoli 8.3.1940 eli vain muutama päivä ennen Talvisodan päättymistä.
 
 
Käytin termiä ”kuoli” ja en käyttänyt termiä ”kaatui”, vaikka setäni lepääkin kotiseurakuntansa sankarihaudassa.
 
 
Talvisodassa Viipurinlahden taistelut käytiin 2.3.1940 alkaen ja ne kestivät Talvisodan päättymiseen eli 13.3.1940 saakka.
 
 
Viipurinlahden taisteluiden aikana setäni kuului joukko-osastoon, joka löysi Viipurista spriiksi luulemaansa nestettä ja eräs joukko-osaston porukka otti tästä nesteestä kunnon huikat.
 
Neste olikin jäähdytysnestettä ja lähes kaikki sitä nauttineet kuolivat – setäni oli yksi näistä kuolleísta!
 
Tilasin aikoinaan kopiot monien sukulaisteni kantakorteista ja siinä aineistossa on tarkat tiedot mm. setäni Reino Erkkilän kuolemasta. Valitettavasti tuo aineistonippu on nyt niin ”hyvässä tallessa”, että en edes muista missä se on!
 
 

Arvostan, että setäni on kuolinsyystään huolimatta haudattu Viljakkalan sankarihautausmaalle!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kirjojen paikka ei ole roskalavalla!

Tiistai 18.6.2019 - -Esko Erkkilä-

Maksan Pirkanmaan Jätehuolto Oy:lle jätemaksua kolmen kiinteistön osalta eli Tampereella omakotitalosta, Viljakkalan vapaa-ajanasunnosta ja vielä maatalousyhtymämme osalta.

 

 

Omakotitalon jätteet noudetaan tontilla oleva jätesäiliö parin viikon välein tyhjentäen, mutta ”mökkiroskat” vien matkani varrella sijaitsevien jätepisteiden säiliöihin.

 

 

Vein muutama päivä sitten mökkiroskia erään jätepisteen jätesäiliöön ja huomasin säiliössä paljon kirjoja.

 

 

Mielestäni kirjojen laittaminen jätesäiliöön on verrattavissa kirjojen polttamiseen kirjarovioilla ja kirjarovioiden roihuamisesta ei maailmanhistoriassa ole seurannut mitään hyvää.

 

 

Pelastin muutaman kirjan ja mukana oli kolme todellista helmeä.

 

 

 

 

 

 

Ihmismetsästäjiä ja erämiehiä…

 

 

…on Talvisodassa Lapin ryhmän komentajana toimineen kenraali K. M. Walleniuksen kirja, joka kuvaa Walleniuksen omakohtaisia kokemuksia 1920-luvulta. K. M. Wallenius oli sotilasurallaan kiisteltykin persoona, mutta hänen kirjoittamiensa kirjojen luulisi kiinnostavan kaikkia.

 

 

Hämeenmaa 7 ja sen alaotsikkona Längelmäen elämää ja oloja…

 

 

…kertoo niistä tutkimuksista ja sisältää aikalaishaastatteluja Hämäläis-Osakunnan Kotiseutukerhon vuonna 1935 Längelmäellä tekemästä työstä.

 

Kerrassaan mielenkiintoisia juttuja minullekin, jolla ei ole sen kummempia siteitä Längelmäelle.

 

 

Kalevalan laulumailta…

 

 

…on I. K. Inhan paksu teos, jonka sisältö perustuu kirjailijan vuonna 1911 tekemään matkaan Karjalan laulumaille.

 

Olen monesti ajatellut, että tuo teos pitäisi saada ja nyt se on minulla!

 

 

Nykyään nettiaikana tulee aivan liian vähän luettua kirjoja, mutta noihin kolmeen tulen perehtymään.

 

 

 

Onkohan niin, että tuo kirjojen jättäminen jätesäiliöön perustuu siihen, että perikunnan jäsenet ovat siivonneet jonkun kulttuuria arvostaneen henkilön jäämistöä ja sen vuoksi kirjat olivat päätyneet roskikseen – harmillista sinänsä, mutta onni minulle!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Setäni Reino Erkkilä oli kuorma-automies jo 1930-luvulla

Perjantai 1.2.2019 - -Esko Erkkilä-

On luonnollista, että Viljakkalassa syntyneenä olen Facebookissa jäsenenä ”Viljakkala vanhoissa kuvissa” –ryhmässä.

 

Liitin eilen ryhmän kuviin kuvan, jonka sain nyt jo edesmenneeltä sedältäni Leo Erkkilältä joskus 2000-luvun alussa.

 

 

 

 

Kuvassa on toisen setäni eli Reino Erkkilän omistama kuorma-auto ja siihen liittyvä tarina kuuluu ”lyhyen kaavan mukaan” näin:

 

 

Kuva on otettu 1.8.1939 Loimaalla, mutta se liittyy hyvinkin läheisesti Viljakkalaan ja Karhen kouluun.

 

Kuvan on ottanut laatikkokamerallaan Karhen koulussa aikoinaan opettajana toiminut Kerttu Ala-Jaskara (os. Tuomi).

 

Kerttu Tuomi siirtyi elokuun alussa vuonna 1939 Loimaalle Torkkalan koulun opettajaksi ja hänen muuttokuormansa Karhelta Loimaalle kuljetti setäni Reino Erkkilä (oikealla) omistamallaan Ford –kuorma-autolla. Apukuskin puolella kuvassa on Aaro Kauppi.

 

Mukana muuttomatkalla oli myös Karhen koulun johtajaopettaja Verneri Vuorelaisen 20-vuotias tytär Elvi Vuorelainen, joka jäi Loimaalle joksikin aikaa Kerttu Tuomen avuksi järjestelemään uuden opettajan tavaroita Torkkalan koululle.

 

 

***************

 

 

Ehdin joulukuussa 2001 haastattelemaan henkilökohtaisesti setääni Leo Erkkilää ja puhelimitse myös Kerttu Ala-Jaskaraa kuvan taustoista.

 

 

 

Asiaan liittyy useita mielenkiintoisia seikkoja, mutta niistä ehkä joskus toisessa yhteydessä tarkemmin.

 

 

Sen verran kuitenkin jo nyt, että setäni Reino Erkkilä joutui konekiväärimiehenä Talvisotaan ja kuoli Viipurin menetyksen yhteydessä 8.2.1940, joten kuvan ottamisen jälkeen hän eli vain 6 kuukautta ja 7 päivää.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Talvisodan ja Jatkosodan taistelujen ansiosta Suomessa ei ole miehitysmuseota!

Perjantai 24.8.2018 - -Esko Erkkilä-

Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen marraskuun 30. päivänä 1939 ja alkoi 105 päivää kestänyt Talvisota.

 

 

Suomi menetti sodan lopputuloksena merkittävästi pinta-alastaan, mutta säilytti itsenäisyytensä.

 

 

Jatkosota alkoi Neuvostoliiton toimenpiteiden seurauksena kesäkuun 25. päivänä 1941 ja se päättyi rauhansopimukseen 19. syyskuuta 1944.

 

 

Myös Jatkosodan lopputuloksena Suomi säilytti itsenäisyytensä.

 

 

Baltianmaille eli Virolle, Latvialle sekä Liettualle kävi huonommin ja ne joutuivat Neuvostoliiton miehittämiksi aina vuoteen 1991 saakka.

 

 

*******************

 

 

Kaikissa Baltian maissa on miehitysmuseot, joissa kerrotaan Neuvostoliiton, mutta myöskin natsi-Saksan miehitysvuosista.

 

 

***

 

Tallinnassa sijaitseva miehitysmuseo on kooltaan pieni, mutta siihen kannattaa tutustua.

 

 

Viron miehityksestä kerrotaan myös Saarenmaan Kuressaaren museossa, jossa on hyvä ja informatiivinen kertomus Viron miehitysvuosista.

 

 

Saarenmaan kärjessä Sörvanniemessä sijaitsee yksityinen sotamuseo ja siihen kannattaa tutustua – googlaa ”Esko Erkkilä Saarenmaan Sotilasmuseo”.

 

 

Viron Sotamuseo Viimsissä kertoo myös omalla tavallaan Viron miehitysvuosista.

Googlaa: ”Esko Erkkilä Viron Sotamuseo”.

 

Myös Sinimäkien äärellä pohjois-Virossa sijaitseva yksityinen museo kertoo Viron neuvostomiehityksestä. Googlaa ”Esko Erkkilä Sinimäen sotamuseo”.

 

 

***

 

Liettuan pääkaupungissa sijaitseva Kansanmurhan uhrien museo on järkyttävä kokemus ja käynnistäni siellä olen kertonut jokin aika sitten tällä saitilla.

 

 

Googlaa ”Esko Erkkilä Kansanmurhien uhrien museo”.

 

***

 

Latvian pääkaupungissa Riikassa sijaitseva Miehitysmuseo on kuvassa näkyvä ”musta laatikko", joka sijaitsee Mustapäidentalon vierellä.

 

Nyt emme käyneet museossa, mutta siellä kannattaa käydä, jos Riikassa on hiemankaan enemmän aikaa.

 

 

Museokävijää tervehtivät maailman suurimmat surmaajat eli Adolf Hitler ja Josef Stalin – kummankaan surmasaldosta ei ole varmuutta, mutta Hitlerin sanotaan surmanneen 4 miljoonaa ihmistä ja Stalinin 10 miljoonaa!

 

 

 

 

 

Riikan miehitysmuseon äärellä on patsas, jossa kaksi puna-armeijan sotilasta valvoo ympäristöä. 

On annettava tunnustus latvialaisille, jotka ovat antaneet olla paikoillaan tämän tuskia mieleen palauttavan veistoksen!

 

 

Googlaa ”Esko Erkkilä Latvian miehitysmuseo”.

 

 

 

Kiitos Talvisodan ja Jatkosodan suomalaistaistelijoiden, että Suomessa ei ole miehitysmuseota!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Haverin räjäytykset laittoivat sodankäyneen miehen maastoutumaan!

Sunnuntai 10.6.2018 - -Esko Erkkilä-

Pieni perhekuntakohtainen muistelus Haverin kultakaivoksen toiminnasta:

Vuonna 1915 syntynyt isäni palveli etulinjassa Talvisodan ja Jatkosodan sekä oli sen lisäksi vielä mukana Hersalon joukoissa Lapinsodassa.

Isäni toimi pikakivääriampujana ja hän haavoittui kahdesti siten, että taisi olla 20 %:n sotainvalidi.

Vanhempani avioituivat sodan jälkeen ja alkoivat voimallisesti paneutua kehittämään äitini kotitaloa Välimäkeä.

Sotien jälkeen Haverin kultakaivos Viljakkalassa oli voimissaan ja kaivoksen toiminta vilkasta.

Haverissa suoritettiin joka päivä kallioräjäytyksiä klo 12.00 ja muistan , kun ne kuuluivat hyvin meille saakka. Meiltä on linnuntietä matkaa Haveriin ehkä vajaa 5 kilometriä, mutta kun matkalla on järvenselkää, niin räjäytysäänet kuuluivat meille.

Isäni kertoi miten sodassa vihollisen tykistön ammuntaan suhtauduttiin siten, että vaistomaisesti katsottiin mihin pystyy heittäytymään kranaateilta suojaan.

Saman reaktion Haverin räjäytykset kuulemma aiheuttivat hieman yli 30-vuotiaalla sotajermulla, sillä alussa Haverista kuuluneet räjäytykset merkitsivät, että piti katsoa sopivaa pellonojaa johon heittäytyä kranaateilta suojaan!

Tässäpä tämä muistelus!

-Esko Erkkilä-

"Kansa taisteli - miehet kertovat" -lehdet ovat väkevää aikalaiskerrontaan sodistamme

Perjantai 4.5.2018 - -Esko Erkkilä-

Sain toissapäivänä pelastettua kolme Kansa taisteli –lehteä joutumasta Tarastenjärven armottomaan kaatopaikkakitaan.

 

 

 

 

 

 

Minulla on jopa Kansa taisteli –lehtien vuosikertoja tallessa, mutta yht´äkkiä en osaa sanoa, että missä ne ovat varastoituna.

 

 

*********************************

 

 

 

Kansa Taisteli lehti ilmestyi vuosina 1957 - 1986. Sitä toimitti Sotamuistoyhdistys ry. Lehden toimituskuntaan kuuluivat mm. K L Oesch, Aarne Blick ja Valo Nihtilä. Kaikkiaan ilmestyi 347 lehteä, joissa oli yli 3400 kirjoitusta ja noin 11 500 sivua.

 

 

Lehden päätoimittajina toimivat Oesch`n lisäksi A. F. Airo, Aarne Blick sekä Reino Kalervo.

 

 

 

********************************

 

 

 

Kävin ”pelastustoiminnastani” innostuneena eilen Tampereella Kirjastotalo Metsossa ja kysyin, että onko heiltä lainattavissa kokonaisia vuosikertoja Kansa taisteli –lehdestä.

 

 

Kirjastovirkailija katsoi tietokoneeltaan ja totesi, että heillä on varastossa kaikki aikoinaan ilmestyneet Kansa taisteli –lehdet. Valitettavasti vuosikertoja ei ole mahdollista lainata kotiin, mutta kirjaston lukusaleissa niitä saa tutkailla.

 

 

**************************

 

 

 

Suomen Sotahistoriallinen Seura teki todellisen kulttuuriteon, kun se kesäkuun 19. päivänä vuonna 2014 julkaisi kaikki Kansa taisteli-lehdet internetissä. Lehdet ovat netissä mainoksineen kaikkineen.

 

 

Arvostan erityisesti Kansa taisteli –lehtien käsinkosketeltavia numeroita, mutta annan suuren arvon sille Suomen Sotahistoriallisen Seuran työlle, jolla kaikki lehdet nyt ovat jokaisen vapaasti selailtavissa netissä.

 

 

Olen käynyt monilla Talvi- ja Jatkosodan taistelutanterilla, jotka jäivät Neuvostoliiton miehittämille alueille.  Tämä merkitsee, että tunnen monet taistelumaastot, joista Kansa taisteli –lehdissä kerrotaan.

 

 

Tutustu Sinäkin Kansa taisteli –lehtiin netissä – niihin pääset tutustumaan, kun googlaat ”Kansa taisteli – miehet kertovat”.

 

 

-Esko Erkkilä-

Aseet vaikenivat 78 vuotta sitten

Tiistai 13.3.2018 - -Esko Erkkilä-

Tänään klo 11.00 – 12.00 tulee tarkalleen 78 vuotta kuluneeksi siitä, kun Talvisodan päätteeksi aseet vaikenivat Suomen ja Neuvostoliiton välillä.

 

 

Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen ilman sodanjulistusta marraskuun 30. päivänä 1939 ja 105 päivää kestänyt Talvisota päättyi Moskovassa solmittuun rauhaan maaliskuun 13. päivänä 1940.

 

 

Rauhansopimus allekirjoitettiin Moskovassa maaliskuun 12. päivänä 1940 sen jälkeen, kun Suomen hallitus ja ulkoasiainvaliokunta olivat edellispäivänä eli maaliskuun 11. päivänä hyväksyneet Neuvostoliiton laatiman rauhansopimuksen.

 

 

Rauhansopimus oli Suomelle raskas, sillä menetimme 11 % maa-alueestamme Neuvostoliitolle ja sen mukana maamme toiseksi suurimman kaupungin Viipurin.

 

 

Neuvostoliiton valtaamilta alueilta lähti 430.000 evakkoa, jotka Suomi joutui asuttamaan muualle Suomeen.

 

 

Vuonna 1915 syntynyt isäni taisteli pikakivääriampujana koko Talvisodan ajan – Talvisodan jälkeen isäni oli eturintamalla myös koko Jatkosodan ajan ja ehtipä hän vielä Lapinsotaankin ajamaan saksalaisia pois maastamme.

 

 

On eräänlaista kunniavelan maksamista se, että olen tutustunut Neuvostoliiton miehittämiin alueisiin ja taistelupaikkoihin monilla sotahistoriaan liittyneillä matkoillani Karjalan Kannaksella ja myös muilla Suomen ja Neuvostoliiton välisillä sotatantereilla.

 

 

Mielelläni soisin, että maaliskuun 13. päivä olisi maassamme liputuspäivä sen kunniaksi, että pystyimme 78 vuotta sitten säilyttämään Suomen itsenäisyyden!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kätilö tarjosi synnytyksen jälkeisillä kahveilla sokerit

Tiistai 13.2.2018 - -Esko Erkkilä-

Eilen Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen Maanantaitapaamisen aiheena oli:

 

 

Erikoiset esineet.

 

 

Toteutimme tilaisuutemme siten, että toimme muiden ihailtavaksi erikoisia esineitä ja esineisiin piti liittyä mielenkiintoinen tarina.

 

 

 

 

Monivuotinen aktiivimme Irja Lehmus toi ihailtavaksemme pienen esineen, jolla on todella mielenkiintoinen historia.

 

 

 

 

 

Kyseessä on pieni sokerinpalasten säilyttämiseen tarkoitettu hopearasia, joka on Talvisodan aikana kuulunut Irja Lehmuksen edesmenneelle anopille kätilö Lempi Lehmukselle.

 

 

Kätilö Lehmus piti hopearasiaa aina mukanaan, sillä lähtö synnytyksiä avustamaan saattoi tulla milloin vain.

 

 

Hopearasiassa on nimikirjaimet LL ja sen lisäksi kannen kulmassa on vuosiluvut 1939 – 1940.

 

 

Hopearasian tarkoitus tulee selville, kun kannan kulmassa on vuosilukujen lisäksi kuva höyryävästä kahvipannusta ja kahdesta kahvikupista.

 

 

Lapsen syntyminen oli silloinkin iloinen asia ja sitä juhlittiin keittämällä kahvit. Oli hieno asia, että synnytystä avustaneella kätilöllä oli kahvin tai kahvinkorvikkeen kyytipojaksi toppasokerista sokerisaksilla saksittuja sokerinpaloja!

 

 

Kiitokset Irja Lehmukselle erikoisesta esineestä, jonka halusit esitellä meille!

 

 

Pidä hyvää huolta aarteestasi!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Hölmön tölväys vaati uhreja myös Viljakkalalta

Lauantai 7.10.2017 - -Esko Erkkilä-

Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen ilman sodanjulistusta 30. marraskuuta 1939 ja alkoi Talvisota.

 

 

Viljakkalan miehet lähtivät Isänmaata puolustamaan 14.10.1939 ja he joutuivat monien muiden tavoin osallistumaan sittemmin ”Hölmön tölväyksenä” –tunnettuun sotatoimeen 23.12.1939.

 

 

Hölmön tölväyksen piti olla hyökkäystoimi ja siihen osallistui viiden divisioonan joukkoja – hyökkäyksen tarkoituksena oli tuhota vihollisjoukkoja Summan mutkan alueella.

 

 

Hölmön tölväystä johti kenraaliluutnantti Harald Öhquist ja hän painosti Mannerheimia hyväksymään hyökkäyksen. Öhquist oli sodanajan kenraalikunnasta se, joka muutenkin aiheutti eniten päänvaivaa ylipäällikkö Mannerheimille.

 

 

Sotatoimen piti alkaa aamuvarhaisella, mutta liian tiukan aikataulun ja puutteellisten viestiyhteyksien vuoksi monet joukot myöhästyivät hyökkäyksen aloituksesta.  Viestiyhteyksien puuttumisen vuoksi joukoille ei pystytty antamaan tykistötukea.

 

 

Kenraaliluutnantti Öhquist antoi klo 14.30 käskyn, että hyökkäys keskeytetään.

 

 

Tiedot Hölmön tölväyksen tappiosta vaihtelevat, mutta kaatuneita oli lähes 400, haavoittuneita n. 800 ja kadonneita parisensataa eli kokonaistappiot lähentelevät 1 500 sotilasta.

 

 

*********************

 

 

Viljakkalan sankarihautausmaalla lepää ainakin neljä viljakkalalaista, jotka kaatuivat Hölmön tölväyksessä.

 

 

 

Tässä Hölmön tölväyksessä kaatuneiden muistokivet Viljakkalan sankarihautasmaalla:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 ********************

 

Suuri tunnustus niille Viljakkalan seurakunnan viranhaltijoille ja luottamushenkilöille, jotka jo Talvisodan aikana tekivät päätöksen, että sankarivainajien muistokiviin merkitään vainajan kaatumispaikkakunta.

 

 

 

Kunniakkaiden sotiemme historia saa aivan uudet mittasuhteet, kun voimme tänäänkin paikallistaa viljakkalalaisten sankarivainajien kaatumispaikkakunnat!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Ruonan taistelusta tulee tänään kuluneeksi 209 vuotta!

Torstai 31.8.2017 - -Esko Erkkilä-

Tunnen mielestäni kohtuullisen hyvin Talvi- ja Jatkosodan tapahtumat ja olen käynyt rajan taakse jääneillä monilla taistelupaikoilla – joillakin monestikin.

 

 

Myös Vapaussodan tapahtumat tunnen melko hyvin, mutta Suomen Sodan taustat ja taistelutapahtumiin tutustuminen ovat jääneet vähemmälle.

 

 

**************

 

 

Suomen Sota käytiin Venäjän ja Ruotsin välillä vuosina 1808 – 1809 ja sen syynä oli Venäjän ja Ranskan Tilsitissä vuonna 1807 sopima rauha, jolla Ranska antoi Venäjälle valtuudet Suomen valtaamiseen.

 

 

Venäläiset valloittivat Suomen etelästä alkaen ja päätyen pohjoiseen.  Monet tunnetut taistelut olivat osa Suomen Sotaa ja yksi niistä oli Ruonan taistelu Kuortaneella.

 

 

****************

 

 

Ruonan taistelupaikka sijaitsee Valtatie 66:n äärellä lähellä nykyistä Kuortaneen Urheiluopistoa.

 

 

Poikkesin eilen Ruonan taistelun muistomerkillä ja tässä muutama kuva siellä näkemästäni:

 

 

 

 

 

Muistomerkki sijaitsee Kuortaneen Nurminiemessä Valtatie 66:n varrella hieman Kuortaneelta Lapualle päin.

 

Opasteet muistomerkille ovat hyvät.

 

 

Muistomerkki on pohjalaisen rajapyykin muotoinen, jalusta on Mustapään liuskeesta ja obeleskikivi puolestaan Kylmänevan kalliosta.

Muistomerkki on pystytetty paikoilleen taistelun satavuotispäivänä eli vuonna 1908.

 

 

Jalusta on kolmionmuotoinen ja jokaisella kolmella sivulla on tekstiä:

 

 

 

 

 

 

 

Eli taistelu alkoi tasan 209 vuotta sitten ja kesti seuraavaan päivään.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Myöhemmin muistomerkkiin on kiinnitetty tämä laatta, jossa todetaan kuortanelaisen Heikki Klemetin laatimat sanat:

 

 "Pyykki on pantu ja pysyy, pysy lujana omalla maallas, oma maa vielä sun kuntoas kysyy"

 

 

Suomen Sodan muistomerkkejä on lukuisia eri puolilla maata; joillakin olen käynyt, mutta valtaosa muistomerkeistä on käymättä.

 

****************

 

Suomen Sota päättyi Venäjän ja Ruotsin välillä syyskuun 17. päivänä vuonna 1809 Haminassa solmittuun rauhansopimukseen.

 

 

Haminan rauha oli suuri nöyryytys Ruotsille, joka menetti Venäjälle koko Suomen. 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Lehtileikkeitä ja muuta alkuperäismateriaalia Suomen sodista Sylvään koululla Sastamalassa

Torstai 19.1.2017 - -Esko Erkkilä-

Sain viikko sitten tutustua Sastamalassa Sylvään koululla Sastamalan Sotaveteraanit ry:n järjestämään pienoisnäyttelyyn, jossa oli esillä alkuperäisaineistoa Suomen sodista vuosilta 1939 – 1945.

 

 

Seuraavassa muutamia valokuvia tästä pienoisnäyttelystä:

 

 

 

 

 

Hyvä yhteenveto Suomen taisteluvuosista alkaen itsenäisyysjulistuksestamme.

 

 

 

 

 

TK-piirtäjien kuvia taistelutilanteista.

 

 

 

Seuraavassa Aamulehden aitoja etusivuja:

 

 

 

 

 

Maailmapalon syttymisuutinen 2.9.1939

 

 

 

 

 

27.11.1939

 

 

 

 

 

30.11.1939

 

 

 

 

 

1.12.1939

 

 

 

 

 

29.2.1940

 

 

 

 

 

6.3.1940

 

 

 

 

 

14.3.1940 Aamulehti kertoi, että rauha on solmittu edellispäivänä.

 

 

 

 ***************

 Ja sitten Jatkosodan vetäytymisajan uutisia:

 

 

 

 

15.6.1944

 

 

 

 

 

16.6.1944

 

 

 

 

 

30.6.1944

 

 

 ******************

 

 

 

 

Näyttelyssä oli esillä myös rintamalla tehtyjä puhdetöitä.

 

 

Puhdetöiden tekeminen on näin jälkeenpäin hyvinkin ristiriitainen kysymys, sillä tuudittiko niiden näpertely joukot ja jopa johtajat luuloon, että vihollinen ei ala suuriin hyökkäyksiin?

 

 

En näin jälkiviisaana osaa arvostaa sitä, että jopa etulinjan komentajat sallivat niin mittavan puhdetöiden näpertelyn, kuin sitten tapahtui.

 

 

Isäni oli täyden ajan Talvisodassa, Jatkosodassa ja vielä myös Lapinsodassa ja hänellä ei ollut lainkaan puhdetöitä.  Sen sijaan isälläni oli ja jossain piironginlaatikossa minulla on edelleenkin ainakin yksi kultainen kirves, joka on rintapieleen neulalla kiinnitettävä tunnustus siitä, että sen haltija on kunnostautunut asemasodan aikana halonhakkuussa.

 

 

Yhden motin hakkaamisesta sai rautakirveen, hopeakirveen sai neljästä motista ja kultakirveen saamiseen piti hakata halkoja 16 mottia.

 

 

Pitääpä joskus tutkailla tuo piironginlaatikko, jotta näkee millaisen halonhakkuukirveen isäni on ansainnut!

 

 

Kiitokset Sastamalan Sotaveteraanit ry:lle mielenkiintoisen pienoisnäyttelyn aikaansaamisesta!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Neljästäkymmenestäyhdestä rautatievaunulastista neljäkymmentä saapui perille

Tiistai 3.5.2016 - -Esko Erkkilä-

Elämme maaliskuun alkupäiviä vuonna 1940 ja puna-armeijan 30. päivänä marraskuuta 1939 aloittama ylivoimahyökkäys Suomea kohtaa on edennyt siihen pisteeseen, että suomalaiset ovat pakotettu evakuoimaan Laatokan saaret barbaarisen Neuvostoliiton hyökkäykseltä.

 

 

Urheasti vihollisen takalinjoille jäänyt Mantsinsaaren linnake ja Valamon luostarisaari joudutaan evakuoimaan Laatokan jäätä pitkin Lahdenpohjan kauppalaan ja siitä edelleen kohti sisämaa-Suomea.

 

 

Laatokan Valamon luostarista pystytään Laatokan jäätä pitkin kuorma-autoilla kuljettamaan luostarin pyhiä esineitä Lahdenpohjaan niin paljon, että niistä kertyy neljäkymmentäyksi rautatievaunulastillista.

 

 

Luostarista evakuoitujen korvaamattomien kirkollisten aarteiden tie vie kohti Kannonkoskea, jonne evakuointivaunut saapuvat kahdenkymmenen vuorokauden kuluttua siitä, kun vaunut lähtivät Lahdenpohjasta.

 

 

Perille Kannonkoskelle saapuu neljäkymmentä vaunulastillista korvaamattoman arvokasta kirkollista aineistoa, mutta yksi vaunulastillinen jää ikuisiksi ajoiksi kadoksiin.

 

 

Pääesikunta ilmoittaa aikojen kuluttua, että kyseinen vaunulastillinen on tosiaan joutunut kadoksiin ja sitä ei ole löydetty.

 

 

Valamon veljeskunta on kaikesta huolimatta tyytyväinen, että neljäkymmentä korvaamattoman arvokasta kirkollista aineisto sisältänyttä lastia saapui perille ja he eivät sure, vaikka yksi vaunulastillinen on joutunutkin kadoksiin.

 

Kadoksiin joutunut vaunulasti sisälsi Laatokan Valamon luostarista evakuoituja ortodoksiluostarin kirkkoviinejä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Viljakkalan miehet lähtivät Talvisotaan 14.10.1939

Keskiviikko 20.1.2016 - -Esko Erkkilä-

 

 

 

 

Viljakkalan Seurojentalon pihamaalla on muistokivi joka kertoo siitä, kun Viljakkalan miehet lähtivät Talvisotaan silloiselta Viljakkalan Maamiesseurantalolta 14.10.1939.

 

 

Muistokivessä on seuraava teksti:

 

 

ISÄNMAAN KUTSUESSA LÄHTIVÄT

VILJAKKALAN MIEHET TÄLTÄ

PAIKALTA PUOLUSTAMAAN MAAN

VAPAUTTA TALVISOTAAN 14.10.939

 

VELVOITTAVAKSI MUISTOKSI

TULEVILLE SUKUPOLVILLE

 

SOTIIN 1939- JA 1941-1944

OSALLISTUNEET

VILJAKKALAN SOTAVETERAANIT

 

 

***************

 

 

Viljakkalan miehet kuuluivat Satakunta-Hämeen sotilasläänin 14.10.939 perustamaan Jalkaväkirykmentti 17:ään.

 

 

Viljakkalassa perustettiin JR17:n I Pataljoonan 2. Komppania.

 

 

JR17:n komentajana toimi silloinen eversti Kaarlo Heiskanen.

 

 

Kylmä-Kallena tunnettu Heiskanen oli Jääkäripataljoona 27:n kasvatteja ja hän toimi Puolustusvoimien komentajana 1953 – 1959.

 

 

Heiskanen otti 13.3.1940 vastaan Suomen lipun, kun se Talvisodan jälkeen laskettiin alas Viipurinlinnan tornista.

 

 

****************

 

Viljakkalan miesten tie Talvisotaan kulki yksikön perustamisen jälkeen Hämeenkyrön, Siuron ja Tampereen kautta Sippolan kunnan Enäjärvelle, jonne JR17 keskitettiin Päämajan reserviksi lähelle Kaipiaisten asemaa.

 

 

JR17 oli osa 6.divisioonaa, jonka Ylipäällikkö alisti Karjalan armeijalle 19.12.939.

 

 

Tilanteet kehittyivät siten, myös Viljakkalan miehet joutuivat osallistumaan 23.12.1939 tapahtuneeseen Hölmön tölväykseen.

 

 

Olen käsitellyt Hölmön tölväystä tällä palstalla 25.12.2015.

 

 

***************

 

 

Viljakkalan Seurojentalon vierellä sijaitseva muistokivi on niiden tapahtuminen paikalla, josta vuonna 1939 alkoi Viljakkalan miesten tie Suomen itsenäisyyttä puolustamaan.

 

 

Ehdotan, että Viljakkalassa otetaan tavaksi kokoontua lokakuun 14. päivänä muistelemaan tapahtumia 14.10.1939 ja kunnioittamaan niitä miehiä, jotka taistellen takasivat meille itsenäisen Suomen!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Tänään on vuoden 2015 viimeinen päivä!

Torstai 31.12.2015 - -Esko Erkkilä-

…ja tänään tulee kuluneeksi 100 vuotta vuoden 1915 viimeisestä päivästä!

 

 

Sata vuotta on pitkä aika, mutta kuitenkin sellainen aikajänne, joka on käsitettävissä.

 

 

Minulle vuosi 1915 merkitsee isäni syntymävuotta.

 

 

Isäni joutui viettämään vuodet 1939 – 1944 rintamalla puolustamalla Suomea vainolaisen hyökkäyksiltä. 

 

 

Hän selvisi Talvisodasta, Jatkosodasta ja Lapinsodasta kahdella haavoittumiselle, mutta selvisi kuitenkin.

 

 

Minulla on piironginlaatikossa isäni kantakortin kopiot, mutta niihin tutustuminen on jäänyt vähäiseksi, sillä eläkeläisellä on kiireitä.

 

 

Samaisessa piironginlaatikossa on myös isäni kunniamerkit, mutta niihinkin tutustuminen ja paneutuminen on jäänyt liian vähälle.

 

 

Isäni kuului siihen ikäluokkaa, joka elinaikanaan ei saanut ympäröivältä yhteiskunnalta sitä kunnioitusta ja arvonantoa, joka sotiemme veteraaneille olisi kuulunut.  Päinvastoin, nämä veteraanit saivat päälleen vasemmiston ja jopa koko yhteiskunnan halveksunnan, että uhrasivat parhaimman nuoruutensa Isänmaan hyväksi.

 

 

Onneksi ne harvalukuiset sotaveteraanit, jotka vielä ovat elossa, ovat saaneet arvostusta siitä toiminnasta, jolla he puolustivat maatamme vihollista vastaan.

 

 

 

 

Kun tänään illansuussa sytytän kynttilöitä omakotitaloni pihapuiden oksilla riippuviin lyhtyihin, muistelen kunnioituksella niitä isiämme, jotka taistelemalla säilyttivät Suomelle itsenäisyyden Talvisodan, Jatkosodan ja Lapinsodan taisteluissa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Talvisota alkoi 76 -vuotta sitten klo 06.50

Maanantai 30.11.2015 - -Esko Erkkilä-

Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 30.11.1939 klo 06.50.

 

 

Anoppini kotipitäjä Salmi oli ensimmäisiä Neuvostoliiton kohteita, kun suurvalta alkoi hyökkäyksensä.

 

 

Anoppini oli kotoisin Salmin pitäjän Mantsinsaarelta.

 

 

Vuonna 1915 syntynyt anoppini oli Talvisodan syttyessä 24 –vuotias ja hän oli jo aikoja sitten jättänyt kotisaarensa ja siirtynyt etsimään leveämpää leipää mantereelta.

 

 

Mantsinsaarella lähellä anoppini kotikylää Työmpäisiä sijaitsi kahden Canet-tykin patteri, jonka tykit olivat toiminnassa koko Talvisodan ajan.

 

 

Neuvostoliitto pystyi hyökkäämään mantereella aina Koirinojalle saakka, joten Mantsin linnake jäi kauas mantereella kulkevan rintamalinjan taakse.

 

 

Mantsin kaksi tykkiä ampuivat tehokasta tultaan vihollisen ryhmitykseen koko 105 päivää kestäneen Talvisodan ajan.

 

 

Mantsin miehet perääntyivät Mantsinsaarelta vasta rauhanteon jälkeen eli 13.3.1940.

 

 

Mantsinsaaren linnakkeen tarkka tykkituli oli mahdollista sen vuoksi, että ennen sodan alkamista linnake oli rauhan aikana kartta- ja maastoharjoituksina valmistellut useita kohteita mantereelta tykkitulen kohteiksi.

 

 

Olen muutaman kerran käynyt Mantsinsaarella ja eräs kohde joka kerralla on ollut Mantsin linnake.

 

 

Viimeisimmästä käynnistäni on kulunut aikaa jo kymmenkunta vuotta. Tykit ovat tukikohdasta poissa, mutta tykkiasemien tykkikehät ovat edelleen paikoillaan.

 

 

Tykkiasemien takana ruoho ei edelleenkään kasva, sillä tykkien taakse suuntautuneet lieskat ovat polttaneet maaston niin, että ruoho ei ole vielä saanut kasvunotetta.

 

 

Mantsinsaaren linnakkeen tykeistä ja niiden urheasta toiminnasta on Lauri Immonen kirjoittanut kirjan, jonka nimi on:

 

”Kaksi tykkiä: Mantsinsaari talvisodassa”

 

 

Kannustan hankkimaan Immosen kirjan, sillä se kertoo laajasti niistä taisteluista, joissa Mantsin miehet kunnostautuivat. Immosen kirjaa ei varmaankaan ole saatavissa minkään kirjaston hyllystä, mutta kirjastojen kaukolainauksella se varmaan vielä löytyy – minulla on kaksikin kappaletta noita kirjoja, mutta vaatisi aikamoisen etsinnän, että niistä edes toisen löytäisin helposti.

 

 

Näin Talvisodan syttymispäivän muistopäivänä on paikallaan muistella suurella arvonannolla niitä miehiä, jotka toiminnallaan ja monet omalla verellään takasivat sen, että Suomi säilytti itsenäisyytensä!

 

 

-Esko Erkkilä-

"Ihmiset, älkää tappako toisianne"

Lauantai 1.8.2015 - -Esko Erkkilä-

Stalinin vainot olivat poliittisia vainoja Neuvostoliitossa, joiden avulla diktaattori Josef Stalin vahvisti valta-asemiaan.

 

 

Stalinin vainot painottuivat 1930-luvun lopulle ja vuodet 1937 – 1938 olivat niiden synkintä aikaa.

 

 

Vainojen uhrien lukumäärästä ei luonnollisesti ole tarkkaa tietoa, mutta on esitetty, että uhreja olisi ollut 1,5 miljoonaa – ja kaikki nämä siis oman maan kansalaisia.

 

 

Voidaan perustellusti yhtyä niihin mielipiteisiin, jotka toteavat Stalinin vainojen pelastaneen Suomen Talvisodassa.

 

 

Mielipide on perusteltu, sillä Stalinin vainot kohdistuivat rankasti mm. upseeristoon, joka merkitsi, että maan paras upseeriaines oli likviditoitu juuri ennen Neuvostoliiton aloittamaa Talvisotaa Suomea vastaan.

 

 

 

******************

 

 

 

Nykyisen Venäjän alueella on monia Stalinin vainojen uhrien teloitus- ja hautapaikkaa, jotka on arkistolähteisiin perustuen pystytty jäljittämään.

 

 

Eräs näistä teloituspaikoista on Sandarmoh`n teloitus- ja hautapaikka, jossa kävimme kyröläismatkallamme heinäkuun 2. päivänä 2015.

 

 

Sandarmoh sijaitsee 18 kilometrin etäisyydellä Karhumäestä ja jos sielläpäin liikkuu, niin se kannattaa sisällyttää matkaohjelmaan!

 

 

Kannustan googlaamaan ”Sandarmoh” tai ”Sandarmohin metsä” – sieltä löydätte lisää tietoa Stalinin vainoista!

 

 

Olen käynyt Sandarmoh´ssa kerran aikaisemminkin, mutta siellä käynti on aina pysähdyttävä kokemus.

 

 

 

 

 

 

 

Ihmiset, älkää tappako toisianne

 

 

 

Stalinin joukkoteloituksista pidettiin yhtä tarkkaa kirjanpitoa kuin vastaavasti Hitlerin hirmutöistä, joten molempien diktaattorien joukkoteurastukset ovat selvinneet jälkipolville.

 

 

Hitler tappoi pääsääntöisesti muita kuin saksalaisia, mutta Stalinin teloitukset kohdistuivat oman maan kansalaisiin.

 

 

Sandarmoh´ssa on ammuttu yli 7.000 ihmistä, joista 762 suomalaista.

 

Sandarmoh´n teloitus- ja hautapaikalla lepää yli kuudenkymmenen eri kansallisuuden edustajaa.

 

 

Sandarmoh´ssa on lukuisia joukkohautoja ja kenenkään uhrin todellista leposijaa ei tiedetä.

 

 

Uhrien omaiset ovat sen jälkeen, kun Sandarmoh´n teloitus- ja hautapaikka saatiin julkisuuteen, laittaneet alueen puihin ja eri maastonkohtiin muistomerkkejä Sandarmoh´ssa teloitettujen omaistensa muiston kunnioittamiseksi.

 

 

Tässä kuvia maastoon asennetuista muistoista:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

*****************

 

 

 

 

 

Monille kyröläismatkaajille käynti Sandarmoh´n teloitus- ja hautapaikalla oli ensimmäinen ja puhutteleva kokemus!

 

 

-Esko Erkkilä-

Hyvästi Kirvesmäki!

Keskiviikko 15.10.2014 - -Esko Erkkilä-

Olen monesti ainakin itsekseni todennut, että ajoittain pitäisi ehtiä penkomaan tavaransa perinpohjin, sillä silloin aina löytää kadoksissa olleita mielenkiintoisia tavaroita.

 

Meillä muutettiin eräässä huoneessa kaappijärjestystä ja järjestelyjen yhteydessä paljon papereita meni poltettaviksi, mutta järjestelytyön tuloksena löysin muutaman unhon teillä olleen kirjan.

 

 

 

 

 

 

Mielestäni arvokkain löytöni huoneen kaappijärjestelyissä oli tämä pieni vihkonen eli ”Hyvästi Kirvesmäki!”, valikoima Kiirastuli-teoksen runoja näköispainoksena vuodelta 1954.

 

Tiedän vallan hyvin, että minulla on jossakin myös tuo alkuperäinen ”Kiirastuli”, mutta en tiedä, että missä se nyt on.

 

Omistamani ”Kiirastuli” on joltisenkin arvokas, sillä siinä on Yrjö Jylhän omakätinen kulmikas nimikirjoitus.

***********

 

 

Yrjö Jylhän Kiirastulen runot pohjautuvat hänen Taipaleen lohkolla talvisodan aikana kokemaansa.

 

Vihkoseenkin tallennetuissa ”Kiirastulen syntyvaiheista” –esipuheessa Jylhä taustoittaa Kiirastulen luomistaustaa. Nyt en pysty tarkistamaan, että onko sama esipuhe myös varsinaisessa Kiirastuli-teoksessa.

 

Jylhä toteaa esipuheessa  mm. näin:

 

Koska osakseni tuli kokea sota eräällä sen verisimmällä tantereella – murtumaton Taipaleen rintamahan vaati rykmenteiltään sodan raskaimmat menetykset – olen tuntenut suurimmaksi tehtäväkseni tuoda sanomani itse pääkallonpaikalta. Siellä ehdin jättää jäähyväiset sekä runoudelle että maalliselle elämälle.

 

Viime tammikuussa alkoi henkinen lataus kuitenkin purkautua lyyrillisenä virtana, ja niin syntyivät parissa kuukaudessa sotarunot. Runoilijana olen iloinen löydettyäni ilmaisun niille rintamamuistoille, jotka ovat arimmat haalistumaan. Sillä tapaukset ja kaskut säilyvät mielessä kauemmin kuin perustunnot, joita vain mukana ollut voi sanoin tulkita – mikäli se onnistuu hänellekään. Nämä runot olen ollut velkaa aseveljilleni, sekä kaatuneille että henkiin jääneille, siitä talvesta, josta muodostui elämämme järkyttävä ja unohtumaton välinäytös. Mutta tunnen silti, ettei se velka ole maksettu vielä.

 

Pääsiäisenä 1941

 

Yrjö Jylhä

 

 

Väkevää tekstiä!

 

*********** 

Olen saanut käydä moniaita kertoja Taipaleenjoen taistelupaikoilla ja sen vuoksi tunnen Kiirastulen runot omakseni.

 

 

Ehkä eniten pidän Kiirastuli-teoksen ”Kaivo” –runosta.

 

Olen kerran käynyt tuolla Yrjö Jylhän kuvaamalla kaivolla ja sen vuoksi tunnen runon omakseni.

 

 

Uudelleen löytämässäni vihkosessa on Jylhältä 11 runoa, jotka on julkaistu Kiirastulessa.

 

 

 

 

 

 

 

”Kaivo” –runo on vihkosessa toteutettu siten, että aukeaman vasemmalla puolella on runo painettuna ja…

 

 

 

 

 

 

…aukeaman oikealla puolella on kuva siitä tekstistä, jonka Jylhä on omakätisesti kirjoittanut.

 

 

Jylhä on päivännyt ”Kaivo” –runon syntyneeksi 28. I . 41 eli tammikuun 28. päivä 1941.

 

 

 

En tässä toista Kaivo-runon sanoja, sillä ne löytyvät vaikkapa siitä blogikirjoituksesta, jonka laadin tälle saitille 6.9.2009.

 

Kirjoitukseni löytyy googlaamalla vaikkapa näin: ”Esko Erkkilä kaivolla”.

 

 

-Esko Erkkilä-

Pientä pohdintaa syistä, että miksi Suomi säilytti Talvisodassa itsenäisyytensä

Maanantai 25.8.2014 - -Esko Erkkilä-

Talvisota alkoi Neuvostoliiton hyökkäyksellä 30. päivä marraskuuta 1939 ja päättyi 105 päivää myöhemmin maaliskuun 13. päivänä 1940.

 

Neuvostoliiton tarkoituksena oli vallata koko Suomi, mutta se epäonnistui aikeissaan.

 

Menetimme toki Moskovan rauhansopimuksessa 11 % maapinta-alastaan sekä maamme toiseksi suurimman kaupungin eli Viipurin.

 

Suomen tappiot olivat n. 26.000 kaatunutta, mutta Neuvostoliiton tappiot olivat kaatuneiden määrässä lähes viisinkertaiset, sillä Puna-armeija menetti Talvisodassa kaatuneina lähes 127.000 sotilasta.

 

Suomen selviämiselle massiivista vihollista vastaan on monia syitä ja yritän tässä nostaa syistä esille muutamia:

 

 1.      Ratkaisevin syy oli Suomen kansan yhtenäisyys. Vaikka maata repineestä kansalaissodasta oli kulunut vasta parisenkymmentä vuotta, niin kansallinen yhtenäisyys oli saumatonta. On todettu, että Sosiaalidemokraattisen puolueen rooli oli yhtenäisyyden rakentamisessa keskeinen.

 

 2.      Vuosille 1937 -1938 Neuvostoliitossa ajoittuneet Stalinin vainot heikensivät muutenkin heikkoa Puna-armeijaa. Stalin tapatutti 400 kenraalia ja neuvostoyhteiskunnassa kukaan ei voinut mainittuina vuosina olla varma hengestään.

 

 3.      Suomen poliittisen ja sotilasjohdon määräämät ”Ylimääräiset harjoitukset” eli YH lokakuussa 1939 oli tärkeä toimenpide Suomen valmistautumisessa sotaan. YH oli ”miedompi” tapa valmistaa joukkoja sotaan kuin olisi ollut ”Liikekannallepano” eli LKP.

 

 4.      Suomalaiset upseerit suorittivat karttaharjoituksia ennen Talvisotaa Karjalan Kannaksella sekä tutustuivat alueen maastoon. Tällä toiminnalla oli suuri merkitys sille, että tuleva taistelumaasto oli tuttua upseeristolle.

 

 5.      Sauna on aina ollut tärkeä suomalaisille ja se muodostui erääksi seikaksi myös sille, että pärjäsimme Talvisodassa. Rintamaolosuhteiden kovat olot merkitsivät heikkoa hygieniatasoa ja sitä kautta mm. punatautia sotilaissa. Suomalaisten tapa rakentaa heti sauna ja hoitaa saunassa mm. täitorjuntaa piti joukkomme taistelukuntoisina niin, että sitkeät puolustustaistelut olivat mahdollisia.

6.      Suomalaisjoukkojen hyvä hiihtotaito, teltat ja ahkiot olivat monissa taisteluissa se tekijä, joka käänsi taistelutilanteen suomalaisten voitoksi. Suomalaiset osasivat sopeutua kovaan pakkaseen paremmin kuin vihollisemme.

 

 

**********

 

 

Suomi säilytti Talvisodan jälkeen itsenäisyytensä vaikkakin runneltuna.

 

Talvisodan vaikutuksesta Neuvostoliitto menetti sotilaspoliittista painoarvoaan, mutta siitä viisastuneena se alkoikin kehittää sotavoimaansa nopeasti.

 

Talvisota merkitsi myös sitä, että Saksa aliarvioi Neuvostoliiton sotilasvoiman ja tämä aliarviointi kostautui Saksalle myöhemmin raskaasti.

 

 

-Esko Erkkilä-

Otto Wille Kuusisen johtaman Terijoen hallituksen hallituspalatsi pitäisi pelastaa

Sunnuntai 3.8.2014 - -Esko Erkkilä-

Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 30.11.1939 ja alkoi Talvisota.

 

Sota päättyi Moskovassa solmittuun rauhansopimukseen 13.3.1940.

 

Sodan vaiheisiin kuului, että Neuvostoliiton diktaattori Josef Stalin nimitti Otto Wille Kuusisen johtaman ns. Terijoen hallituksen, jonka piti edustaman Suomea Neuvostoliiton kanssa käydyissä neuvotteluissa.

 

Terijoen hallitus perustettiin 1.12.1939 ja sen jäseniä olivat ”pääministeri” Otto Wille Kuusisen lisäksi seuraavat henkilöt:

 

• varapuheenjohtaja ja valtiovarainministeri Mauritz Rosenberg

• puolustusministeri Akseli Anttila

• sisäasiainministeri Tuure Lehen

• maanviljelysministeri Armas Äikiä

• valistusministeri Inkeri Lehtinen

• Karjalan asiain ministeri Paavo Prokkonen

 

Kuusinen hoiti "pääministeriytensä" lisäksi myös ulkoasiainministerin tehtäviä.

 

******************

 

Mainitsen, että olen joskus takavuosina ostanut joltain kirpputorilta Armas Äikiän kirjoittaman pienen kirjasen, jossa on myös Äikiän signeeraus.

 

En nyt muista, että missä tämä kirjanen on, mutta kyllä se arkistoissani jossain on – pitäisiköhän etsiä?

 

******************

 

 

Suomen vastarinta oli suurta vihollista vastaan Talvisodassa niin tehokasta, että Otto Wille Kuusisen johtama hallitus kuopattiin Neuvostoliitossa vähin äänin ja rauhanneuvottelut käytiin Suomen virallisen hallituksen kanssa.

 

 

***************

 

Sain heinäkuun 6. päivänä tutustua siihen rakennukseen Terijoella, jota voidaan kutsua Kuusisen hallituspalatsiksi.

 

 

 

Rakennus on päässyt heikkoon kuntoon, mutta ehkä joitain suunnitelmia sen kunnostamiseksi on, sillä rakennusraunio on saanut pressuja katolleen.

 

 

 

 

 

 

On selvää, että Otto Wille Kuusisen hallituksen muisteleminen ei ole keskeisimpiä asioita nyky-Venäjän toimenpidelistoilla, mutta toivon, että tuo Suomen ja Neuvostoliiton suhteisiin liittyvä tärkeä rakennus voitaisiin suojella ja saattaa vaikkapa turistikohteeksi.

 

Selvennyksenä toiveestani se, että ei kuitenkaan Suomen kustannuksella!

 

 

-Esko Erkkilä-