Sain päivänä muutamana olla osallisena ja alustajana Pirkanmaan Sairaanhoitopiirin Tampereen Keskussairaalassa järjestämässä syöpäpotilaiden ensitietotilaisuudessa.

 

Kuuntelin koko ohjelman vaikka oma alustukseni olikin ohjelmoitu tilaisuuden toiseksi viimeiseksi. Alustukseni oli Pirkanmaan Syöpäyhdistyksen tukihenkilön puheenvuoro.

 

Pirkanmaan Sairaanhoitopiirin edustajien alustukset olivat asiallisia ja rakentavia, mutta osiossa, joka käsitteli potilaan tukemista, vertaistukea ja kuntoutumista saimme kuulla alustuksen, joka ei ollut siinä tilanteessa potilaita tukeva.

 

Alustus oli Tays:n sairaalapastorin laatima, mutta nyt sen esittäjänä oli henkilö, joka ei osannut kannustavasti maalata syöpäpotilaan tulevaisuutta.

 

Näin ei saa jatkossa tapahtua edes julkisen terveydenhuollon edustajan toimesta!

 

Havahduin, että syöpäjärjestöjen vapaaehtoistyöllä on todella suuri vastuu, kun se parhaansa mukaan korjaa niitä vaurioita, joita julkinen terveydenhoito saa aikaan syöpäpotilaiden tulevaisuudenuskossa.

 

Luotan kuulemani jälkeenkin siihen lääketieteelliseen tietoon ja taitoon, jonka varassa syöpäpotilas saa edetä sairautensa hoitamisessa.

 

 

Mainitsemani tilaisuus oli kuitenkin kokemus siitä, että miten julkinen terveydenhoitojärjestelmämme kohtelee henkisesti niitä syövästä ja sen hoitotoimenpiteistä toipuvia, joiden yhteiskunta toivoo palaavan täysipainoisiksi yksilöiksi syöpähoitojen jälkeen.

 

Tähän työhön tarvitaan kolmannen sektorin toimijoita ja syövästä puheenollen tarvitaan maakunnallisia syöpäjärjestöjä ja niiden riveissä palkatonta työtään tekeviä vertaistukihenkilöitä.

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-