Kirjoitin eilen agrologiasiaa ja jatkan tänään saman teeman alla:

 

 

Agrologiopinnot Mustialan Instituutissa 1968 – 1970 edellyttivät ainakin yhden laulun osaamista ja laulun nimi oli

 

 

Jos mie saisin jouten olla!

 

 

Laulun osaaminen oli välttämätöntä, sillä se laulettiin aina, kun saavuimme linja-autolla retkiltämme opistolle.

 

 

Ehdottoman tärkeää oli, että laulun lopussa ollut sana ”loppui” piti kajahtaa juuri silloin, kun linja-auto saapui Huttulan edustalle eli silloin, kun matka päättyi!

 

 

Tässä laulun sanat kirjattuina.

 

 

Vielä sen verran, että laulun sanojen muistamisessa oli hieman ongelmia, mutta netissä olevat Kuolemajärveltä peräisin olevat laulut ja niiden sanat auttoivat muistamaan koko laulun.

 

 

Kuolemajärviläisten laulujen sanat on kerännyt Erja Tikka.  Ne olivat hyvänä tukena, kun merkitsin muistiin Vanhan Instituuttilaisen laulun sanat – erityisesti laulun loppu on instituuttilaisesti melkoisesti erilainen kuin kuolemajärviläisten laulussa.

 

 

Näin se menee:

 

 

Jos mie saisin jouten olla
hei, jos mie saisin jouten olla kesäkauven.

Kesäkauven voita syyvä
hei. kesäkauven voita syyvä
sit mie naimaan.

Sit mie naimahan menisin
hei, sit mie naimahan menisin
Revon Kaisaa.

Revon Kaisan tyttäristä
hei. Revon Kaisan tyttäristä
sitä Ievaa.

Anni mulle annettaisiin
hei, Anni mulle annettaisiin
syltä pitkä.

Syltä pitkä toista paksu
hei, syltä pitkä toista paksu
eipä jaksa.

Eipä jaksa hepo veellä
hei, eipä jaksa hepo veellä
liinaharja.

Liinaharja liikutella
hei, liinaharja liikutella
vesi tippui.

Vesi tippui vempeleestä
hei, vesi tippui vempeleestä
rasva rahkeen.

Rasva rahkehen nenästä
hei, rasva rahkehen nenästä
nyt se loppu.

 

Nyt se loppui tämä laulu

hei, nyt se loppui tämä laulu

tulee piste.

 

Tulee piste laulun päähän

hei, tulee piste laulun päähän

nyt se loppui!

 

 

 

-Esko Erkkilä-