Lupailin eilen, että ehkä joskus muistelisin Viljakkalan Seurantaloon eli Viljakkalan Maamiesseurantaloon liittyviä muistoja ja se hetki on jo tänään.

 

 

Viljakkalan Maamiesseurantalo oli vilkas tanssipaikka 1930- ja aina 1950-luvulle saakka.

 

 

Olen tutkaillut sukuni synkkiä tapahtumia 1930-luvulta Turun Maakunta-arkistossa Ikaalisten käräjäoikeuden päätöksistä ja sieltä olen todennut, että Viljakkalan Maamiesseuratalo on ollut ”suosittu” paikka, josta on monia käräjäoikeuden päätöksiä.

 

 

Tavallisin oikeusjuttu on, kun maamiesseurantalolla on ollut tappelunnujakoita, mutta vieläkin yleisempi aihe oikeusjutuille on ollut ”alkoholin luvaton hallussapito huvipaikalla”.

 

Miehet ovat tuoneet omia pullojaan tansseihin, piilottaneet ne huvipaikan takana olleisiin halkopinoihin, käyneet niistä illan aikana naukkailemassa ja jääneet kiinni naukkailemisistaan! Häkkihän siitä on heilahtanut sakkojen muodossa!

 

 

 

 

 

Niiltä ajoilta periytyy, että Seurojentalolla on yhä edelleen putka!  Toki putka on nykyisin vain muisto menneiltä ajoilta, mutta nähtävyys se edelleen on.

 

********************

 

Viljakkalan Kansanhuolto toimi Maamiesseurantalolla ja sieltä viljakkalalaiset saivat osokorttinsa.

 

 

Muistan, kun Viljakkalan Säästöpankki toimi Maamiesseuratalolla.

 

 

 

 

 

 

Pankinjohtajan huoneen kynnyksellä on yhä edelleen nähtävissä kuluneet saappaanjäljet, jossa lainaa pyytämään tulleet asiakkaat odottivat pankinjohtajan puheille pääsemistä – tässä olen mallina ”kenkäjalkaisena” noissa jalanjäljissä!

 

 

 

 

 

 

Viljakkalan Säästöpankin toimitusjohtajana oli tuolloin Arvo Monkala – josta minulla ei ole muistikuvaa.

 

 

 

 

 

 

Monkalan seuraaja oli Hugo Salvas, josta minullakin jo on muistikuvia – oikeastaan kyse on tuoksumuistikuvasta, sillä Salvas poltti sikaareja ja hieno sikaarintuoksu leijaili säästöpankin yleisötiloissakin!

 

 

 

*******************

 

 

Omakohtainen kokemus Viljakkalan Maamiesseuratalosta on vuodelta 1960, jolloin sain suorittaa kansalaiskoulun maamiesseuratalolla.

 

 

 

 

 

 

Poikien käsityöluokkana oli maamiesseuratalon sali, jossa tässä kuvassa on menossa myyjäiset.

 

 

 

 

 

 

Pölyisessä puutyöluokassa oli jo silloin tämä Eero Järnefeltin ”Lehmisavu” –maalauksen kopio, joka yhä edelleen on samalla paikalla.

 

 

 

Seurantalon remontin eräs rahankeräyskeino oli se, että talon tuoleja kunnostettiin talkoovoimin ja niitä ”myytiin” siten, että antamalla lahjoituksen sai itselleen hopealaatalla nimikoidun tuolin – osallistuin aikoinaan kampanjaan ja nyt minulla sekä Rouvalla on salissa oma yhteinen nimikoitu tuoli!

Tuoleja on salissa niin paljon, että en ole milloinkaan osunut "omalle tuolilleni" mutta olen vakuuttunut sen olevan tuolien joukossa!

 

 

Kiitokset sille harvalukuisalle talkoojoukolle, joka on saanut Viljakkalan Seurojentalon hienoon kuntoon – heidän työnsä jatkuu, sillä tiedän, että tavoitteena on saada taloon maalämpö!

 

 

 

-Esko Erkkilä-