Ikäluokan 1947 kansalaiskoulu Viljakkalassa hoidettiin pääosin paikallisin opettajavoimin!

Keskiviikko 8.1.2020 - -Esko Erkkilä-

 

Viljakkalan Seurojentalo on sadan vuoden aikana ehtinyt olemaan moneksi ja eräs vaihe sen kunniakkaassa historiassa on se, kun siellä 1960-luvun alkuvuosina toimi Viljakkalan kansalaiskoulu.

 

Vuonna 1947 syntyneenä olin eräs niistä oppilaista, jotka kävimme kansalaiskoulun Viljakkalan Seurojentalolla, jota siihen aikaan kutsuttiin Viljakkalan Maamiesseurantaloksi.

 

 

Tuolta ajalta ei ainakaan minulla ole valokuvia, mutta muistelen tuota aikaa ilman valokuvia:

 

• oppilaita tuolla (1962 tai 1963) järjestetyllä kurssilla oli nelisenkymmentä

• kurssimme johtajaopettajana toimi Martti Ryhänen, joka olikin ainoa Viljakkalan ulkopuolinen opettaja, sillä kaikki muut opettajamme olivat viljakkalalaisia

• Ryhänen oli taitava poikien puukäsitöiden opettaja ja me kaikki pojat teimme oikein laadukkaat keittöjakkarat  ja sen jälkeen vapaavalintaiset puutyöt - minä tein tiskipöydän keittiöön ja hyvä siitä tulikin!
  

 

 

 

 

• ”puutyöpajanamme” oli nykyinen juhlasali ja tämän maalauksen kohdalla oli erillisellä korokkeella oikohöylä. Tapaturmia ei sattunut, mutta toki tämä Järnefeldin maalauksen kopio oli paksun pölykerroksen peitossa!

********************

• uskonnonopettajana toimi Viljakkalan kirkkoherra Arvo Autio ja uskonnontunnit järjestettiin nykyisessä kahviossa. Muistan oikein hyvin, kun kirkkoherra käveli edessämme edestakaisin ja arvuutteli, että kuinka pitkä hän on – emme osanneet arvata, mutta sitten kirkkoherra kertoi olevansa kolme kyynärää pitkä ja kertoipa vielä myös sen, että kyynärä on 60 senttiä!

• metsänhoidonopetuksesta vastasi Viljakkalan Metsänhoitoyhdistyksen neuvoja Väinö Ihantola, lempinimeltään ”Jumi”!

• maatalousopetus oli Viljakkalan palopäällikön ja sittemmin pitäjäneuvoksen arvonimen saaneen Väinö Myllymäen vastuulla. Mielenkiintoinen oli retki Virrelle, jossa saimme tutustua karjuporsaiden salvamiseen – porsas oli isännän sylissä, viilto partakoneen terällä kivesten kohdalle, kivekset irti ja niiden heittäminen pihahiekalle!

• metallitöiden opetuksesta vastasi Timo Eronen; teoriatunnit nykyisessä kahviossa ja käytännön opetusjaksot hammaslääkärin autotallissa Kurjella, jonne kävelimme oikopolkuja pitkin Maamiesseurantalolta. Kurjella jokaisen piti tehdä vasara, mutta tärkein oppijakso oli se, kun kunnostimme Erosen Opel Kadetin ajokuntoiseksi! Timo Eronen oli kloppeja ymmärtävä opettaja, sillä joskus joku oppilaista heitti häntä lumipallolla niskaan, mutta Timopa aloitti pienen lumisodan meitä kloppeja vastaan.

• tyttöjen käsityönopettajana toimi Elli Ihantola ja heidän kotitalousopettajanaan Hildi Alanen.

 

Toissapäivänä Viljakkalan Seurojentalon satavuotisjuhlissa totesimme Samuli Niittyojan kanssa, että vuosiluokka 1946 oli ensimmäinen, joka sai kansalaiskouluopetuksen Viljakkalan Maamiesseurantalolla ja Harri Niemisen kanssa totesimme, että ehkä vielä 1952-vuosiluokka sai siellä kansalaiskouluopetuksen, mutta jo 1949-vuosiluokka sai metallitöiden opetuksen Lääkärintalon autotallissa!

 

Viljakkalan kansalaiskoulu ikäluokalle 1947 antoi oikein hyvät eväät elämäntaipaleellemme – kiitokset siitä mm. Viljakkalan Seurojentalolle!

 

 

-Esko Erkkilä-

Tanssipaikka, Kansanhuolto, Säästöpankki, kansalaiskoulu ja paljon muuta

Lauantai 14.11.2015 - -Esko Erkkilä-

Lupailin eilen, että ehkä joskus muistelisin Viljakkalan Seurantaloon eli Viljakkalan Maamiesseurantaloon liittyviä muistoja ja se hetki on jo tänään.

 

 

Viljakkalan Maamiesseurantalo oli vilkas tanssipaikka 1930- ja aina 1950-luvulle saakka.

 

 

Olen tutkaillut sukuni synkkiä tapahtumia 1930-luvulta Turun Maakunta-arkistossa Ikaalisten käräjäoikeuden päätöksistä ja sieltä olen todennut, että Viljakkalan Maamiesseuratalo on ollut ”suosittu” paikka, josta on monia käräjäoikeuden päätöksiä.

 

 

Tavallisin oikeusjuttu on, kun maamiesseurantalolla on ollut tappelunnujakoita, mutta vieläkin yleisempi aihe oikeusjutuille on ollut ”alkoholin luvaton hallussapito huvipaikalla”.

 

Miehet ovat tuoneet omia pullojaan tansseihin, piilottaneet ne huvipaikan takana olleisiin halkopinoihin, käyneet niistä illan aikana naukkailemassa ja jääneet kiinni naukkailemisistaan! Häkkihän siitä on heilahtanut sakkojen muodossa!

 

 

 

 

 

Niiltä ajoilta periytyy, että Seurojentalolla on yhä edelleen putka!  Toki putka on nykyisin vain muisto menneiltä ajoilta, mutta nähtävyys se edelleen on.

 

********************

 

Viljakkalan Kansanhuolto toimi Maamiesseurantalolla ja sieltä viljakkalalaiset saivat osokorttinsa.

 

 

Muistan, kun Viljakkalan Säästöpankki toimi Maamiesseuratalolla.

 

 

 

 

 

 

Pankinjohtajan huoneen kynnyksellä on yhä edelleen nähtävissä kuluneet saappaanjäljet, jossa lainaa pyytämään tulleet asiakkaat odottivat pankinjohtajan puheille pääsemistä – tässä olen mallina ”kenkäjalkaisena” noissa jalanjäljissä!

 

 

 

 

 

 

Viljakkalan Säästöpankin toimitusjohtajana oli tuolloin Arvo Monkala – josta minulla ei ole muistikuvaa.

 

 

 

 

 

 

Monkalan seuraaja oli Hugo Salvas, josta minullakin jo on muistikuvia – oikeastaan kyse on tuoksumuistikuvasta, sillä Salvas poltti sikaareja ja hieno sikaarintuoksu leijaili säästöpankin yleisötiloissakin!

 

 

 

*******************

 

 

Omakohtainen kokemus Viljakkalan Maamiesseuratalosta on vuodelta 1960, jolloin sain suorittaa kansalaiskoulun maamiesseuratalolla.

 

 

 

 

 

 

Poikien käsityöluokkana oli maamiesseuratalon sali, jossa tässä kuvassa on menossa myyjäiset.

 

 

 

 

 

 

Pölyisessä puutyöluokassa oli jo silloin tämä Eero Järnefeltin ”Lehmisavu” –maalauksen kopio, joka yhä edelleen on samalla paikalla.

 

 

 

Seurantalon remontin eräs rahankeräyskeino oli se, että talon tuoleja kunnostettiin talkoovoimin ja niitä ”myytiin” siten, että antamalla lahjoituksen sai itselleen hopealaatalla nimikoidun tuolin – osallistuin aikoinaan kampanjaan ja nyt minulla sekä Rouvalla on salissa oma yhteinen nimikoitu tuoli!

Tuoleja on salissa niin paljon, että en ole milloinkaan osunut "omalle tuolilleni" mutta olen vakuuttunut sen olevan tuolien joukossa!

 

 

Kiitokset sille harvalukuisalle talkoojoukolle, joka on saanut Viljakkalan Seurojentalon hienoon kuntoon – heidän työnsä jatkuu, sillä tiedän, että tavoitteena on saada taloon maalämpö!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Läheltä Sinulle -markkinatapahtuma Viljakkalan Seurojentalolla sai väen liikkeelle

Sunnuntai 19.8.2012 - -Esko Erkkilä-

Viljakkalan Seurojentaloyhdistys ry järjesti eilen Viljakkalan Seurojentalolla markkinatapahtuman, jonka teemana oli ”Läheltä Sinulle”.

 

 

 

Myyntipöytien rakenteluvaiheessa otettu kuva kertoo, että Seurojentalon pääsali oli täynnä myyntipöytiä, joilla oli tarjolla mm. vihanneksia, juureksia, leivonnaisia, käsitöitä, koruja ja kirpputoritavaraa.

 

 

 

Olin mukana vaimoni apupoikana auttamassa häntä mökkitontillamme viljeltyjen kasvisten myynnissä.

Myyntipöydällämme oli tarjolla tavallista sipulia, punasipulia, valkosipulia, porkkanaa, punajuurta ja Siikli-perunaa. Sen lisäksi meillä oli tarjolla akanhuulen taimia ja myös suppea valikoima lasitöitä.

Myyntipöytämme koristeena oli ”pärekopallinen” kehäkukkia leikkokukkina ja myös niillä olisi ollut kysyntää.

 

 

 

Porkkanat ja punajuuret loppuivat heti alkuunsa, sillä niiden osalta myyntipöytämme oli tyhjä puoli tuntia ovien avaamisen jälkeen!

Pääsin jossain vaiheessa myyntipöydän taakse ja hieno possuesiliinani herätti ansaittua ihastusta – se on valmistettu pellavasta!

 

 

 

Myyntipöytämme naapurissa oli tarjolla moninaisia leivonnaisia.

 

 

 

 

Viljakkalan Martat olivat myös valmistaneet suuren valikoiman erilaisia leipomuksia ja myös heidän myyntipöytänsä tuotteet loppuivat ennen myyntiajan päättymistä.

 

 

Markkinapäivä vakuutti ja opetti taas kerran, että kuluttaja arvostaa kotimaista ruokaa. Lisäarvoa sille antaa, että ruoka on tuotettu lähellä.

 

 

 

 

Seurojentalon ulko-osastolla moottorisahaveistäjä Juha Käkelä esitteli taitojaan.

Käkelä asuu Ylöjärven Takamaalla ja tekee päivätyönsä ohella moottorisahataidetta.

Tässä Käkelä esittelee pikkukarhua, jonka veistämiseen häneltä kuluu aikaa kolme minuuttia. Tulos on alansa maailmanennätys ja voimme nähdä sen toteutumisen syksyllä televisio-ohjelmassa, jossa tehtaillaan eri alojen maailmanennätyksiä.

 

 

 

Olen oppinut tuntemaan Juha Käkelän karhuveistosten tekijänä, mutta häneltä onnistuu myös muiden eläinveistosten tekeminen.

Tässä malliksi superhauki.

 

 

 

Eniten Käkelää työllistävät koiranomistajat ja oman koiransa puuveistoksena saa häneltä siten, että toimittaa Käkelälle sähköpostilla muutaman digikuvan koirastaan.

Käkelän sähköpostiosoite on juhakakela(at)gmail.com.

 

 

Kiitokset Viljakkalan Seurojentaloyhdistys ry:lle suositun markkinatapahtuman järjestämisestä.

Erityiskiitos tapahtumaan osallistuneille ostajille, sillä Teidän ansiostanne tilaisuudesta jäi ”hyvä maku suuhun”!

 

 

-Esko Erkkilä-