Tänä vuonna on hieman uskaliasta esiintyä valkosipulinviljelyn asiantuntija, sillä osin heikkolaatuisesta siemenestä johtuen satonäkymät eivät ole hyvät.

 

 

Uskallan kuitenkin edellisvuosien kokemuksella laatia lyhyen kuvakertomuksen siitä, kun muutama päivä sitten  valkosipuliviljelyksemme saivat tänäkin vuonna lehtikatteen.

 

 

 

 

 

 

Istutin syksyllä tavanomaisen alan – ehkä satakunta rivimetriä – valkosipulia.

 

 

Talvivalkosipulin oikea istutusajankohtahan on pari – kolme viikkoa ennen pakkasten tuloa – mutta kukapa niiden pakkasten tulemisen osaa ennustaa eli istuttaminen on hyvä suorittaa joskus lokakuun loppupuoliskolla.

 

 

Tässä on parhaiten kasvuun lähtenyttä valkosipulikasvustoa.

 

 

Ennen kattamista valkosipulimaa kannattaa lannoittaa typpipitoisella lannoitteella, sillä valkosipuli tarvitsee vankkaa kasvuvoimaa.

 

 

Lannoittamisen jälkeen valkosipulimaan rivivälit pitää harata.

 

 

 

 

Olen joskus kyhännyt pohjattoman laatikon, joka juuri ja juuri sopii valkosipulirivien väliin.

 

 

Laatikko täytetään syksyllä nurmikoilta kerätyillä lehdillä ja tässä työssä hyvä apuväline on laskettelupulkka.

 

 

Laskettelupulkka on muuten viherpeukalon todellinen monityökalu, sillä se on mainio kuljetusväline, se sopii poimintavaiheessa herkästi putoilevien viherherukoiden varmistukseksi pensaiden alle ja se on vallan mainio kuljetusalusta, kun mansikkamaalta poimitaan mansikoita – pulkkaan mahtuu kaksi ja jopa kolmekin astiaa, joihin voi jo poimintavaiheessa lajitella eri laatuisia mansikoita.

 

 

Valkosipulimaan kattamisessa pulkka on verraton työväline!

 

 

 

 

 

 

Valmiiksi katettu valkosipulimaa odottaa nyt joko kastelua tai sadetta.

 

 

 

Kunnolla suoritetun kattamisen ansiosta valkosipulimaalle kasvaa vain muutama vesiheinämätäs tai jokin suurempi rikkakasvi, mutta ne on helppo poistaa.

 

 

Valkosipulimaan kattaminen lehtikatteella lisää maan humuspitoisuutta, joten kattaminen luo hyvän pohjan sille kasville, jota seuraavana vuonna viljellään samalla paikalla!

 

 

-Esko Erkkilä-