Lupailin eilen, että jatkan tänään kertomustani, kun Italian matkallamme tutustuimme San Zeno di Montagnassa…

 

 

 

 

…Salumeria Lenottin herkkukauppaan ja sen tuotantotiloihin – yrityksen markkinointinimi on Salumi del Monte Baldo.

 

 

 

 

 

Saavuimme vuoristokylään ja heti ensimmäisenä iltana meille oli varattuna herkkukaupassa maittavat maistiaiset paikallisen viinin kera.

 

 

Luin yrityksen verkkosivuilta, että kuvassa näkyvä maistiaistarjoilu maksaa 7,70 euroa per annos – on selvää, että Albatrostravel oli sisällyttänyt tuon hinnan matkamme hintaan eli itse maksamiamme herkkuja nautimme.

 

 

 

 

 

Yrityksen omistaja oli iloinen velikulta ja mainio kauppamies.  Hyvällä englanninkielellä hän esitteli myynnissä olevia tuotteita.

 

 

******************

 

 

 

Neljäkymmentä vuotta suomalaisen elintarviketeollisuuden palveluksena olleena minulle oli yllätys, että niine kamppeinemme siirryimme yli kolmenkymmenen hengen voimin yrityksen tuotantotiloihin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Yrityksen omistaja esitteli tuotantotiloissa koneita, joilla salamimakkara valmistetaan – matkanjohtajamme ja tulkkimme Heidi suomensi.

 

 

Onneksi tuotantotoimintaa ei sentään ollut käynnissä!

 

 

*****

 

 

 

 

 

 

 

Kypsytysosastolla – jossa saimme vapaasti kuljeskella – salamit kypsyvät useita kuukausia.

 

 

****

 

 

 

 

Kypsyessään salamimakkara kutistuu ja alussa tiukalla olleet narupunokset höllenevät.

 

 ****

 Salamimakkaroiden kanssa samassa tilassa oli kypsymässä juustoja.

 

 

 

 

 

 

 

Juustojen pinnalle syntyy kypsymisprosessin edetessä hallitusti hometta, jota isäntämme harjasi juustotahkon pinnalta pois.

 

 

***************

 

 

Juttuni otsikkona on ”Ei onnistuisi Suomessa” ja nyt kerron siitä:

 

 

Me kolmekymmentäkolme matkalaista olimme liha- ja juustotuotteiden tuotantotiloissa täsmälleen niissä varusteissa, joissa osa oli tullut Suomesta saakka ja toki osa oli ehtinyt käymään hotellissamme suihkussa ja vaihtanut vaatteita.

 

 

Minkäänlaisia suojavarusteita meille ei jaettu; ei hiussuojuksia, ei jalkinesuojuksia, ei minkäänlaista suojatakkia tai edes esiliinaa.

 

 

****

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tuotantotilojen lattia koostui irrallaan olevista reikätiilistä eli kaikki se töhkä, joka meidänkin jalkineissamme siirtyi tuotantotiloihin, se pääsi ”varastoitumaan” reikätiilten reikiin odottamaan sitä hetkeä, jolloin reikiin kertynyt lika pääsisi pursuamaan yli!

Kerrassaan käsittämätön elintarviketilan lattiaratkaisu!

 

 

*****************

Olen melkoisen varma, että Suomessa Elintarvikkeiden turvallisuusvirasto Evira puuttuisi vierasryhmien vierailuihin kovalla kädellä ja vaatisi tuotantotilojen lattiamateriaalin sellaiseksi, että lattialle ei pääsisi varastoitumaan kaikki ne epäpuhtaudet, jotka vieraiden jalkineissa sinne kulkeutuvat.

 

 

No, tuotantotilojen ”auditoinnin” jälkeen nousimme takaisin myymälään, teimme ostoksia ja näimme, että seuraavalle vierasryhmälle tarjottavat olivat jo valmiina!

 

 

****************

 

 

Niin se tuli vielä mieleen, että kuinkahan se Euroopan Unionin Elintarviketurvallisuusvirasto siellä Italian Parmassa toimii. Silvio Berlusconihan sen muka lupasi vuonna 2003 silloiselle pääministeri Paavo Lipposelle.

 

Lupaaminen tapahtui Lipposen mukaan 14.3.2003 eli kaksi päivää ennen eduskuntavaaleja, jotka järjestettiin 16.3.2003. Lipponen käytti härskisti asiaa vaaliveturinaan, mutta ei auttanut!

 

 

-Esko Erkkilä-