Taitaa olla vieläkin kirjattuna rakennuskaareen, että humalaa pitää lisätä joka vuosi tietty määrä, mutta lainsäädöksen valvontaa ei toki ole.

 

Meillä kotona humalisto sijaitsi liiterin takana ja siitä pidettiin hyvää huolta, sillä humalankäpyjä käytettiin sahdinvalmistuksessa ja Viljakkala, jos mikä paikkakunta, oli aikoinaan todellista sahtialuetta.

 

Viljakkalassa sahdinvalmistuksessa käytettiin pieni osuus ruismallasta, joten viljakkalalainen sahti on herkullisen tummannäköistä ja ei sellaista vasikanjuoman näköistä kuin esimerkiksi Sysmässä, jossa sahdinvalmistuksessa ei käytetä ruismallasta.

 

 

Mutta piti kirjoittaa humalistosta!

 

Meillä humalisto tosiaan sijaitsi liiterin takana ja se sai kasvuunsa eväitä mm. siitä, että yöastian sisältö käytiin tyhjentämässä humalistoon – toki vain se yöastiaan kertynyt nestemäinen osuus!

 

Sahtia meillä tehtiin korkeintaan kahdesti vuodessa, mutta monissa taloissa sahtia oli tarjolla melkein joka päivä - kuivatut humalankävyt olivat oleellinen osa sahdinvalmistusta.

 

 

 

Olen onnistunut säilyttämään humalistoperinnettä pienessä mittakaavassa, sillä mökkimaailmassani on ”minihumalisto” eli…

 

 

 

 …vajaan neliön suuruinen ala, jossa on neljä viisimetristä humalistoseivästä.

 

 

 

Kotitilaltani alkujaan olevat humalani ovat hyvässä kasvukunnossa ja suurimmat niistä tavoittelevat nyt kahta metriä.

Kokemuksesta tiedän, että syyskuussa humalat ovat kiivenneet viisimetristen humalasalkojen huipulle saakka ja sen jälkeen alas valuessaan muodostavat hienon ”hatun” humalasalkojen päälle!

 

Meillä humalat muodostavat paljon humalakäpyjä, mutta eihän niillä ole muuta käyttöä kuin kompostiin, sillä sahtiakaan meillä ei ole valmistettu ainakaan kymmeneen vuoteen!

 

 

-Esko Erkkilä-