Eilen oli marraskuun 11. päivä ja monien päivien joukossa tuo päivä vuonna 1955 on päivä, jonka parhaiten muistan.

 

Mummuni Matilda Välimäki pääsi tuolloin maallisen vaelluksensa päätteeseen eli se on hänen kuolinpäivänsä.

 

Matilda-mummuni vietti viimeiset aikansa yksikseen meidän pirtissä ja me muut yövyimme talomme muissa huoneissa.

 

Marraskuun 11. päivän aamuna kuulimme pirtistä korahduksen ja tutkittuamme asiaa totesimme, että mummuni oli siirtynyt sen rajan yli, josta paluuta ei ole.

 

 

Mummuni on haudattuna Viljakkalan kirkkomaalle ja samassa haudassa on myös hänen tyttärensä ja tätini Helmi Helena. Samassa hautakivessä on myös vaarini Jaakko Vihtori Välimäen tiedot, mutta hän on haudattuna jonnekin muualle samalla hautausmaalla – Jaakko Vihtorin tarkka hautapaikka ei ole tiedossa.

 

 

-Esko Erkkilä-