Tunnen pienoista kademieltä säveltäjämestari Jean Sibeliusta ja Suomen ensimmäistä tangokuningas Kauko Simosta kohtaan!

Sunnuntai 29.12.2013 - -Esko Erkkilä-

En ole ehkä ainoa, joka koen vähäpätöisyyttä, kun pitäisi loihtia ystäväperheen tai yrityskumppanin vieraskirjaan henkevä tervehdys kiitokseksi mukavasta yhteisestä hetkestä.

 

Kerron pari esimerkkiä tapauksista, joissa joku etevä on osannut taidoillaan hoitaa ”vieraskirjaongelman” hienosti.

 

 

*********

 

Ensimmäinen juttuni koskee – ei enempää ja ei vähempää kuin säveltäjämestari Jean Sibeliusta.

 

Sain jokunen aika sitten vierailla vuosiharjoittelupaikassani Hahkialan kartanossa Hauholla.

 

Hahkialan kartanon aulassa on nähtävyytenä talon vieraskirja siltä ajalta, jolloin säveltäjämestari Jean Sibelius oli käynyt vaimonsa Aino Sibeliuksen kanssa vieraisilla silloisen kartanonomistajan, oikeuskansleri Axel Charpentierin luona.

 

Sibelius on vetäissyt vieraskirjaan muutaman nuotin säveltämästään Finlandia-hymnistä ja nimensä tämän nuotistonpätkän alle!

 

Eipä siinä sitten muuta tarvittukaan!

 

 

**********

 

 

Toinen muisteluksenpätkäni liittyy siihen, kun minut lyötiin Hämeenkyrön Kierikkalan kylän Maisemakahvilassa joskus vuosia sitten Hyvämielisten Sarvipäitten Ritarikunnan ritariksi numero 307.

 

Meitä oli silloin muistaakseni kuusi henkilöä, joille Ritarikunnan Suurmestari Eero Pylsy soi ritariarvon.

 

Eräs ritariksi silloin lyödyistä oli Viljakkalasta eli synnyinpitäjästäni kotoisin oleva Suomen ensimmäinen tangokuningas Kauko Simonen. Hänet valittiin Suomen ensimmäiseksi tangokuninkaaksi vuonna 1985.

 

Ritariksi lyönnin jälkeen katselimme, että kuka kiittäisi Suurmestaria meille suodusta kunniasta ja silloin Kauko nousi ylös ja viritti Maisemakahvilassa hienon tangon – siinä oli kiitos Suurmestarille meidän kaikkien puolesta!

 

Kauko Simosta pääsee kuuntelemaan netistä useidenkin kappaleiden tiimoilta, mutta ensimmäiseksi suosittelen googlaamaan vaikkapa näin:

”Kauko Simonen Monika, Monika, Monika”

 

Kauko Simonen tapaa aina kesäisin käydä laulamassa Inkulan Holvisillan kesäjuhlilla Viljakkalassa – pitääpä merkitäkin ensi kesän juhlatilaisuuden aika kalenteriini, sitten kun se www.holvisilta.fi sivuille ilmestyy!

 

 

************

 

Osaan yhden ”slouganin”, joka sopii joihinkin yhteyksiin ja opin sen kolmisenkymmentä vuotta sitten eräältä työkaveriltani.

 

Se sopii vaikkapa syntymäpäivätervehdykseksi ja kuuluu kaikessa karuudessaan näin:

 

 

”Tervehdin Sinua lämpimin onnentoivotuksin merkkipäivänäsi”

 

 

Bisnesmaailmaan, esimerkiksi uuden liikkeen avajaisiin muokkasin sen näin kuuluvaksi:

 

 

”Tervehdimme Teitä lämpimin onnentoivotuksin uuden kurkihirren alle siirtymisen vuoksi!”

 

 

Vaimoni suhtautuu nykyisin tervehdykseeni suurella varovaisuudella, sillä hän pelkää, että olen sitä jo käyttänyt, kun onnisteltava on täyttänyt edellisen kerran tasavuosikymmeniä!

 

Aiheellista varovaisuutta!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Hahkialan kartano on uuden tulemisensa partaalla

Keskiviikko 3.4.2013 - -Esko Erkkilä-

Hauholla sijaitsevalla Hahkialan kartanolla on takanaan näyttävä historia ja nyt tuntuu, että sillä on edessään myös valoisa tulevaisuus.

 

Eri lähteissä Hahkialasta on mainintoja jo 1400-luvulta alkaen, mutta todellista kehittymistä kartano on kokenut 1650-luvulta alkaen, jolloin kartanon omistajaksi tuli Charpentier –suku.

 

Charpentierit omistivat kartanon vuoteen 1963 saakka, jolloin kartano myytiin Keskon hallinnoimalle Kaupan Maataloussäätiölle.

 

Henkilökohtaiset siteeni Hahkialaan liittyvät kiinteimmin vuoteen 1966, sillä silloin suoritin kartanossa maatalousopintoihini kuuluneen vuosiharjoittelun.

 

Kartanon omistajana siihen aikaan oli Kaupan Maataloussäätiön kautta siis Kesko ja kartanon nimi oli silloin Länsi-Hahkialan Opetus- ja Koetila.

 

Charpentier-jakso Hahkialassa kesti hieman yli 300-vuotta ja Keskon omistusjakso puolestaan vain vajaat 40-vuotta, sillä vuonna 2001 kartano siirtyi agrologi Karl Fazer´n omistukseen.

 

Sain verestää vanhoja Hahkialan muistojani 16.3.2013, kun Pirkanmaan Syöpäyhdistyksen jäsenenä osallistuin yhdistyksemme Hahkialan kartanossa järjestämään virkistyspäivään.

 

 

Virkistyspäivämme osanottajat arvostivat, että kartanonherra Karl Fazer tuli henkilökohtaisesti kertomaan Hahkialan kartanon kuulumisia meille.

 

Agrologi-veli Karl Fazer johtaa kartanoa kahdella liiketoiminnan suunnalla:

 

Päärakennuksen rooli on toimia kokouskartanona, jossa on mahdollisuus yöpyä ylellisessä ja Suomen historiaan kiinteästi liittyvässä ympäristössä.

 

 

Kirrinen-järven toiselta puolelta Fazer on hankkinut entisen Viittakiven opiston ja muuttanut sen suurten rakennus- ja muutostöiden tuloksena monipuolisiksi kokous-, hyvinvointi- ja liikuntapalvelutiloiksi – yksikön nimi on Uiskola.

 

 

 

Hahkilan kartano hohtaa pääsisäänkäyntinsä puolelta ylväänä hankien keskellä…

 

 

 

 

…ja puiston puolelta katsellen se on ehkä vieläkin ylväämpi.

 

 

 

Kartanon barokki-tyylinen puutarha ei luonnollisesti ole parhaimmillaan keskellä talvea, mutta Kirrisen rannalla sijaitseva rantasauna on eräs katseita vangitseva kohde talvellakin.

 

 

 

Hahkialan rantasauna on peilikuvakopio presidentti Urho Kekkoselle Naantalin Kultarantaan 1960-luvulla rakennetusta rantasaunasta.

En ole käynyt Kultarannan saunassa, mutta yhteistyöni Keskon kanssa vei minut työurani aikana muutaman kerran saunomaan Hahkialan rantasaunaan hyvien löylyjen, Kirrisen hyvinruopattuun rantaan uimaan ja antoisan tarjoilun pariin.

 

Hahkialan rantasaunaan liittyy minulta muutama muistelus; tässä niistä yksi:

 

• Kirrisen rantaa ruopattiin rantasaunan edestä tammikuussa 1966 kovien pakkasten aikaan. Olin sillä viikolla jalkamies-vuorossa, kun muut vuosiharjoittelijat ajoivat sen viikon traktoreita.
• jalkamiehenä sain olla mutakuormien purkamisessa perälautojen avaajana, sillä ei siihen aikaan ollut traktoreiden peräkärryissä automaattisesti avattavia perälautoja – ei muuten taida olla vieläkään
• perälautojen avaamisessa haalarit tulivat mutaisiksi ja kun ne ruokatauon ajaksi riisui päältään, ne jäivät mudan ja kovan pakkasen vuoksi kuin haarniska jököttämään pihalle – muilla harjoittelijoilla ja kartanon työväellä oli hauskaa haalareideni kustannuksella!

 

Vuosiharjoittelujakso Hahkialassa oli mielenkiintoista aikaa ja opetti maatalousopinnoista kiinnostuneelle nuorelle miehelle monia ”ison maailman asioita”.

 

Toivottelen Hahkialan kartanolle, sen henkilökunnalle, hauholaisille ja kartanon omistajalle myönteisiä tuulia kartanon liiketoiminnan kehittämisessä.

 

Saatan lähipäivinä kertoa lisää Hahkialaan liittyviä asioita!

 

 

-Esko Erkkilä-