Pelkolan raja-aseman kautta Venäjälle

Tiistai 16.7.2013 - -Esko Erkkilä-

Olen käynyt useita kertoja Neuvostoliitossa ja Venäjällä, mutta nyt vasta matkani sinne suuntautui Pelkolan raja-aseman kautta.

 

Pelkolan raja-aseman virallinen nimi on Imatran raja-asema, sillä se sijaitsee Imatralla.

 

Pelkola on matkustajamääriltään Suomen ja Venäjän raja-asemista kolmanneksi suurin.

 

Viime vuonna vilkkain rajanylityspaikka oli Vaalimaa lähes 3,5 miljoonalla rajanylityksellään. Jokseenkin samankokoinen oli Nuijamaa, sillä sen kautta tapahtui lähes 3,4 miljoonaan rajanylitystä.

 

Pelkolassa rajanylityksiä viime vuonna tapahtui n. 2.225.000, joten vilkkaasta rajanylityspaikasta Pelkolassakin on kyse.

 

Venäläiset eivät ole investoineet Pelkolaan sitä samaa tietotekniikkaa kuin Vaalimaalla ja Nuijamaalla, sillä passin- ja viisumintarkastukseen näytti kuuluvan melkoisesti näyttöpäätteen näppäimistön naputtelua.

 

Rahanvaihto euroista rupliin kävi joutuisasti ja kurssikin oli hyvä eli yhdellä eurolla sai 42,5 ruplaa.

 

Rajanylityksen jälkeen päästiin entiseen Jääsken pitäjään ja siellä Enson tehdasyhdyskuntaan.

 

 

 

Emme poikenneet Ensossa, mutta tässä kuva tehtaanpiipuista.

Enson venäjänkielinen nimi on Svetogorsk ja se on sikäläisesti itsenäinen kaupunki.

Imatralla ja Svetogorskilla on hanke kaksoiskaupungista, mutta on oletettavaa, että sen mahdollinen toteuttaminen vaatii vielä paljon aikaa.

 

 

 

 

Heti rajanylityksen jälkeen näimme ensimmäiset jättiputkiesiintymät, jotka ovat luonteenomaisia Karjalan Kannaksella.

 

 

 

 

Jääsken eräs tunnetuimmista kohteista ennen Talvisotaa oli Jääsken Mylly.

Oletan, että tässä linja-auton ikkunan läpi ottamassani kuvassa näkyy Jääsken Mylly nykyisessä muodossaan.

Matkasimme rajalta A-124 -tietä pitkin kohti Antreaa ja vieressä kulki Imatra-Antrea –rautatie. Myllynrauniot näyttivät olevan rautatien varrella, joten silläkin perusteella oletan, että kyseessä on Jääsken Myllyn rauniot.

Karjalan Kannas oli Suomen aikana vahvaa maatalousaluetta ja eräs osoitus siitä oli suuren myllyn rakentaminen Jääskeen.

Hyvää työtä ovat suomalaiset myllynrakentajat tehneet, sillä siilot näyttävät edelleen olevan yli 70 vuoden jälkeen vankasti pystyssä.

 

 

********

 

 

Tässä joitain kuvia, jotka otin linja-auton ikkunasta matkalla Jääskestä Antreaan:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jokunen nykyaikainenkin omakotitalo näkyi matkallamme!

 

Rautatiet ovat Venäjän selkäranka!

 

 

Saavuimme seuraavaksi Antreaan, mutta se onkin taas uuden jutun aihe!

 

 

-Esko Erkkilä-

Slovenia on pohjoisimpia alueita, joissa suolantuotanto luonnon keinoin merivedestä on mahdollista

Keskiviikko 8.5.2013 - -Esko Erkkilä-

Slovenialla on merenrantaa ainoastaan hieman yli neljäkymmentä kilometriä.

 

Suositun lomakaupungin Portoroz´n lähellä sijaitsee Krajinski park Secoveljske soline eli alue, jolla aikaisemmin on tuotettu merkittävästi suolaa suoraan merivedestä auringon ja tuulen kuivattavan vaikutuksen avulla.

 

Tutustuimme alueeseen taannoisella Slovenian matkallamme.

 

Krajinski park Secoveljske soline, joka lyhennetään Kpss, on pinta-alaltaan 750 hehtaaria. Siellä tuotetaan suolaa yhä nykyäänkin ja tuotanto tapahtuu perinteisillä menetelmillä. Suolantuotannon historia tällä alueella on ainakin 700 vuotta vanhaa.  

 

 

 

Suolantuotannossa hyödynnetään vuorovesi-ilmiötä, sillä korkeaveden aikana merivettä päästetään altaisiin, joista varsinainen suolantuotanto alkaa.

 

 

Kuivatusprosessi alkaa heti ja vettä lasketaan tietyn rytmiikan tahdissa aina seuraavaan altaaseen. Altaiden välissä on yksinkertaiset laudasta rakennetut sulut.

 

 

Haihdutusaltaat ovat matalia, sillä vedenkorkeus niissä ilmaistaan muutamilla senteillä. Eri altaiden korkeuserot ovat hyvin pieniä, mutta vedellähän on tunnetusti notkea selkä, joten pienetkin korkeuserot merkitsevät tuotantoprosessin etenemistä.

 

 

 

Kuivatusaltaiden pohjan rakentaminen perustuu luonnonmateriaalien käyttämiseen ja niiden tarkkaan tuntemiseen. Erikoissavi ja erilaiset mineraalit muodostavat altaiden pohjan.

Jos altaan pohja turmeltuu vaikkapa jonkin terävän esineen taitamattoman käytön vuoksi, kestää vuosikausia saada paikattua aiheutunut vahinko.

 

 

Suolapitoisuudeltaan tiivistynyt merivesi päätyy viimein altaisiin, joista suola voidaan kerätä.

Altaan pohjalta kerätty kostea suola kuljetetaan miesvoimin liikkuvilla raidevaunuilla loppukuivatukseen…

 

 

 

…altaiden päässä oleville betonialustoille.

 

 

Kpss:n suolantuotantolaitoksilla on retkikuntia varten tasokas esittelytila ja siellä retkikunnat voivat tutustua entisajan suolantuotantoon havainnollisesti. On muistettava, että altailla tapahtuu taas alkavana kesäkautena suolantuotantoa perinteisillä menetelmillä.

 

 

Suolantuotantokausi alkaa Sloveniassa kesäkuussa ja jatkuu säiden mukaan syyskuun maisemiin saakka. Suolantuotanto Kpss:n tapaan on vahvasti säiden armoilla.

 

 

 

Esittelytilan videoesityksessä näimme kuivatusaltaiden pohjalle kerättyjä suolakekoja, jotka sitten raidevaunuilla kuljetettiin betonialustoille loppukuivatusta varten.

 

 

Slovenian Kpss-suolapuisto on mainio paikka sellaiselle linnustolle, joka viihtyy tässä ympäristössä. Myös tietyt kasvit viihtyvät suolapuiston miljöössä.

 

 

 

Slovenian Kpss-suolapuisto on ollut alun perin Piran-nimisen lähikaupungin väestön toimeentulon lähde.

Sen vuoksi Kpss:n suola on nykyään tuotemerkiltään...

”Piranske soline”!

 

 

-Esko Erkkilä-

Tampereen kaupungin tarjouspyyntö leipien toimittamisesta lyö lähiruoka-ajatusta molemmille korville ja lujaa

Perjantai 21.9.2012

Minä ja kaikki muut lähiruokaa kannattavat olivat pudota eilen aamulla tuoleiltaan, kun Aamulehti kertoi etusivullaan, että Tampereen kaupunki haluaa tarjouskilpailussa sellaista leipää, joka säilyy kaksi viikkoa!

 

 

Uutista ei todeksi uskoisi, jos sitä ei omin silmin näkisi.

 

 

Aamulehti oli haastatellut Tampereen Logistiikan hankintapäällikkö Sami Tapanaista ja haastattelussa tämä kirkkain otsin väittää, että leipätoimitusten tarjouspyynnön vaatimuksilla turvataan laadukkaat ruokapalvelut Tampereen kaupungissa!

 

Onko kahden viikon vaatimus leivän säilymisestä syömäkelpoisena laadukkaiden ruokapalveluiden turvaamista?

 

Toisena ihmeellisyytenä Tampereen Logistiikan tarjouspyynnössä oli se, että leipien kiinteät hinnat on tavarantoimittajan pystyttävä takaamaan 30.4.2014 saakka!

 

Tampereen Logistiikan ”asiantuntijat” elävät todellisuudesta kaukana, sillä heillä ei näytä olevan pienintäkään hajua reaalitaloudesta.

 

Kuluvan syksyn sääolot ovat olleet Suomessa niin oikukkaat, että syysviljojen kylvöt ovat olleet mahdollisia vain pienelle alalle. Nyt jo on varmaa, että ensi vuoden ruissato ei kata kuin korkeintaan kolmanneksen kokonaistarpeesta – kaksi kolmasosaa Suomessa tarvittavasta rukiista joudutaan siis tuomaan, sillä tuskin Tampereen Logistiikkakaan pystyy vaatimaan, että tamperelaisten ja muiden suomalaisten on ”pantava hampaat naulakkoon”!

 

Tuontirukiin hinnasta ei kenelläkään ole harmainta aavistusta, joten yli puolentoista vuoden päähän ulottuvan hintatakuun antaminen on mahdotonta. 

 

Omaan neljänkymmenen vuoden kokemuksen elintarviketeollisuuden palveluksessa olemisesta ja vastaan samitapanaisille, että hänen puheensa ja Tampereen Logistiikan tarjouspyyntö leipätoimituksista ovat täyttä puppua.

 

Jos leipä säilyy ulkonäöltään ”syöntikelpoisena” kaksi viikkoa, on se todellista doupingpumpattua leipää.

 

Leipään on jouduttu pumppaamaan erilaisia homeenestoaineita ja muita terveydelle vaarallisia aineosia niin paljon, että se ei todellakaan ole syömäkelpoista!

 

Tapanainen perustelee leipien kahden viikon säilymisaikaa sillä, että ne on tarkoitettu ikäihmisille, joille kotiaterioita toimitetaan usean päivän annokset kerrallaan.

 

Miksi Tampereen kaupunki rankaisee ikäihmisiä sillä, että heille kotiaterioiden yhteydessä toimitetaan kemiallisesti säilöttyä ”leipää”? Ovatko ikäihmiset ansainneet tämän kohtalon?

 

Minua suorastaan pelottaa Tampereen Logistiikan nettisivuilla oleva mainos, jossa todetaan näin:

 

• Annamme myös julkisiin hankintoihin liittyvää koulutusta ja konsultointia hankintalakimiehemme johdolla.

 

Toivon, että mahdollisimman harva yksikkö tai yritys erehtyy tukeutumaan Tampereen Logistiikan koulutuspalveluihin, sillä sen junailema leipätoimitusten kilpailuttaminen pelottaa!

 

Näen, että Tampereen leipätoimitusten kilpailuttaminen on Tampereen Logistiikalta todellinen floppi ja peräänkuulutan liikelaitoksen johtokunnalta toimenpiteitä.

 

Johtokunnan kokoonpano on seuraava:

 

Puheenjohtaja Pekka Anttila (SDP)

 

Varapuheenjohtaja Pekka Salminen (Kokoomus)

 

Jäsenet:

 

• Ritva Asula-Myllynen (Kokoomus)
• Eero Koskinen (Kristillisdemokraatit)
• Mikko Murtonen (Vihreät)
• Marjo Niemenmaa (SDP)
• Nanna Nurminen (SKP)

Miten johtokunta voi hyväksyä, että Tampereella lapsille, vanhuksille, sairaille ja kaikille kaupungin joukkoruokailuja käyttäville tarjoillaan doupingpumpattuja leipiä?

Suostuvatko Tampereen Logistiikan johtokunnan jäsenet syömään kaksi viikkoa vanhaa leipää?

Toivon johtokunnalta toimenpiteitä ja nopeasti!

 

 

-Esko Erkkilä-