Vapaussodassa Länkipohjan taistelussa 16.3.1918 kaatuneen lapualaisen talonpoikaispäällikön Matti Laurilan muistolaatta 9-tien varrella on paikka, jossa kannattaa pysähtyä

Sunnuntai 21.8.2011 - -Esko Erkkilä-

”Lapuan lumiaura” – isä Matti Laurila sekä hänen poikansa Ilmari ja Matti – muodostivat Vapaussodassamme kunniakkaan sotilasperheen.

 

Ilmari Laurila ja isä ”Ukko”Laurila kaatuivat Länkipohjan taistelussa 16.3.1918.

 

Isä ja poika Laurilan kaatuminen kirvoitti ylipäällikkö Mannerheimia lähettämään sähkösanoman kaatumista seuraavana päivänä Lapualle.

 

Mannerheimin viesti luettiin kirkossa seuraavana sunnuntaina ja se kuului näin:

 

”Olen syystä liikutettu siitä suuresta surusta, joka on kohdannut Lapuan urhoollisia poikia, kun Lapuan sankarit Laurila ja poika kaatuivat Länkipohjan voitollisessa taistelussa. - - Luutnantti Laurilan, joka tänä lyhyenä aikana oli tullut urhoollisuudesta ylennetyksi vänrikiksi ja luutnantiksi, nimitän Vapauden Ristin kolmannen luokan ritariksi, korkein kunniamerkki, mikä tähän saakka on saatu urhoollisuudesta. Hänen poikansa nimitän Vapauden Ristin neljännen luokan ritariksi. Muistakoon ja kunnioittakoon Lapuan  kunta ja koko Suomen maa aina näiden urhojen muistoa.”

 

Lauriloiden muiston kunnioittamiseksi on pystytetty kaikkiaan kolme erillistä muistomerkkiä.

 

Isä-Laurilan kaatumispaikka sijaitsee 9-tien varrella ja sille paikalle on v. 1990 hankittu muistolaatta.

 

Tapaan 9-tietä ajaessani usein poiketa Matti Laurilan muistolaatan äärellä ja siten osoittaa kunnioitustani Länkipohjan taistelun sankarille.

 

 

 

Matti Lauilan kaatumispaikka ja paikalle vuonna 1990 pystytetty muistolaatta sijaitsevat aivan 9-tien kupeessa. Paikalle ohjaa tienviitta Länkipohjassa.

 

 

 

Muistolaatassa on teksti:

Tällä paikalla kaatui Lapuan Pataljoonan kompp. pääll. luutn. Matti Laurila Länkipohjan taistelussa 16.3.1918.

"Kunnian miehistä kaunein on luku. Sankarit vaan niin käy kuolemaan"

 

”Lapuan lumiauran” kolmas jäsen – jääkärieversti Matti Laurila selvisi Vapaussodasta ja Talvisodasta, mutta Jatkosodassa hän joutui esimiehensä eversti Hannukselan toimesta mahdottoman tehtävän eteen Kumurin taistelussa. Hannuksela salasi Laurilalta vihollistiedot ja siten saattoi eversti Laurilan mahdottomaan tilanteeseen.

 

Laurila halusi säästää miehiään ja joutui sen vuoksi esimiehensä epäsuosioon.

 

Pohjalaisista kiistakumppaneista kenraaliksi ylennetty Hannuksela kuoli sydänkohtaukseen 1942, mutta eversti Laurila sai elää aina vuoteen 1983 saakka.

 

Etelä-pohjalaiset olivat aktiivisia jääkärieversti Matti Laurilan ylentämiseksi kenraaliksi. Muistan omakohtaisesti niitä keskusteluja, joita hankkeen tiimoilta Seinäjoen seudulla käytiin.

 

Predentti Kekkonen ei kuitenkaan suostunut Laurilan ylentämiseen ja siten hän kuolikin kaikkien etelä-pohjalaisten arvostamana everstinä.

 

 

-Esko Erkkilä-