Kesän eräs kohokohta on koettu - Kyröläismatka!

Perjantai 13.7.2018 - -Esko Erkkilä-

Minulla eräs kesän kohokohdista on, kun saan osallistua kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäen vetämälle Kyröläismatkalle.

 

 

Kotiuduin eilen Viljakkalan Majajärven mökilleni varhaisina aamutunteina jo viidenneltätoista Kyröläismatkalta, joihin olen saanut osallistua – oli jo toinen vuosi, kun olen ainoa, joka on osallistunut kaikille Kyröläismatkoille.

 

 

Matkat saivat alkunsa hämeenkyröläisten ja viljakkalalaisten sotaveteraanien sekä heidän läheistensä matkoista Venäjälle.

 

 

Matkojemme kohteet ja osanottajakirjo ovat vuosien saatossa monipuolistuneet, sillä olemme matkailleet Venäjän lisäksi mm. Puolassa ja laajalti Baltiassa - jääkärien jalanjäljet ovat tulleet tutuiksi matkoillamme.

 

 

Kenraalin laaja sotilaskokemus sekä hänen monipuolinen tuntemuksensa maailman sotilaspolitiikasta, kulttuurista, taiteesta ja monista muista asioista ovat olleet vahva pohja, jolle Kyröläismatkamme ovat rakentuneet.

 

 

Jo nyt voin ilolla kertoa, että vuoden 2019 Kyröläismatka on kehittelyn kohteena! Kyröläismatkoille ovat tervetulleita myös ne, jotka eivät ole hämeenkyröläisiä tai viljakkalalaisia.

 

 

Vuoden 2018 Kyröläismatkamme suuntautui Viroon, Latviaan sekä Liettuaan ja olin innokas lähtemään taas kerran mukaan, sillä minulla on ollut Baltiassa ”sokea piste”, kun aikaisemmin en ole käynyt Vilnassa!

 

 

 

********************

 

 

 

Kenraalilla on hieno tapa aloittaa Kyröläismatkamme aina tervetulotapahtumalla, jossa samppanjapullojen korkit lentävät taivaan tuuliin.

 

 

 

 

 

 

 

Märjamaan kirkko on ns. linnoituskirkko, jossa kirkon pohjoisseinällä ei ole lainkaan ikkunoita.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kirkkoon tutustumisessa oppaanamme oli Märjamaan kirkkoherra Illimar Toomet, joka kertoi, että kunnassa on asukkaita 5.000 ja heistä 83 maksaa kirkolle jäsenmaksun.

 

Seurakunnan vuosibudjetti on 13.000 euroa ja kunnan myöntämä avustus on 200 euroa.

 

 

Märjamaan seurakunnan kummiseurakuntana oli aiemmin Vihannin seurakunta ja nyt Raahen seurakunta – kirkkoherra kiitti kummiseurakuntia niiden antamasta taloudellisesta tuesta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kirkkopihalla järjestetty tervetulotilaisuus oli onnistunut ja kenraalin avaaman samppanjapullon korkki nousi korkeimmalle – hyvä enne matkan onnistumiselle!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kruununprinsessa Victoria täytti eilen 36 vuotta

Maanantai 15.7.2013 - -Esko Erkkilä-

Ruotsin kruununprinsessa Victoria täytti eilen 36 vuotta ja kruununperillisen synttäreitä vietettiin Ruotsissa asiaankuuluvin menoin.

 

Olen kerran päässyt lähietäisyydeltä seuraamaan kuningasperheen ja sen myötä myös prinsessa Victoriaa.

 

Kyse on eräästä Ruotsi-Suomi –yleisurheilumaaottelusta, joka pidettiin Tukholman Olympiastadionilla.

 

Muistelukseni ajankohta ajoittuu jonnekin 1980-luvun puoliväliin, sillä vuonna 1979 syntynyt prinssi Carl Philip jäi temppuiluineen parhaiten mieleeni.

 

Järjestin erään myyntimiehemme kanssa kahdelle tärkeälle asiakkaallemme neuvottelu- ja osin myös palkintomatkan Ruotsi-Suomi –yleisurheilumaaotteluun Tukholmaan.

 

Meillä oli tavalliset liput, mutta ne oikeuttivat istumaan pääkatsomoon lähelle maalilinjaa.

 

Yläpuolellemme saapui kuninkaallinen perhe ja lapsista olivat mukana Victoria ja Carl Philip - prinsessa Madeleine oli jätetty kotiin.

 

Kuninkaallisen perheen käyttäytyminen oli hillittyä, mutta mieleeni on jäänyt prinssi Carl Philip, joka pikkupojan koko tarmolla eli mukana maaottelun kiihkeissä tunnelmissa.

 

Prinssille oli hankittu Ruotsin väreissä oleva ”lakki”, jossa olevia käsiä pystyi taputtamaan yhteen, kun veteli ”käsiin” kiinnitettyjä siimoja.

 

Arvata saattaa, että prinssi oli innokas taputtaja!

 

*********

 

Kruununprinsessa Victorian eilisiä syntymäpäiviä oli mahdollisuus muistaa facebokissa kertomalla onnittelunsa. Tein niin, sillä arvostan Suomen ja Ruotsin hyviä suhteita – arvostan myös ruotsinkieltä maamme yhteiskunnan elävöittäjänä. Suomessa ruotsinkielen arvostaminen ei nykypäivänä ole suuressa suosiossa, mutta ilmoittaudun tässäkin asiassa vastarannan kiiskeksi.

Huomaan, että Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä on lähdössä kansanedustajille tarkoitetulle ruotsinkielen opintokurssille eli myös hän arvostaa ruotsinkieltä. Nykyinen pääministerimme ei taida osatakaan edes ruotsin alkeita - häpeä sinänsä.

 

Fb:ssa onnitteluja pystyi lähettämään osoitteessa ”Kungahuset”. Siellä kerrottiin eilen mm. näin:

 

Idag firas Kronprinsessan Victorias födelsedag med allmän flaggdag och salut från Skeppsholmen. Kronprinsessan tar emot gratulationer på Sollidens slott på Öland, slottsparken öppnar klockan 11. Klockan 21.00 sänder SVT1 ’Grattis Kronprinsessan!’. Den som vill lämna en gratulation till Kronprinsessan kan göra det här på Facebook.

On mielenkiintoista nähdä, että millaiset juhlallisuudet ovat Ruotsissa silloin, kun Victoria täyttää 40 vuotta tai 50 vuotta tai peräti silloin, kun hänet kruunataan Ruotsin hallitsijaksi!

 

 

********

 

Siitä yleisurheilumaaottelusta vielä:

 

Naisten maaottelussa suuri suomalainen sankari oli Helinä Laihorinne, joka urakoi monilla matkoilla.

 

Katselimme lähellä radanpintaa olevilta paikoiltamme, kun Helinä valmistautui kilpailuihinsa.

 

En silloin osannut pienimmissäkään määrin arvata, että runsaan parinkymmenen vuoden kuluttua tekisin yhteistä bisnestä Helinä Laihorinteen kanssa, jonka sukunimi siinä välillä oli muuttunut Marjamaaksi.

 

Vuosia kului paljon ja meidän molempien hiustenväri ehti muuttua; minulla ruskea tukka muuttui vaaleanhallavaksi ja Helinällä vaalea poninhäntä tummaksi hyvinmenestyvän bisnesleidin aistikkaaksi tukaksi!

 

Helinä Laihorinteen (Marjamaan) menestyminen liike-elämässä osoittaa, että huippu-urheilijoissa on ainesta muuhunkin kuin mäkimiesten suosikkilukemiston Aku Ankan lukemiseen ja ainaiseen rähinöintiin kaikkea vastaan!

 

 

-Esko Erkkilä-

Viroon haudattujen suomalaislentäjien muistomerkillä Viron Velisessä

Sunnuntai 5.8.2012 - -Esko Erkkilä-

Poikkesimme taannoisella Baltian matkallamme Viron Velisessä sijaitsevalla suomalaislentäjien muistomerkillä, joka on pystytetty hämeenkyröläisen lentäjä Pentti Antilan sekä hänen Helsingin maalaiskunnasta kotoisin olleen tähystäjänsä Antti Sarion muistolle.

 

Kaksi vuotta sitten samanlaiselta kenraali Pentti Lehtimäen johtamalta matkalta palatessamme poikkesimme samalla paikalla ja kirjoitin silloin näille palstoille näin:

 

 

Puolustusvoimain lentokone sai 16.08.1941 käskyn lähteä levittämään lentolehtisiä Hangossa silloin olleille neuvostojoukoille. Lentokonetta ohjasi Hämeenkyröstä kotoisin oleva Pentti Antila ja tähystäjänä oli Helsingin maalaiskunnasta kotoisin oleva Antti Sairio. Kone starttasi Nummelan lentokentältä Vihdistä.

 

Elokuisen yön aikana lentäjät eksyivät ja joutuivat Viron puolelle. Oletettavasti heidän koneestaan loppui polttoaine ja he joutuivat tekemään hallitsemattoman pakkolaskun Veliseen.

 

Elettiin saksalaisten hyökkäysvaihetta ja neuvostojoukot perääntyivät kohti äiti-Venäjää. Velise oli jo vapautunut neuvostojoukoista, mutta saksalaiset eivät vielä olleet siellä. Alueella piileskelevät metsäveljet eli sissitoimintaa harjoittavat virolaiset näkivät lentokoneen putoamisen. He totesivat, että koneessa olleet olivat kuolleet ja hautasivat heidät lähelle koneen putoamispaikkaa. Metsäveljet polttivat lentokoneen jäännökset, sillä he eivät halunneet niiden joutuvan kummankaan miehittäjän haltuun.

 

Matkanjohtajamme kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäki on myöhemmin tavannut yhden paikalla olleista metsäveljistä, mutta sankarivainajien tarkkaa hautapaikkaa ei kyseinen metsäveli pystynyt enää paikantamaan. Myös lentolehtisiä ei valitettavasti ole säilynyt.

 

Lentäjänä toiminut alikersantti Pentti Johannes Antila oli syntynyt Hämeenkyrön Osaralla 12.09.1917 eli hän oli kaatuessaan 24-vuotias. Tähystäjänä toiminut lentomekaanikko Antti Adolf Sairio oli parisen vuotta Antilaa nuorempi.

 

Antila ja Sario ovat ainoat Virossa kaatuneet suomalaiset sankarivainajat. Suomen valtio on pystyttänyt heidän lentokoneensa putoamispaikalle muistomerkin. Kyseessä on yli 4 metriä korkea kivi, joka on työstetty lentokoneen potkurin siipeä muistuttavaan muotoon. Muistokivessä on henkilötietojen lisäksi teksti:

 

Pakkolaskussa Velisessä 16.8.1941 menehtyneiden suomalaisten sotilaslentäjien muistoa kunnioittaen

 

Suomen valtio

 

 

****

 

Kaksi vuotta sitten blogikirjoitukseni ei sisältänyt valokuvia, mutta nyt lisään tähän muutaman kuvan 10.7.2012 tapahtuneesta vierailustamme muistomerkillä.

 

 

Muistomerkki on suomalaista graniittia ja se kuvaa lentokoneen potkuria.

Hyvinhoidettu muistomerkin ympäristö kertoo, että virolaiset arvostavat Viroon haudattuja suomalaislentäjiä. Muistomerkistä huolehtii Märjamaan kunta. Märjamaa on Vihannin ystävyyskunta.

 

 

 

Lentäjien henkilötiedot on kirjattu muistokiveen.

 

 

 

Järjestimme muistomerkillä pienimuotoisen juhlatilaisuuden ja luonnonkukista kerätyn kukkakimpun laskivat muistomerkille Tuomo Linnainmaa (vasemmalla), Tuire Luukkanen ja Jarmo Puntalo.

 

 

 

 

Paavo Poussa (vasemmalla) ja Jarmo Puntalo kunnioittivat lentäjien muistoa sotilaallisella kunnianosoituksella.

 

Myös minä pääsin nuorimman poikani ikuistamana kuvaan lentäjien muistomerkillä.

 

 

Käynti suomalaislentäjien muistomerkillä oli monelle seurueemme jäsenelle tärkeä, sillä useat tuntevat hyvin kaatuneen Pentti Antilan kotitalon sekä ovat tunteneet ja tuntevat edelleen myös hänen lähisukulaisiaan.

 

Olen matkamme jälkeen tehnyt internet-tiedusteluja Pentti Antilan ja Antti Sarion sankarikuolemaan päätyneestä lennosta ja löysin Matti Haran asiasta Sotainvalidi-lehteen vuonna 2007 kirjoittaman mielenkiintoisen artikkelin. Lainaan sen tähän:

 

****

Suomalaislentäjät katosivat - iskikö paniikki?

Kaksi suomalaista sotilaslentäjää katosi 16.8.1941 ja menehtyi pakkolaskussa. Heidän piti lentää Nummelasta Hankoon. Tosiasiassa lensivätkin Viroon ja siellä noin 70 kilometriä Tallinnan eteläpuolelle Märjamaan kunnassa sijaitsevaan Velisen kylään. Virallinen taho väittää, että lentäjät eksyivät.

Uskoni eksymiseen alkoi horjua, kun osallistuin Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen 31.7.2007 järjestämään muistotilaisuuden Velisen kylässä, jonne Suomen valtion toimesta on kymmenen vuotta sitten pystytetty muistomerkki.

Muistotilaisuuteen osallistui myös virolainen metsäveli Arseeni Saare (99) tyttärensä Milvi Lõhmuksen kanssa.

Saare oli niiden metsäveljien kanssa, metsäveljien, jotka ensimmäisinä tulivat turmapaikalle. Saare muisteli 66 vuotta sitten sattunutta tapahtumaa kuin eilistä päivää:

”Olin toisten metsäveljien kanssa partioimassa. Kuulimme lähestyvän lentokoneen moottorin äänen. Moottorin ääni oli sen verran voimakas, että kiinnitimme siihen huomiota ja uskoimme sen lentävän lähellä ja hyvin matalalla. Kohta moottorin ääni lakkasi ja kuului voimakas rysähdys. Kiiruhdimme ääntä kohti. Löysimme metsään pudonneen koneen hylyn. Päästyämme koneen luo, totesimme koneen kaksi lentäjää kuolleiksi. Heidän auttamisekseen emme voineet tehdä mitään. Kun koneessa oli Suomen tunnukset, ihmettelimme; millä asioilla Suomen ilmavoimien kansallisuustunnuksilla varustettu kone oli liikkeellä Eestissä? Epätietoisuuttamme lisäsi se, että koneessa oli venäjänkielisiä ja saksankielisiä lentolehtisiä? Meitä ihmetytti, missä mielessä lentolehtiset oli tarkoitettu alueella liikkuville venäläisille ja saksalaisille sotilaille? Meidän oli joka tapauksessa toimittava nopeasti, koska paikalle saattoi tulla missä vaiheessa tahansa toisia etsijöitä. Niinpä päätimme polttaa koneen ja siinä olevat lentolehtiset. Koneen putoamisesta emme ilmoittaneet kenellekään”, Saare muisteli.

”Emme halunneet jättää todistusaineistoa paikalle, koska alueella liikkui jo tähän aikaan saksalaisia ja venäläisiä sotilaita. Lentäjät me hautasimme lähelle koneen putoamispaikkaa”, Saare perusteli koneen välitöntä polttamista.

Saaren muistelu oli vakuuttava. Voiko olla mahdollista, että eksyy näin karkeasti? Antilakin oli jo sen verran kokenut lentäjä, että en usko hänen harhautuneen niin perusteellisesti, mitä virallinen tieto asiasta väittää.

Jotakin olen saanut selville.

Tiedän, että alikersantit Pentti Antila (s.1917) Hämeenkyröstä ja Antti Sairio (s.1919) Helsingin pitäjästä kuuluivat Lentolaivue 6:een, joka oli sijoitettu Nummelan kentälle. Laivueen toiminta-alueena oli 1941 Hangon rintama ja Suomenlahden merialue. Anttila kuului laivueen ohjaajiin ja Sairio lentomekaanikkoihin. Turmalennolla Sairio toimi tähystäjänä.

Seuraavassa sekoitan tosiasiat ja omat kuvitelmani.

16.8.1941 Antila ja Sairio saivat lentotehtävän. Tehtävän suorittamista varten he saivat käyttöönsä hollantilaisvalmisteisen Koolhoven FK.52:n. Se oli kaksitasoinen ja kaksipaikkainen tiedustelukone. Suomella oli näitä koneita kaksi. Talvisodan aikana ruotsalainen kreivi Carl Gustav von Rosen lahjoitti ne ilmavoimille.

Koneen varusteisiin kuului magneettinen kompassi ja kello. Jo näillä kahdella lentosuunnistuksessa käytetyllä perusvälineillä pysyy varmasti Suomen ilmatilassa. Antilallakin oli sen verran lentotunteja takana, että lentäminen Nummelasta Hankoon on pikkujuttu. Säänkin äkillisesti muuttuessa, Antila tuskin lähtisi hoikailemaan etelään, yli Suomenlahden. Itse olisin nopeasti vääntänyt koneen pohjoiseen.

Mikäli kysymyksessä oli todellakin lentäminen Nummelasta Hankoon, tehtävä oli helppo. Nummelan tukikohdasta on sata kilometriä Hankoon. Suunnistustehtävänä lento Nummelasta Hankoon on helppo näkölento-olosuhteissa, koska sinne pääsee rautatien rataa seuraamalla. Kompassiakaan tuskin tarvitsee.

Uskon, että lentotehtävän antajan kanssa he kävivät läpi lentoon liittyvät yksityiskohdat.

He päättivät, että Hankoa on hyvä lähestyä itäpuolelta, riittävän kaukaa ja matalalla. Tällä yllätyksellä vältetään venäläisten vahva ilmatorjunta, eivätkä venäläisten torjuntahävittäjät Täcktomin kentältä ehdi nousta ilmaan ja torjuntaan. Tehtävän suorittamisen jälkeen heidän on palattava takaisin Nummelaan. Mikäli sää yllättäen heikkenee, varalaskupaikkoina voisivat olla Kiikala, Hyvinkää ja Malmi.

Lentoonlähtö tapahtui kello 22. Puolen tunnin kuluttua koneesta ja sen lentäjistä tehtiin Snappertunan ilmavalvonta-asemalla havainto. Se oli viimeinen tieto koneesta ja lentäjistä.

On hyvä muistaa, että tapahtuman kelloaikaan Suomessa ei käytössä ollut ns. kesäaika. Joten elokuussa 1941 ilta oli jo pimeä, kun he lähtivät Nummelasta. Pimeys ei silti ollut este lentotehtävän suorittamiselle. Se oli pikemminkin etu kuin haitta.

Oliko lennolla sittenkin joku toinen tarkoitus kuin pudottaa lentolehtiset Hankoon?

Yhtenä mahdollisena tarkoituksena Viroon suuntautuneella lennolla olisi saattanut olla saksalaisten ja neuvostoliittolaisten senhetkisten rintamalinjojen sijainnin todentaminen. Voisi olettaa, että Suomen sotilasjohto, vaikka sillä oli käytettävissä saksalaisten tiedustelutiedot, halusi ”omin silmin” varmentaa linjojen sijainnin.

Venäläisten Virossa olevien lentokenttien paikantaminen saattaisi olla mahdollista. Näiden jossittelujen haittana on, että lento suoritettiin yölentona ja elokuussa on pimeätä jo siinä vaiheessa kun lähdettiin matkaan. Tässä on hyvä vielä toistaa, että nykyisenä ns. kesäaikana iltakymmeneltä on vielä suhteellisen valoisaa, mutta pilvisellä säällä iltayhdeltätoista on jo lähes säkkipimeää.

Saare mainitsi sään olleen huono. Silti en usko, että Antila olisi lähtenyt Suomenlahden eteläpuolelta etsimään pakkolaskupaikkaa. Olen siinä uskossa, että lentäjät lähetettiin Viroon tiedustelulennolle.

Valitettavasti metsäveljet polttivat kaikki lehtolehtiset. Saaren tilaisuudessa mainitsemista saksan- ja venäjänkielisistä lentolehtisistä ja niiden teksteistä ei ole jäänyt tietoa meille. Se vain ihmetyttää, miksi heillä oli matkassa saksankielisiä lentolehtisiä?

Toivon, että ”eksymiselle” joku keksii paremman selityksen kuin allekirjoittanut.

Yhden mahdollisen tulkinnan kuulin Suomen Sotaveteraaniliiton 50-vuotiastoritapahtumassa, kun kerroin Antilan ja Sarion lennosta neljälle ilmavoimien lentäjäveteraanille, pilvenveikoille. He eivät pitäneet eksymistä mahdottomana. Syyksi he epäilivät paniikkia. Sellaistakin kuulemma sattui. Tähän tulkintaan on kaiketi uskottava - tai sitten ei.

****

Kiitokset Matti Haralle artikkelista joka antaa ainakin joitain lisätietoja hämeenkyröläisen Pentti Antilan viimeisestä lennosta. Toki artikkeli herättää paljon myös kysymyksiä.

 

Haran artikkelissa mainittu Arseeni Saare on ilmeisesti sama henkilö, jonka kenraali Lehtimäki mainitsee tavanneensa muistomerkin paljastustilaisuudessa.

 

Näyttää, että Pentti Antilan ja Antti Sarion Viron Veliseen päätyneen lentomatkan todellinen tarkoitus jää ikiajoiksi selvittämättä – vai jääkö?

 

Jään monien muiden tavoin odottamaan, että löytyykö Sota-arkistosta, Puolustusvoimain tai Ilmavoimien arkistoista Antilan ja Sarion lennon todellista tehtävänantoa! Nyt sen voisi vallan hyvin kertoa!

 

 

-Esko Erkkilä-