Onnellisen tietämätön se, jolle "Ehtoolehdon sankarit" ei kolahtanut!

Torstai 26.7.2018 - -Esko Erkkilä-

 

 

Kiitokset MTK-Pirkanmaalle ja erityisesti MTK-Viljakkalalle, jotka junailivat jäsenilleen mahdollisuuden osallistua omakustanteisesti eilen Pyynikin Kesäteatterissa ”Ehtoolehdon sankarit” -näytökseen!

 

 

Näytelmään aineiston työstänyt Minna Lindgren kertoo saatesanoissaan halustaan kirjoittaa iloisesta ja onnellisesta vanhuudesta, mutta hän on onnistuneesti pystynyt ompelemaan mukaan jokseenkin kaikki ne ongelmat, jotka liittyvät ikääntyneen asumiseen ns. palvelutaloissa.

 

 

Ongelmat tiivistyvät siihen, että vanhuspalvelut ja hoivatoimi ovat yksityisille kannattava bisnes ja julkiselle puolelle puolestaan jokin välttämättömyys, johon rahat eivät riitä.

 

 

Olen saanut Rouvan kanssa seurata ja taistella muutaman lähiomaisen puolesta, kun lähiomaisemme on joutunut samaan tilanteeseen kuin Ehtoolehdon sankarit.

 

 

Kunnat pyristelevät kaikesta vastuusta pois ja työntävät vanhuksemme yksityisten palveluntuottajien armoille ja näillehän bisnes on tärkeintä. Kuvaan kuuluu, että kunnat ovat kitsaita palveluseteleiden myöntämisessä ja se merkitsee vanhuksen kynimistä taloudellisesti puille paljaille.

 

 

Vanhustenhoidossa lipeväkieliset konsultit ovat todellisuutta ja näin myös Pyynikin kesäteatterissa.

 

 

Oma lukunsa ovat viranomaiset, jotka pumaskat ja lehtiöt kädessään tungeksivat vanhusten kimpussa ns. palvelutaloissa.

 

 

Kuoleminen virallisen työajan ulkopuolella on kuvattu realistisesti, kun hoitohenkilö vihdoin suostuu soittamaan tutulle hautaustoimistoyrittäjälle

 

 

Tapahtumat putkiremontin kohteeksi joutuneessa palvelukodissa ovat virolaisine työntekijöineen ja kaikenlaisen vilunkirakentamisen keskellä karua nykypäivän todellisuutta.

 

 

 

 

Miksi otsikkoni on tuollainen?

 

 

Rouva oli näytöksen jälkeen kuullut erään pariskunnan keskustelun, jossa keskustelijat olivat todenneet, että ei kolahtanut.

 

 

Minusta näytöksen sanoma oli täyttä todellisuutta nykypäivän vanhustenhoidosta ja sen vuoksi se kolahti ainakin minulle ja Rouvalle.

Toivon, että mahdollisimman usea kuntabyrokraatti ja vanhusten asioista vastuuta kantava kuntapäättäjä käy katsomassa Ehtoolehdon sankarit!

 

 

Toistan, että onnellisen tietämätön vanhustenhoidon nykytilasta on se, jolle Ehtoolehdon sankarit ei avautunut!

 

 

 

 

 

Kuuluttaja antoi luvan kuvata, kun näyttelijät tulevat kiittämään yleisöä esityksestä ja en ollut ainoa, joka käytti annettua lupaa!

 

 

Paras esitys, mitä milloinkaan olen nähnyt Pyynikin Kesäteatterissa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Häräntappoase - kesän 2010 näytelmä Pyynikin Kesäteatterissa

Maanantai 9.8.2010 - -Esko Erkkilä-

Osallistuin kurssitapaamiseen Tampereella 7…8.8.2010. Agrologiopintojemme päättymisestä tuli keväällä kuluneeksi 40-vuotta - olemme aitoja Mustialan agrologeja!

 

Kurssitapaamisen eräs ohjelmanumero oli Anna-Leena Härkösen romaaniin perustuva Häräntappoase Pyynikin Kesäteatterissa.

 

Esitys, johon osallistuimme, oli kesän viimeinen. Esityksemme alkoi lauantaina 7.8.2010 klo 18.00 ja se saatiin viettää suotuisten säiden merkeissä. Edellinen esitys, joka alkoi klo 14.00, jouduttiin keskeyttämään rajun ukonilman vuoksi.

 

Vasta nyt tutustuin Anna-Leena Härkösen kirjoittamaan Häräntappoaseeseen. Olen monesti törmännyt kirpputoreilla romaaniin, mutta se on jäänyt hankkimatta.

 

Anna-Leena Härkönen sai romaanin valmiiksi 18-vuotiaana ja se näkyy tekstissä.

 

Romaani ja näytelmä kuvaavat 1980-luvun nuorten elämää. Päähenkilö Allu Korva - näyttelijänä Kasimir Baltsar - joutuu vaasalaispoikana vasten tahtoaan kesäksi maalla ja siitä alkaa tapahtua.

 

Näytelmäkappaleen ohjelmassa tosin viitataan, että kyseessä olisi tamperelaispoika, mutta näytelmän nettitaustoituksessa kerrottu vaasalaislähtöisyys tuntuu todennäköisemmältä.

 

Härkönen on syntynyt Limingassa ja siten hänen romaaniinsa sisällyttämät maininnat Himangan Torvenkylästä, Kalajoesta ja Kempeleestä antavat viitteitä romaanin tapahtumien sijoittumisesta Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalle - minä kun luen Himangan ja nyt sen nielaisseen Kalajoen Keski-Pohjanmaan maakuntaan kuuluviksi!

 

Härkönen on sisällyttänyt tekstiinsä 1980-luvun nuorten käyttämiä mainintoja. Vituttelut ja muut kärkevät lausahdukset kuuluivat sen ajan nuorten kielenkäyttöön. Niillä haluttiin tehdä selvä pesäero perinteisiin arvoihin tukeutuviin vanhempiin.

 

Häräntappoase on moninkerroin mielenkiintoisempi teatteriesitys, kuin edellisvuotena Pyynikillä esitetty Iso-Heikkilän isäntä.

 

Häräntappoaseen katsominen Pyynikin Kesäteatterissa ei enää ole mahdollista, mutta romaani kannattaa hankkia vaikkapa kirpputorilta, jos 1980-luvun nuorten elämä kiinnostaa. Romaanin lukeminen on suurehko urakka, sillä kyseessä on paksu kirja - Pyynikin Kesäteatterissa jutun juoni tuli selväksi vajaassa kolmessa tunnissa!

 

-Esko Erkkilä-