Vuorineuvosten vikatikki oli Fazerin onni!

Tiistai 12.3.2019 - -Esko Erkkilä-

Olemme näinä päivinä saaneet lukea, että Fazer on laajentamassa toimintaansa ksylitolin valmistamiseen.

 

 

Fazer investoi 40 miljoonaa euroa tehtaaseen, joka valmistaa ksylitolia kaurankuorijauhosta.

 

 

Fazer tunnetaan makeisistaan, mutta viljabisneksessä toimivat tuntevat Fazerin myös Suomen suurimpana viljanjalostajana.

 

 

********************

 

 

Työelämäni aikana Fazerin Oululaisen mylly koettiin Raisiossa kilpailijana, mutta minä puolestani koin Fazerin hyvänä yhteistyökumppanina, sillä vastasin Raision rehuteollisuudessa raaka-ainepäällikkönä rehuseostemme raaka-aineista ja niiden luotettavasta saannista.

Pystyin luomaan Fazer Myllyyn sellaiset yhteistyösuhteet, että saimme kuukausittain ostaa Fazerilta merkittävät määrät vehnäleserehujauhoa rehuseostemme raaka-aineeksi.  Neuvottelut ja tapaamiset Fazer Myllyn vastuuhenkilöiden kanssa olivat tiukkoja, mutta miellyttäviä ja aina pyrimme löytämään molempia osapuolia rikastuttavat (sananmukaisesti) ratkaisut.

********************

 

 

 

Minulle on kerrottu ja tiedän asian, että 1960 ja 1970 lukujen vaiheessa Fazer halusi ostaa leipomonsa raaka-aineeksi jauhoja silloisilta myllyalan johtavilta yrityksiltä eli Vaasan Höyrymylly Osakeyhtiöltä ja Raision Tehtailta.

 

 

Vaasan Höyrymyllyä johti silloin vuorineuvos Erik Tuomas-Kettunen ja Raision peräsimessä oli sittemmin vuonna 1970 vuorineuvoksen arvon saanut Veikko Vainio.

 

 

Fazeria johtanut Peter Fazer ei pitänyt siitä, että Tuomas-Kettunen ja Vainio eivät suostuneet myymään vuonna 1958 Fazerin ostamalle Oululaisen Leipomolle jauhoja sopuhintaan ja tämän seurauksena Fazer päätti rakentaa Lahteen oman myllyn.

 

 

Oululaisen mylly avattiin Lahdessa vuonna 1971 ja Vaasan Myllyn sekä Raision vuorineuvokset jäivät nuolemaan näppejään.

 

 

Vaasan Höyrymylly Osakeyhtiö on vuosien saatossa kokenut kovia ja se on jo aikoja sitten irtaantunut jauhatustoiminnasta – nykyään yrityksen jäänteet ovat pohjoismaisen elintarvikejätti Lantmännenin omistuksessa.

 

 

Raisio on suurimmista ajoistaan eli 3.000 hengen yrityksestä kutistunut alle 300 hengen miniyritykseksi.

 

 

Vaasan Myllyn ja Raision aikoinaan hyljeksimä Fazer työllistää tänä päivänä yli 13.000 työntekijää, joista Suomessa n. 6.000 henkilöä.

 

 

Lahdessa sijaitseva Fazer Mylly on jo monet vuodet ollut Suomen suurin mylly-yksikkö!

Tämmöinen pieni, mutta tärkeä muistelos suomalaisen myllymaailman ja elintarviketeollisuuden kehitysvaiheista tänään!

 

 

Kiitokset Fazerille niistä yhteistyön vuosista, jolloin sain tehdä yhteistyötä sen kanssa ja parhaat menestyksen toivotukset sen uusimmasta ideasta eli ksylitolin valmistamisesta kaurankuorijauhosta!

 

 

-Esko Erkkilä-

Miksi niin laajasti käytetään "jäte"-termiä?

Lauantai 8.1.2011 - -Esko Erkkilä-

Sain elintarviketeollisuudessa toimiessani jatkuvasti taistella sitä vastaa, että käyttökelpoisista raaka-aineista käytettiin termiä ”jäte”.

Myllyteollisuudessa oli aikaisemmin laajasti käytössä jäte-termi, kun tarkoitettiin mm. kaurankuorijauhoa ja jopa vehnälesettä. Valitettavan moni alan henkilö ei ole vieläkään päässyt pois juoksuhaudoistaan ja käyttää myllymaailman mainioista jakeista termiä ”jäte”.

Lihanjalostusteollisuudessa on yhä edelleen käytössä termi ”teurasjäte”, kun tarkoitetaan esim. turkiseläinten rehujen tärkeätä raaka-ainetta.

Jätehuoltoalalla toimivien käytössä ”jäte” –termi on tarkoitushakuinen, sillä muutenhan laaja jätebisnes joutuisi vaikeuksiin, jos jätteentuottajat osaisivat vaatia materiaalille oikean hinnan.

Lukemattomissa yhteyksissä ”jätteelle” olisi sen tuottajan vinkkelistä mahdollisuus saada positiivinen hinta, mutta nyt tarkoitushakuisesti viljellään ”jäte” termiä ja näin saadaan materiaali halvalla jätehuoltoyritysten hallintaan.

Varsinaisia mestareita ”jäte” –termin viljelyssä ovat tavalla tai toisella Ekokem Oy:öön sidoksissa olevat henkilöt ja toimijat. Sen ymmärtääkin, sillä oikean hinnan maksaminen haittaisi bisnestä.

Jätebisneksessä kuten muuallakin hulluhan ei ole se, joka pyytää, vaan se joka suostuu vastapuolen ensimmäiseen tarjoukseen.

Minun on vaikea kuvitella materiaalia, joka loppuviimeksi olisi jätettä.

Huolellinen lajittelu ”jäte”materiaalin syntypaikalla on tärkeää, sillä oikein lajitellut sivujakeet –käytän ”jätteestä” usein termiä ”sivujae” – ovat tae sille, että vain harvat materiaalit ovat todellista jätettä.

Ns. jätemateriaalin käyttäminen energialähteenä lienee tavallisin tapa kohottaa jätteen markkina-arvoa. Nykyaikaiset polttotekniikat ja epäpuhtauksien suodattaminen ovat tärkeässä asemassa, kun materiaalille harkitaan polttohyödyntämistä.

Tiedän, että monen niskakarvat nousevat pystyyn, kun ehdottelen ”jätteelle” positiivista hintaa. Sanotaan, että kaikkien toimenpiteiden pitäisi tähdätä jätemäärien alentamiseen. Jätemäärien alentaminen on hyvä ja kannatettava periaate, mutta materiaalien uusiokäyttöä on pystyttävä lisäämään.

Toivon, että jatkossa ns. jätteellekin annettaisiin arvo, joka sille kuuluu. Se ei oikein käsitettynä ole ristiriidassa esim. kierrätyksen tai uudelleenkäytön kanssa – päinvastoin!

 

-Esko Erkkilä-