Nuuttipukki-perinnettä pitäisi virkistää

Perjantai 13.1.2023 - -Esko Erkkilä-

Tänään on Nuutinpäivä ja tämä on perinteisesti se päivä, jolloin joulunaika päättyy kaksikymmentä päivää kestettyään.

 

 

Nuutinpäivä oli entisaikaan monessakin mielessä tärkeä päivä varsinkin agraariyhteiskunnassa ja silloin nuuttipukit olivat liikkeellä.

 

 

Nuuttipukit eivät lapsuusaikanani enää olleet eriskummallisiin vaatteisiin pukeutuneina, vaan he liikkuivat tavallisiin vaatteisiin pukeutuneina.

 

 

Nuuttipukkien keskeinen toiminta oli, että he halusivat ottaa haltuunsa sahtitynnyreiden tapit ja siten varmistavat saavansa viimeiset sahtitilkat sahtitynnyreistä.

 

 

Meillä ei säännöllisesti valmistettu sahtia jouluksi, mutta näin tehtiin naapurissamme Lepomäessä ja olikin luonnollista, että kylämme sahdinystävät kävivät aina Nuutinpäivänä varmistamassa sahdin loppuneen Lepomäen sahtitynnyreistä!

 

 

Sahtiperinteen jatkaminen Jouluna saattaa olla haasteellista, mutta Nuutinpäivän perinteiden elvyttäminen lienee helpompaa!

 

 

Voisiko tässä elvyttämisessä olla rooli omakotiyhdistyksillä?

 

 

 

-Esko Erkkilä-

"Eikö sulla edes helmee oo?"

Perjantai 19.6.2020 - -Esko Erkkilä-

Tänään vietämme Juhannusaattoa ja niissä merkeissä muistelen 1950- ja ehkä myös 1960-luvun Juhannuksia viljakkalalaisella pientilalla.

 

 

Juhannusaaton hommiin kuului kaksi tärkeää toimintoa eli juhannuskoivujen noutaminen eteisen sisäänkäynnin vierelle ja rahkasammalmättään noutaminen omalta suolta niiden juhannuskoivujen väliin.

 

 

Rahkasammalmätäs noudettiin metsästä ja apuna kuljettamisessa oli hevonen ja sillä perässään sontareki.

 

 

Sammalmätäs pyrittiin saamaan kuokilla mahdollisimman suureksi, sillä se sai toimittaa ulko-oven edessä tärkeää työtään seuraavaan Juhannukseen saakka.

 

 

Juhannuskoivut ja varsinkin se sammalmätäs toivat Juhannuksen!

 

 

******************

 

 

Kolmas tekijä Juhannukseen Viljakkalassa oli juhannussahti, mutta sitä meillä tehtiin kovin harvakseltaan – toki sen verran, että Rouva oppi isältäni sahdintekotaidon, mutta eipä sitä meillä ole ainakaan kymmeneen vuoteen tehty.

 

Monissa naapuritaloissa sahtia tehtiin ja useasti myös Juhannukseksi

 

Kulmakunnalla oli tuttuja miehiä, jotka istuivat sahtitalossa niin kauan, että ”saivat sahtitynnyrintapin taskuunsa”!

 

 

Kyllä meilläkin näitä kavereita kävi ja he menivät ominpäin katsomaan kaivolle ja kyselivät näin:

 

 

”Eikö sulla edes helmee oo”?

 

 

 

-Esko Erkkilä-